Sekä mies että nainen voi olla viisas niin halutessaan. Parantaa voimme itse itsemme luonnon keinoin, jos vain pidämme itsessämme olevia vikoja vikoina emmekä syyttele tai kiukuttele muille turhaan. Elämänsä vastuun siirtäminen toisen niskaan, ei, tämä ei ole luonnon tapaista vaan juuri päinvastoin. Ja mikä epäluontaista on, kohta jo heikkoutuu ja ongelmiin ajautuu.
Pois monimutkaiset opetukset, ja tilalle yksinkertainen luonnon seuraaminen.
Pois muiden arvostelu ja itsensä peilaaminen ympäristön kautta ja tilalle oman itsensä tutkiskelu.
Pois itsekäs ajattelu ja kostaminen, tilalle hyvyydellä vastaaminen pahuuteen sekä anteeksianto.
Pois keinotekoiset lait ja vaatimukset muita kohtaan, ihmisten täytyy itse etsiä omat kohtalonsa.
Kukin on vastuussa vain itsestään. Mutta miksipä emme voisi vapaaehtoisesti olla hyviä toistemme auttajia jolloin kenenkään ei tarvitsisi luoda keinotekoisia vaatimuksia ja lakeja muita kohtaan? Liekö suurin este se, ettei oma tilanteemme ole niin hyvä, että voisimme näin toimia jolloin pelkäämme etteivät muutkaan tähän pysty. Mistä tiedän, että kukin voi itse itsensä parantaa sekä täyttää rakkaudella ja kaikilla muillakin tarpeellisilla voimilla. Jos näin ei olisi, tulisimme vain itse omien tyhjyyksiemme täyttämiksi kun kaikki vain vaatisivat toisilta ja kukaan ei täyttyisi. On oltava jokin joka katkaisee tämän vaatimuksien noidankehän. Tilanne on hieman sama kuin nykyajan fysiikassa, jossa ajatellaan että energiaa ei synny lisää vaan se muuttuu vain toiseksi. Mutta kukapa tämän energian synnytti käyttöömme ensimmäisessä vaiheessa ja toimi palkatta. Tuntiessani tämän ja sen kuinka se toimii, voin parantua ja täyttyä uudelleen ja uudelleen.
Kun tällä tavalla ajatteleva mies ja nainen kohtaa, eivät he tule toinen toistensa tyhjyyksien täyttämiksi, vaan he jatkavat sillä tavoin kuin ovat eläneet tähänkin mennessä, mutta vain eri olosuhteissa erilaisin tavoittein. Jos taas toinen tai molemmat osapuolet ovat jo valmiiksi pois balanssista, eikä asialle yritetä tehdä mitään, aiheuttaa se väistämättä riitelyä, alistusta, riippuvuutta sekä kaikkia mahdollisia ongelmia.
Pois monimutkaiset opetukset, ja tilalle yksinkertainen luonnon seuraaminen.
Pois muiden arvostelu ja itsensä peilaaminen ympäristön kautta ja tilalle oman itsensä tutkiskelu.
Pois itsekäs ajattelu ja kostaminen, tilalle hyvyydellä vastaaminen pahuuteen sekä anteeksianto.
Pois keinotekoiset lait ja vaatimukset muita kohtaan, ihmisten täytyy itse etsiä omat kohtalonsa.
Kukin on vastuussa vain itsestään. Mutta miksipä emme voisi vapaaehtoisesti olla hyviä toistemme auttajia jolloin kenenkään ei tarvitsisi luoda keinotekoisia vaatimuksia ja lakeja muita kohtaan? Liekö suurin este se, ettei oma tilanteemme ole niin hyvä, että voisimme näin toimia jolloin pelkäämme etteivät muutkaan tähän pysty. Mistä tiedän, että kukin voi itse itsensä parantaa sekä täyttää rakkaudella ja kaikilla muillakin tarpeellisilla voimilla. Jos näin ei olisi, tulisimme vain itse omien tyhjyyksiemme täyttämiksi kun kaikki vain vaatisivat toisilta ja kukaan ei täyttyisi. On oltava jokin joka katkaisee tämän vaatimuksien noidankehän. Tilanne on hieman sama kuin nykyajan fysiikassa, jossa ajatellaan että energiaa ei synny lisää vaan se muuttuu vain toiseksi. Mutta kukapa tämän energian synnytti käyttöömme ensimmäisessä vaiheessa ja toimi palkatta. Tuntiessani tämän ja sen kuinka se toimii, voin parantua ja täyttyä uudelleen ja uudelleen.
Kun tällä tavalla ajatteleva mies ja nainen kohtaa, eivät he tule toinen toistensa tyhjyyksien täyttämiksi, vaan he jatkavat sillä tavoin kuin ovat eläneet tähänkin mennessä, mutta vain eri olosuhteissa erilaisin tavoittein. Jos taas toinen tai molemmat osapuolet ovat jo valmiiksi pois balanssista, eikä asialle yritetä tehdä mitään, aiheuttaa se väistämättä riitelyä, alistusta, riippuvuutta sekä kaikkia mahdollisia ongelmia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.