Suomalainen menee naimisiin ja hankkii perheen ulkomaalaisen kanssa, joka tulee eri kulttuurista ja / tai harjoittaa eri uskontoa. Minkä kulttuurin / uskonnon mukaan kasvatatte perheenne? Esimerkiksi jos perheessä toinen on kristillisen kulttuurin pohjalta kasvatettu ja toinen esimerkiksi muslimi. Nyt en puhu uskonnosta vaan eri tavoista jotka perustuvat kulttuuriin ja elämänkatsomukseen.
Miten vietätte esimerkiksi joulun?
Miten teillä vietetään toisen osapuolen juhlia, esim ramadan?
Paastotaanko teillä ramadan aikaan?
Miten suhtaudutte tosen osapuolen perheeseen? Perhesiteillä voi olla suurempi tai toisenlainen merkitys heille kun meillä suomalaisilla on?
Jos asutte suomessa ja samalla autatte toisen osapuolen perhettä toisen kotimaassa? Miten onnistuu rahojen priorisointi? Rahastahan tulee aina riitaa kaikissa suhteissa
Miten kasvatatte lapsennen? Suomalaisen kulttuurin mukan, toisen kulttuurin mukan vai molempien?
Miten toimitte ristiriita tilanteissa? Niitä varmaan on usein.
Näitä kysymyksiä olisi varmaan lisääkin. Mutta tässä muutama. Toivoisin että ne joilla on omia kokemuksia vastaisivat.
Yksi lisäys viellä. Tämä koskee pariskuntia tai perheitä jotka asuvat suomessa. Toinen lisäys on että vaikka kysymyksissä viitataan suomalainen / muslimi, niin se voisi ihan hyvin olla suomalainen / mikä tahansa muun kulttuurin edustaja.
Miten vietätte esimerkiksi joulun?
Miten teillä vietetään toisen osapuolen juhlia, esim ramadan?
Paastotaanko teillä ramadan aikaan?
Miten suhtaudutte tosen osapuolen perheeseen? Perhesiteillä voi olla suurempi tai toisenlainen merkitys heille kun meillä suomalaisilla on?
Jos asutte suomessa ja samalla autatte toisen osapuolen perhettä toisen kotimaassa? Miten onnistuu rahojen priorisointi? Rahastahan tulee aina riitaa kaikissa suhteissa
Miten kasvatatte lapsennen? Suomalaisen kulttuurin mukan, toisen kulttuurin mukan vai molempien?
Miten toimitte ristiriita tilanteissa? Niitä varmaan on usein.
Näitä kysymyksiä olisi varmaan lisääkin. Mutta tässä muutama. Toivoisin että ne joilla on omia kokemuksia vastaisivat.
Yksi lisäys viellä. Tämä koskee pariskuntia tai perheitä jotka asuvat suomessa. Toinen lisäys on että vaikka kysymyksissä viitataan suomalainen / muslimi, niin se voisi ihan hyvin olla suomalainen / mikä tahansa muun kulttuurin edustaja.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Olen Virosta. En tuo oman kulttuurini tänne, vaan elän maassa maan tavalla. Olen opetellut kaikki suomalaiset juhlat ja juhlitaan niitä ihan suomalaisen tapaan. Lapset puhuvat vain suomea, sillä jos he haluavat joskus myöhemmin opetella vieraan kielen niin mielelläni autan. Mielestäni lapsella on oltava yksi äidinkieli ja tässä tapauksessa se on suomenkieli sillä he ovat suomenkansalaisia. Kasvatamme lapsia ihan normaalisti.
Ainoa mitä toin kultturistani meidän perheeseen on kukkien anto naisille ilman syytäkin ja rakkauden osoitus ja siitä puhuminen ja muistuttaminen, mitä en paljon huomanut suomalaisien tuttujen perheissä...
Voin sanoa että melkein rakastan mieheni sukua, he ovat ihania ihmisiä, en ole vielä tavanut samanlaisiä suomalaisia kun he ovat. Hänkin suhtautuu minun perheeseeni hyvin.
En auta ketään kotimaassani sillä en näe velvollisuutta enkä halua muuttua "rikkaaksi sukulaiseksi".
Että eikö mielestä olis hyvä jos lapsesi olis saannu "ilmaisen" lahjan,elikä kaksikielisyyden?
Itse olen ikuisesti kiitollinen että äitini pisti vaivaa ja aikaansa siihen että emme vain puhuisi suomea.Arvostan hänta suuresti tästä.
Voihan niitä kieli tottakai opetella myöhemmin muuta lapsilla on oppiminen niin helppoa.
Koska kielistä on aina etua elämässä!
Eikö lapsille olis aina hyvä olla kaksikielinen?Onhan se mun mielestä rikkaus ja "ilmainen" lahja.Itse olen aina kiitollinen äidilleni siitä että hän jaksoi pitää kiinni omasta kielestään.
siitä asiasta. Siis kakskielisyydestä. Tutkimukset osoittivat että kaksikielisien lapsien koulussa etenkin kielissä on keskimäärää heikkompi. Lapselle on oltava laps. Ajatelkaa mikä kaksinkertainen aivotyö on lapsella,kaksinkertainen, kaikki on opittava kahdella kielellä. Yleensä molemmat kielet silloin jäävät puuttelisiksi, jos vain äiti ei istuu ja tuputtaa/opettaa sitä toista kieltä koko ajan. Mutta ei minulla ole mitään sitä vastaan että jotkut antavat lapselle "lahjan" itse ajattelen toisinpäin, se on meidän aikuisien mielestä hieno, että lapsi osaa sitä ja tätä... Ei sille välttämättä ole koskaan hyötyä toisesta kielestä ja jos on tarvetta niin siitä vaan opiskelemaan. Samalla tavalla oppii kun muutkin ykskieliset lapset. Mutta se on vain minun kasvatusmenetelmä vaikka siitä on tutkimuksetkin tehty ja ne. niin ei minulla ole mitään siitä vastaan jos joku opettaa lapselle molemmat kielet. Kaikki ihmiset ovat erilaiset ja mielipiteitä on paljon.
..mutta minulla on ollu sekä ruotsinkielisiä työpaikkoja kuin suomenkielisiä,et mun mielestä se on edistänyt mun työpaikka mahdollisuutta.
Mutta monet ovat aina ihmeissään kun kuulevat että olen suomenruotsalainen...puhunhan niin hyvin suomea!Kyl naurattaa joskus aika paljon !:)
Mieheni on hindu ja meillä eletään ihan suomalaiseen tyyliin, juhlitaan suomalaisia juhlia suomalaisine herkkuineen ja tapoineen. Jotkut juhlat hänen kulttuuristaan juhlitaan jos meillä sattuu samaan aikaan olemaan perheenjäseniä kylässä, muutoin juhlapäivinä muistetaan sukua puhelinsoitolla.
Rahasta tosiaan tulee joskus sanomista kun aina joku on kinuumassa jotain kun vissiin kuvittelevat että euroopassa asuvat ovat aina rikkaita...ne kai tajuu vaan palkan summan ja se on suuri paikalliseen verrattuna, mutta elämiskustannukset Suomessa ei heillä ole tiedossa tai vaikka on selitetty niin asian sisäistäminen ei tunnu olevan kovin helppoa.
mikkihiiriluokan 'mies' ruikkaa rahaa vaimoltaan sukulaisilleen lähetettäväksi :D
Oikein perisuomalilaisuutta lol
Tämä ei taida muuten olla edes kovin harvinaista mokusuhteissa?
Ei muuten "runkkaa" rahaa multa vaan käy itse töissä ja tienaa enemmän kuin minä! Joten lähettää siis omistaan.
Se vaan käy suomalaisen hermoille kun ollaan totuttuu tuleen omillaan toimeen ja yht'äkkiä joku kehtaakin pyytää sitä rahaa...
Jos kirjaimellisesti mennään, niin minun se pitäisi varmaan pitää suu supussa kun ei kuitenkaan ole kyse minun rahoistani vaan minäkin kyllä saan osani mieheni tuloista...
Mieheni on latino - katoll.
Meillä eletään ihan tavallista elämää .. penskat jo isoja ( 21 ja 18 vee) ja olemme pyrkineet kasvattamaan heidät ns. kunnollisiksi kansalaisiksi ...
Erimielisyyksiä tietenkin on ollut ja tulee olemaankin ,ne ei kuitenkaan johdu uskonnosta/kulttuurista
Kulttuuri-erot ..hmn. ..tässä muutama esimerkki
Me suomalaiset jaamme joululahjat aattona,latinalaisessa-am. ne jaetaa joulupäivänä....
Me syömme kinkkua ja he kalkkunaa...
He puhuvat espanjaa - me suomea
Meidän lapset puhuvat suomea ja espanjaa,syövät kinkkua ja kalkkunaa,joulupaketit avataan kahteen kertaan -ensin mummolla ja sitten kotona klo kahdentoista jälkeen...
Elikkä me olemme kehittäneet ihan oman kultuurin ..unohtamatta kumpaakaan osapuolta..
Me vietetään tänä vuonna joulu mun vanhempien luonna jonne myös tulee mun iso-vanhemmat sekä serkut.Mun miehen suku ei asu suomessa.
Meillä ei olla ikinään autettu mieheni perhettä heidän kotimaassaan...he ovat kuuluvat ylempään keskiluokkaan heidän maassa,elikä lähetämme vain joulu-sekä synttärilahjoja.
Olemme molemmat kristittyjä ja totta kai meille tulee erimielisyyksiä,koska hän on enemmän uskovainen kuin minä.Lapsiameillä ei vielä ole,mutta varmaan niitä kasvatus erimielisyyksiä tulee ihan kuin muissa suhteissa.
Hyvää joula kaikille!!
Miksi te moku-ihmiset ette osaa kirjoittaa muka suomen kieltä oikein? Kyllä miehen kotimaa osataan.
Pliis,,,Suomi on Suomi, ei mikään suomi. Ja suomalainen on suomalainen, ei mikään Suomalainen!
Ei omaa kotimaataan ja kieltään jossain Joensuussa asuva muslimiksi muuttunut suomalainen nainen voi ihan heti unohtaa!
Huomannut tällä palstalla kuinka typerästi nämä ihmiset kirjoittaa...luukihärösiä varmaan!!!
Vai onko se teidän moku-vaimojen mielestä niin hienoa?
Ps. olen suomalainen ja mulla on Ghanalainen ystävä...heh heh heh olen suomesta ja hän on Ghanasta....
huomatkaa ironia...Joulua kaikille MOKUILLE
Kielioppi voi mennä sekaisin varsinkin jos puhuu englantia, koska kyseisessä kielessä kansallisuussanat kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Esim. a Finn
Joten voi johtua tuostakin... Itse olen ainakin tehnyt siitä johtuvia virheitä, koska käytän nykyään paljon enemmän englantia kuin suomea. Virheen huomaa vasta kun on jo painanut "Lähetä viesti" nappia.
En minä ainakaan ulkomailla asuessani tai Suomessakaan vaimoni kanssa vuosia englantia puhuttuani unohtanut suomen kieltä tai kielioppia. Tosin minä opettelinkin suomen kieliopin hyvin aikoinaan koulussa.
Itseasiassa tapasin kerran suomalaissiirtolaisten Yhdysvalloissa syntyneen ja ikänsä asuneen vanhuksen. Hän puhui täysin virheetöntä suomea ilman vierasta korostusta. Miten meistä nykyisin tulisi hetkessä Andy McCoyta?
Minä luulen, että suurempi selitys on nykyinen huono kouluopetus ja vanhempien välinpitämättömyys, jos lapset eivät hallitse omaa äidinkieltään.
Itse kärsin siittä ja kuulemma kärsi Väinö Linnakin?
Tosin se ei estänyt häntä kirjoittamasta muutamaa pientä opusta.
Hyvää joulua sinullekin suvaitsevainen? Ghanalainen saa olla, mutta jos on lukihäiriöinen, niin eutanasiako auttaisi?
Linnan kirjojen oikolukua varten oli varmaankin sitten palkattu joku yhtätarkka "pilkunnussija", kuin sinä? Tosin häntä ei kukaan muista;)
todistaakin jotain.Ainakin kaikki kielikoneet ja jopa wordin oikoluku kääntää kansallisuudetkin englanniksi isolle kirjaimille vaikka olisivatkin keskellä lausetta....
Tämän luulisi tietävän sananvapauskin...liekö piru porista?
Mitä helvettiä joku käännynnäinen tai Joensuu tähän asiaan oikein liittyy vai onko sulla joku rakas sieltäpäin kun huhuilet sinne.Tuskin edes tunnet ketään muslimia tai joensuulaista.
Mielestäni tuota virhettä EI voi tehdä..suomea on "opiskeltu" niin kauan, että suomalainen vain ei yksinkertaisesti voi kirjoittaa suomalainen Suomalainen. Eri asia jos kyseessä olisivat esim. englanti, saksa tai vaikka espanja.
Minun nähdäkseni kielioppivirheet johtuvat siitä, että koulutustausta ei ole kovin pitkä, esim. lukion käyneillä monesti parempi kirjallinen ilmaisu.
Olemme pyrkineet elämään maassa maan tavalla, tietenkään omaa kansallista identiteettiä unohtamatta. Suomessa vietämme Suomen juhlat, Turkissa Turkin. Mies tosin paastoaa ramadanin aikaan, mutta muuten emme Suomessa vietä turkkilaisia juhlia. Minä puolestani en ole koskaan paastonnut, en edes Turkissa asuessamme.
Olemme molemmat aika läheisiä perheidemme kanssa. Ainakin puhelimitse olemme yhteyksissä monta kertaa viikossa. Kummallakaan ei ole yhteistä kieltä toisen perheen kanssa, mutta ihmeen hyvin kaikki on silti aina mennyt. Rahaa mies ei ole koskaan halunnut perheelleen lähettää, tulevat kuulemma toimeen hyvin muutenkin. Lahjoja ostamme ennen kotimaan vierailua. Joskus maksan niistä osan, joskus en riippuen vähän kenelle ne menevät jne. Ei siis ole tarvinnut raha-asioista pahemmin riidellä. Molemmilla on omat rahat, joista sitten osallistumme yhteisiin menoihin vähän kulloisenkin kyvyn mukaan.
Lapsia meillä ei vielä minun halustani ole, mutta kai pitäisi jo pian alkaa hommiin :) Lapsistamme ei automaattisesti tule minkään uskonnon edustajia, vaan opetamme heille vähän kummankin uskontoja, jolloin saavat sitten vanhempana päättää mitä haluavat uskoa vai haluavatko mitään.
Ristiriitoja tulee joskus kuten kaikissa suhteissa, ja silloin olemme vain yrittäneet löytää molempia tyydyttävän kompromissin jostain puolitiestä. Mieheni on onneksi suht joustava ja maltillinen luonteeltaan, joten suurempia ongelmia meillä ei ole ollut. Vaikka hän on harjoittava muslimi, on hän ajatuksiltaan melko moderni ja kansainvälinen. Enemmän kulttuurierot ovat tuoneet meille iloa kuin harmia. Mutta toki asiat voisivat olla toisinkin päin.
Miten vietätte esimerkiksi joulun?
- ihan normaalisti Suomalaiseen tapaan. Yhdessä minun sukulaisteni kanssa kinkkuineen kaikkineen. Miehelle on varattu aina oma kalkkuna. Hän rakastaa Joulua joten sitä on kiva viettää yhdessä.
Miten teillä vietetään toisen osapuolen juhlia, esim ramadan?
- Mies paastoaa jos viitsii.
Paastotaanko teillä ramadan aikaan
- Välillä kyllä... tai sitten ei.
Miten suhtaudutte tosen osapuolen perheeseen?
Perhesiteillä voi olla suurempi tai toisenlainen merkitys heille kun meillä suomalaisilla on?
- Ihan mukavaa ja järkevää porukkaa. Toimeen tullaan ja riitoja ei ole ollut. Käymme kylässä kerran vuodessa tai jonkin verran harvemmin.
Jos asutte suomessa ja samalla autatte toisen osapuolen perhettä toisen kotimaassa? Miten onnistuu rahojen priorisointi? Rahastahan tulee aina riitaa kaikissa suhteissa.
- Emme auta miehen perhettä hänen kotimaassaan rahallisesti, koska he tulevat mainiosti toimeen ilman avustuksia. Emme kumpikaan tuhlaile ja ostamme suurimmat hankinnat yhdessä joten kinaa ei ole ollut rahasta.
Miten kasvatatte lapsennen? Suomalaisen kulttuurin mukan, toisen kulttuurin mukan vai molempien?
- Tietenkin molempien kulttuurien mukaan, koska me illä vanhemmilla on eri kulttuuritaustat, mutta Suomalainen kulttuuri on ollut kasvatuksessa vahvemmin esillä, koska asumme Suomessa ja mies on muutenkin tottunut Suomalaiseen elämänmenoon.
Miten toimitte ristiriita tilanteissa? Niitä varmaan on usein.
- Arvauksesi meni pahasti pieleen mitä tulee ristiriitatilanteisiin, koska elämänkatsomuksemme sopivat hyvin yhteen ja kummankin näkemyksille/tavoille on tilaa. Yleisin kinaamisen aihe on mitä ruokaa me tänään tehdään, mutta muusta en sitten muistakaan tapelleeni.
Meillä on seinät leveällä ja katto korkealla. Sekkuni sanoi jokin aika sitten, että olemme tehneet tosi omintakeisia kompromissejä, mutta ne näyttävät toimivan meillä. Olen tismalleen samaa mieltä.
Minä olen kirkkoon kuuluva suomalainen tapakristitty, vaikken oikeastaan usko jumalaan. Vaimo on uskonnoton japanilainen, vaikka harjoittaa buddhalaista uskontoa.
Lapsia ei ole, mutta olemme keskustelleet, miten heidät kasvatettaisiin. Minä puhuisin suomea ja vaimo puhuisi japania. Meillä vietettäisiin sekä suomalaisia, että japanilaisia juhlia. Uskonnoista kerrottaisiin, mutta lasta ei liitettäisi mihinkään uskontokuntaan. Saisi sitten aikuisena päättää oman vakaumuksensa mukaan.
Raha ei ole ongelma, koska vaikka minä olen suurempituloisempi, vaimon perhe on moninverroin varakkaampi kuin omat vanhempani. Vaimo elää palkallaan, minä maksan yhteiset kulumme ja elän omallani. Ei ole tarvinnut asiasta riidellä.
Vaimo käy Japanissa kerran vuodessa, uutena vuotena pari viikkoa. Jos meillä olisi lapsi, vaimo varmaan veisi hänet aina mukanaan katsomaan sukulaisiaan. Minua ei mukaan tarvita kuin poikkeustapauksessa, eikä työni oikein antaisi siihen mahdollisuuttakaan.
Loppukaneettina sanoisin, että monikulttuurisessa suhteessakin voi elää oman kulttuurinsa mukaisesti toisen kulttuuria kunnioittaen. Ja kodin ulkopuolella tietenkin maassa maan tavalla. Jos asuisimme Japanissa, noudattaisin paikallisia käyttäytymisnormeja. Tämä tuntuu joillekin olevan uskomattoman vaikeaa. Miksiköhän?
Joulua meillä ei erityisesti vietetä kun emme kumpikaan ole kristittyjä eikä lapsia ole (vielä). Aasialaista uutta vuotta varmaan vietetään kun sen on paljon ruoan kanssa tekemisissä ja vaimo tykkää laittaa ruokaa.
Lasten kasvatuksesta olemme puhuneet paljonkin ja päätyneet siihen, että minä puhun lapsille englantia ja vaimo omaa äidinkieltään. Suomea en hänelle puhu koska kolme kieltä yhtäaikaa on liikaa. Yritämme lasten tultua saada vielä vaimon siskon meille au-pairiksi muutamaksi vuodeksi jotta lapsille syntyisi hyvä käsitys yhdestä kielestä, sen jälkeen muiden kielten opetteleminen on helpompaa. Lapset laitetaan aikanaan varmaan englantilaiseen kouluun, se on kuitenkin nykypäivän lingua franca eikä tässä tiedä mihin vielä muuttaa.
Lapsillasi tulee olemaan vaikeata, jos he asuvat Suomessa eivätkä osaa puhua suomea. Kyllä englannin oppii koulussakin, ja sen opiskelu aloitetaan aikaisin. Olethan sinäkin oppinut puhumaan englantia. Mikä on muuten aasialainen uusi vuosi? Kiinalaisesta uudesta vuodesta olen kyllä kuullut.
Lapsesta tulee helposti puolikielinen, jos vanhemmat puhuvat sille muuta kuin äidinkieltään. Sujuvakaan englanti ei koskaan ole lähelläkään äidinkieltä.
Yksi englanninopettajani Lontoossa sanoi, että keskivertopulliainen käyttää äidinkielestään noin 10000-12000 sanaa. Collegen käynyt ihminen kuitenkin tunnistaa yli 50000 sanaa. Ero on moninkertainen.
Toisekseen teette lapselle karhunpalveluksen, jos hän oppii suomea vasta tarhassa kavereiltaan. Vähän kuin suomenruotsalaiset, jotka näennäisen sujuvasta puheestaan huolimatta eivät esimerkikis läpäisisi suomenkielen YO-koetta.
Minä sitäpaitsi tunnen tavallanne tehneitä vanhempia lapsineen, enkä ikimaailmassa suosittelisi sitä kellekään.
Sen kummemmin ottamatta kantaa siihen mitä lapsille pitäisi puhua, niin kuitenkin 10,000-12,000 sanaa on mielestäni varsin huikea sanavarasto keskivertopulliaselle. Riippuu tietysti siitä mitä pitää keskivertoihimisenä.
Emme asu Suomessa emmekä englanninkielisessä maassa mutta englanti on meillä kuitenkin kotikieli. Mielestämmme yhden vanhemman täytyy puhua äidinkieltään jotta lapsi oppii sisäsyntyisesti kieliopin joten ajattelimme satsata vaimon äidinkieleen ja pudottaa suomen kielen pois, sanssit Suomeen muuttoon kun eivät muutenkaan ole suuren suuret.
- Minkä kulttuurin / uskonnon mukaan kasvatatte perheenne?
Pääpiirteittäin suomalaisen kulttuurin mukaan kasvatamme, koska täällä asumme. Toki meillä on varmasti joitain tapoja, joita suomalaisperheillä ei ole, mutta aika pieniä yksityiskohtia ne varmasti ovat kun en osaa niitä erikseen eritellä. En ole huomannut mieheni ja minun elämänkatsomuksessa suuria eroavaisuuksia, joten lasten kasvatuksessa emme ole kohdanneet ristiriitoja. Uskonnollisia emme ole, joten minun ev-lut.tausta tai mieheni muslimitausta vaikuttaa hyvin vähän elämäämme. Mitä nyt juhlapyhien muodossa...
- Miten vietätte esimerkiksi joulun?
Ihan tavallisesti. Saunotaaan, vedetään napa täyteen kinkkua, laatikoita, suklaata ja glögiä ja illalla jaetaan lahjat. Toisinaan ne tuo pukki, toisinaan pukki vain kiireessä kilauttaa ovikelloa ja jättää säkin oven taakse.
- Miten teillä vietetään toisen osapuolen juhlia, esim ramadan?
Syömällä hyvin. Yleensä meidät on kutsuttu jonkun tuttavaperheen kotiin juhlaillalliselle.
- Paastotaanko teillä ramadan aikaan?
Ei paastota.
- Miten suhtaudutte tosen osapuolen perheeseen?
Rakkaudella - ja ärsytykselläkin. ;o) Eli osa sukulaisista ovat mitä rakkaimpia ja toiset vähemmän rakkaita... Omaa sukua ovat vaikka sitä ovatkin "vain" avioliiton kautta. Vieraisille meno on aina ihanaa, koska he ovat niin vieraanvaraisia. Mutta on se myös kuluttavaa olla jonkun passattavana pari viikkoa - puolessa välissä sitä usein jo ajattelee, että voi kun saisi olla kotisohvalla verkkarit jalassa ja syödä jäätelöä purkista. :o)
- Jos asutte suomessa ja samalla autatte toisen osapuolen perhettä toisen kotimaassa? Miten onnistuu rahojen priorisointi? Rahastahan tulee aina riitaa kaikissa suhteissa.
Käytämme rahamme ensisijaisesti oman ydinperheemme hyvinvointiin, johon siis kuuluvat minä, mieheni ja lapsemme. Mieheni sukulaiset eivät odota meiltä rahallista avustusta, mutta olemme silloin tällöin (kerran, pari vuodessa) lähettäneet pari sataa euroa mieheni siskoille, joilla on huonoin rahatilanne ja kerran olemme maksaneet mieheni äidin sairaalalaskun. Auttamiskerrat ovat meillä siis satunnaisia ja niistä sovimme erikseen - lähinnä lähetämme rahaa esim. syntymäpäivälahjoiksi.
Rahasta emme pahemmin riitele, koska meillä on selvästi määritelty miten paljon rahaa varataan mihinkäkin, paljonko laitetaan säästöön, paljonko vapaaehtoisiin eläkevakuutuksiin jne.. Kuun alussa siirtelemme rahoja tileiltä toisille, maksamme laskut ja jätämme käyttötileillemme molemmille vähän rahaa, joiden käyttöä ei sitten tarvitse toiselle mitenkään raportoida.
- Miten toimitte ristiriita tilanteissa?
Riitelemme. :o) Mitäs muuten? ja se voittaa jolla kulloinkin on paremmat perustelut tai hermot. ;o)
Olen aika lailla samoilla linjoilla willewallattoman kanssa. Joustavuudella pärjää pitkälle.
Harjoitan buddhalaisuutta ja mies on kristitty, samoalainen alunperin. En juuri vietä uskonnollisia juhlia, mutta nämä suuret lapsuuden kohokohdat - kuten joulu - ovat minullekin tärkeitä. Eivät ehkä uskonnollisessa mielessä, vaan perhejuhlana.
Yleisesti ottaen juhlat seurailevat suomalaista juhlakalenteria ja juhlissa miehen alkuperä näkyy lähinnä ruokalistassa. Yhtä samoalaista juhlaa vietämme; White Sundayta lokakuun toisena sunnuntaina. White Sunday on lapsille omistettu juhla vähän samaan tyyliin kuin äitien- tai isäpäiväkin. Samoalla se on yksi isoista juhlista.
Samoalaiset ovat sukurakkaita ihmisiä, mutta minäkin tulen tiiviistä ja yhtäpitävästä suomalaisesta suvusta. Oma sukuni on lukumääräisesti pienempi, mutta sukuni on minulle yhtä tärkeä kuin miehelle omansa ja mieskin on kiinnittynyt hyvin minun sukuuni. Minulla on perhettä myös Samoalla, joten sukusiteitä piisaa. Ei meillä ainakaan toistaiseksi ole ollut suurempaa ristiriitaa kummankaan suvun kanssa.
Rahaa lähetämme lähinnä juhlapäivien alla, sillä posti kulkee Samoalla 3-10 viikossa, ja aina ei voi olla varma paketin perillemenosta. On helpompaa lähettää rahaa, koska se menee perille nopeasti ja varmasti. Miehen perhe on paikallista keskiluokkaa ja sellaisena ihan hyvin toimeentulevaa.
Lasta on kasvatettu rusinat pullasta -periaatteella eli parhaat puolet molemmista kasvatustavoista. Toivon, että molemmat näkemykset ilmentyvät lapsessamme. Ihan onnistuneelta ja fiksulta ipanalta tuo ainakin vielä vaikuttaa. Murrosikää siis odotellessa :)
Ristiriitatilanteet selvitetään niinkuin yleensäkin: keskustelemalla. Jos keskustellaan äänekkäämmin ja joskus sitten vähemmän äänekkäästi :) Olemme molemmat temperamenttisia.
Meillä on ollut loppujen lopuksi niin vähän kulttuuriin liittyviä yhteentörmäyksiä, että kerrottavaa ei juuri ole.
Zkelvin pitkästä aikaa. Että hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta vaan sinnekin! (Palstallekin voisit vähän useammin käydä tuomassa järjen ääntä.)
tuossa aiemmassa mainitsit olevasi japanilaisen kanssa naimisissa.olisin kysynyt teidän häistänne,oliko shintolaiset häät, vai millaiset?
kiinnostaa koska ensivuonna on naimisiinmeno edessä ja kiinnostaa millaisia japanilaisia asioita häissänne oli :)
loppuun vielä tyhmä kysymys, miten kalliin sormuksen ostit? :D saisin hieman osviittaa hintahaarukasta,morsian kyllä kertoi olevansa tyytyväinen vaikka suklaamunasta saatuun sormukseen :)
Mites nämä lihapullat, vieläkö niitä valmistelette? Entäpä tuo transuilupuoli, hyväksytkö sen miehessäsi? :-D
vaikka Willeltä kysyitkin (^_^)
itsellämme ei ollut minkäänlaista seremoniaa (kristitty, shinto, joulupukki etc.) vaan pelkkä hääjuhla, jossa esimiehet pitivät puheet ja jossa esiteltiin meidän historiamme...
sormus oli kolmen kuun bruttopalkkani, niinkuin asiaan kuuluu.
ostin sen tosin vaimoni kanssa yhdessä joten se ei ollut niin kallis yhdelle.
morsian voi olla tyytyväinen vaikka suklaamunasta otettuun sormukseen, mutta hänen äitinsä, sukulaisensa ja ystävänsä eivät ole...joten parempi ottaa puikot kauniisti käteen ja alkaa hankkia kalliimpaa
Meillä oli perinteiset shinto-häät. Ensin kuitenkin käytiin paikallisessa maistraatissa pistämässä nimet paperiin, mikä siis oli virallinen naimisiinmeno.
Olimme pukeutuneet perinteisiin hääkimonoihin. Temppelissä shinto-pappi luki loitsujaan, temppelitytöt heiluttivat viuhkojaan, juotiin sakea, kumarreltiin ja luettiin vihkivalat. Olikin todella mielennpainuva kokemus, jota taatusti muistelen vielä vanhana ukkona kiikustuolissa.
Vihkiseremonian jälkeen otettiin hääkuvat ja syötiin perinteinen japanilainen häälounas. Sen jälkeen lähdettiin vaimon siskon ja hänen yhdysvaltalaisen poikaystävänsä kanssa karaoke-baariin, jolla ei sitten ollutkaan mitään tekemistä suomalaisen karaokebaarin kanssa.
Kuten Japanilaisen mieskin totesi, tapana on, että ostetaan järjettömän kallis sormus ja että vieraat tuovat järjettömän paljon rahaa tulevalle avioparille. No, vaimon kihlasormus ostettiin jo Suomesta, eikä se ollut erityisen kallis johtuen silloisesta onnettomasta rahatilanteestani. Eikä saatu edes rahaa häälahjaksi, joten näiltä osin häämme olivat epätyypilliset. Appiukko tosin maksoi häät, matkamme ajan yöpymisen loistohotellissa ja antoi vielä vaimolle tuhdin tukun käteistä mukaan, rikas kun oli eläessään.
Perinteiset shinto-häät ovat muuten äärettömän harvinaiset nykyisin. Ylensä mennään vain maistraatissa naimisiin tai jos halutaan hääjuhla, pidetään amerikkalaistyyliset hörhelöhäät morsiuspukuineen ja hääkakkuineen. Elokuvien ja TV:n vaikutus nääs. Vaimo tai kukaan hänen sukulaisistaankaan ei ollut koskaan ollut sellaisissa edes vieraana, mikä kummastutti minua kovin.
Hyvää ja onnekasta uutta vuotta sinullekin, wille_wallaton.
Käyn aika ajoin täällä palstalla vilkaisemassa, mutta taannoinen goharin ja sanavapauden spammisade sai kiinnostuksen lopahtamaan. Muutenkin keskustelut ovat olleet aika muslimipainotteisia, eikä minulla ole niihin juuri mitään sanottavaa.
Kun joku kiinnostava aihe ilmaantuu joko palstalle tai omaan päähän, niin sitten olen taas menossa mukana :)
Voi jäikö teiltä nyt uuden vuoden lihapullat tekemättä... :(