Minulle tuleva joulu tuo jo stressiä koska tiedän valmiiksi että mies tulee viettämään suurimman osan joulusta kavereidensa kanssa ja baariin tulee mentyä aivan niinkuin edelliset 8 vuotta.
Ei auta pyytää että "-jäisit kotiin perheesi kanssa". Maksimissaan hän on niinkauan että jouluaattona lahjat on jaettu sitten hän häipyy omille "asioille".
Selityksenä saan kuulla: "-pakkohan minun on mennä kun "kaveri A" on tullut vaikka pohjois Suomesta ja "kaveri B" on tullut itä Suomesta, käymään jouluksi täälä."-
Niitten kanssa hän sitten viettää koko päivänsa ja vielä illat baarissa.
En ole kieltänyt miestä tapaamasta kavereitaan mutta mielestäni joku raja pitäisi olla, ja jos siitä hänelle sanon hän suuttuu ja syyttää että olen tyranni ym.
Kysyn nyt teiltä neuvoa mitä minun pitäisi toimia että saisin ukkoni pysymään kotona meidän kanssa jouluna?
Minua surettaa kun näen perheitä ja pariskuntia tekevän yhdessä asioita jouluaikaan, koska en itse ole saanut kokea sitä.
Haluaisin kokea tänä jouluna sen ilon mitä muut peheet saa kokea kun ovat kaikki yhdessä, eikä niin että isä aina puutuu.
Ei auta pyytää että "-jäisit kotiin perheesi kanssa". Maksimissaan hän on niinkauan että jouluaattona lahjat on jaettu sitten hän häipyy omille "asioille".
Selityksenä saan kuulla: "-pakkohan minun on mennä kun "kaveri A" on tullut vaikka pohjois Suomesta ja "kaveri B" on tullut itä Suomesta, käymään jouluksi täälä."-
Niitten kanssa hän sitten viettää koko päivänsa ja vielä illat baarissa.
En ole kieltänyt miestä tapaamasta kavereitaan mutta mielestäni joku raja pitäisi olla, ja jos siitä hänelle sanon hän suuttuu ja syyttää että olen tyranni ym.
Kysyn nyt teiltä neuvoa mitä minun pitäisi toimia että saisin ukkoni pysymään kotona meidän kanssa jouluna?
Minua surettaa kun näen perheitä ja pariskuntia tekevän yhdessä asioita jouluaikaan, koska en itse ole saanut kokea sitä.
Haluaisin kokea tänä jouluna sen ilon mitä muut peheet saa kokea kun ovat kaikki yhdessä, eikä niin että isä aina puutuu.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Itselläni oli samankaltainen tilanne edellisessä suhteessani. Naimisissa ei oltu, mutta avoliitossa 7 vuotta. Eipä se siitä miksikään muuttunut koskaan, olin aina se nalkuttava ja turhasta räpättävä muija jos koitin edes asiallisestikin puhua asiasta. Kaverit sieltä ja täältä olivat ilmeisestikin tärkeämpiä kuin oma porukka. Lopulta sain vain tarpeekseni koko touhusta. Sama meno näyttää jatkuvan tällä tyypillä edelleenkin uuden perheen kanssa, vaikka ikää on jo yli neljänkympin. Joillakin se aikuistuminen ei vaan ota luonnistuakseen. Sitten tyyppi ihmettelee kun kaikki vaimot lähtee muutaman vuoden välein kävelemään ;)
.. mistä te löydätte tommosia ukkoja??
Niitä on maailman joka kolkassa.
Ne on niitä susia lampaan asussa.
Jotka tulee ja pyyhkäisee jalat alta, antaa leijua vaaleanpunaisessa pilvessä kunnes olet täysin koukussa ja sokaistunut. Vasta sitten alkaa todellinen luonne paljastua joskus siihen menee vuosia.
Ylensä ne valitsevat uhrinsa naisesta/miehestä joka on "rakkauden kipeä" tai muuten heikoilla. Ne antaa ymmärtää että he ovat juuri sitä mitä toinen kumppanista haluaa, vaikka niiden tarkoitus on ainoastaan hyötyä naisesta/miehestä, imeä heiltä voimat, koska ovat itse heikkoja ja ilman toisen "voimia" he eivät voi elää.
Ne on niitä jotka alistaa henkisesti että itse luulet ettet pärjää ilmaan heitä.
Ne pitää sen verran "uskoa yllä" että kuvittelet että "kyllä kaikki vielä muuttuu paremmaksi", harvemmin niin kuitenkaan käy.
Tuo oli yksi esimerkki.
Mikä siinä joulussa lopulta niin ihmeellistä! Ok, se on rakkauden juhla. Tee silloin niitä tekoja, eikös juu?
Jos mies viettää perheenne kanssa muut 364 päivää, niin eikö voi sallia ystävien kanssa edes sitä yhtä? Tarviiko sen elämän olla sellaista naistenlehtien sivuilta imettyä idylliä? Oikeesti?
tuota aiheen aloittanutta kirjoittajaa.
Ehkä olen oman lapsuudenkodin perinteiden vuoksi sisäistänyt hyvin pitkälti sen käsityksen, että jos joku päivä vuodesta on perhettä varten, niin se on jouluaatto, ja silloin ei todellakaan lähdetä huitelemaan muualle. Se tuntuisi suunnilleen yhtä tökeröltä kuin jättää lähimpien kavereitten hääjuhlat väliin siksi että haluaa bilettää omaksi iloksi jossain muualla.
Ja huikkaa otetaan korkeintaan sen verran että se ei näy.
Mutta muille päivän perinnelataus voi olla erilainen, ja silloin tulee näitä stressitilanteita. Minä olen myös aloittanut joulunvietot silloin, kun ravintolat olivat vielä poikkeuksetta kiinni aattona.
Siinäkö on naistenlehtien idylliä kun ei ole päivällä/pyhällä/vuodenajalla väliä niin sama meno jatkuu.
Niistä 365 päivästä ukko on kavereitten kanssa menossa noin 340 loput 25 päivää kun jakaa tasaisesti koko vuodelle niin tulee 1 päivä jokatoiselle viikolle. Tällä hetkelläkin on ryyppäämässä kavereittensa kanssa.
Onko se nyt reilua? Kenen pitäis tehdä se kompromissi? Oikeesti?
...kukaan voi sietää noin k-päistä meininkiä?
Äijä kaataa perheen elannon kurkusta alas ja paskat välittää perheen hyvinvoinnista ja sä vaan ktsot vuodesta toiseen vierestä? Hei ryhdistäydy nyt ja jätä se, jos et usko että tuo on sun elämäntehtäväsi.
Omaa elantonsa se kaataa mihin milloinki...
En katso enää, mitta tuli täyteen jo, se jätkä lentää pihalle kun nuorten keihäs!
Kiitos sulle kaipasinki vähän "potkua persuuksille"!
baarikärpäsiä, mitä niitä nurkkiinsa kerää ja passaamaan. Potkaset pellolle koko äijän ja alat elämään omanlaistasi elämää ja saa äijäkin tehdä sitä baarikärpäshommaansa ihan niin paljon kun lystää.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä! Vaikkei äijä baarissa koko ajan istukkaan. Mulla tuli mitta nyt täyteen, äijä saa lähteä heti joulun jälkeen.
Kerta kun ei kiinnosta meidän kanssa olla niin painukoon ukko helvettiin!
Olen nyt hieman katkerana kun äijä on taas ryyppäämässä.
Epäilemättä ensimmäinen järkiratkaisu sen jälkeen kun parinvalintasi meni totaalisesti persiilleen.
Mutta miten ihmeessä sinä aiot saada miehen lähtemään? Ei minua ainakaan saisi kukaan omistamastani asunnosta lähtemään. Ainoa vaihtoehto olisi lähteä itse.
että mies aina omistaa kaiken?
Tässä tapauksessa se olen minä joka jään ja hän lähtee vaatekassinsa ja muutaman huonekalun kanssa!
"-ensimmäinen järkiratkaisu sen jälkeen kun parinvalintasi meni totaalisesti persiilleen"-
Niimpä kauan sitä tulikin toivoa elätettyä, "uskossa ja toivossa" oli hyvä elää vaikkei rakkaudesta ollut tietoakaan!
Kaikkea paskaa sitä tulikin nieltyä! Onneksi nyt eikä myöhemmin!
Tulevaisuus pelottaa tosi paljon mutta pakko sinne on mennä.
Wish me luck!
En minä päätellyt, että mies omistaisi kaikkea. Olen vain kuullut ja lukenut niin monta kertaa kun joku vannoo heittävänsä puolisonsa ulos yhteisestä kodista. Käytännössä olen nähnyt, ettei ketään voi noin vain heittää pihalle.
"Uskossa ja toivossa oli hyvä elää, vaikkai rakkaudesta ollut tietoakaan!" Osuvasti sanottu ja luulen, että se on valitettavan yleistä muutenkin.
Ja kyllä, minä toivotan sinulle onnea, mitä ikinä päätätkään tilanteellenne tehdä.
kaipaa.
Parempi elämä on edessäsi, joten onnittele itseäsi, älä surkuttele.
No niin nyt se on sitte tehty.
Sanoin miehelle että on parempi ettei tule enää ollenkaan kotia kun ei kerran kiinnosta.
Haistatteli vi*ut ja huusi "mitä vi**ua tänne soitat!
Mitäpä muuta tuollaselta osaa odottaakaan?
Nyt on sitte tosi kyseessä! Itkettää niin pirusti ja on paha olla vaikka tiedän että en ole paljoa menettänyt, mutta silti sattuu.
Liki 18 vuotta yhteiseloa takana ja nyt kaikki uusiks....
siitä vielä paremmaksi muuttuu ajan kanssa. Paremmaksi kuin mitä tuon miehen kanssa oli.
Iso halaus ja tsemppiä etiäppäin!!
Odotahan vain, kunnes herra saapuu kotiin. Vai meneekö se suosiolla jonnekin muualle yöksi tai peräti lopullisesti?
Aamulla se lienee vähän vähemmän päissään ja mietiskelee, mikähän mahtaa olla homman nimi. Jos nyt sitten muistaa edes ihmetellä.
Vaikka olisit nyt ottanut tärkeimmän henkisen askeleen, niin fyysiseen askeleeseen on vielä pitkä matka. Niin sinulla kuin miehelläsikin.
Koetahan pärjäillä.
Tuossa vaiheessa alkaa kaavan mukaan se syynelsilmin katuminen ja parantumisen vakuuttelu, ja nainen heltyy. Hetken aikaa on parempi, mutta sitten kaikki jatkuu kuin ennenkin, ja kun sille kännipäälle toivottaa seuraavan kerran hyvästejä, vastauksena on taas haistattelua,
Vinkki: HEIVAA ÄIJÄ.
Ei auta kuin alkaa pakkailemaan kasseja ja katsella muuhun suuntaan.
Mä en ymmärrä teitä naisia. katsokaa itse peiliin,kysy itseltäsi * miksi hyväksyn elää tommosen K.pään kanssa? elikkä mies on kanssasi naimisissa mutta, elää sinkun elämää? ja oma elämäsi menee hukkaan? miksi hyväksyt tyollaista paskaa?
"Ei auta pyytää että "-jäisit kotiin perheesi kanssa". Maksimissaan hän on niinkauan että jouluaattona lahjat on jaettu sitten hän häipyy omille "asioille". ( ja jo 8 vuotta suostut moiseen? :D
Ehei sori nyt vaan mutta olosikohan aika itsetutkintaan? älä vain tule ja väitä taas että olet miehen kanssa 'ku sä rakastat sitä niiiiiiiiiiiiiiiiiiii tai lasten takia......
joopa joo...et taida uskaltaa alkaa elää omaa ihanaa ainutlaatuista elämää ilman jotakin kullia jolla on kaksi jalkaa ja kävelee.