Pettäminen on pahempaa kuin puolison kuolema, se hajottaa, repii, ja rienaa sinua. Et voi luottaa, näet sielusi silmin kuvia joissa oma rakkaasi pettää sinua.
Näistä kokemuksista minulle jäi käteen:
- Masennus
- Paniikkihäiriö
- Luottamuksen puute uusiin ihmisiin
- Painajaiset
- Itsetuhoisuus
Ja kaikki tämä ihmiseltä joka väitti rakastavansa minua...
Kiva rakkaudenosoitus.
Näistä kokemuksista minulle jäi käteen:
- Masennus
- Paniikkihäiriö
- Luottamuksen puute uusiin ihmisiin
- Painajaiset
- Itsetuhoisuus
Ja kaikki tämä ihmiseltä joka väitti rakastavansa minua...
Kiva rakkaudenosoitus.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tuot esille juuri niitä juttuja, joista kirjoitin tuonne alemmas Kauhukokemuksia pettämisestä-ketjuun.
kuulostaa tutulta...sain tietää, että miesystäväni petti minua noin kuukausi sitten ja hän kyllä vihjasi asiasta kaverilleni, joten kai hän jotenkin katui tekoaan. tuntuu vaan niin kauheelta, onko se vaan niin, että se on hyväksyttävä?!! ei mielestäni, mutta kun toista niin rakastaa...tää on ihan perseestä!
Kuvaamasi osuu juuri maaliin. Olen kotona poikieni kanssa ja tiedän mieheni olevan juuri tällä hetkellä toisen naisen kanssa. Hän ei sitä tietenkään myönnä, vastaa aina rakastavansa ja pyytelee epämääräisesti anteeksi kaikkea!!! kaikkea mitä, tätä helvetin tuskaa. Lähteminen on vaan niin vaikeeta, heittää viemäriin kerralla ne kompromissit ja yrittäminen,, jota suhteen eteen on tehnyt ja heittää yli laidan ne hetket jolloin tunsi olevansa rakastettu. Nekin olivat vain valhetta, mutta sen myöntäminen se vasta vaikeaa onkin. Jos on lähdettävä voiko odottaa jotain helpotusta vai jatkuvaa piinaa, ilman edes niitä illuusion hetkiä jolloin oli miehensä sylissä ja toinen vakuutti rakkauttaan. Jääkö lopulta kuitenkin yksinäisemmäksi, voiko olla olemassa jotain vielä pahempaa, josta ei edes vielä tiedä?
että ajattelet noin, suorastaan rienaavaa, sori vaan. Puolison (tai kenen tahansa) kuolema on oikeasti hirvittävä asia.
Jälleen kerran luin jostain, että toimivassa, hyvässä parisuhteessa on tärkeintä olla syyttämättä kumppaniaan omista tunteistaan: Jokainen on niistä itse vastuussa.
PS. Kerro miksi kukaan valehtelisi rakastavansa; ellei niin todella itse ajattelisi? Näkökulmat tietysti vaihtelevat. Ei kukaan edes osoita rakkauttaan juuri samalla tavalla.
Tässä uskottomuuden ja siitä johtuneen avioeron myötä lukenut paljon asiasta pitkin poikin nettiavaruutta (ei, en usko kaikkea netissä olevaa), ja jossain oli avioerosta, että ero on kriiseista yksi pahimpia, joissain tapauksissa jopa aviopuolison kuolema voisi olla helpompo työstää.
kuolema.Oma tyttäreni kuoli yli kymmenen vuotta sitten ,aina tulen muistamaan ,mutta sanon että nyt ilmitullut mieheni pettäminen on pahempi.Tosin tyttäreni oli vauva kuollessaan ,mutta minulle tärkeä ja kallis.Mieheni on kuitenkin melkein kolmenkymmenen vuoden ajan ollut tärkein ja läheisin ystäväni ja kumppanini ,petos siksi minulle suurempi ja pahempi.Kuolemalle emme mitään mahtaneet ,mutta tämän pettymyksen mieheni olisi voinut estää.
tuollaista ja miksi pitäisikään. Minusta kuolema on aina karmein. Hyvin itsekeskeiset ja armottomat ihmiset pitävät kuolemaa parempana vaihtoehtona kuin pettämistä.
mahda mitään, ellei kyseessä ole itsemurha. Se on rankka juttu, mutta ihmisestä jää kaunis muisto. Aikuinen ihminen toipuu aina.
Pettäminen on aina tietoinen ja tahallinen loukkaus, joka ei unohdu koskaan. Et ole kokenut pettämistä, tai rakastanut pettäjäpuolisoasi, kun kirjoitat tuolla tavalla, SonjaO. Vain itsekeskeiset ja armottomat ihmiset pettävät ja vievät kumppaniltaan omanarvontunnon ja luottamuksen loppuelämäksi. Pettämisestä ei täysin toivu ikinä, kaunista muistoa ei jää.
En minäkään usko pettämisestä toipuvani. Voi johtua siitä että minut on jo lapsuudessa hyljätty ja ne tunteet tulivat taas pintaan. Ja pettäjä oli paras ystäväni ja ainoa ihminen johon vihdoin, monen vuoden aikana opin luottamaan. Vain että luottamukseni voitiin romuttaa taas ja minut repiä jälleen rikki. Kerro SonjaO ihmeessä miten sen jälkeen voi enää luottaa KENEENKÄÄN? IKINÄ? Miten voi jatkaa elämää pettäjän tai kenenkään muunkaan kanssa?
Takana neljäkymmntä vuotta, puoli vuotta pettämisestä, tunteet edelleen kirjoittamasi kaltaiset.
Pääsenkö koskaan yli..
Ja kaikista pahinta, toinen osapuoli pikkupimu joka todellisuudessa haki vain rahaa...
En tiedä vielä mitä tästä kaikesta jää jäljelle, mutta ainakaan ei mitään hyvää. Pahimmassa tapauksessa HIV minulle. Kiitos vaan puolisoni kaikista yhteisistä vuosista.
kannata sääliä vasta vuosien päästä tajuan ei hekään sääli.
onko teillä lapsia
lapseni kaverilla äiti eronnut miehensä pettämisen jälkeen.. kaverin äiti itsetuhoinen ja masentunut jne. mutta minusta se kuulostaa ITSEKESKEISELTÄ! vaikka ymmärränkin tunteesi. tämä lapsikin käy nyt terapiassa, koska ottanut äidin/vanhempien käytöksen niin raskaana. eron ja asiat olisi tullut selvittää toisin.
näin ajattelen myös itsemurhasta (jota itsekkin masentuneena joskus ajattelin -- mutta siihen ei ollut varaa, koska..) minulla ei ole oikeutta riistää itseltäni henkeä ja jättää lapsiani äidittömiksi itsekkäistä syistä. itse menetin äitini lapsena sairaudelle
Voin uskoa kyllä,miltä sinusta tuntuu,koska itse kokenut aivan saman!Tapasin kesällä yhden naisen,joka oli rakkautta ensi silmäyksellä,rupesimme seurustelemaan,ja kaikki meni todella hyvin,tulin toimeen hänen lapsensa kanssa todella hyvin,sekä hän myös minun lapsieni!En koskaan ole ollut kehenkään naiseen niin rakastunut kuin tähän ihmiseen,tunnustin rakkauteni hänelle,ja kuten myös hänkin teki!Sitten selvisi,että hän pitää yhteyttä yli 10 vuotta vanhaan exäänsä,kun juteltiin asiasta sit tarkemmin,hän sanoi,että tämä vanha exä on minua tärkeämpi,kun kysyin että miksi ette sitten ole yhdessä,vastasi hän,että kenties joskus vielä olevat!Sen jälkeen ei seurustelustamme ei tullut mitään,koska nuo sanat,ja valehtelu tuhosivat kaiken unelmani ja haaveeni,luoja,että se koski sydäntäni,ja koskee yhä,vaikka tuosta aikaa jo yli 4kk!Sen jälkeen en ole paljon iloa tuntenut,en uskalla luottaa kehenkään ihmiseen,ja jotenkin kaikki asiat vain masentavat,olen yrittänyt unohtaa tuon naisen,mutta aivan turhaa,kun ei pysty,niin ei pysty,koska se rakkaus häntä kohtaan on yhä sydämessäni,,,
ei kannata tuhlata aikaa.