Tilanne on tämä: ollaan seurusteltu kohta neljä vuotta, ja nyt ollut itselläni useamman kuukauden (kesästä asti) sellainen olo että jotakin puuttuu... Siis tunteet laimentuneet aikas reilustikin, ihan niin että melkein jo mietin olenko ollutkaan rakastunut alkujaankaan, kunnes muistelen alkuaikoja ja totean että kylläpä vaan silloin tuntui hyvältä. Nyt mietityttää olemmeko vaan kavereita vai onko tämä tätä normaalia "taantumista"?! Vinkkejä siis kaipailisin tunteiden (rakkauden) elvyttämiseen. Ja kokemuksia, jos jollakulla samantapainen tilanne ollut, että kuinka siitä selvitty. Olen jo tässä pitkän pimeän syksyn aikana näiden aatoksieni kanssa ehtinyt eroakin pohtia moneen otteeseen, mutta en taida sitäkään kuitenkaan haluta, vaikka ei tunnu hyvältä tämä "tunteettomuuskaan". HELP ME!
tunteet roihuamaan?
vinkkejä
101728
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ajatuksia samasta aiheesta kaipailisin myös minä... :)
Se nyt vaan on normaalia elämää, että välillä tunteet hiipuu ja taas syttyy. Ei aina voi tanssia ruusuilla. Se on vaan normaalia arkea se.
Sellaista elämä on...
Ja tunteet roihuaa niin mahdottomasti, ihanan miehen olen saanut. Seksi on joka päiväistä herkkua, ja olenkin nyt raskaana. Mieheni on haltioissaan.
Saiskos, kylmää vettä niskaan...viilentämään roihuja?
ketjuun kun toinen kyselee hädissään neuvoa. Hieman tilannetajua pyydän.
Muuten olen kyllä samaa mieltä kuin nuo edelliset kirjoittajat, että aikas normaalilta kuulostaa että välillä elellään aika tasaisesti, ilman sen kummempaa tunteiden paloa ja joskus taas huomaa rakastavansa niin että vatsaan sattuu :)
Varmasti niitä on jotain juttuja millä saa hieman eloa suhteeseen, mutta valitettavasti en osaa siihen vastata.
Olen avoliitossa seitsemättä vuotta, ja siihen on mahtunut niin ylä- kuin alamäkiäkin. Ja samanlaisia fiiliksiä, mitä sullakin nyt on. Mulla auttoi tuohon oloon se, että keskustelin mieheni kanssa tästä asiasta. Ei mitenkään erikoisen dramaattisesti, kunhan totesin että tältä tuntuu.
Se helpotti, kun pohdittiin yhdessä mitä asialle voitaisiin tehdä. Lopputulos oli se, että koimme tämän tavallaan kuuluvan asiaan, mutta koska molemmat noteerasivat asian, se auttoi meitä asian työstämisessä. Me muun muassa muisteltiin alkuaikojamme, ja mitä kaikkea siitä ajasta kumpikin kaipaa. Sitten mietittiin nykytilannetta, ja mikä siinä on muuttunut. Sitä huomasi että vaikka tietyt asiat ovatkin muuttuneet, niin paljon hyvää on myös ajan myötä tullut mukaan. Eli että vaikka seksin saralla ei enää olla toistemme kimpussa kuin kiimaiset puput koko ajan, niin nykyään laatu korvaa määrän. Mutta kyllä niitä "honeymoon"- kausia mahtuu myös pitkiinkin parisuhteisiin, joten ei tämä ajan myötä vain "huonompaan" mene ;)
Eli yksi keskustelun kannattaja löytyy täältä :)
toivottavasti tästä oli jotain apua.
Niin yhdyn edellisiin siinä, että varmaan jokaisessa parisuhteessa tulee väistämättä eteen se, että tunteet ovat "laantuneet" vuosien (jopa jo kuukausien) myötä! Mutta yhden asian itse olen muutaman eron jälkeen tajunnut, SUHTEEN ETEEN ON TEHTÄVÄ TÖITÄ, kummankin osapuolen.
Keskustelu on ensinnäkin kaiken a ja o. Enkä tarkoita mitään "dramaattista" keskustelua, jossa ero on kantava sana. Vaan lähinnä fiksua, järkevää, asiallista keskustelua, jossa pohditaan niitä asioita, mitä kummankin mielestä mättää. Ja nyt on tärkeää muistaa se, että ketään ei kannata syytellä! Se ei auta, vaan voi jopa pahentaa asioita entisestään.
Keskustelussa on hyvä tuoda esille, millaisia asioita kaipaa omassa parisuhteessa. Aina ei voi kaikkia toiveita toteuttaa, sillä monelle on vaikea muuttaa esim. luonnetta. Mutta kompromisseja on tehtävä!
Omassa parisuhteessani tunteiden elvyttäminen on ihan pieniä perusasioista... Hemmottelua, toisen muistamista (muulloinkin kuin juhlapäivinä)... Yhteiset harrastukset, ja tarvittaessa antamalla tilaa, kun toinen sitä tarvitsee (esim. "päästämällä" ulos kavereiden kanssa, vaikka oli tarkoitus istua vaan kotona tv:n ääressä). Tietty kaikkeen ei tarvitse aina myöntyä, siitäkin on hyvä pitää huolta!
Mutta omalla mielikuvituksella saa paljon aikaa!!
Tsemppiä teille ja muista, harvoin ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella ;)
Mutta mitä tehdä jos ei yksinkertaiseti huvita hemmotella toista? Ollaanko silloin jo ihan huonossa jamassa? Minua ei pahemmin huvita, enkä pysty vastaamaan kysymykseen "rakastatko"...
normaalia että viiden ja seitsemän vuoden kohdalla parisuhde joutuu jonkin sortin kriisiin.. Että sinänsä ei hätää. Mutta kriisin läpikäynti onkin juttu erikseen, itse sinun täytynee syyt löytää sille miksi haluat/et halua jatkaa. Keskustelkaa ja miettikää jotain yhteistä puuhaa. Yhdessä tekeminen monesti vahvistaa halua olla yhdessä ja toisesta oppii aina jotain uutta jonkin erilaisen tekemisen varjolla. Yksi keino on piristää esim. seksielämäänne esim leikkikaluille/eroottisilla filmeillä/pukeutumisella yms. Mutta jokin "ihan tavallinen" harrastus esim. sulkapallo voi olla hauskaa:)
Niin ja myöskin sosiaaliset suhteet. Esim pyytäkää joku tuttava pariskunta syömään tai illan viettoon ja pelailkaa ja jutelkaa ihan normaaleja juttuja.
Joskus voi myös oma aika olla se mitä tarvitsee. Minä joskus teen parin tunnin kävelylenkkejä ja mietin asioita omassa päässä, sitä kautta itselle selvinnyt monia asioita, joita suhteessa arvostaa ja vastaavasti löytynyt puhumisen aiheita, mikä suhteessa mättää. Ne asiat on kahdestaan sitten keskusteltu.