Syksyllä vuonna 1995 tapasin nuoren naisen josta tuli sitten tyttöystäväni. Oltiin yhdessä vajaan vuoden kun jo kosin häntä. Oltiin kihloissa vielä neljä vuotta ja vuonna 2000 syksyllä mentiin naimisiin. Vuonna 2006 kesällä erottiin ja toinen vaihe ja lopullinen avioero on astunut voimaan näin joulun kunniaksi.
Itse en väitä eläneeni mitään täysin nuhteetonta elämää enkä varmasti ole ollut "täydellinen aviomies". Olen unohtanut juhlapäiviä, ollut siivoamatta minun siivousvuoroillani, mennyt baari-illat pitkäksi tms. mutta olen aina yrittänyt pitää kiinni siitä että olen luotettava puoliso isoissa ja merkittävissä asioissa. Vaimoni on aina voinut luottaa minuun 100% että tuen häntä, jopa asioissa jotka eivät ole minun mieleen mutta hänelle tärkeitä. Hän on aina voinut luottaa siihen että minä en käy vieraissa ja että kun suhteen alussa ilmeni että ei ole mitään sukupuolitauteja niin sitten niitä ei myöskään jatkossakaan ole. Olen aina pitänyt huolen siitä että talous on siinä kunnossa että ollaan voitu hankkia sitä mitä tarvitaan ja käydä aika eksoottisillakin lomareissuilla. Olin asettanut hänet minulle tärkeimmäksi ihmiseksi enkä edes erimielisyyksien vallitessa puhunut hänestä pahaa kellekkään, en koskaan edes käyttänyt hänestä kutsumanimeä "muija", "akka" tai muita mielestäni halventavia kutsumanimiä. Hän oli aina minulle "vaimo". Se mikä piti meidän suhteen todella lujana oli yhteiset arvot.
Tämä oli todellinen sielunystäväni. Vaikka tietysti kinasteltiin asioista niin luottamus vaimoa kohtaan oli se tasan 100%. En tuntenut perinteistä mustasukkaisuutta koska minulla ei ollut koskaan mitään syytä epäillä häntä vaikka olisi kenen tahansa kanssa missä tahansa. Samoin toisinpäin, hän tiesi että minä en käy vieraissa enkä salaile mitään häneltä. Vaikka olisin ollut miesten kanssa risteilyllä aivan tolkuttomassa humalassa, vielä semmoisten miesten kanssa joita tiedettiin että käy niin paljon vieraissa kun kerkeää niin vaimo pystyi luottamaan siihen että minä en käy. Tämä oli nainen joka saavutti semmoiset luottamuksen ulottuvuudet minussa että ohitti jopa vanhempani ja siskoni. Tiesin että vaimoni on minun puolellani ja tukenani varauksetta, aina.
Tuli semmoinen tilanne elämässä että oli aika raskasta henkisesti töiden takia ja erään vaimon suvussa tapahtuneen sairauden takia ja vaimo oli burn-outin partaalla. Hän oli sanomassa irti itseään mutta puhuttiin asioista ja sovittiin että jos hän yrittäisi ensin saada kolme kuukautta palkatonta vapaata niin maksan hänelle unelmamatkan Thaimaahan sukeltelemaan. Ollaan oltu vaimon kanssa aikaisemminkin sukeltamassa Thaimaassa ja se on todella rentouttavaa ja ottaa etäisyyttä tähän suomen arkeen. Vaimo sai 3kk palkatonta vapaata, ostin hänelle sukelluspuvun ja muita tarvikkeita, maksoin matkat pienelle saarelle thaimaahan ja tankkasin hänen tililleen rahaa koko 3kk ajan että hän ei missään vaiheessa joutuisi elämään huonosti siellä vaan aidosti nauttimaan vapaasta ajastaan.
Puolitoista kuukautta oli mennyt niin hän sanoi yhdessä puhelussa miten paljon hän arvostaa minua nyt kun on nähnyt sen touhun siellä saarella. Kaikki nai ja pettää toisiaan, kaikki polttaa pilveä tai vetää muita huumeita. Olin todella ylpeä itsestäni että minun jokseenkin tiukka arvomaailma sai sille kuuluvan huomion vaikka se onkin minulle itsestäänselvyys. Oli pari naista jotka lähestyi minua sillä aikaa kun vaimo oli Thaimaassa mutta pidin tiukasti "visiiriä" silmillä enkä antanut yhdenkään ajatuksen harhailla. Olin niin ylpeä vaimostani, itsestäni ja siitä täydellisestä luottamuksesta meidän suhteessa.
Vaimo tuli kotiin Thaimaasta, ja halusi eron. Juteltiin aika paljon asiasta ja tekihän se kipeätä mutta minulle perusteltiin se että suhde oli enemmänkin syvä ystävyys kuin parisuhde ja nielin tämän. Niin paljon arvostin tätä naista että en halunut pitää väkisin kiinni avioliitostakaan jos hän ei sitä halunut. Käräjäoikeuden kansliassa I-vaiheen avioeron laitettua sisään niin halattiin toisiamme ja sanoinkin että tähän loppui legendaarinen suhde johon vaimo totesi että mutta tästä alkaa toinen legendaarinen ystävyys-suhde. Tippa linssissä nielin tämän menetyksen mutta tiesin että minulla on kuitenkin aina tämä ystävä johon voin luottaa vierelläni vaikka jatkossa ystävänä eikä vaimona.
No perkele, pari viikkoa tämän jälkeen alkoi sitten todellinen kidutus. Vaimo oli parvekkeella tupakalla ja saatana nauraen ja hymy naamalla kertoi miten se oli pettänyt mua siellä ja kovin yksityiskohtaisesti kertoi kaikkea huumeista ja pettämisestä. Minä olisin jo pitkään halunut lapsia mutta vaimo suorastaan vihasi lapsia mutta tämän yhteydessä hän mainitsi että nyt hän kyllä voisi haluta lapsia mutta tämän yhden brittiläisen, työttömän, minuakin vanhemman miehen kanssa jonka oli tavannut thaimaassa ja huumepöllyissä aloittanut seksisuhteen. Typerintä tässä oli se että vaimo suuttui minulle koska minä en vaan kohattanut olkapäitäni ja nielassut kaikkea tuota mennentullen. Heti jos vähänkään ilmaisin pahennusta tapahtuneelle niin alkoi tulemaan uhkauksia että "varo nyt mitä sanot, saatat katua sanomisiasi". Yritin kaikin keinoin miettiä ja pitää avioliittoa kasassa mutta tämä uusi käänne nyt romahdutti koko minun maailmani ja käsityksen luottamuksesta. Vaimo käytti jokaista vuosien aikana keräämänsä tiedonmurusta minusta millä hän pystyi piikittämään ja tehdä tuosta pettämis-paljastuksestaan niin tuskallisen kuin mahdollista minulle. Tiesi tasan tarkkaan mitä en halua kuulla ja mitä asioita pitää kertoa jotta paljastus sattuisi mahdollisimman paljon.
Tiedän että en ole ollut täydellinen, mutta tuota kohtelua en ymmärtänyt enää. Niin paha en ole ollut koskaan että kukaan tarvitsisi tuommoista kohtelua kokea. Olen paljon, isoja ja vaikeita vastoinkäymisiä käsitellyt elämässäni mutta tämä oli henkisesti ehkä tähän mennessä raskainta koska minulle nyt osoitettiin että vaikka kuinka kuvittelee että se oma rakas on 100% luottamuksen ansainnut eikä ikinä, ikinä pettäisi tms. niin se on vain illuusio. Jatkossa minun pitää pystyä pitämään itselläni aina se pettämisen mahdollisuus osana parisuhdetta. Toivon tietysti että näin ei käy eikä välttämättä edes käy, mutta tämä pitää
olla tiedostettu jo etukäteen jollain tasolla koska tuommoinen totaalisen luottamuksen näin järkyttävä miljooniksi palasiksi iskeminen on kyllä raskas paikka.
Myytiin asunto ja auto. Myyntivoitoilla vaimo lähti takaisin Thaimaahan sinne saarelle. Eli multa vietiin kertalaakista sielunystäväni, vaimoni, kotini, autoni ja viidakkoveitsellä hullun tavoin pistettiin riekaleiksi käsityksiäni luottamuksesta ja ihmisistä.
Minulla on nykyään uusi tyttöystävä joka on aivan mahtava nainen ja luotan jo hyvin paljon häneen mutta en ole varma kykenenkö koskaan 100% luottamukseen enää.
Tämmöinen oli minun tarinani, yritän ehkä sanoa että nauttikaa siitä hyvästä suhteesta niinkauan kuin sitä kestää koska voi aina tulla se paha päivä joskus vastaan mutta siitä ei kannata stressata etukäteen. Jos se tulee niin se tulee ja se on sen ajan murhe sitten, nauttikaa nyt vaan siitä mitä teillä juuri nyt on miettimättä sitä mitä kaikkea pahaa voi tapahtua. Elämässä tulee aina olemaan vastoinkäymisiä ja elämän laadun määrääkin se miten hyvin osaa käsitellä näitä vastoinkäymisiä. Jos niitä stressaa etukäteen tai ei kykene käsittelemään niin elämästä tulee kyllä todella raskasta.
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille, tämä on se aika vuodesta kun pitäisi hetkeksi pystyä laittamaan sivuun kaikki raskaat ajatukset ja nauttia rauhallisuudesta.
Itse en väitä eläneeni mitään täysin nuhteetonta elämää enkä varmasti ole ollut "täydellinen aviomies". Olen unohtanut juhlapäiviä, ollut siivoamatta minun siivousvuoroillani, mennyt baari-illat pitkäksi tms. mutta olen aina yrittänyt pitää kiinni siitä että olen luotettava puoliso isoissa ja merkittävissä asioissa. Vaimoni on aina voinut luottaa minuun 100% että tuen häntä, jopa asioissa jotka eivät ole minun mieleen mutta hänelle tärkeitä. Hän on aina voinut luottaa siihen että minä en käy vieraissa ja että kun suhteen alussa ilmeni että ei ole mitään sukupuolitauteja niin sitten niitä ei myöskään jatkossakaan ole. Olen aina pitänyt huolen siitä että talous on siinä kunnossa että ollaan voitu hankkia sitä mitä tarvitaan ja käydä aika eksoottisillakin lomareissuilla. Olin asettanut hänet minulle tärkeimmäksi ihmiseksi enkä edes erimielisyyksien vallitessa puhunut hänestä pahaa kellekkään, en koskaan edes käyttänyt hänestä kutsumanimeä "muija", "akka" tai muita mielestäni halventavia kutsumanimiä. Hän oli aina minulle "vaimo". Se mikä piti meidän suhteen todella lujana oli yhteiset arvot.
Tämä oli todellinen sielunystäväni. Vaikka tietysti kinasteltiin asioista niin luottamus vaimoa kohtaan oli se tasan 100%. En tuntenut perinteistä mustasukkaisuutta koska minulla ei ollut koskaan mitään syytä epäillä häntä vaikka olisi kenen tahansa kanssa missä tahansa. Samoin toisinpäin, hän tiesi että minä en käy vieraissa enkä salaile mitään häneltä. Vaikka olisin ollut miesten kanssa risteilyllä aivan tolkuttomassa humalassa, vielä semmoisten miesten kanssa joita tiedettiin että käy niin paljon vieraissa kun kerkeää niin vaimo pystyi luottamaan siihen että minä en käy. Tämä oli nainen joka saavutti semmoiset luottamuksen ulottuvuudet minussa että ohitti jopa vanhempani ja siskoni. Tiesin että vaimoni on minun puolellani ja tukenani varauksetta, aina.
Tuli semmoinen tilanne elämässä että oli aika raskasta henkisesti töiden takia ja erään vaimon suvussa tapahtuneen sairauden takia ja vaimo oli burn-outin partaalla. Hän oli sanomassa irti itseään mutta puhuttiin asioista ja sovittiin että jos hän yrittäisi ensin saada kolme kuukautta palkatonta vapaata niin maksan hänelle unelmamatkan Thaimaahan sukeltelemaan. Ollaan oltu vaimon kanssa aikaisemminkin sukeltamassa Thaimaassa ja se on todella rentouttavaa ja ottaa etäisyyttä tähän suomen arkeen. Vaimo sai 3kk palkatonta vapaata, ostin hänelle sukelluspuvun ja muita tarvikkeita, maksoin matkat pienelle saarelle thaimaahan ja tankkasin hänen tililleen rahaa koko 3kk ajan että hän ei missään vaiheessa joutuisi elämään huonosti siellä vaan aidosti nauttimaan vapaasta ajastaan.
Puolitoista kuukautta oli mennyt niin hän sanoi yhdessä puhelussa miten paljon hän arvostaa minua nyt kun on nähnyt sen touhun siellä saarella. Kaikki nai ja pettää toisiaan, kaikki polttaa pilveä tai vetää muita huumeita. Olin todella ylpeä itsestäni että minun jokseenkin tiukka arvomaailma sai sille kuuluvan huomion vaikka se onkin minulle itsestäänselvyys. Oli pari naista jotka lähestyi minua sillä aikaa kun vaimo oli Thaimaassa mutta pidin tiukasti "visiiriä" silmillä enkä antanut yhdenkään ajatuksen harhailla. Olin niin ylpeä vaimostani, itsestäni ja siitä täydellisestä luottamuksesta meidän suhteessa.
Vaimo tuli kotiin Thaimaasta, ja halusi eron. Juteltiin aika paljon asiasta ja tekihän se kipeätä mutta minulle perusteltiin se että suhde oli enemmänkin syvä ystävyys kuin parisuhde ja nielin tämän. Niin paljon arvostin tätä naista että en halunut pitää väkisin kiinni avioliitostakaan jos hän ei sitä halunut. Käräjäoikeuden kansliassa I-vaiheen avioeron laitettua sisään niin halattiin toisiamme ja sanoinkin että tähän loppui legendaarinen suhde johon vaimo totesi että mutta tästä alkaa toinen legendaarinen ystävyys-suhde. Tippa linssissä nielin tämän menetyksen mutta tiesin että minulla on kuitenkin aina tämä ystävä johon voin luottaa vierelläni vaikka jatkossa ystävänä eikä vaimona.
No perkele, pari viikkoa tämän jälkeen alkoi sitten todellinen kidutus. Vaimo oli parvekkeella tupakalla ja saatana nauraen ja hymy naamalla kertoi miten se oli pettänyt mua siellä ja kovin yksityiskohtaisesti kertoi kaikkea huumeista ja pettämisestä. Minä olisin jo pitkään halunut lapsia mutta vaimo suorastaan vihasi lapsia mutta tämän yhteydessä hän mainitsi että nyt hän kyllä voisi haluta lapsia mutta tämän yhden brittiläisen, työttömän, minuakin vanhemman miehen kanssa jonka oli tavannut thaimaassa ja huumepöllyissä aloittanut seksisuhteen. Typerintä tässä oli se että vaimo suuttui minulle koska minä en vaan kohattanut olkapäitäni ja nielassut kaikkea tuota mennentullen. Heti jos vähänkään ilmaisin pahennusta tapahtuneelle niin alkoi tulemaan uhkauksia että "varo nyt mitä sanot, saatat katua sanomisiasi". Yritin kaikin keinoin miettiä ja pitää avioliittoa kasassa mutta tämä uusi käänne nyt romahdutti koko minun maailmani ja käsityksen luottamuksesta. Vaimo käytti jokaista vuosien aikana keräämänsä tiedonmurusta minusta millä hän pystyi piikittämään ja tehdä tuosta pettämis-paljastuksestaan niin tuskallisen kuin mahdollista minulle. Tiesi tasan tarkkaan mitä en halua kuulla ja mitä asioita pitää kertoa jotta paljastus sattuisi mahdollisimman paljon.
Tiedän että en ole ollut täydellinen, mutta tuota kohtelua en ymmärtänyt enää. Niin paha en ole ollut koskaan että kukaan tarvitsisi tuommoista kohtelua kokea. Olen paljon, isoja ja vaikeita vastoinkäymisiä käsitellyt elämässäni mutta tämä oli henkisesti ehkä tähän mennessä raskainta koska minulle nyt osoitettiin että vaikka kuinka kuvittelee että se oma rakas on 100% luottamuksen ansainnut eikä ikinä, ikinä pettäisi tms. niin se on vain illuusio. Jatkossa minun pitää pystyä pitämään itselläni aina se pettämisen mahdollisuus osana parisuhdetta. Toivon tietysti että näin ei käy eikä välttämättä edes käy, mutta tämä pitää
olla tiedostettu jo etukäteen jollain tasolla koska tuommoinen totaalisen luottamuksen näin järkyttävä miljooniksi palasiksi iskeminen on kyllä raskas paikka.
Myytiin asunto ja auto. Myyntivoitoilla vaimo lähti takaisin Thaimaahan sinne saarelle. Eli multa vietiin kertalaakista sielunystäväni, vaimoni, kotini, autoni ja viidakkoveitsellä hullun tavoin pistettiin riekaleiksi käsityksiäni luottamuksesta ja ihmisistä.
Minulla on nykyään uusi tyttöystävä joka on aivan mahtava nainen ja luotan jo hyvin paljon häneen mutta en ole varma kykenenkö koskaan 100% luottamukseen enää.
Tämmöinen oli minun tarinani, yritän ehkä sanoa että nauttikaa siitä hyvästä suhteesta niinkauan kuin sitä kestää koska voi aina tulla se paha päivä joskus vastaan mutta siitä ei kannata stressata etukäteen. Jos se tulee niin se tulee ja se on sen ajan murhe sitten, nauttikaa nyt vaan siitä mitä teillä juuri nyt on miettimättä sitä mitä kaikkea pahaa voi tapahtua. Elämässä tulee aina olemaan vastoinkäymisiä ja elämän laadun määrääkin se miten hyvin osaa käsitellä näitä vastoinkäymisiä. Jos niitä stressaa etukäteen tai ei kykene käsittelemään niin elämästä tulee kyllä todella raskasta.
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille, tämä on se aika vuodesta kun pitäisi hetkeksi pystyä laittamaan sivuun kaikki raskaat ajatukset ja nauttia rauhallisuudesta.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Lisätään tähän vielä tämä nöyryytys-elementti. Kun vaimo tuli takaisin ja kertoi avioero-haluistaan niin kaikki ystäväni sanoi että avaa nyt nuo sinun siniset silmäsi, se on käynyt vieraissa ja/tai tehnyt omiaan johon kiven kovaa väitin vastaan että vaimoni ei tee semmoista ja meillä on niin kova luottamus-side meidän välillä että olisi kertonut kun kerran kysyin asiasta kun hän tuli kotiin ja hän sanoi että mitään ei ole tapahtunut.
Oli aika nöyryyttävää sitten jälkeenpäin myöntää ystäville että he olivat kokoajan oikeassa ja minä väärässä. Minulla oli tosiaan hieman liian ruusuinen kuva luottamuksesta, parisuhteesta, ystävästä ja ihmisistä ylipäätänsä.
Tosin meillä oli avoliitto, 11-vuotta takana..jälkeenpäin ajattelee niitä lupauksettomia lupauksia, luottamuksen pettämistä, pystyykö sitä enään luottamaan kenenkään enää, hyvä että olet löytänyt vierellesi hyvän naisen, anna aikaa kyllä se luottamus sieltä joskus tulee, meillä se ei onnistunut mies ei tehnyt elettäkään saadakseen luottamusta takaisin, ja jälkenpäin ihan hyvä että pääsin ns. paskasta suhteesta eroon. Nyt olen vahvempi nainen, elän omaa elämääni! jouluja myös sinne!
Mielestäni aitoa ja hyvää parisuhdetta ei ole jos ei ole täydellistä luottamusta toiseensa ja sehän tässä onkin se vaika asia että näiden kokemuksien jälkeen voi kyllä kestää aika pitkään ennenkuin tuo totaalinen luottamus on palautunut vaikka toinen olisi oikeasti miten luotettava tahansa.
Tuon aika julman episodin jälkeen sydämen ympärille ilmestyi aika paksu suoja ja huomaan välillä ajattelevani niin että en päästä tunteitani ihan vapaasti vahvistumaan ihan vaan sen varalta että ei sitten satu niin hemmetisti jos tässäkin kävisi huonosti.
Uskon kuitenkin että tämä nykyinen naiseni on oikeasti niin hyvä ihminen että tämä suoja sydämen ympäriltä ajan myötä katoaa ja saan vihdoinkin sen parisuhteen mitä toivoinkin. Ainakin suunta on ehdottomasti oikea nyt tämän uuden naisen kanssa.
en myös päästä ketään lähelleni, olen kietonut itseni kilpeen, en edes päästä päähäni ketään, mikä tietysti väärin, ajan kanssa kenties opitaan luottamaan toisiin ihmisiin, mikä voi olla joskus tuskien taival, ihminen katkeroituu kun pohja luottamukselta sysästään kokonan pois..toivon mukaan löydän sellaisen ihmisen johon ajan kanssa voi tutustua ja kenties päästää lähelleen
Vaimo sanoi eron yhteydessä että "saat nähdä, kyllä sinäkin vielä jonain päivänä petät!"
Siinä hän oli ehdottoman väärässä. Nyt kun tiedän miten kovan henkisen kärsimyksen on edes mahdollista aiheuttaa jollekkin niin en ikinä tekisi sitä kellekkään ja vielä sen takia että tämä minun vaimoni vielä näin sanoi niin vahvistaa mun aikaisempaa arvomaailmani käsitystä luottamuksesta että en taatusti petä kun kerran tämä sanoi näin. Minulle tuottaa mielihyvää se tieto että minä voin osoittaa hänen olevan väärässä koska se jos mikään on "kosto" tuosta että minä en en ole samanlainen kuin hän.
Minä en ole kuin muut vaan uskallan olla oma itseni mikä tarkoittaa sitä että en petä ja jos suhteessa alkaa mennä niin huonosti että edes käy mielessä tuommoinen asia niin asiat hoidetaan oikeassa järjestyksessä toinen huomioon ottaen. Ei sitä välttämättä ole silloinkaan kavereita eron jälkeen mutta onpahan pitänyt kiinni omista arvoistaan ja on sinut itsensä kanssa.
ja korotat samalla itsesi toisten kuoleaiten yläpuolelle. Elämässä on niin paljon arvaamattomia asioita, että esimerkiksi minä, joka pidin avioliittoamme ainutlaatuisena ja olemme olleet vuosikymmeniä avioliitossa, niin sairastuin vakavaan depressioon ja eräs samalla tavalla sairas mies, lisäksi pikkurikollinen, sai minusta otteen, ja mielestäni kaikki kerrat, joita sanotaan pettämiseksi, oli manipulaatiota ja minun juottamistani humalaan psyykenlääkkeitten lisäksi.
Hän suorastaan hypnotisoi minut ja yritin häntä auttaa, kun oli asunnoton, niin hän aina kosti mielestäni hyvän pahalla eli seksillä.
Häneltä tuli kymmenittäin rakkauskirjeitä ja hän vaati tapaamista tai tulee pihaan ja soittelee ovikelloa ja minä yritin perhettäni suojella ja menin ja taas hän yritti juottamalla kerran Jaffaa ja siinäkin oli viinaa mukana.
Joskus mietin, olivatko kaikki tapaukset raiskauksia, koska minä vain halusin häntä auttaa
ja koska oma mieheni ei ymmärtänyt tällaisesta psyykkisestä masennuksesta ja sen vaikeusasteesta mitään, eli tavallaan "jätti" minut itse selviytymään.
Nykyisin hän auttaa minua ja minä häntä. Ko. asia pilasi elämäni suurelta osin ja mietin vieläkin, mitä tekisin, saadakseni kunniani takaisin vai olinko minä syyllinen, koska halusin auttaa avun tarpeessa olevaa, en siis seksiä, mutta hän oli niin ovela, että vei rahani
kun olin häntä kerran tapaamassa, kun ei ollut taaskaan asuntoa ja yritin saada jonkun katonhänen päänsä päälle ja psyykenlääkereseptin vietyä apteekkiin ja maksoin ne, koska hän joi kaikki rahansa.
Nyt hänen nykyinen avovaimonsa syyttää minua joksikin luntuksi ja tämä mies on itsensä valkaissut vitivalkoiseksi lampaaksi.
Pitäisikö tehdä jotain vai olenko minä syyllinen?
Voisiko joku vastata.
Vielä siitä, että olin aina ihan sekaisin psyykenlääkkeistä ja alkoholista, jota hän aina tuputti.
toisten kuolevaisten yläpuolelle.
niin tuo kuulostaa selittelyltä
En nosta itseäni mihinkään, minun arvomaailmassa vaan tuo luottamus toiseen pelaa niin suurta merkitystä että vaikka olisin miten lääketokkurassa tai kännissä niin minä en petä. Siinä vaiheessa kun on muna kädessä ja pitäisi sitä johonkin muualle laittaa kuin minne se kuuluu niin sitä ei tapahdu. Mikä ihmeen juttu siinä on että ihmiset kokevat tuon jotenkin vaikeaksi olla työntämättä vehjettään jonnekkin tai olla levittämättä haarojaan jollekkin?
Se EI ole niin vaikeata. Ja jos nyt on semmoinen heikkous että jossain lääkeotkkurassa tai kännissä "hupsis" helposti levittää haaroja/työntää kaluaan jonnekkin niin sitten ei ota alkoholia tai lääkkeitä.
Jos mielestäsi olen normaalien kuolevaisten yläpuolella sen takia että minulle ei tuota ongelmia olla naimatta muita niin sulla on kyllä vakavia ongelmia itsesi kanssa tai sitten minulla on aivan väärä käsitys ihmisistä.
7 kpl psyykenlääkettä päivässä pysyäkseen hengissä ja rikollinen tyyppi juottaa vielä humalaan kettuilemalla, kun itse haluaa auttaa sairasta ihmistä, niin minä itse katson sellaisen
tapauksen raiskaukseksi, jos toinen on niin sanotussa psykoosissa, sanotte te asiaa tietämättömät mitä tahansa.
Vielä olen harkinnut asian oikeuteen viemistä,
vaikka asiasta on jo kulunut aikaa.
Hän on lisäksi minut pahoinpidellyt niin, että olen sen takia invalidi.
100 % tulee jo psyyken depressiostakin.
Onhan sitä terveen ihmisen helppo tuomita ja miestä, joka on istunut vuosikaupalla vankilassa ja osaa toisen täydellisesti hypnotisoida ja manipuloida ja on hyvin agressivinen, niin tuomita, mutta mieheni ja minun mielestäni, minä olen ollut uhri ja mieheni ottaa myös itse osan syyllisyydestä, koska ei osannut minua tukea, johtuen siitä, että ihmisen on tehtävä itsemurha, jotta pääsee psykiatriseen hoitoon.
Minäkin otin sata pilleriä, mutta oksentelin niin paljon, että ihan juuri ja juuri pelastuin.
Sitten tulee elämään tällainen sairas henkilö, joka ei mitään arvoa anna, muuta kuin pelottelee ja raiskaa.
Olen jopa vieläkin ajatellut oikeusprosessia.
Mutta hän on niin surkea, että en tiedä mitä tehdä.
kannata luottaa ja mielestäni, koska olet 100 prossan mies, niin kai elät sivellisesti eli ei seksiä, jos et ole vielä naimisissa,
Lisäksi mielestäni on erittäin tärkeä asia, että ko. nainen on neitsyt, et kai kenenkään jätettä huoli, koska itse olet niin ihmeellinen.
Itse en yli-ihmisen kanssa jaksaisi, joka kokoajan tiirailee toisen elämää. Minkä ihmeen onnen te siitä saatte, että olette maanneet toisten miesten ja naisten kanssa ja sitten on se maailman tärkein asia se 100 %.
Onko suhteessa mahdollisesti mitään muuta järkeä?
Tuntuu jotenkin ontolta olla tuollaisen jumalan kanssa. En todellakaan ihmettele, mitä sille
ex-vaimollesi tapahtui. Jos toisen on oltava jokin jumala, niin jossakin kohtaa repeää.
Täydellisyyttä et tavoita ja tuolla mentaliteetilla olet vielä munkkiluostarissa, koska se on tuonluonteiselle kaikkein luonnollisin paikka elää. Siellähän voi keskittyä vain omaan napaansa.
kuin yhden epäjumalan, eli oman itsesi.
Sinulla näyttää olevan paljon vajavaisuuksia.
Ainoa plussa on tuo 100%, joka sekin voi vielä rikkoontua, jos joudut vaikka mielisairaalaan ja joku ketale röykyttää sinua psykoosissa, et tiedä siitä sairaudesta yhtään mitään.
Suutuin niin, että meni jouluaatto pilalle.
Nyt olet muka löytänyt ihmeellisen naisen.
Uskon, että peilaat sitä omaa erinomaisuuttasi
jonkun NAISEN KAUTTA. SE NAINEN ON IHAN TAVALLINEN NAIKKONEN, JOITA ON SUOMI PULLOLLAAN, MUTTA JUURI SEN TAKIA HÄN ON NIIN IHMEELLINEN, NIINKUIN SE ENSIMMÄINENKIN NAINEN, KOSKA HÄN ON SINULLE PEILI ELI VIELÄ KERRAN, PEILAAT HÄNEN KAUTTAAN VAIN OMAA ERINOMAISUUTTASI.
ELI TAITAAPI OLLA NIIN, ETTÄ MINÄ OLEN PÄÄSSYT AIKA LÄHELLE SINUN ONGELMIASI.
MINULLA EI OLE ENÄÄ NIITÄ ONGELMIA, KOSKA EN OLE
MIESTEN LÄHELLÄKÄÄN, PAITSI OMANI, KOSKA SAIRASTAN DEPSESSIOTA JA LÄÄKEMÄÄRÄ ON VAHVA.
Enää en sääli ketään muuta miestä kuin omaani ja lähiomaisiani, jotka minusta välittävät, en tuppaa itseäni kenenkään avuksi.
Jos sinulla on ongelmia, minulla ei niitä enää ole, olen onnellisesti naimisissa ja kahden pojan äiti.
Meidän rakkaus ei koskaan häviä.
HUUOMIO.....SUKUPUOLITAUDINKIN, AIDSIA LUKUUNOTTAMATTA VOI HOITAA, MUTTA NEITSYYDEN MENETYSTÄ EI VOI HOITAA EDES NYKYLÄÄKETIEDE.
SELLAINEN NAINEN, JOKA SEN ON VAPAASSA SUHTEESSÄ MENETTÄNYT, ON HUORA. JA SELLAINEN MIES, JOKA KAJOAA NAISEEN, JONKA KANSSA EI OLE NAIMISISSA, ON PUKKI.
FARISEUKSIA ON MAAILMA TÄYNNÄ. TOISTA SAIRASTA IHMISTÄ, JOTA ON LOUKATTU VERISESTI SYYTETÄÄN, EN IHMETTELE, ETTÄ I VAIMOSI OTTI JA LÄHTI JA NIIN LÄHTEE SE KAKKONENKIN.
IHMINEN TEKEE HELPOSTI VIRHEEN, JOS ON KURISTUSOTE KAULASSA.
TULISIN HULLUKSI TUOLLAISEN MIEHEN KANSSA, JOKA EI YMMÄRRÄ ELÄMÄÄ, VAAN LUULEE SITÄ JONKINLAISEKSI LINTUKODOKSI JA PALVOO JOTAKIN
NAISENHENTUKKAA JA PÄÄASIA ON KUITENKIN SE, ETTÄ
SAA SITÄ PIPARIA, ENNEN PAPIN AAMENTA.
EI SELLAISET ASIAT OLE KAHDENKESKISIÄ, SELLAINEN TOIMINTA ON SYNTIÄ JA SIITÄ SEURAA RANGAISTUS.
on tärkeintä järjenkäyttö ja vasta hyvin kaukana siitä tulee tunteet, jotka sitten molemmilla osapuolilla kypsyvät hissukseen kuin joulukinkku.
Minä ihmettelen, mitä nykyajan miehille on tapahtunut. Tuntuu, että ovat ihan lässyjä.
Lisäksi jos sinun luottamuksesi itseesi on 100, niin miten voit kuvitella, että vaimollasi on sama 100, hänhän on huumehörhö siltojen alla makailemassa ties kenen kanssa, kyllä siellä vanhat brittimiehet vaihtuu tiheään tahtiin ja sinä siellä yksin asunnollasi pyörittelet sitä satasta lasissa.
Yritä nyt hyvä mies ymmärtää, että jos nykynainen ei ole neitsyt, niin omasta vapaasta tahdostaan hän ei ole pettämättä.
Miten muuten tuollaisen burnoutin voi joku päästää yksin Thaimaahan sukeltelemaan????
Nyt olen ulalla. Sellainen henkilö kuuluu mielenterveystoimiston potilaaksi tai mielisairaalaan hoidettavaksi eikä miksikään yksin matkustavaksi huumehörhöttelijäksi.
Vaimosta on pidettävä huolta.
Taisit jo seurustella toisen kanssa, kun panit hänelle rahaa ja toivoit, että hän pysyy poissa ainakin kolme kuukautta. Voivoivoi, ei tätä enää ymmärrä joulumuorikaan.
Olet niin visainen pulma, että en koko vuoden aikana ole lukenut vastaavaa.
Joka itsensä korottaa, se alennetaan, sanoo Jeesus ja tämä sopii tähänkin jouluun ja jokaiseen päivään joulun mentyäkin.
Lisäksi se, että ei pidä tuomita, ettei itseä tuomittaisi, myös raamatusta.
Omakehu on kaikkein pahinta ihmiselämässä.
Tietyt rajat on aina pidettävä.
On varjeltava sairasta ihmistä joutumasta huumeporukoihin tai jonkun sairaan ihmisen manipuloitavaksi.
Itse olen kokenut myös kovia, mutta olen niistä viisastunut, enkä missään tilanteessa anna itseäni alttiiksi rikollisen röykeälle toiminnalle.
että se nykyinen hempukkasi ei levittele niitä haarojaan sinulle, koska et ole naimisissa hänen kanssaan, koska minulle, joka raiskattiin, kehtasit sellaista sanoa. Häpeä!
Ihmeellisen kiittämätön nainen sinulla oli...ettet vain olisi ollut ns. "tossun alla" tuossa suhteessa, vaikka sitä kuinka tuossa kaunistelit..?
No ikävää joka tapauksessa.
Hyvää joulua siitä huolimatta.
Kai sitä voi sanoa että olin tossun alla, minä en viitsi lähteä riitelemään semmoisista asioista missä toinen on oikeassa vain sen takia että en olisi tossun alla. Jos jossain mentiin vastoin minun tahtoani niin kyllä laitoin riittävästi hanttiin joten en miellä tuota tossun alla käsitettä ehkä ihan oikeaksi mutta jotain tuohon verrattavaa se kyllä mahdollisesti oli.
sellaista miestä, joka ei siivoa omalla vuorollaan, eikä muista merkkipäiviä ja on tolkuttomassa humalassa laivareissuilla. Tuollainen päätös, ettei sekaannu vieraisiin naisiin on tietysti erityisen hyvä, mutta jos elämässä ei paljon muuta ole kuin naisen palvominen ja täydellinen pettämättömyys, niin jää se suhde vähän omituiseksi.
Onko teillä lapsia?
Jos ei, niin mielestäni sellainen naisen palvominen on ihan sairasta. Mitä ihmeellistä hän on tehnyt ja mitä sellainen palvominen on ettei huolehdi omista työvuoroistaan ja unohtaa vielä juhlapäivätkin. Mielstäni tosi itsekästä.
Ja lisäksi käy kännikavereiden kanssa laivareissuilla.
Jos miehellä ei ole antaa muuta kuin se 100 %
seksuaalinen uskollisuus, niin eihän se näköjään mihinkään positiiviseen sekään johtanut.
Olitko myös poikuuden säilyttänyt hänet kohdatessasi?
Nimittäin minun mielestäni on melkein yhtä paha asia, jos sekstailee ennen avioliittoa, koska tietää, että kyseinen nainen ei ole tuleva aviopuoliso ja lisäksi nai sellaisen naisen kanssa, jolle mahdollisesti tulee tulevaisuudessa oma aviopuoliso.
Hyvää joulua kuitenkin!
Tarkista nyt sen nykynaikkosesi neitsyys.
Ei kunnon täydellinen mies ota toisten panemaa
hutsua.
Älä vaan koske siihen naiseen, ennen papin aamenta.
Me seurusteltiin mieheni kanssa vuosia ennenkuin
mentiin vihille ja olin silloin neitsyt.HUOMIO.
Minulla ei ole itseni kanssa mitään ongelmia, sinä olet täydellinen narsisti.
Pidä sitten huoli siitä, että nait sitä nykyistä vasta sitten kun pappi on sanonut aamen ja toteat
sisätutkimuksella että hän on neitsyt.
Luulen, että olet jo kajonnut häneen eli mikä sinä olet miehiäsi.
Jonkinlainen trauma ja yrität toisen kautta vain itseäsi pönkittää.
Vaimosi siis no I teki mielestäni oikein, kun jätti tuollaisen itserakkaan ryökäleen.
Olet mahdollisesti "jumala" ja naikkonen "madonna"!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mietin tässä että onkohan nämä vastaukset mitä tähän tullut petettyjä jotka käy läpi jotain tunnekriisiä tällähetkellä vai niitä pettäjiä jotka yrittävät jotenkin saada asia näyttämään siltä että yhteisiä, sovittuja sääntöjä parisuhteessa voikin yksipuolisesti muutella?
Kovasti jotkut haluavat syyllistää minua ja nostetaan tuo 100% asia esille ja että ei saisi harrastaa seksiä ennen avioliittoa. Se on taas uskonnon kysymyksiä eikä liity parisuhteen yhteisiin sovittuihin sääntöihin.
Nykyinen naiseni on fantastinen tyyppi ja nautin hänen seurastaan todella paljon. En usko että hän tulee koskaan tekemään vastaavaa koska nyt osaan viestittää entistäkin paremmin sen miten tärkeätä luottamus minulle on parisuhteessa ja että jos meinaa mennä huonosti niin sitten oikeasti pistetään homma katkolle ennenkuin satutetaan toista tai rikotaan muita yhteisiä sopimuksia.
Rauhallisesti ihmiset, nyt on joulu ja tämä oli lähinnä ajatusten purkamista eikä mikään universumin tuho. Tämmöistä sattuu ja tapahtuu elämässä ja pitää vaan elää näiden asioiden kanssa vaikka ne raskaita onkin.
mutta sanon kuitenkin, että esiaviollinen seksi on syntyä, siinä kuin erittäin sairaassa tilassa joutuminen toisen sairaan yksilön raiskaamaksi.
Miehenä en koskaan huolisi muuta kuin neitsyen, se on minun periaatteeni ja onneksi oma mieheni oli poikuutensa säilyttänyt ja omat poikani kanssa,kunnes kohtaavat sen elämänsä naisen, jos se nyt niin kovin merkityksekästä on. Nykyaikana ei ole muuta kuin toisten jätteitä.
Jos toisten jätteistä saat sen 100 %: n hurmion, niin siitä vaan.
Minä ainakin jos olisin mies, vaatisin gynekologin tutkimusraportin siitä, onko tuleva vaimoni neitsyt.
Siinä olisin aivan ehdoton 100 %.
Itse olin neitsyt 100 %.
Mieheni ei koskenut minuun ennen papin aamenta sekin on sata prossaa.
Hienoa ettei tämä puuronsa yli keittänyt 100% neitsyt ole saanut kovasta yrityksestään huolimatta sinua provosoitua. Meitä on kuule näitä kohtalotovereita täällä jouluaattonakin...
ne viestit ole kirjoittanut yksi ja sama häiriintynyt ihminen. Älä niistä välitä. Minulla on vähän samanlainen tarina, enkä vielä ole oppinut luottamaan kenenkään. Itseasiassa luottamus ihmisiin on vain vähentynyt. Sen verran villiä meno on kun vähänkin silmät auki kuljeskelee. Mutta hyvää joulun jatkoa ja menestyksekästä tulevaa vuotta -niin suhteessasi kuin muutenkin.
neitsyttä, olet saanut vaan pilveä polttavan,
avioeromuijan, joka jakelee jollekin brittihuumehörhölle.
Lisäksi harrastat esiaviollisia suhteita, eli sanoisin, että minulle oli 100 %, ettei ennen papin aamenta sellaista harrastetttu ja tässä on nyt sitten vuosikymmeniä kestänyt avioliitto takana, enkä polta edes tupakkaa enkä juo viinaa, ja olen saattanut maailmaan kaksi lasta, jotka arvostavat sitä, että en ollut seurustellut kenenkään kanssa ennen kuin oman rakkaan mieheni kanssa.
Se, että sairastuin depressioon, se ei ole sama kuin olen hieman masentunut harmaasta ilmasta etc.
moni ei nykyisinkään ymmärrä mistään yhtikäs mitään.
Siitä sun exästä tulee vielä siltojen sankaritar ja nykyisestä, jos ei ehdi pakoon juosta, niin masennettu, täysin hihnassa pidetty koira.
Toisekseen
Jos sinulla olisi toinen nainen jouluna, et taatusti kirjoittelisi näille palstoille, eli on väärin myös valehdella, minä en valehtele ja se on 100 %.
koska olet psyykkisesti niin paljon sairas, ettet luota kehenkään henkilöön.
Suosittelen lääkehoitoa sekä psykiatrin kanssa juttelua ongelmistasi, koska tuollainen häiriintyminen vie kalat vedestä.
Vaikutat negatiivisesti paitsi itseesi, myös ympärilläsi oleviin ihmisiin.
Ei ole mahdollista muodostaa minkäänlaista, positiivista suhdetta tuolta pohjalta.
Se ensimmäinen suhde, kun se hoidetaan kunnolla ja katsotaan kenen kanssa seurustellaan ja sekstaillaan vasta papin aamenen jälkeen, silloin se pitää, vaikka olisi kuinka paljon vastoinkäymisiä elämässä.
Suhde pitää ja anteeksianto on suurin työ, minkä ihminen voi tehdä omassa elmässään. Onhan Jeesus antanut koko ihmiskunnalle anteeksi, vaikka hänet ristiinnaulittiin rikollisten kanssa, miksi yksi ihminen ei voi antaa toiselle mitään anteeksi.
Omalla kohdallani en voi antaa anteeksi vakavaa rikosta, mutta en halua sairasta ihmistä myöskään telkien taakse, vaikka sinne kuuluisikin.
Vain Jumala tuomiksee. Niin Jeesus sanoi: Millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan ja
millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan.
koska harrastat seksiä ennen avioliittoa ja lisäksi mikä se sellainen avioliitto on. joka toisen kerran pitäisi solmita.
Elät täysin vapaasti seksuaalisesti. Ei mitään sääntöjä. Naisesi ón maannut kymmenien eri miesten kanssa.
Miksi kirjoittelet täällä jouluna, koska sinulla on niin ihmeellinen naisystävä?
Nyt on joulu kyllä, mutta mielestäni on petosta
toista kohtaan sekstailla ennen avioliittoa ja lisäksi olet vanha pukki, koska sinulla on ollut jo ties kuinka monta naista. Olet 100 pros.pukki, et huolehtinut edellisen vaimosi sairaudesta mitään, sehän minut sai ärsyyntymään, koska minua ei otettu hoitoon ajoissa mihinkään sairaalaan, vaan annettiin tehdä itsemurhayritys ja elämä meni hakoteille, mutta mitähän se herra Täydellisyys sellaisista asioista ymmärtäisi, kunhan se oma kyrpä vaan osuu oikeaan maaliin ihan missä tahansa suhteessa, eli vapaassa suhteessa, vapailla markkinoilla, ihan kuinka vaan, ei millään ole näköjään mitään väliä. Heti kiinni lihaan, siinä on se täydellisyys.
Nyt menen syömään joulukinkkua!
tuo 100 % vaimollesi ainakin se universumin tuho, koska jos hän on pettänyt, niin ´hän tuntee itsensä niin huonoksi, että joutuu turvautumaan huumeisiin ja sitten vain jätetään.
Kysyn, kumpi on pahempi, jos joutuu jonkun manipuloimaksi ja "juottamaksi" ja "raiskatuksi", koska ei ole normaalitilassa,
vai se, että jättää sairaan ihmisen sen oman "sädekehämaailmansa" ulkopuolelle ja yksin selviämään tässä pahassa maailmassa? Kysyn vaan ja toivon vastausta.
Nämä ylenpalttiset fariseukset ovat mielestäni niitä kaikkein raskaimpia kumppaneita, jotka voivat johtaa pettämiseen ja ainakin avioliiton tuhoutumiseen.
Minä en jaksaisi herra Täydellisyyttä. Ihmisen on oltava anteeksiantava ihminen, kuten Jeesus on sanonut.
Varmasti jurppii. En edes yritä arvailla miten paljon. Itse olen se nainen, joka kymmenen vuoden avoliiton jälkeen jätin avomieheni. Suhteemme oli pelkkää kaveruuttaa viimeiset kolme vuotta, eikä hän sitä muka ymmärtänyt. Minua kun ei kimppakämppäelämä kiinnosta. Jos elän ja asun jonkun kanssa, siinä pitää olla muutakin.
Miehen jätettyäni olen tapaillut toinen toistaan idiootimpia tyyppejä. Kerran jopa rakastuin! Ja paskat, sellaista ei olekaan kuin rakkaus. Valehteleva paska siitäkin kuoriutui. Exä sen sijaan kunnostautui katkeroitumalla minulle ja haukkumalla yhteiselle kaveripiirillemme millainen roisto olin. Jäi mainitsematta, että viimeisen yhteisen vuoden aikana petin häntä kahdesti saman tyypin kanssa. Siitä tiesin, ettei meistä mitään tule.
Monesti kärsiessäni muistelin miten "hyvä" ex-avokkini oli. Niissä tunnelmissa kelluin pari minuuttia, kun muistin millaista se todellisuus oli. Hän ei halunnut naimisiin, kun joskus sitä kysyin. Kerran tulin raskaaksi, yhteistuumin päädyimme aborttiin. En koskaan saanut selville olisiko hän halunnut lasta koskaan - minun kanssani. Nykyään hänellä on kaksi lasta.
Toteat tietysti, että sinä sentään teit kaikkesi... Niinpä niin, mutta oliko se takertuvaa "rakkautta"? Yhden takertujankin tässä ravistin kimpustani. Hän olisi hakenut kuun taivaalta jos olisin halunnut. Mutta sellainen ahdistaa, joka ei anna tilaa hengittää.
Olen miettinyt sitäkin olisiko ex-avokkini onnellinen kanssani tietäen, etten rakasta häntä? En usko. On parempi sitten erota kuin jatkaa valheessa. Ehkä sinä olet eri mieltä. Senkus olet. Minä elän nykyään yksin, ja yksin myös pysyn. Jo riittää pelleilyt miesten kanssa, kun kunnollista yksilöä ei ole niin ei ole. Turha ketään kiduttaa väkisin kasaan lyödyillä suhteilla. Arvostan kaikkea kokemaani - enhän muuten olisi näin montaa kokemusta rikkaampi. Toki suostun satunnaisesti tapailemaan joitakin harvoja ja tarkkaan valikoituneita kaksilahkeisia, mutta kotiini eivät tule, enkä minä heidän luonaan öitä vietä. Siitä voi päätellä jotain.
Minä olen kyllä luonteeltani semmoinen aika läheinen ihminen mutta en normaalisti ole kovin takertuvainen. Silloin kun alkoi huomata että vaimolla oli henkisesti raskasta aikaa niin yritin kaikin tavoin löytää jotain millä tavalla hänet saisi kuntoon ja ehkä siinä sorruin jonkun asteen epätoivoon mikä pahensi vaan asiaa? En tiedä.
Parisuhteet on kyllä hassu juttu, vaikka sitä kuinka olisi sielunystäviä tahansa toisen kanssa niin ei välttämättä aina ota sitä huomioon että toinen on kuitenkin oma persoonansa jolla on omat ajatuksensa ja haluaa ehkä asioita mitä ei taas toinen halua.
Itse katson että parisuhteessa toimii parhaiten jos molemmat osaa tehdä kompromisseja ja saa semmoisen sopivan tasapainon omille toiveille ja ottamalla huomioon mitä toinen haluaa. Ongelma on vaan siinä että ajan myötä sitä ehkä lakkaa rehellisesti keskustelemasta toistensa kanssa eikä tuommoiset asiat ikinä selviä sitten ajoissa.
Onhan mulla vieläkin aika paljon opittavaa ja nieltävää ihmisistä, parisuhteista ja elämän realiteeteistä mutta olen vakuuttunut että selviän kaikesta oikeen hienosti ja ilman mitään elämää vääristävää stressiä. Rakkaus on aitoa ja on olemassa mutta se ilmenee jokaisella vähän eri tavalla. Se että rakkaus olisi ikuista on kyllä mielestäni jo hieman toiveajattelua mutta rakkautta on mahdollista ylläpitää hamaan loppuun saakka jos kaikki synkkaa.
Kyllähän minulla ja vaimolla välillä kävi jo aikaisemmin eron partaalla mutta aina huomattiin että ei ne tunteet ollutkaan kuolleet vaan me ei oltu vaan keskusteltu ja ylläpidetty suhdetta toisiimme. Kovin paikka olikin se että ihminen jonka tunsin olevani ainoa aito sielunystäväni tällä planeetalla johon niin ystävänä kuin puolisona voin luottaa tilanteen vaikeudesta tai vakavuudesta riippumatta ja sama toisinpäin, oli ainoa jolla oli mahdollisuus pettää täydellisesti luottamukseni, parisuhteeni ja tappaa sielunystäväni - käytti tilanteen häikäilemättömästi hyväksi ja vielä hymysuin, eikä kadu asiaa ollenkaan.
Meillä oli alusta asti sovittu että jos menee todella niin pahaksi että suhde menee karille niin annetaan toiselle mahdollisuus kunnialliseen eroon ja erotaan ennenkuin petetään toisten luottamus. Puhuttiin jopa "hätäratkaisusta" että jos oikeasti tulisi täysin käsittämätön tilanne niin puhelu tai edes tekstiviesti missä annetaan toiselle mahdollisuus sanoa että jatketaan elämää omilla teillämme eikä kummastakaan tulisi "pettäjiä" tai "petettyjä". Ei edes tästä pidetty sitten loppupeleissä kiinni.
En ole kovin ehdoton asioissa enkä pidä itseäni kovin suppeakatseisena ihmisenä mutta sovituista asioista pidän kiinni. Vaikka itseäni olisi miten tehnyt mieli tehdä mitä tahansa tai olisi ollut mitä mahdollisuuksia tahansa niin olisin pitänyt kiinni sovituista asioista. Ei sen takia että se on oikein tai väärin, vaan sen takia että haluan että toinen pystyy luottamaan minuun ja että jossain semmoisissa asioissa missä ihminen muuten kulkee aikalailla tunnepohjalla ja helposti tapahtuu mokia niin selkeästi sovitut säännöt asettaa ainakin minulle huomattavasti suuremman kynnyksen lähteä rikkomaan rajoja. Enkä halua pettää YSTÄVÄNI luottamusta. Minulle ei tulisi edes mieleen esimerkiksi maksaa ystävälleni ruotsinristeilyä sen takia että sillä aikaa voisin käydä vikittelemässä sen vaimoa (näin esimerkkinä).
Kyllähän minun mustavalkoinen kuva maailmanmenosta on vähän saanut uutta väriä taas ja ymmärrän paljon paremmin miten ihminen ja tunteet toimii mutta en edelleenkään pysty hyväksymään tai antamaan anteeksi tuommoisia asioita. Eri asia on sitten miten minä reagoin niihin, en riehu tai ala sekoilemaan, minä en vaan anna anteeksi enkä hyväksy tuommoisia asioita ja se siitä. Jos minun kanssa haluaa olla suhteessa niin se onnistuu vain jos hyväksyy jotain minun ehdottomia vaatimuksia josta yksi on esim. se että ei käydä naimassa muita ennenkuin tavalla tai toisella on kumottu aikaisempi suhde, vaikkakin sitten tekstiviestillä. Molemmilla pitää olla tasapuoliset mahdollisuudet, ei se toimi niin että yksi tekee salaa kaikkea mitä haluaa ja toinen pitää kompromisseista kiinni, se ei ole tasapuolinen parisuhde vaan toisen hyväksikäyttöä.
Olisihan se sattunut jos vaimo olisi laittanut viestin että nyt homma on niin että meistä ei tuu mitään ja se on löytänyt uuden, mutta silloin ei olisi tullut tätä totaalisen petollisuuden ja valehtelun, peittelyn ja ajan tuomaa kipukerrointa asiaan.
Itse jos olen ryssinyt jotain niin puren hampaat yhteen ja otan mitä tulee mutta sanon suoraan ja rehellisesti miten asiat ovat, tuosta on koitunut elämäni aikana usein ongelmia ja varmaan monet edelleen vihaavat mua mutta uskon että minä ja kaikki muut kuitenkin on päässyt helpommalla tuolla menetelmällä kuin että olisin yrittänyt peitellä mitään.
Puhtaalla omatunnolla, ilman salaisuuksia on helppo nukkua ja elää. Jopa vastoinkäymisten käsittely on paljon helpompaa ja osaa suhtautua asioihin paljon rauhallisemmin. Minua ei haittaa jos maailmassa on ihmisiä jotka vihaa minua, minua ei haittaa jos maailmassa on ihmisä jotka pitää minua idioottina. Minä olen mikä olen, jotkut tykkää - jotkut ei, enkä minä edes halua väkisin olla tekemisissä semmoisten ihmisten kanssa jotka ei pidä minusta. Tämä ajatusmalli aiheuttaa varmasti närkästystä useissa mutta ne ihmiset kenen kanssa tulen toimeen, se ystävyys on entistä syvempää, aidompaa ja rehellisempää.
Kommunikointi on helpompaa, kertoo vain mitä ajattelee ja mitä mieltä on asioista. Valehtelu on lähes mahdotonta koska sitä tietää mitä mieltä on asioista ja mitä on tehnyt, ei "voi jäädä kiinni" mistään, ja taas nukkuu paremmin yönsä.
Olen kokeillut myös aikoinaan tuota valehtelemista ja jälkieni peittelyä ja se on kyllä todella v-mäistä, kokoajan sai pelätä milloin mikäkin juttu paljastuu tai mitäs jos joku saa jotain selville mitä on tehnyt - miten ajattelevat minusta tms. Nykyään tämmöisiä ongelmia ei ole ja huomaan miten vapauttavaa se on. Vanha sanonta "the truth will set you free" pitää kyllä paikkaansa ja olen koukussa tähän vapauden tunteeseen missä minun ei tarvitse pelätä asioita paljastuvan tai että joku huomaisi jotain mitä en halua. Otan sen mikä tulee ja teen parhaani, paljon helpompi elää näin. Viimeiset 10 vuotta on mennyt tällä tavalla ja ajattelin jatkaa tätä mallia kunnes kuolema korjaa. Joku voi saada tästä sen käsityksen että olisin jokus käynyt vieraissa - en ole, ikinä.
Edellinen suhde ennen tätä meni myös puihin oikeastaan luottamuksen rikkomisesta mutta siinä vaiheessa oli vielä semmoinen teräsmuuri sydämen ympärillä että se ei edes sattunut. Yksi mun ehdottomista vaatimuksista on huumeeton parisuhde ja kun eräänä aamuna joudun hakemaan naiseni sairaalasta LSD:n ja amfetamiinin yliannostuksen takia niin se oli siinä eikä asiasta keskusteltu.
vakuuttanut muutamasta euromillistä?
Onko muuten sillä exälläsi sairausvakuutus?
Täällä on aikoinaan pyörinyt justiin samanlainen tarina, vuosi luku vaan oli eri.