En nyt tiedä yhtään mitä yks jätkä meinaa. Joten kysyn teidän apua, mitä mieltä te olette.
Yritän tässä kertoa mahdollisimman lyhyesti taustaa..
Elikkä tavattiin kesällä vähän ennen kun tämä oli menossa armeijaan. Hän tuntui tosi fiksulta tyypiltä ja tuntui et synkkasi ja käveltiin samaa matkaa kotiin. Tällöin ei kuitenkaan tapahtunut mitään kummempia. Vaihdettiin numeroita vaan.
No vaikka hän vaikuttikin mukavalta.. päätin jo että en häntä ajattele, kun kaverina, koska hän on luultavasti menossa rauhanturvaajaksi jne. Ja antoi ymmärtää.. ettei halua edes suhteita sillä hetkellä.
Noh sitten kuitenkin tämä jätkä piti muhun yhteyttä yli puolen vuoden ajan. Tekstailemalla paljon kaikkee :) ja kyseli kuulumisia. Kerran törmättiin ihan sattumalta.
Kun tekstailtiin.. tämä sanoi vielä syksyllä, ettei halua tutustua vielä vuosiin määräänsä enempää, vaikka myönsikin että siviilielämä on tärkeintä.
Sitten tossa muutamia päiviä sitten hän pyytää mua yllätykseksi kahville. Ja nähdään.. tuntuu että synkkaa tosi hyvin :) tai monissa asioissa samaa mieltä jne. Hän käyttäytyy erittäin mukavasti mua kohtaa, katsoo silmiin jne. ja kertoo tulevaisuuden suunnitelmistaan. JOista sain kuvan, ettei olekaan varmaan menossa vielä vähään aikaan rauhanturvaajaksi.. vaan pyrkii toiseen kouluun. Eli tulevaisuuden suunnitelmat ovat muuttuneet.
No ei keretty kuitenkaan kauaa näkemään.. hänelle tuli joulukiireitä.. mutta mussa tapahtui, se mitä pelkäsinkin. Eli tunteet nousi pintaan. Jotenkin hänkin vaikutti.. en osaa sanoa millaiselta.. mutta sovittiin, et joskus nähään viä paremmalla ajalla.
Toivotin tossa sitten vielä Hyvää Joulua puhelimen välityksellä.. ja hän vastasi jotain aika perussettiä, mutta muuta ei ole kuulunut. Ja tiistaina menee jo takaisin armyyn.
Joten mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? vai pitäisikö tehdä mitään? Oonko ymmärtänyt aivan väärin.. että hän pitäisikin vain kaverimielessä? Olen tottunut että moni jätkä tekstaa pian haluavansa nähdä uudestaan, tai jotain, jos on kiinnostunut.. mutta mitään ei ole kuulunut. Vai onko vain armeija syynä tähän.
Yritän tässä kertoa mahdollisimman lyhyesti taustaa..
Elikkä tavattiin kesällä vähän ennen kun tämä oli menossa armeijaan. Hän tuntui tosi fiksulta tyypiltä ja tuntui et synkkasi ja käveltiin samaa matkaa kotiin. Tällöin ei kuitenkaan tapahtunut mitään kummempia. Vaihdettiin numeroita vaan.
No vaikka hän vaikuttikin mukavalta.. päätin jo että en häntä ajattele, kun kaverina, koska hän on luultavasti menossa rauhanturvaajaksi jne. Ja antoi ymmärtää.. ettei halua edes suhteita sillä hetkellä.
Noh sitten kuitenkin tämä jätkä piti muhun yhteyttä yli puolen vuoden ajan. Tekstailemalla paljon kaikkee :) ja kyseli kuulumisia. Kerran törmättiin ihan sattumalta.
Kun tekstailtiin.. tämä sanoi vielä syksyllä, ettei halua tutustua vielä vuosiin määräänsä enempää, vaikka myönsikin että siviilielämä on tärkeintä.
Sitten tossa muutamia päiviä sitten hän pyytää mua yllätykseksi kahville. Ja nähdään.. tuntuu että synkkaa tosi hyvin :) tai monissa asioissa samaa mieltä jne. Hän käyttäytyy erittäin mukavasti mua kohtaa, katsoo silmiin jne. ja kertoo tulevaisuuden suunnitelmistaan. JOista sain kuvan, ettei olekaan varmaan menossa vielä vähään aikaan rauhanturvaajaksi.. vaan pyrkii toiseen kouluun. Eli tulevaisuuden suunnitelmat ovat muuttuneet.
No ei keretty kuitenkaan kauaa näkemään.. hänelle tuli joulukiireitä.. mutta mussa tapahtui, se mitä pelkäsinkin. Eli tunteet nousi pintaan. Jotenkin hänkin vaikutti.. en osaa sanoa millaiselta.. mutta sovittiin, et joskus nähään viä paremmalla ajalla.
Toivotin tossa sitten vielä Hyvää Joulua puhelimen välityksellä.. ja hän vastasi jotain aika perussettiä, mutta muuta ei ole kuulunut. Ja tiistaina menee jo takaisin armyyn.
Joten mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? vai pitäisikö tehdä mitään? Oonko ymmärtänyt aivan väärin.. että hän pitäisikin vain kaverimielessä? Olen tottunut että moni jätkä tekstaa pian haluavansa nähdä uudestaan, tai jotain, jos on kiinnostunut.. mutta mitään ei ole kuulunut. Vai onko vain armeija syynä tähän.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...on muutenkin usein aika rassaavaa aikaa, eikä oloa välttämättä helpota, jos kasarmilla joutuu vielä kärvistelemään roihahtamassa olevien tunteiden kanssa, päin vastoin se alkaa helposti tuntua entistä enemmän linnatuomiolta. Lisäksi sehän tiedetään, että moni suhde on karahtanut inttiaikana siihen, kun tapaamismahdollisuudet ovat vähissä (etenkin jos palveluspaikka on kaukana) tai mies on lomille päästessään liian stressaantunut jaksaakseen tarjota tytölleen sellaista huomiota kun hän olisi odottanut.
Joten tuo varovaisuus voi kyllä olla paitsi merkki ollaan-vaan-kavereita -fiilksistä, myös henkistä itsesuojelua, eli vaikka kiinnostusta olisikin niin realismi käskee pistämään toistaiseksi jäitä hattuun. Eihän sitä inttiaikaa enää ole älyttömästi jäljellä, jos hän meni sinne jo kesällä, joten keväämmällä se viimeistään selviää.
Siinä vaiheessa kun aamukampa alkaa jo olla aika harva, salis saattaa käydä hyvinkin ahnaasti koukkuun :)
Voipi olla.. Olisin kyl itse valmis seurusteluun inttiaikanakin.. ainakaan ei näkis liiana usein..ja kun ei vähään aikaan oo nähnyt, tekee se suhteeseen ainakin lisää elävyyttä. Mutta tosin jos hän haluaa myös keretä tekemään muuta.. voi olla, ettei siksi halua mitään.
No ihan jees, mutta eikö teillä oo muitakin ihmisiä elämässä? Tollanen epäsäännöllinen tapailu on aika häilyvää, sanokoon kundi mitä tahansa. Että ehkä kannattaa suunnata niitä energioita muuhunkin kuin tän yhden kundin pohtimiseen?
Oot ihan oikeessa :) Ja niinhän oon puoli vuotta tehnytkin.Seurustelinkin tossa välissä hetken aikaa. Mutta nyt kun tavattiin.. tuli tavallaan uusi toivon kipinä.. enkä mä näin käyttäytyisi, jos en olis siltä saanu jotai vastakaikua. Siksi tässä ihmettelenkin, kun hän ei sitten kuitenkaan mitään tee :/ Mutta ehkä haluaa vaan pitää hyviä välejä yllä. Empä tiedä.
En tiedä mitä tällä palstalla teen, johtuisiko jouluglögistä?
Osuipa kuitenkin Jouluntytön teksti silmään, ja en voi jättää vanhemman ukon neuvoa lausumatta.
Eli, jos olet itse kiinnostunut kaverista, niin mitä siinä pohdiskelet. Iske kuin sika limppuun ennenkuin on liian myöhäistä.
Jutuistasi tuli mieleen vaimoni kaveri ja lasteni kummi, joka on ollut parikymppisestä lähtien ihastunut erääseen ulkomaalaiseen mieheen. Vuosikausia he ovat tavanneet muutaman kerran vuodessa, nykyisin enää korkeintaan kerran vuodessa ja tämä ennen verevä tyttönen on nyt 43 vuotias nainen. Lastensaanti-ikä alkaa olla lopuillaan ja muista miehistä hän ei ole kiinnostunut. Odottaa vain, että prinssi kosisi. Selvää on, että kaverilla on perhe siellä jossain muualla, mutta linnanneitomme ei sitä halua tietää.
Häntä katsoessani jään aina ihmettelemään miksi jotkut jättävät elämän elämättä uneksiessaan ja ihmetelleessään.
Älä sinä tee samalla tavalla, vaan kerro mitä haluat, jos ei se hänelle kelpaa niin etsi joku muu.
Olet oikeassa :) Ja olen monta kertaa tunnustanut tunteeni jollekkin ja olenkin enemmän toiminnan ihminen :)
Mutta ehkä tämä odotus jothuu siitä, että en halua pilata meidän mahtavia välejä :/
Ollaan oltu jo kavereita jonkin aikaa ja jotenkin tuntuu, että pilaan jutun, jos tämä ei haluakaan mitään.
JOten siksi jossittelen.
Tosin tässä päättänytkin, että aika pian jotain siltä kysynkin..
Hei kuule ei ihmissuhteita voi pilata olemalla avoin ja rehellinen. Jos teidän välinne menevät poikki, niin syy on ihan jossain muussa kuin avoimmuudessa.
Sitäpaitsi oman kokemuksen mukaan miehet haluavat aina suhteesta naisen kanssa muutakin kuin ystävyyttä, elleivät ole homoja. Voi tietenkin olla, että haluavat vain sitä muuta, mutta ei sekään pois sulje pidempääkin suhdetta.
Itse ainakin halusin yhden tytön kanssa vain sänkyyn, mutta nyt se on vaimoni ja kahden lapseni äiti, eikä ole aikomustakaan enää erota.
ja vielä enemmän se hajottaa, jos kuuma tyttöystävä pörrää jossain kaupungilla, etkä vaan pääse tapaamaan, kun pitää väijyä jossain fucin portilla!
Milloin itse käyttäytyisit vastaavasti. Voihan olla pieni mahdollisuus, että kun kävitte kahvilla, kundi huomasikin ettei täysin kiinnostukset kohtaakaan eikä ole enää näin ollen yhtä ihastunut kuin oli ennen kahvilla käyntiä. Mistä kertoo se, että kahvihetki loppui lyhyeen "joulukiireisiin" vedoten ja se, ettei hänestä ole sen jälkeen kuulunut... Karua, mutta mahdollista...
Juu on kyllä toikin käynyt mielessä :/ Tosin itse keksin ton joulukiire sanan :DD. Toi sen lähtö oli monen jutun yhteensattuma ja vaikutti itsekin vähän siltä, että olis halunnut jäädä vielä. Mutta ken tietää..
Ja kyllähän sitä pitää tässä yrittää olla realisti koko asiassa:)