Joulukortit kolahti postiluukusta ja kappas, tänäkin vuonna eräs tuttavaperheemme osoitti korttinsa vain avomiehelleni, mutta ei minulle. Ja mistä tämä johtuu? Kyseinen pariskunta oli kylässä luonamme muutama vuosi sitten. Mukanaan heillä oli esikoisensa, noin kaksi vuotias lapsi. Tapasin heidät tällöin ensimmäistä kertaa ja he olivat kaksi päivää luonamme. Koko vierailun ajan he eivät mistään muusta puhuneet kuin pienestä kullannupustaan! Taukoamatta juttuja mitä heidän pikkuisensa oli tehnyt, sanonut jne. Ei jestas! Ymmärrän kyllä että he olivat lapsestaan innoissaa, mutta joku raja vois olla. Etenkin kun meillä lapsia ei ole, eikä minulla edes ole mitään kokemusta lapsista sukuni nuorimpana.En siis tiedä lapsista mitään, kun en ikinä lasten kanssa ole ollut missään tekemisissä.
Parhaani mukaan kuitenkin emännöin vierailua, laitoin ruokaa, petejä, kuuntelin vauvajuttuja jne, Kahvipöydässä piltti aloitti hirvittävän huutamisen ja itkun nähdessään kakun! Äiti nimittäin vielä syötti ruokaa lapselleen kun toin kakun pöytään. Olin sitten ihan öönä et mitä ihmettä. Lapsi parkuu mulle et anna kakkua ja äiti mulkoilee mua kiukkuisena. Sitten yritän kysyä et vienkö pois kakun ja selittää kaksivuotiaalle, että en voi antaa kakkua, koska en tunne hänen ruokavaliotaan enkä tiedä voiko/saako hän syödä kakkua enkä ole siinä asemassa että voisin ruokkia toisen ihmisen lasta. Lapsen äiti vaan vastasi kireänä et "ei tartte viedä kakkua pois" Laittoi mut hankalaan tilanteeseen ja suuttui tästä episodista eikä sen koomin ole jolukorttiin nimeäni laittanut.
Yhteenvetona vuodatuksestani: Kun te perheelliset vierailette meillä, joilla ei ole lapsia, niin kantakaa itse vastuu ja huolehtikaa niistä lapsistanne, älkääkä odottako että meidän pitäisi niistä jotain ymmärtää.
Parhaani mukaan kuitenkin emännöin vierailua, laitoin ruokaa, petejä, kuuntelin vauvajuttuja jne, Kahvipöydässä piltti aloitti hirvittävän huutamisen ja itkun nähdessään kakun! Äiti nimittäin vielä syötti ruokaa lapselleen kun toin kakun pöytään. Olin sitten ihan öönä et mitä ihmettä. Lapsi parkuu mulle et anna kakkua ja äiti mulkoilee mua kiukkuisena. Sitten yritän kysyä et vienkö pois kakun ja selittää kaksivuotiaalle, että en voi antaa kakkua, koska en tunne hänen ruokavaliotaan enkä tiedä voiko/saako hän syödä kakkua enkä ole siinä asemassa että voisin ruokkia toisen ihmisen lasta. Lapsen äiti vaan vastasi kireänä et "ei tartte viedä kakkua pois" Laittoi mut hankalaan tilanteeseen ja suuttui tästä episodista eikä sen koomin ole jolukorttiin nimeäni laittanut.
Yhteenvetona vuodatuksestani: Kun te perheelliset vierailette meillä, joilla ei ole lapsia, niin kantakaa itse vastuu ja huolehtikaa niistä lapsistanne, älkääkä odottako että meidän pitäisi niistä jotain ymmärtää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Se äiti varmaa tuns ittesä kehnoks ku ei osannu itte hoitaa sitä kakkutilannetta vaan sysäs sen sun ongelmaks. Älä stressaa.
ei varmaan vaadi kauheasti maalaisjärkeä tajuta lapsettomankaan, että makea maistuu paremmalle kuin kunnon ruoka? tuodaanhan aikuisillekin pääruoka ensin pöytään ja vasta sen jälkeen jälkiruoka, toki sitä samaa on kohteliasta noudattaa lapsiinkin, vaikkei heitä ihmisiksi luokittelisikaan.
lapsettomien ja lapsellisten pirrat törmäävät ilmeisesti tilanteessa kuin tilanteessa, varmastikin molempien pitäisi tarkistaa omaa käytöstään.
ja juu, äiti itse on lapsellinen, jos tuosta episodista loukkaantui niin, ettei halua toivottaa sinulle hyvää joulua, mutta hei... so what? minunkin kummiseätäni unohti joulukortista kahdesta lapsestani nuoremman nimen pois, mutta haluan kuitenkin uskoa, että se oli inhimillinen erhdys joulukortti kiireessä, eikä tahallista kettuilua.
Koska ihmiset, joilla on lapsia, ovat välillä hyvinkin itsekkäitä!
Jos on lapsi, tai lapsia, niin ne valtaavat energiaa, sekä ajatus, että fyysistä toimintaenergiaa.
Jokaisesta oma kullannuppu on lumoava ja valloittava, eivätkä vanhemmat ymmärrä, miksi heidän erikoisen ihana jälkikasvunsa ei olisi sitä muistakin.
Aika, aikaa kutakin, sanoi akka kun avantoon putosi.
Tuolle nuorelleparille saattoi olla ensimmäinen "tuuletusikkuna" pitkään aikaan ystäväperheessä visiteeraaminen.
Iloitaan iloitsevien kanssa!
Kertomassasi tapahtumassa oli varmaan kokemattomuutta puolin ja toisin. Äitiä varmaan jännitti ensi visiitillä pienen lapsen kanssa, ja sinä et vielä lapsettomana olevana tiennyt, että pienten kanssa saattaa tapahtua kaikenlaista arvaamatonta. Ei kannata katkeruutta kantaa, hymyä vaan huuleen, tuskin se oli mitään henkilökohtaista, saattoi olla pelkkä lapsuskin.
jos lapsi syö pääruokaa! Huonosti syövät,herkuille persot lapset lopettaa siihen paikkaan ruuan syömisen. Tavallisesti syövät ei ole moksiskaan ja jatkavat edelleen,ottavat herkkua,jos jaksavat.
Ne,joita on herkuilla rääkätty-et ota ennenkuin lautanen on tyhjä-eivät sit syö kun herkku on pöydässä...
herkku on taikasana jolla saa kaiken sen huomion, lapselta tai koiralta, jota muuten ei saa. ;)
Herkuille persoja kakaroita on suurin osa. Sekä myöskin koiriin pätee sama juttu. (Jotkut aikuiset ovat viinan perään tällaisia "tolloja".)
Miten noi joulukortit ovatkin niin tärkeitä, vaikka ei vuoden mittaan olla missään tekemisissä!
Ei ole ensimmäinen kirjoitus loukkaavasta osoitteesta.
Kirjoittaja ottaa osoitekirjan ja kirjoittaa siitä nimet ja osoitteet, ja jos on tullut kirjoittaneeksi Matti Meikäläinen, niin sen hän siirtää korttiin.
Meikäläisen perhessä siten rouva kiivastuu äärest´viereen, kun ei HÄNTÄ ole siinä mainittu, parkaiskoon sentään, heraiijjumala.
Mikäs nyt on!
Varmaan se, kun kaksi vuotta sitten lapsi intti kakkua ruokapöydässä, ja siitä nousi niin kamala mekkala.
Sitä se oli. Kantakaa vastuunne. Ei pidä loukata kaksi vuotta myöhemmin ilkiömäisellä joulukortilla.
Varokaa nyt ihmiset!!
Viime jouluna karsin korttilistaa, jos ei olla oltu missään tekemisissä, niin ei korttikaan. Miksi lähetellä, jos on mennyt sukset ristii. Puolet sukulaisista ei saaanut korttia, vaikka olivat kyllä vuoden aikana kyläilleet meillä, mutta nyt tuli sellainen tunne, että enpä juuri halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Toivottavasti ottivat sen verran nokkiinsa, etteivät taas ole tulossa kylään.