ero ja vuorotyö

...vuoropäiväkoteja tai millä nimellä ne nyt onkaan. Hoitomahdollisuus siis 24/7. Kysele tällaista.

En tee vuorotöitä, enkä ole eroamassa, mutta ajattelin silti tuoda yhden vaihtoehdon esille. Anoppini työskentelee oman kuntansa vuoropäiväkodissa, jossa jokaisella lapsella on molemmat vanhemmat (tai yh-tapauksessa ainoa vanhempi) vuorotöissä.

Käsittääkseni jokaisen kunnan velvollisuus on järjestää hoitoa vuorotyötä tekevien lapsille, joko päiväkodissa, ryhmiksessä tai perhepäivähoitajalle. Jos eroat, sinun lapsellesi tulisi löytää paikka tällaisesta hoitopaikasta.

Mielestäni sinun kannattaa ottaa yhteytttä kuntasi päivähoidosta huolehtivaan virkamieheen, nimike saattaa esimerkiksi olla päivähoidon ohjaaja, ja kysellä vaihtoehdoista. Ei lastenhoito saisi olla mikään syy jäädä roikkumaan huonoon suhteeseen.

Mutta entäpä taloudellinen puoli? Naisen euro on edelleen 80 senttiä. Mitäpäs jos ei voi erota sen takia, ettei tulisi lapsen kanssa omilla palkkarahoillaan toimeen? Mitäpäs jos perheen elatukseen tarvitaankin molempien tilipussi? Aika umpikuja. Vaan psykologeilla on vastaukset parisuhteen kehitysvaiheisiin, myös lapsiperheen kohdalla ja suhteen keston mukaan. Rakkauden huuma haihtuu muutamassa vuodessa, astuu kuvioihin arki. Ja lapsi mullistaa parisuhteen myös.

suhteesi puolisoosi. Lapset kärsivät erosta suunnattomasti. Puolisosi ei halua erota. Sinä haluat. Siis sinun on muutettava mielesi. Avioero ei ole oikea ratkaisu muuta kuin aniharvoin!

nimittäin tarhan jälkeen... koulukasta ei sitten hoideta enää missään iltaisin ja vkl. koulun jälkeen sentään saa joitakin tunteja huolenpitoa useimmilla paikkakunnilla.

jos mies ei eron jälkeen auta ilta/vkl hoidoissa, niin sitten ei auta kun vaihtaa ammattia/ työpaikkaa, vaikka sitten ottaa vastaan mitä tahansa työtä, jossa päivätyö. pulassa olet, mutta et niin, ettet voi erota. miettimällä ja tekemällä rohkeita ratkaisuja, loppuelämä voi sujua mukavasti ilman miestäkin. itse olen vaihtamassa ammattia juuri siitä syystä että koulun alkaessa on pakosti oltava päivätyö. en kadu eroa enkä alan vaihtoa.

Hei!

Ikävä on tilanteesi, mutta ei kai sentään toivoton? Vuoropäivähoito on varsin varteenotettava vaihtoehto. Lapset sopeutuvat yllättävän nopeasti, aikuiselle sopeutuminen on usein vaikeampaa. Pystytkö keskustelemaan miehesi kanssa siitä, että hän hoitaisi lapsia silloin, kun sinulla on ilta- tai yövuoro? Tämä olisi kai lasten kannalta ihanteellisinta ja ammattilaiset varmasti auttavat järjestelyissä (puhuvat miehelle järkeä).

itselläni oli aikoinaan sama tilanne ja odotin liiankin kauan. Lapset kärsivät ja koko perhe. Ammattiauttajien avulla saatiin sovittua järjestelyistä ja nykyään kaikki toimii hyvin.

Nimimerkki "Mieluummin onnellisesti erossa kuin onnettomasti yhdessä"

Teen 3-vuorotyötä,viikot ja viikonloput.Mulla on yksi lapsi huollettavana(9v).Riippuen lasten iästä,niin asuinkuntasihan on velvoitettu järjestämään hoito lapsille 10 ikävuoteen asti riippumatta sun työmuodostasi.Meillä se on hoitunut aika joustavasti koulun,päiväkodin ja kunnan yhteistyöllä,ja tuttava perheistä on saanut paljon apua periaatteella vuoroin vieraissa.Olihan se alkuun aikamoista sovittelua,mutta alun jälkeen kaikki on sujunut oikeastaan erittäin hyvin.Työni on säännöllistä,joten se helpottaa hoidon järjestelyä etukäteen huomattavasti.Vajaan vuoden kuluttua lapsi täyttää sen 10v,ja sen jälkeen kunnan velvollisuus järjestää lapsen hoitoa lakkaa,mutta mulle on kerrottu kunnan taholta että,poikkeustilanteissa voidaan mahdollisuuksien mukaan ja jos katsotaan aiheelliseksi,harkita hoitopaikkaa/tapaa jatkossa,se on tietenkin maksullista.Kyllä lasten hoito aina tavalla tai toisella järjestyy,täytyy olla aktiivinen ja ottaa selvää asioista,ja kun lasten asiat on järjestyksessä niin on aikaa pohtia omiaankin.Mulle oli suuri helpotus kun hoito järjestyi lapselle ja asiat alkoi rullaamaan omalla painollaan ja elämään tuli tietty rutiini ja varmuus.

eikö paikkakunnallasi ole vuorohoitoa? Jos sitä ei kunta järjestä päiväkodissa niin sitä pitäisi olla sitten yksityisellä puolella tarjolla.

Itseasiassa perhephoitona se on jopa joustavampaa kuin päiväkodissa jossa voi olla tiukatkin rajat lapsen hakuajoille..

Ongelmahan on sitten lapsi joka on pieni, mutta ei enää hoitoikäinen. Moni on ratkaissut asian tuttavlla tai sukulaisella mieluiten nuorella tytöllä joka on sitten sen yövuoron siellä kotona nukkumassa ja lasta vahtimassa pienellä korvauksella. Lapsen sairastuessahan voit lähteä kotiin (työstä riippuen tietysti..) ja muutoin pärjäävät. Lukiolainen tai abi voi jopa aamulla viedä lapsen päiväkotiin jotta äiti saa nukkua ennen kuin hakee lapsen kotiin. Ei ihanne tilanne, mutta toimii..

Jos taas kumpikin vanhempi asettaa lapsen etusijalle on joillakin ollut jopa mahdollista tehdä niin että isä on nuo yöt lapsen kanssa omassa tai lapsen kodissa samoin iltoja jolloin lapselle riittää päivähoito. Edellyttää kyllä todella luonnetta, mutta kahdessa perheessä ainakin sekin toimii. Kummassakin illat ja yöt ollaan lasten kotona paitsi lomilla ja viikonloppuina jotta äiti saa nukkua työn jälkeen. Hattua kyllä pitää nostaa tuollaisilel ihmisille.

Miten olisi ulkopuolinen apu vielä siihen parisuhteeseen? Joko parisuhdeleiri tai terapia tms käyntejä jos joitakin edellytyksiä suhteen jatkamiselle kuitenkin on ja tahtoa. Kahden kesken kun keskusteluista tulee aina aika onnettomia hyvässäkin suhteessa..

Eikö lasten isä voi hoitaa heitä silloin kun olet töissä, ellei toinen ole muuttamassa maan ääriin. Meillä homma toimi niin, tietysti se edellyttä jonkinlaisia välejä, ettäpystyy asioista sopimaan. Ja usko pois, asioilla on tapana järjestyä.

Voisitko/voisitteko hakea apua tilanteeseenne? Esim.kriisikeskuksesta tai perheasiain neuvottelukeskuksesta. Hienoa tietty, jos miehesi lähtisi mukaan, mutta voisit hyötyä keskusteluavusta myös, vaikkei hän olisikaan mukana.
Kaikkea hyvää teille!