Olen harjoitellut soittamista 35vuotta, mutta en ole oppinut kunnolla mitään. Minulle toitotettiin nuorena, että harjoittele vaan kovasti, niin taivas aukenee. Nyt ovat silmäni auenneet. Tämä harrastus on tavikselle liian vaikea. Et opi kunnolla, vaikka mitä tekisit. Senkin ajan olisin voinut käyttää muuhun. Nimim. "nyt jo viisikymppinen"
PS Harkitse ennenkuin aloitat
PS Harkitse ennenkuin aloitat
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei se taivas aukene, vaikka harjoittelisi ranteensa mäsäksi - terveisiä vaan täältä ammattiopinnoista :( Taviksia me ollaan kaikki, joiltakin vaan onnistuu, toisilta ei. Tiedän taatusti ahdistuksesi, painin itse saman ajatuksen kanssa - että kuka helvetti se oli, kun sen ekaksi keksi, että teepä tuosta ammatti! Polveen potkaisen sitä!
Mutta sen tiedän, että sellainen harha syntyy kun vaan treenaa ja treenaa ja keskittyy omiin virheisiin kehittyäkseen, että ei osaakaan enää mitään. Menepä johonkin oman instrumenttisi aloittelijoiden oppilaskonserttiin ja mieti, että osaatko mitään. Kyllä varmasti osaat! :)
Kun on 35 vuotta sitkeästi treenannut yhtä soitinta, mitä jos ottaisit siihen rinnalle toisen soittimen, jonkun ihan uuden? Nuotit kun on tutut ja musiikin periaatteet noin yleensä. Jos asut paikkakunnalla, jolla on musiikkioppilaitos, joku 3/3:n käynyt varmaan mielellään opettaisi alkeita, saisi vähän taskurahaa. Samoin jos paikkakunnallasi on alan ammattilaitos, niin etsi sieltä jokin pedagogilinjan kasvatti. Musiikin riemu saattaisi löytyä taas aivan uudella tavalla, kun vanha soitin on muuttunut työksi, tulee uudesta kiva harrastus. Nimim. kokemusta on. Musiikki on liian iso, ihana asia, että sen heittäisi pois. Se on sinullakin ollut elämää osa jo 35 vuotta. Sinun täytyy vain löytää se uudestaan, toista reittiä.
Ja mitä jos hakisit itsellesi pientä kamarimusiikkiyhtyettä? Samankaltaisista harrastajista kuin sinä olet? Harjoittelisitte jonkun kivan ohjelmiston ja menisitte keikalle? Yksin on kyllä tosi kurjaa treenata.
Tsemppiä! Kyllä se siitä!
katkera ammattilainen, en ymmärrä viestiäsi ollenkaan. On aivan eri asia kun saa harjoitella ja omistautua koko päivän musiikille, sen sijaan, että joutuu tekemään sen työn ja muun elämän ohessa. Sitä paitsi, mitä järkeä on yhtään missään, jos oikein ajattelee.
Olisitte ruvenneet laulamaan! Siinä lahjattomat apinatkin pärjäävät! Ei tarvitse käydä pitkiä Akatemioita tai musiikkiopistoja, pääasia että ääntä tulee.
Teitä instrumentalisteja on aivan liikaa! Muistakaa "kysyntä ja tarjonta". Kapitalismin lait toimivat tälläkin alalla...
Toisaalta: laulaminen on niin henkilökohtaista...niin....ruumiillista; ehkä kaikista ei ole siihen, mutta jos apinat oppivat laulamaan, miksei sitten korkeastikoulutetut?
Hyvää uutta vuotta!
Minkälaista lie apinoiden laulanta, en ole koskaan kuullutkaan, että osaavat. Viheltäminen kyllä sujuu.
kokemusta on kirjoitti:"Ja mitä jos hakisit itsellesi pientä kamarimusiikkiyhtyettä? Samankaltaisista harrastajista kuin sinä olet? Harjoittelisitte jonkun kivan ohjelmiston ja menisitte keikalle? Yksin on kyllä tosi kurjaa treenata"
"jos hakisit itsellesi" joo-o. Näkis vaan! Ollan etsitty kamarimusiikin harrastajasoittajia koko vuosi, jotta päästäis musisoimaan, mutta ei vaan meinaa löytyä! Yhdessä musisointi on niin tosi innostavaa ja hauskaa! Mutta kun ei mistään löydy soittajia.
Olenkin ihmetellyt, että jos Suomen hieno musiikkiopistosysteemi kusee näin rankasti, ettei kukaan aikuinen enää halua soitta klassista harrastuksekseen toisten kanssa, niin ihan turhaa on koko lapsiparkojen musiikkiopistorumba.