miesystävä jätti jouluviikolla (taas, mutta kuulemma nyt lopullisesti), tuli elämäni mustin joulu....
en halua olla yksin ja tuntuu näitä juttuja lueskellessa että se tulee olemaan tulevaisuus.
Miten te ihmiset hyvät olette tavanneet kumppaninne? en halua laukata baareissa ja näihin nettijuttuihin en oikein usko.
Uusi suhde ei tosiaankaan ole ajankohtainen vielä, koska täytyy tästä kerätä itsensä ja hoitaa edellinen suhde päästä pois. Mutta sitten kun tunnen olevani valmis...
Jotenkin tuntuu että tässä iässä (heh ikäloppuhan olenkin..) ei enää tapaa samalla lailla uusia ihmisiä kuin silloin parikymppisenä, silloin kaikki oli niin helppoa. Tottakai asiaan vaikuttaa entiset suhteet ja pelko siitä että vitaralleen taas menee. Yritän kuitenkin aina luottaa huomiseen..
en halua olla yksin ja tuntuu näitä juttuja lueskellessa että se tulee olemaan tulevaisuus.
Miten te ihmiset hyvät olette tavanneet kumppaninne? en halua laukata baareissa ja näihin nettijuttuihin en oikein usko.
Uusi suhde ei tosiaankaan ole ajankohtainen vielä, koska täytyy tästä kerätä itsensä ja hoitaa edellinen suhde päästä pois. Mutta sitten kun tunnen olevani valmis...
Jotenkin tuntuu että tässä iässä (heh ikäloppuhan olenkin..) ei enää tapaa samalla lailla uusia ihmisiä kuin silloin parikymppisenä, silloin kaikki oli niin helppoa. Tottakai asiaan vaikuttaa entiset suhteet ja pelko siitä että vitaralleen taas menee. Yritän kuitenkin aina luottaa huomiseen..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ai näitä suhteen katkomisia on samalta mieheltä tullut aikaisemminkin? No, lieneekö tämä nyt kuitenkaan se viho viimeinen kerta?
Tietenkään repivä parisuhde ei ole hyväksi, joten lopullinen päättyminen saattaa olla paras vaihtoehto. Fiksusti ajateltu, että uuteen suhteesen ei kannata hypätä itseään laastaroidakseen, vaan vasta vahvana ja itseään kunnioittavana.
Tulevaisuus yksin? Mistäpä tuon tietäisi. On tietysti hyvä, jos pärjää yksin, koska sitähän se elämä on, loppujen lopuksi, itsensä seurassa olemista, ja se on hyvä osata.
heh joo miehellä on ikävä sairaus joka kuluttaa myös henkistä puolta kipujen takia pahasti. Massiivinen lääkitys pistää sitten pään sekaisin ja siihen muutama olut tms. päälle niin soppa on valmis. Silloin ko henkilö onkin yleensä minut jättänyt ei selvinpäin. Koitenkin alan olemaan niin loppu näihin jättämisiin että on pakko jatkaa yksin.
Missään tapauksessa minusta ei ole siihen että ottaisin jonkun laastariksi. Ei sovi ns. tyyliin, en voi sietää moista käytöstä.
Osaan onneksi olla itsekseni ja nautin siitä, olen joka välillä hyvinkin erakoituvaa sorttia, mutta... Kuitenkin tuntuu etten halua olla yksin. Tunnen että olen ehjempi parisuhteessa kun saan passata ja laittaa. Käpertyä jonkun kainaloon ja paijata. sekä tietenkin tulla paijatuksi. :)
On sekin pieni pointti olemassa että haluan ensimmäistä kertaa elämässäni lapsen. Ehkä se on tämä "biologinen kello" kun on alkanut aikapommin lailla tikittämään vaikka en tunne itseäni NIIIIIIIIIn vanhaksi. :=)
Varmaankin ihan tyypillinen tarina ja huoli, mutta ihmisen ei ole hyvä olla Yksin.
Jos ihan oikeasti ja tosissasi ajattelet haluavasi lapsen, niin ero tästä miehestä oli varmaan paras ratkaisu sinulle!
Eli hänellä joku sairaus (ilmeisen vakava?) ja lisäksi alkoholin kanssa ongelmia (luin tuosta alemmasta viestistäsi). Olisiko miehestä näin ollen isäksi?
Joten onnea uuden miehen hakuun, toivottavasti tärppää ja uuden miehesi kanssa pääset perhettäkin perustamaan :-)
P.S. Nykyisen avomieheni löysin netistä. Sieltäkin siis voi onnensa löytää!
Sairaus on hermostosairaus joka ei koskaan parane ja aiheuttaa suuria kipuja... toisaalta siis ymmärrän että pari kaljaa auttaa..MUTTA..
tuota kiva kuulla että olet löytänyt miehesi netistä, kannustaa yrittämään.
Teen nyt kaikkeni että pääsen todellakin eroon tästä jäpikästä ja saan uuden elämän ja mahdollsiesti sen lapsenkin. (miehellä niiteä on jo 2 ja siitä syystä ei varmaan haluakaan enää uutta... ) :)
kiitos kaikille, ennen kaikkea sinulle
Voisiko olla jopa niin, että oikeasti tuo miesystäväsi ei edelleenkään olisi halunnut sinusta lopullista eroa, mutta välittää susta niin paljon, että tavallaan antaa sun mennä (vaikka asia ilmeneekin tuolla lailla että hän jättäisi). Jos hän esim. tietää halustasi saada lapsia, ja tietää, ettei niitä itse enää halua, niin silloin on "reilumpaa" viheltää peli poikki, ja jos mies on huomannut, että sulla ei ole rohkeutta lähteä, niin hän vähän tuuppaa...
Tiedätkö, pystyykö miesystäväsi kuitenkin edelleen käymään töissä (sairaudesta ja/tai juomisesta huolimatta)? Vai alkaako touhussa olla jonkin sortin lopun alkua ja ero susta voi ollakin ensi askel tiellä, että lakkaa välittämästä mistään..?
Ihan heti pakko sanoa että tuo sinun viestisi lohdutti minua. Mullakin mies jätti mut 2 viikkoo sitten. Siis ensimmäisen kerran ja myös lopullisesti. Olen ollut aika maassa. Mies oli sellainen, jota olen aina toivonut. Kamalasti pyörii ajatuksia, että mitä jos en löydäkkään sitä oikeaa ikinä, jonka kanssa haaveilla tulevaisuutta ja sitten perustaa kiva perhe. Mä kyllä sellaisen perheen haluaisin tulevaisuudessa, kai meidät on kuitenkin tänne luotu lisääntymään jne. "Jotenkin tuntuu että tässä iässä (heh ikäloppuhan olenkin..) ei enää tapaa samalla lailla uusia ihmisiä kuin silloin parikymppisenä, silloin kaikki oli niin helppoa" KIITOS sulle tuosta lauseesta, jotenkin se lohdutti mua todella paljon. Siis hei mähän olen vasta 22vuotias, et mulla on kyllä aikaa vielä ja baarithan ja netithän on täynnä miehiä.
Mä luulen että suurin osa on kuitenkin tavannut jossain baarissa ja nykypäivänä netin välityksellä kumppaninsa. Mä ainakin tapasin viimeiseni baarissa. Ymmärrän jos sua ei noi baarijutut kiinosta mutta voithan niitä nettijuttuja kokeilla. Olikohan se n. 80% ihmisistä on siellä tositarkoituksella liikkeellä ja ne ihmiset ketkä siellä on ni nehän on ihan tavallisii ihnmisiä sellasia mitä kävelee kadulla, kaupassa, kirjastossa vastaan. Että sinuna harkitsisin vielä noitten deittisivuston kautta tutustumista. Harvemmin se rakkaus vaan kävelee vastaan, että kyllä sitä pitää etsiä. Loppujen lopuks erittäin harva on tavannut kumppanin lenkillä, kirjastossa, kaupan kassalla jne. Kuka nyt sellaisessa paikassa kehtaa ruveta tekemään tuttavuutta. Vai kehtaatko itse ehdottaa treffeja jos kaupan kassalla on mukavan oloinen mies?
Sitten tulee vielä mieleen kun sanoit että miehesi on jättänyt sinut useamman kerran ja nyt lopullisesti niin mikä onkaan syy. Voimia sinulle.
hei, tuntuipa hyvälle että viestini lohdutti. Nuorempana sitä liikkui ihan erilailla kaveriporukoissa eikä oltu niin vakiinnuttuja. Sekin tekee uskoakseni Sinulle asiasta helpompaa, siis löytää uusi mies. Ei ero. Ero ei koskaan, tai ainakaan yleensä ole helppo. Tässä meitä yhdistää myös se että tässä oli ns. unelmieni mies. Puuhakas, rehellinen, kunnollinen työtätekevä jne.
Suurin syy eroon on alkoholinkulutus, joka riistäytyi mielestäni hallitsemattomaksi. Kuten sanoin mieheni (siis ex)on kipeä ja lääkityksen lisäksi juo tällä hetkellä kohtuuttoman paljon. Alkoholi on kuulemma ainoa mikä auttaa. Niinpä!!!
Myönnän vit^^^^uuntuneeni useampaankin otteeseen sillä niin moni luvattu asia unohtui parin kaljan jälkeen. Puhuttiin ja puhuttiin, keksittiin kaikkea mitä voisimme tehdä että olo helpottuisi. Minun oli vaan vaikeaa yksin niitä toteuttaa.
Näiden kiivaiden keskustelujen jälkeen mies yleensä on ottanut ja lähtenyt. Ei voi kuulemma luottaa minuun, en ole hänen arvoisensa, en ymmärrä häntä jne.. (ne "ystävät" paikallispaarissahan todellakin ymmärtävät... hah
Siksi tiedän että tulevaisuudella ei voi olla kun parempaa annettavaa, kunhan tämä kipu ja möykky häviävät sisältäni.
Ehkä mun on vaan yritettävä sitten jossain vaiheessa nettiä. IIK!
Kiitos sinulle ja oikein hyvää vointia!! Pidän peukkuja että uusi vuosi tuo sinulle uuden ihanamman miehen.