Vietimme aikaa muutaman päivän ajan samassa porukassa. Näiden päivien aikana ei mitään tutustumista/kaveruutta suurempia tunteita ilmennyt, mutta viikonlopun jälkeen alkoi viestittely joka on nyt laajentunut aika lailla. Soitellaan muutamia kertoja päivässä, meseillään ja viestejä menee. En tiedä missä vaiheessa tällainen yhteydenpito muuttuu suhteeksi. Toinen on kuitenkin melkein tuhannen kilometrin päässä, toisella puolella suomea.
Sitä vain miettii onko toisen kaipaaminen vain jonkun, ihan kenen tahansa, kaipaamista, vai voiko tällaisen "suhteen" ottaa tosissaan. Tottakai olemme jutelleet tästä tilanteesta, mutta silti.
Elääkö kukaan muu samanlaisessa tilanteessa?
Sitä vain miettii onko toisen kaipaaminen vain jonkun, ihan kenen tahansa, kaipaamista, vai voiko tällaisen "suhteen" ottaa tosissaan. Tottakai olemme jutelleet tästä tilanteesta, mutta silti.
Elääkö kukaan muu samanlaisessa tilanteessa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Noinhan se suhde useinkin pyörähtää käyntiin.
Meilläkin suhde lähti käyntiin aluksi chatista ja minäkin ajattelin että olenko oikeasti ihastunut mieheen vai siihen ihastumisen tunteeseen. Alussahan oli onnesta sekaisin pelkästä tekstarista ja siitä tiedosta että minua on ajateltu tänään lähes joka hetki :)
Mutta niinhän se on , että jos on kyse oikeista tunteista , kyllä sen huomaa ajan kanssa. Ei kukaan jaksa loputtomiin kaukosuhteessa ilman todellisia tunteita, en minä ainakaan. Ja kun oikeat tunteet jylläävät pelissä niin siinä ei paljoa kilometrit paina, niin se menee!!!
Minäkin tutustuin mieheen chatissa, sitten viestiteltiin, mailattiin, soiteltiin, mesetettiin ja lopulta tavattiin. Molemmat ihastuimme ja tapasimme uudelleen, kuitenkin välimatka arvellutti, etenkin miestä, jolla epäsäännöllinen työ. Itse ajattelin aluksi että kunhan rakkautta riittää, välimatka ei ole este.
Eipä varsinaista seurustelusuhdetta alkanut ennenkuin se jo loppui. Olin pettynyt, mies ei uskaltanut, viitsinyt edes yrittää. Ajattelin, ettei kai sitten ollutkaan niin ihastunut kuin oli väittänyt. Kuitenkin minä tiesin, tiedän edelleen että hän on se, jota haluan, hän on sellainen, jota aina olen toivonut, halunnut.
Yhteydenpitomme on kuitenkin jatkunut ja olemme tavanneetkin. Sitten taas on ollut hiljaisempaa.
Emme kumpikaan ole voineet unohtaa toista, vaikka on meillä molemmilla ollut lyhyitä juttuja. Olemme tunteneet toisemme nyt pari vuotta ja erityisesti tänä syksynä ja etenkin nyt joulun alla olemme olleet paljon yhteydessä. Meistä on tullut todella läheiset ystävät, voimme puhua kaikesta. Hän on sanonut, että tästä vielä tulee jotakin. Toivon niin, en painosta häntä. En kuitenkaan jää odottamaan, aion elää täysillä. Saattaa käydä niinkin että löydän jonkun täältä lähempää, hänellekin voi käydä niin.
Kunpa olisimme asuneet hieman lähempänä toisiamme.
Kaikki on avoinna. Olisin toki itsekin valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle. En aio ehdottaa sellaista, ennenkuin olen aivan varma hänen rakkaudestaan.
On se niin, että ei kukaan jaksa loputtomiin kaukosuhteessa ilman todellisia tunteita. Ja vaikka niitä todellisia tunteitakin on, niin ei kukaan jaksa kaukosuhteessa ellei toivo, usko, suunnittele että joskus asutaan yhdessä.
Kaukosuhde on vain väliaikainen juttu - ja täynnä vaikeuksia ja paineita. Suhde, joka sellaista kestää - kestää mitä vaan ja AINA.
Vähän samaan tyyliin alkoi meidänkin suhteemme kaksi vuotta sitten. Välimatkaa tosin muutama tuhat kilometriä. Mailailtiin ja nähtiin, ei juuri suunniteltu. Yht'äkkiä asuttiin vaan yhdessä...
vasta alussa, ollaan mailailtu muutama kuukaus ja ym tällästä pientä... tyttö on kyllä ihan myyty, mut mä en oo oikein varma, kun tonne ruotsiin on kuitenkin matkaa ja kielimuuri voi koitua ongelmaksi... hänellä on halu tavata ja tulla tänne, niin on minullakin, mutta ottaakko riski? sitä kyllä murtuu sitten jos se välimatka katkasee suhteen... voihan perhanan perhana, en kyllä tiiä mitä tehdä...
Itselläni on ihastus Ruotsissa jonka tapasin ensimmäisen kerran kuukausi sitten. Olimme kirjoitelleet mesessä joitain kuukausia ennen tapaamista. Aika rankkaa on kulkea kahden maan väliä. Siihen menee paljon aikaa ja rahaa. Kuitenkaan en pidä vieläkään mahdottomana ettei tämmöinen suhde voisi toimia. Olen yrittänyt unohtaa tämän miehen siinä onnistumatta. Ajattelen häntä koko ajan ja kukaan muu mies ei kiinnosta samalla tavalla. Nyt hän pyytää taas tulemaan luokseen. Vaikeaa tämä on. En ole varma kauanko tätä jaksan.