arvosteliko anoppi pahasti kinkkua vai ymmärtikö vain mutrustella. Oliko tyytyväinen lahjaansa.
No mites meni joulut?
vastauksiavastauskia
162602
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Miten teillä? Meillä meni ihan sopuisasti miehen ja minun vanhempien luona, molemmissa paikoissa vietettiin suurin piirtein yhtä kauan aikaa, ja lahjoista ei tullut muuta sanomista kuin: eikö me sovittu, ettei mitään osteta? Sekin oli vain sellainen tavanomainen heitto, kun sovittiin ajat sitten ettei aikuisille osteta tänäkään vuonna. Kokkaajalle on aina ollut tapana viedä jokin lahjanpoikanen, eikä joulu ole mikään poikkeus.
Minulle riittää, että jotenkin tullaan toimeen, ja molemmat osapuolet pitävät huolen omista asioistaan. Vaikka se itsenäisyys eräille tällä palstalla esiintyville vanhemmille ihmisille tuntuukin olevan uhka. Valtataistelua käydään pahimmissa tilanteissa, suvuissa joka päivä, sellaista ei ainakaan vielä ole näköpiirissä. Mutta aika näyttää. Tammikuussa odotettavissa hallan vaaraa.
Kaikilla miniöillä tai anopeilla ei varmaankaan ollut näin onnekas joulu. Tilanne voi omaltakin kohdalta muuttua minä hetkenä tahansa, koska tunnen mieheni suvun tavat ratkoa asioita. Omassakaan suvussa ei olla täydellisiä, sielläkin välirikkoja tapahtuu. Ihmisten vanhentuessa, eläkeiän stressin, elämäntavan muuttuessa myös ne asenteet voivat kärjistyä, suojeluvaisto astuu peliin molemmin puolin niin miniä- kuin anoppileirissä.
Joulu meni meillä leppoisasti oman perheen kesken. Välimatkat estävät yhteiset joulut sukujen kanssa. Aijemmin lähempänä asuessamme vietimme kaikki jouluaatot anoppilassa.
Sitten välimatkaa tuli niin paljon, että usean pienen, sittemmin ison lapsen kanssa voimme matkustaa suomeen vain kerran vuodessa.
Olet kaukonäköisesti nähnyt kriisien paikat, meillä se oli juuri elämänmuutos. Tilanne tuli itselleni silloin yllätyksenä ja kesti kauan tajuta todelliset syyt kriisiin, vaikka näin jälkikäteen, ne onkin helppo ymmärtää. Olet minua askelen ellet enemmänkin edellä, kun osaat etukäteen varoa, ehkäpä näin voit myös estää ongelmien syntymisen, tai ainakin paremmin ymmärtää, mistä ne voivat johtua.
Kinkkua ei voinut haukkua, kun itse sen paistoi ;) Ja menihän tuo muutenkin ihan rauhallisesti koko joulu. Appi makaa sairaalassa, et se oli miinuksena tälle joululle, mutta onneksi on paranemaan päin...
Sain anopilta lahjaksi itsekudotut tossut ja on muuten hyvät...Kiitosta vaan.
Eka joulu "anopin seurassa" ja ihan hyvin meni... Toivottavasti jatkossakin...
Olimme kotona, kutsuimme kyllä anopin ja appiukon kylään vaan eivät koskaan tulleet.
Ovat niiin vaivaisia (henkisesti).
Mutta.. elämä antoi elämä otti tyydy siihen hottentotti..
Appiukolla on nääs hiivaa korvien välissä, estää normaalin elämän.
Käytiin tapanina kylässä, joo... menihän se. Yritin siinä vaan keskustella kaikkea joka päiväisestä ja muuta tyhjää.
Minulla katkesti välit anoppiin kesällä.
Asia on pitkä kirjoittaa, en halua olla missään tekemisissä muuten kuin nämä ns. pakolliset ja niitäkin mahdollisimman vähän. Mieheni saa tavata ja soitella ja käydä, minä en.
Minulta meni täysin luotto häneen ja totaalisesti ja hän ei sitä ymmärrä.
Hän on haavoittanut minua niin paljon ja puhunut
kaikkea roskaa ja nyt valitettavasti se loppu,
seinä tulee vastaan jossain vaiheessa ja minulle tuli nyt. Hänellä on toinen miniä, joka on "ihana" ja kaikenpuolin parempi kuin minä. En ole mustasukkainen, vaan huvittunut. No, mieheni vuoksi tämä kaikki on surullista, ei voi mitään.
Ihan tavalliseen tapaan joulu sujui, mitä nyt anoppini muisteli mieheni entistä seurustelusuhdetta minun ja toisen miniänsä kuullen. Taitaa tämäkin olla joku uusi perinne, koska viime vuonna hän oli löytänyt mieheni exän tekemän joulukoristeen ja esitteli sitä sitten minulle joulupäivänä. Että tällaista.. Varsin erikoista muistella noin 15 vuoden takaisia tapahtumia.
Minulla suunnilleen samaa, anoppi kehuu minun
kuulleen kaikkia muita, jotka ovat niin hyviä monessa asiassa. Suhtaudun häneen, ajatellen että onpas "lapsi".
Anoppi oli usean sadan kilsan päässä, ei siis maistanut kinkkuamme eikä saanut ainakaan vielä lahjaansa (ilmoittaa kyllä aina ettei halua lahjaa) ja oma äiti ei juuri pukahtanut mitään. Ei tietoa oliko tyytyväinen, yleensä ei ole. Äiti ei ostanut lapsia lapsilleen eikä lapsen lapsilleen. Kovasti kyllä odottaa omia lahjojaan aina.
Mutta hyvin meni Joulu siltikin!
Ostanut lapsia... mitä ihmettä kirjoitin! Lahjoja siis!
jos anopilla olisi ollut tilaisuus olla lapsen perheen seurassa edes hetken.
Vaimon äiti eli poikani anoppi sai pitää koko kolmen hengen perheen joulun luonaan, minä vietin jouluni aivan yksin. Ymmärtäähän sen, matkaa on vain kilometrin verran minulle ja minähän olen miehen äiti !
En kärsi tilanteesta sen enempiä, on raskaiden työviikkojen jälkeen ihan mukava olla rauhassa.
Kirjoitinpa nyt vaan kun kysymys oli taas aika hauskan johdatteleva :)
Voi,minullakin oli aivan ihana joulurauha raskaiden työviikkojen jälkeen.
Luin kirjoja,katselin elokuvia,söin suklaata,lepäsin ja nautin hiljaisuudesta.
Mieheni meni äidilleen ja vei meluavan "intiaanilauman" mennessään.
Kyllä taas jaksaa raataa.
Poikani ja pojanpoikani eivät ole missään tekemisissä minun, äitinsä ja mieheni kanssa. Tämä siksi, kun uskalsin kertoa totuuden pojalleni hänen kysyessään, miksi en vastannut enää v. 2006 alussa (olleet yhessä 7 v.) miniäni puheluihin. Totuushan oli se, että jo v. 2000 lähtien tämä minikko on haukkunut meitä suoraan tekstiviestein ja selän takana ystävillemme syystä, että hän haluaa määrätä keitä meidän mökillä käy, siis MEIDÄN OMALLA mökillä, ei sukumökillä. Esim. tyttäreni tytär ei olisi saanut olla Juhannuksena v. 2001 siellä. Miniä oli rovehtinut meillä perheineen asuessan 2 viikkoa, valokuviamme, josta tämä kauhea asia hänelle paljastui! Tuli kauheat haukut. Itse asuimme mökillä. Poikani tietää näistä haukuista. Lisäksi tämä miniä on sekakäyttäjä, baarikärpänen, agressiivinen puukonheiluttelija, ajelee autolla kännissä lapset kyydissä ja jopa mieheni jalan ylitse. Lisäksi tämä miniä kävi kaksi kertaa päälleni ja löi silmäkulman mustaksi eräänä kesänä umpihumalassa. YHTÄÄN MITÄÄN hän ei ole koskaan tehnyt meillä ollessaan, edes petiään ei laittanut. Joi ja poltti sekä puhui puhelimessa ja kehui ihmisille itseään. Suuruudenhullu, alistaja, palvontaa, patologinen valehtelija ja ihailua haluava. Suvussa skitsoja ja pari itsemurhaa, isä ja veli, sisko deeku. Osti mieluummin itselle hienoja vaatteita, kuin lapselle ruokaa. Poikani kautta sitten "tilasi" evästä sairaalle lapselle. Syy lapsen vointiin oli ilmiselvä, odotusasjan juonti ja tupakointi, vaikka meille asiaa yritettiin toisin selittää. Lapsi ei ottanut vastaan ruokaa. Erikoismaito kävi lopulta sairaalahoidossa. Minä hommasin tämänkin asian kuntoon. ITSE OVAT pyytäneet valtavasti apua lastenhoidossa, monet viikonloput pe-su olivat mukana. Lisäksi raha-apua, tavara-apua, ja rakennusapua ja ties vaikka mitä apaua. AINA autoimme, napisematta. Ovat asuneet meillä pariin otteeseen ilmaisin ja me töissä tai mökillä. Kun tulin kerrankin työstä kotiin, niin siellä oli juoppojengi (rivari ja naapureina vanhat sairaat mummot)ja sterot huusi täysillä. Ei ollut itsellä paikkaa olla kotona, lähdimme pois. Lapset olivat nukkumassa. Ilkesivät vielä pyytää lastenhoitoa, että remmi menee "uimaan", vaikka rantaan on siitä 100 metriä, olisi pitänyt päästä muualle. Arvatenkin kapakkaan ja me taas lapsenlikoiksi. Lomamme elkoi sinä päivänä. Lisäksi, kun tulin kotio, siellä odotti nälkäinen 4-henkinen pesue suut auki ruokaa. Eikun kiireellä tekemään. HEIDÄN OLISI KUULUNUT LAITTAA valmiiksi kaikille eväs, kun oli aikaa. Minä hikihatussa passasin. Nyt se loppui. Kerroin vielä pojalleni asioita, joita tästä naisesta tiedämme: linnavenkulat kamuina, pettänyt, valehtelut ja haukkumiset. Todistajat ovat olemassa. Poika tietää näistä asioista suurimman osan, mutta laitto viestin, jotta "Haista vittu oot sairas". Poikani on vartioinialalla valtion leivissä, tavallinen, normaali suomalainen mies. Meillä ollut aina hyvät välit, KUNNES tämä persoonallisuushäiriöinen Narsku, skitso, astui kuvaan mukaan. Itse poika kertoi jo seurusteluaikana akan valehteluista. No, Narsku osaa manipuloida, "ihailla" (=saa itse ihalua, kun on hyvä), valehdella, kiristää ja uhkailla. Nyt pojanpoikaani on kielletty puhumasta mummonsa kanssa (tytär kertoi). Laitoin rahaa postissa kun pojalla synttärit, palautti kortit ja rahat vittumaisin viestien. Tämä ihana nainen on poikani eka naisystävä. Nyt Joulun alla tuli vielä häirikköpuheluja meille 10 kpl - voin vain arvata, keneltä, eipä ole vaihtoehtoja! Olen pojalle sanonut, että ovi on auki pojalle ja pojanpojalle, mutta ei miniälle. Emme oikeasti jaksa enää. Miheni jo 60 ja minä 50. Jotain rajaa hyväksikäytöllä sentään. Niin, jotta erilainen Joulu, loppuiän luulen. Poikani on mamis, akkojen tossun alla, oma mileipide kitketty pois. Poika ei saa vastata, kun mieheni kesällä soitti, akka vastasi, ja sanoi, että MINÄ vastaan nyt tästä numerosta! Pollevana poika kulkee pistooliv yöllä työn puolesta, mutta...Antaa olla, kyllä elämä opettaa. Kahvikuppia ei ole talossa tarjottu. Juhlittu tupiksia, ja me katsottu lapsia. Meidän mieliksi puhuttiin, miten sitten järjestää isot tupikset, kun paljon autettu, hyöty saatu, tupikset unohdettu. Kaljaa ja tupakkia pitänyt kantaa heille. Oma tyhmyys, olisi meidän pitänyt jo aikaa sitten sanoa totuus. Onneksi jäi sentään tytär ja hänen lapsensa.
Äiti ei ilmeisesti ole ollut dominoiva : )
"Poikani on mamis, akkojen tossun alla, oma mileipide kitketty pois. Poika ei saa vastata, kun mieheni kesällä soitti, akka vastasi, ja sanoi, että MINÄ vastaan nyt tästä numerosta! Pollevana poika kulkee pistooliv yöllä työn puolesta, mutta..."
kovia kokemuksia anopeilla ja miniöillä.
Minä en tavannut ainoan lapseni perhettä koko joulun aikaan eikä ole toivoakaan vielä viikkoon heitä nähdä.
Lahjat sain ennen joulua ja omat vähäiset lahjani annoin. Ainoa lapsenlapseni oli onnessaan mummun nähdessään ja lahjasta myös. Minä olin onnessani heidän antamistaan lahjoista, vaikka mitään en ollut odottanut saavani, oli sovittu että mitään ei osteta.
Joulunajan vietin mieheni kanssa kahden, poikani perhe oli vaimonsa suvun luona.
Ikävä minulla tietysti kokoajan on ollut ja olisin antanut vaikka oikean käteni jos olisin saanut viettää joulun ainoan lapsenlapseni seurassa.
Pääasia kuitenkin on, että heillä on ollut iloinen joulu ja kaikki hyvin.
Minä en tarjonnut anopille kinkkua, vaan hän minulle. Vietin jouluaaton ja joulupäivän oman sukuni parissa ja koska oli minun vuoroni tänä vuonna, matkustin appivanhempien luo tapanina (avomieheni ja minä matkustamme vuorovuosina toisen vanhempien luo). Tapanina anoppi tarjosi kolmen aterian päivällisen, oli oikein mukavaa syödä jotain muuta kuin laatikoita ja kinkkua. Illalla saunottiin porukalla, juotiin lahjakonjakkeja ja viiniä, syötiin suklaata ja juteltiin.
Anoppi oli tyytyväinen lahjaansa, kuten oli myös appiukko. Anopille ostimme sitä, mitä hän toivoi, appiukolle hänen harrastukseensa liittyvän esineen ja sitten vielä heidän suosikkisarjansa dvd:llä yhteisenä lahjana. Minäkin olin tyytyväinen anopilta saamaani lahjoihin, kuten olen ollut myös edellisinä vuosina.
Jouluni oli siis täysin perinteiden mukainen, ja yhtä hyvä kuin edellisetkin joulut!