Olen muutaman kerran tavannut erästä samassa lukiossa olevaa tyttöä. Kaikki alko kun kaveri kertoi sen olevan ihastunut muhun. Olin jo aiemmin ollut vähän kiinnostunut siitä. Siinä vaiheessa tunsin olevani ihastunut tyttöön.
No meni vähän aikaa ennen kuin uskaltauduin mennä kunnolla jutteleen... Tajusin, että se on aika vakavasti kiinnostunut musta.
Ensimmäisen kunnon tapaamisen jälkeen alkoi mulle tulla epävarmempi olo. En tunne enää samanlaista mielenkiintoa ja läheisyydenkaipuuta tyttöä kohtaan kuin ennen. Tuntuu että koko homma on enemmän kuin ystävyyttä, mutta silti jotain puuttuu... Se ei todellakaan ole mitään tunteen paloa vaan jotain, no ristiriitaista. Ikävintä on että tämä tyttö on selvästi kiinnostunut ja odottaa "kunnon" suhdetta.
Viihdyn hänen seurassaan, mutta välillä tuntuu vähän kuin hengaisi siskonsa kanssa..
Muutamaa yhden illan juttua lukuunottamatta en ole ollut yhdessä kenenkään kanssa, joten koko tilanne on uusi.
Olen ehkä pinnallinen, mutta en kai pidä häntä yhtä kauniina/seksikkäänä kuin monia muita tuntemiani ihmisiä.
Mitä tehdä? Pitäisikö yrittää vai jatkaa "sen oikean" loputonta etsimistä? Kommentteja ja omia kokemuksia otetaan vastaan...
No meni vähän aikaa ennen kuin uskaltauduin mennä kunnolla jutteleen... Tajusin, että se on aika vakavasti kiinnostunut musta.
Ensimmäisen kunnon tapaamisen jälkeen alkoi mulle tulla epävarmempi olo. En tunne enää samanlaista mielenkiintoa ja läheisyydenkaipuuta tyttöä kohtaan kuin ennen. Tuntuu että koko homma on enemmän kuin ystävyyttä, mutta silti jotain puuttuu... Se ei todellakaan ole mitään tunteen paloa vaan jotain, no ristiriitaista. Ikävintä on että tämä tyttö on selvästi kiinnostunut ja odottaa "kunnon" suhdetta.
Viihdyn hänen seurassaan, mutta välillä tuntuu vähän kuin hengaisi siskonsa kanssa..
Muutamaa yhden illan juttua lukuunottamatta en ole ollut yhdessä kenenkään kanssa, joten koko tilanne on uusi.
Olen ehkä pinnallinen, mutta en kai pidä häntä yhtä kauniina/seksikkäänä kuin monia muita tuntemiani ihmisiä.
Mitä tehdä? Pitäisikö yrittää vai jatkaa "sen oikean" loputonta etsimistä? Kommentteja ja omia kokemuksia otetaan vastaan...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Riippuu uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä vai uskotko, että rakkaus voi syventyä mitä paremmin tuntee toisen ja jos jonkin aikaa on kulunut. Molemmat ovat kyllä oikeita. Mutta jos heti alussa tuntuu ettei kemiat oikein yhtää pelaa ja sydän ei jyskytä kiivaasti, niin tuskin ne kemiat viikkojen tai kuukausien päästäkään yhtään sen vahvempia ovat.
Mulla on jo ikää vähän enemmän ja aina sama juttu, ensin suhde tuntuu mahtavalta, rakastumisen tunne on ihana, sitten kun se tunne heikkenee olen valmis lemppaan jätkän. Nyt olen seurustellu vuosia, mutta en ole onnellinen. En kuitenkaan voi nykýistä jättää, enkä halua loukata häntä, välitän tästä miehestä paljon, mutta se jokin puuttuu. Joten suosittelen kaikille, älkää alottako mitään vakavaa jos ette ole varmoja tunteista. ite olen nyt todennu, et tää on mun kohtalo, olla tässä suhteessa lopun elämää, ellei jotain ertyistä tapahdu. Vaikeaa tässä on myös se että ite ihastuin/rakastuin toiseen mieheen, mutta en pääse irti tästä suhteesta. En voi jättää tätä miestä.