Mikä siinä on että mieheni ei hoida osuuttaan kotitöistä vaikka olemme sopineet tarkalleen mitä kumpikin tekee. Todellakin sopineet, ei niin että minä olisin sanellut. Olemme molemmat töissä ja kotona pienet lapset, joten töiden meneminen tasan on jo perusperiaatteeni. Siivouksen olemme ulkoistaneet, mutta muuten saan joka päivä huomauttaa tekemättömistä hommista, jotka puolestaan vaikuttavat siihen kuinka minä pystyn hoitamaan omani. Koska sanon näistä enkä suostu niitä tekemään, olen nalkuttaja. Mielestäni tämä on kohtuutonta. Olen USEASTI kysynyt mieheltäni että miten hän järjestäisi asiat jos haluaisi, sillä olen täysin valmis sopimaan asiat uudelleen jos keksimme keinon millä homma toimisi. Mutta ei. Olemme vanha pari (yhdessä 15 vuotta), joten tämä alkaa olla jo todella älytöntä. Näen että syitä käytökselle voi olla kaksi: mieheni ei vain tajua että kotityöt tulee tehdä ajallaan, ei silloin kuin huvittaa, tai sitten hän vetkuttaa niitä tahallaan jotta minä ne hermostuksissani lopulta teen itse.
Mielestäni olisi todella mielenkiintoista kuulla miten muut tasa-arvoisesti ajattelevat naiset ratkaisisivat tai ovat ratkaisseet tälläiset ristiriidat. Ikävintä tässä on mielestäni se, että lapset seuraavat vierestä tätä kaikkea ja ottavat mallia. Pieni poikani jo pyytää 'äiti, älä ole vihainen isille', mikä on todella sydäntäsärkevää. En kuitenkaan voi suostu siihen että minä loppujen lopuksi teen enemmän tai jopa valtaosan kotitöistä vain siksi että minulta se sujuu.
Mielestäni olisi todella mielenkiintoista kuulla miten muut tasa-arvoisesti ajattelevat naiset ratkaisisivat tai ovat ratkaisseet tälläiset ristiriidat. Ikävintä tässä on mielestäni se, että lapset seuraavat vierestä tätä kaikkea ja ottavat mallia. Pieni poikani jo pyytää 'äiti, älä ole vihainen isille', mikä on todella sydäntäsärkevää. En kuitenkaan voi suostu siihen että minä loppujen lopuksi teen enemmän tai jopa valtaosan kotitöistä vain siksi että minulta se sujuu.
Vastaukset 13
Vanhimmat
juttuhan tuo on, itse olen mies ja yhdessä ollaan oltu 8 vuotta. Meillä homma meni aika luontaisesti, koska tykätään molemmat siististä asunnosta. Yksi juttu tuli mieleen, tiedä onko tämä hyvä vinkki. Mutta meillä on mielestäni hyvä tilanne, sillai, että tämä vaimokkeeni ei huomauttele muista asioista eli esim: joskus viikolla muutaman oluen juonnista ym.. Eli kun hoidan hommani saan myös vapauksia eli vanha kunnon palkitsemis menetelmä toimii meillä :) niin ja tietys puhuminen, mutta se on teillä ilmeisesti jo käytetty. Vaikee juttu, mutta mitähän sitten tapahtuisi jos et itsekkään tekisi mitään kodin eteen, kauanko miehesi jaksaisi elää paskan keskellä, kokeileppa..
Meillä minä (mies) pyöritän arkirutiinit kotona, tiskit koneezseen, pyykinpesu. Eivät suuremmin rasita ja näin rakkaimmalleni jää energiaa myös sänkyyn (=seksiin).
Viikonloppuisin hääräämme molemmat tarvittaessa kotiaskareissa.
Yhdessä on oltu 23v. Nyt teini-iässä olevat tytöt (2 kpl, ei poikia) ovat saaneet miehen mallin, jollaista heidän voi olla vaikea itselleen löytää.
Tämä kodin arjen hoito on minulle perua omasta kodistani, kun äiti oli kaupassa pitkiä iltoja ja lauantait. Meitä oli silloin 4 miestä hoitamassa kotia.
Jätä miehesi työt yksinkertaisesti tekemättä!!!
Et mainitse mitä töitä kuuluu sinulle, mitä miehellesi. Mainitsit kuitenkin että miehesi tekemättömät kotityöt hankaloittavat sinuakin...
No, jos miehesi kuuluu tyhjentää astianpesukone ala käyttämään kertakäyttöastioita! Eiköhän hän ala pikkuhiljaa ihmetellä asiaa.
JOs miehesi kuuluu laittaa pyykinpesukone päälle, anna olla jos hän jättää sen tekemättä... pese esim. omat pyykkisi mutta anna muiden likaisten vaatteiden kertyä...
Kokemuksesta tiedän, että se nalkutus ei mene perille... teot puhuvat puolestaan!
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta kerronpa tähän oman kokemukseni vuosien takaa.
Olin silloin vastikään muuttanut avoliittoon erään miehen kanssa. Hän oli noin kolmekymppinen ja asunut yksin kymmenisen vuotta. Hänellä ei ollut yhtään avo-/avioliittoa takana, muttei toisaalta ollut äidin helmoissakaan täysihoidosta vuosiin nauttinut. Osasi siis tehdä pakolliset kotityöt.
Kun hän muutti kanssani yhteen, kotitöiden tekemisen taito häneltä mystisesti unohtui. Emme kumpikaan olleet siisteysintoilijoita ja inhosimme kotitöitä. Erityisesti tiskaus oli molemmille vastenmielistä puuhaa, eikä pienen asunnon keittokomerossa ollut astianpesukoneelle tilaa.
Kyllästyin siihen, ettei hän pyynnöistäni huolimatta koskaan tiskannut (eikä tehnyt muitakaan kotitöitä), joten lakkasin lopulta tiskaamasta hänen likaamiaan astioita. Jos jotain välttämättä lavuaarista tarvitsin, tiskasin sen, samoin kuin itse likaamani astiat, muutoin en. Heitin pari kertaa sekaan kiehuvaa vettä tai vaihdoin tiskiveden, etteivät lavuaarissa lojuvat astiat alkaisi haisemaan.
Parin-kolmen kuukauden kuluttua astiat olivat edelleen tiskaamatta. Miestä asia ei tuntunut haittaavan. Hän otti uusia astioita niin kauan kuin niitä riitti, sen jälkeen otti lavuaarista aina tarvitsemansa ja tiskasi vain ne. Lopulta siis minä sain tiskata nuo limaisenlikaiset astiat. Onneksi erosimme melko pian ihan muista syistä. Taustalla oli tosin sama välipitämättömyys minun tarpeitani kohtaan, joka tässä tiskausjutussa ilmeni lievemmässä muodossa.
Mies oli muuten suhteellisen täyspäinen, hoiti hyvin työnsä ja pääsääntöisesti muutkin velvoitteensa. Ei siis mikään alkoholistinreppana tai mielenterveysongelmainen, joka ei kotitöihin kykenisi.
mihin mies aina hiipi tupakalle....
...vaikeeta oli pidätella naurua kun se sanoi....
että oli kuin olis kaatopaikalla käynyt tupakalla.
jeh. joo ja kenkäähän sekin mies sitten lopulta sai.
Meillä oli, ja on vielä joskus nykyäänkin, ihan sama ja ainainen kissanhännän veto siivoamisesta ja tavaroiden paikoilleen viemisestä. Olemme olleet yhdessä jo 30 vuotta, kasvattaneet kolme lasta ja asuttaneet isoa omakotitaloa ja kotitöistä ei vieläkään ole varsinaisesti päästy sovintoon. Mieheni käsitys siisteydestä on erilainen kuin minulla. Minä tykkään, että on suht' siisitä ja tavarat viedään käytön jälkeen paikoilleen ja vaatteet on kaapissa. Mies taas ei ota stressiä moisesta vasta sitten kun tavarat on hukassa muttei silloinkaan "ota opikseen" vaan etsii tavaroitaan aina. Minä taas olen oppinut, etten voi muuttaa miestäni ja nykyään katsonkin tätä meininkiä puoli avoimin silmin.
Yhä edelleen minä siivoan koska tykkään siististä kodista ja puhtaista pinnoista. Lapset osallistuvat kohtuu hyvin siivoukseen ja mieskin on apuna, ei enenpää. Toisaalta hän mukisematta tekee pihanhommat, huoltaa autoa ja kuskaa minua AINA kun tarvitsen kuljettajaa (vaikka ajokortti on minullakin mutten tykkää ajamisesta). Ehkä meillä ei ole perinteisen tasa-arvoista mutta näin hommat kuitenkin hoituvat kivuttomimmin ja kotona ei ole kireää ilmapiiriä, ainakaan siivouksen takia. Meille ei ole enää tärkeää, että hommat jaetaan fifty-fifty vaan meistä molemmat tekee sen, minkä parhaiten osaa ja toisaalta haluaakin tehdä. Vuosien myötä olen huomannut, ettei aina tarvitse "olla oikeassa" ja pitää kiinni oikeuksistaan, pientä joustoa ja erilaisuuden sietämistä tarvitaan, joskus isoakin. Ja loppujen lopuksi siivous ja siisteys on aika mitätön asia parisuhteessa ja perhe-elämässä kun vain osaa asettaa sen oikealle paikalleen.
sano miehellesi.ennen ei tipu.työt ensin siitten vuvit
......
...että naiset tuntuvat olevan siivoushulluja. Minun mielestäni miehen ei pitäisi lähteä siihen oravanpyörään lainkaan mukaan; jos nainen haluaa ylisiivota niin siivotkoon itse. Ei siitä ole loppupeleissä mitään hyötyä. Jos lattialla on kasa paskaa niin sitten se on hyvä siivota pois ennenkuin joku astuu siihen ja liukastuu, mutta kun naiset siivoaa yleensä vaikka likaa ei edes ole näkyvissä. Sen täytyy olla joku neuroosi.
Joskaan en yleistäisi, että kaikki naiset olisivat siivoushulluja. Joka tapauksessa en ole koskaan ymmärtänyt, miksi parisuhteen siistimmällä osapuolella automaattisesti olisi oikeus määrätä se, kuinka siistiä kämpässä pitää olla ja millä sekunnilla mikäkin kotityö on tulee tehdä. En voi käsittää, miksi joku viitsii jatkuvasti huomautella toiselle aikuiselle ihmiselle, milloin jotakin pitäisi tehdä. Eikö asioita saa tehdä oman aikataulunsa mukaisesti? Vai onko se valittavan osapuolen aikataulu ainoa oikea? Onhan se kivaa, jos koti on perussiisti, mutta tiskit, siivoamiset ja pyykit voi kaikki hoitaa suurpiirteisemmälläkin aikataululla ilman mitään katastrofia. Elämässä yksinkertaisesti on tärkeämpiäkin asioita.
Siivous siivous.
Meilläkin tuo oli vuosia kova ja kuuma puheenaihe.
Ei enää,nykyään ongelmia on niin paljon ja ne ovat niin paljon isompia ettei tuo siivous juttu jaksa enää kiinnostaa kumpaakaan... :o)
Minä ulkoistin viikkosiivouksen aikoinaan ja sen myös maksan.
Teen varmaan kotona ollessani (matkustan työni vuoksi paljon) 90% ruoanlaitosta.
Pesen pyykkiä, hoidan lapsia, ja käyn myös kotona ollessani tekemässä ruokaostokset lähes poikkeuksetta.
Molemmat käymme työssä, joten kaiken jakaminen tuntuu luontevalta ja reilulta.
En vaan ymmärrä miten se että minun ruoan laittoni todetaan itsestään selvyytenä kun mä kerta siitä tykkään.
Siivouksesta en pidä, mutta siitä saan/sain kuulla nalkutusta vuosia. Siis siitä siivoojasta huolimatta.
Huomion arvoista kuitenkin on se etten kyllä ole nähnyt vaimoanikaan luutu kädessä tai imurin varressa vuosiin, mutta eihän tässä siitä olekkaan kysymys, vaan siitä mitä minä jätän tekemättä tai teen väärin.
Me nykymiehet ollaan ihan liian pehmeitä ja mamoja naisten toivomuksesta ja kouluttamina!
Loppujen lopuksi kukaan ei ole tyytyväinen.
Tutulta kuulostaa. Minäkin olin aikaisemmin sitä mieltä että kotityöt on jaettava tasan. Nykyään meillä toiomii -kukin tekee mitä parhaaksi näkee- tyyli. Välillä pyykkivuori kohoaa komeasti kun itse en ehdi ja miestäkään ei kiinosta, mutta mikä minä olen aikuista ihmistä patistamaan. Kunhan vain mies käyttää aikaansa meidän perheen hyväksi, kuuntelee vaikka lasten tarinoita, vie heitä pulkkamäkeen tai kokkaa juhla-ateriaa.
Itse pidän siisteyttä ja viihtyisää kotia tärkeänä, olen kasvanut siihen että keittiö siivotaan syönnin jälkeen ja huushollia siivotaan päivittäin jostain päästä. Miehen mielestä yhdessä olo ja hauskan pito menee kirkkaasti edelle. Häntä ei häiritse tippaakaan tiskaamattomat astiat tai villakoirat sohvan alla.
Miksi ihmisen pitäisi omassa kodissaan vapaa-ajallaan tehdä vastenmielisä askareita vain siksi että on tasa-arvoista ja reilua jakaa kotityöt tasan? Tai vain siksi että toisen mielestä petivaatteiden vaihto kerran viikossa ja pölyjen pyyhkiminen vain ehdottomasti kuuluu tehdä? Eikö ole pääasia että molemmat tekevät työtä yhteisen perheen hyväksi, haluamallaan tavalla.
Pakko lisätä oma kommentti;
Meillä miehelle ei "kuulu" muita kotitöitä kun tiskien hoito astianpesukoneella. Olen itse kieltänyt häntä koskemasta pyykkikoneeseen koska se ei hoidu minun haluamallani tavalla (pyykit on kuivumassa tuhannella mutkalla etc, ehkä hän tekee tämän tahallaan jotta pääsee luistamaan asiasta mutta ei se minua haittaa koska pesen mielelläni itse pyykit) Minä imuroin silloin kun mielstäni hiekkaa ja koiran karvoja on lattialla liikaa eli ehkä kerran kahdessa viikossa. Joskus useammin jos sattuu vieraita tulemaan. Roskat vie ne joka on sinne päin menossa, kummatkin kävellään sinne joka aamu joten se on ihan yks lysti kumman kädessä se pussi roikkuu. Minä teen useimmiten ruuan, mieheni joskus, n. kerran kahteen viikkoon. Ruoka ostokset hoidetaan kimpassa.
Jossakin kommentissa luki että miehelle pitää sanoa että ei tipu jos et tee koti töitä, sekään ei meillä toimisi.. Olen skorppari enkä ikinä voi toteuttaa moista uhkausta, kokeiltu on joskin eri asian yhteydessä. :D