Meillä on I-vaiheen paperit vetämässä. Olen yrittänyt saada puolisoani jakamaan irtaimistoamme, mutta hänestä aikaa on, eli ei kannata hosua. Ei ota mitään kantaa. Mitä seuraamuksia on, jos toimin itsenäisesti ja puolitan esim. astiat, otan itselleni perintönä saadut huonekalut ja ilmoitan, että ositus irtaimiston osaltani tehty. Asunnon myynti tehtäisiin erillisenä toimenpiteenä.
irtaimiston jakaminen
miettimässä
111599
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Laita kaikki paperille miten ajattelit jakaa. Allekirjoittakaa molemmat, että sovussa on jaettu. Ei voi ukko perästäpäin tulla sanomaan että veit jotain mitä ei pitänyt.
Ositussopimuksessa muutama muukin muotoseikka kuin kaksi esteetöntä todistajaa ... tuollaiset esittämäsi lippu-laput arvottomia jos käräjille toine päättää lähteä.
Exäni "ryösti" irtaimistoa mielensä mukaan, tietysti parhaasta päästä. Kun protestion siitäkin hänelle sähköpostitse, jouduin poliisikuulusteluun kotirauhan häirinnästä. Se irtaimistojuttu ei poliisia kiinnostanut, vaikka siitä puhe olikin. Kysyi vain, että kuinka siinä niin pääsi käymään. Opettajien lyhyet työpäivät mahdollistavat kaikenlaisen toiminnan.
Huonostihan siinä taisi niille poliiseille lopulta käydä. Laki on heilläkin.
jos exälläs oli avaimet asuntoosi, ei sulla oikein ryöstön aineksia ole kasassa.
kotirauhan häirintää kannattaa välttää. jos et pysty asioista muutoin sopimaan, soita itse poliisit ja näytä toteen että sinulta on luvattomasti viety sinun omaisuuttasi.
Kun otin tuon puolen esiin, sanoi kuulustelija, että teet ilmiannon vain kostaaksesi exällesi. Kun exä sitten veti kanteensa pois, annoin asian olla. Pääasia oli, että pääsin siitä akasta eroon.
Nykyillä poliiseilla tuntuu olevan perustuslain tuntemus huononlainen. Juttelin ennen kuulusteluani lakimiehen kanssa, ja niinpä moni kuulustelijan juttu meni sananvapauslain takia nurin. Myös tuo asiani tutkittavaksi saattaminen kuuluu perustuslain piiriin, mutta kuulustelija pisti hanttiin.
Tarkoitus ei ole riistää ketään, mutta koska ei ole halukas omaehtoisesti ja asiallisesti asiaa hoitamaan niin pakkohan on jotenkin edetä. Ja suurimman osan tavaroista olen päättänyt sinne jättää ja lähteä perustamaan uuden elämän. Mutta kaikkeen ei se meikäläisenkään palkka riitä. Eli kyse on enemmänkin astioista ja nekin ajattelin laittaa 50/50 jaolla. Ja silloinkin otan vain tarpeellista. Näiden lisäksi haluan itselleni minun isovanhempieni perintönä jääneet pari lipastoa. Muut mööpelit pitäkööt hyvänään.
Kun exäni oli käynyt vielä osituksemme jälkeen varkaissa, sanoi kuulustelija, että kyllä omat tavaransa voi hakea.
Ositussopimuskin velvoitti exäni luovuttamaan taloni avaimet heti minulle, mutta ei hän siitäkään piitannut. Senkin asian poliisi siunasi.
Jos homma ei muuten onnistu, niin sitten vaan lakimies paikalle ositusta tekemään ja kaffekalustoa jakamaan. Siinä vaan taitaa tulla astiastolle turhan paljon hintaa... ...
Laita nyt ainakin paperille se, mitä otat ja koeta saada expuolison allekirjoitus siihen...
pyyhkiä persettä ! Jo on pieniä asiat, kun romuista tapellaan.
Erottiin, ex jäi asumaan väliaikaisesti vuodeksi asuntoomme ja minä muutin pois. Sitten hän muutti. Tavaroiden jaosta sovittiin että pitäköön mitä pitää ja heittää loput pois.
No, menin "tyhjennettyyn " asuntoon ja mitä näinkään. Ex oli ottanut "parhaat päältä" ja jätti rumat ja romut mulle. Olin muutenkin tekemässä remonttia ja pihalle tilattu siirtolava. Kippasin koko kämpän tyhjäksi sinne, huonekalut, astiat, vanhat vaatteet, koriste-esineet ym. Ihan kaikki.
Seuraavana päivänä ex alkoi marmattaa kuinka hän oli hyvää hyvyyttään jättänyt mulle jotain ja sitten olin vielä jotkut exän mielestä tunne-arvokkaat saamamme lahjat heittänyt pois, kuin myös yhteisesti ostettuja astiastoja ym. Niistä se marmatti puolelle sukua miten sydämetön ihminen olin. Jos hän olis ne halunnut, olis vienyt. Minä en halunnut mitään mikä muistuttaa meidän yhteisestä avioliitostamme ja elämästämme, joten heitin ne pois, täysin oikeuksin. Kyllä akat on outoja.
Vähitellen hankin ihan omat kamat, asunnonkin vaihdoin ja on elämä ollut mallillaan siitä asti!