ja hauskaa!! Siitähuolimatta vaikka ikäeromme oli 15 vuotta, itse parikymppinen... kävimme paljon yökerhoissa ja bailasimme, tanssimme joi nauroimme ja sekoilimme yhdessä. Sitten katselimme paljon leffoja ja söimme hyvin... harrastettiin paljon yhdessä. Loppuvaiheessa miehestä tuli mustasukkainen ja väkivaltainen... en jaksanut sitä ja lähdin vaikka rakastin miestä! Hiljaa mielessäni ajattelin että jospa vielä palaamme, ehkä hän muuttuu.
Mitä vielä, eromme jälkeisenä päivänä kun pääsin töistä, tuli mies vastaan uuden naisen kanssa käsi kädessä, ja vielä tuttuni!! Romahdin siinä sitten keskellä kaupungin katua ja soitin äidilleni että tulisitko hakemaan... niin rikki menin etten kävellä pystynyt. Lähetin miehelle tekstarin jossa kysyin, miksi? Miksi minun työpaikkani ohi kävelevät käsikädessä juuri työpäiväni loputtua. Sanoi vaan että elämä jatkuu...
Vuoden olivat yhdessä ja kun erosivat tuttu tyttö tuli anelemaan anteeksi. mitä ihmisiä!
Mitä vielä, eromme jälkeisenä päivänä kun pääsin töistä, tuli mies vastaan uuden naisen kanssa käsi kädessä, ja vielä tuttuni!! Romahdin siinä sitten keskellä kaupungin katua ja soitin äidilleni että tulisitko hakemaan... niin rikki menin etten kävellä pystynyt. Lähetin miehelle tekstarin jossa kysyin, miksi? Miksi minun työpaikkani ohi kävelevät käsikädessä juuri työpäiväni loputtua. Sanoi vaan että elämä jatkuu...
Vuoden olivat yhdessä ja kun erosivat tuttu tyttö tuli anelemaan anteeksi. mitä ihmisiä!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Just. Viisaasti teit, kun suhteen lopetit ajoissa. Miehellähän oli tuo naikkonen - ja ehkä muitakin - jo suhteenne aikana. Narsistilta kaverilta muutenkin vaikuttaa. Ja ajattele: kolmevitonen kaveri pyörii parikymppisten kanssa baareissa ja yökerhoissa bailaten--- heh, eipä ole ikävuosista huolimatta sitä kasvua tapahtunut. Sinä et toki nuorena naisena sitä vieä voikaan ymmärtää, koska elät elämää, joka kuuluu sinun ikäiselleesi, ei yli kolmekymppiselle...
Kipeää varmasti tekee tuollainen järjestetty kohtaaminen. Kostoahan se mieheltä oli sinulle. Mutta nyt olet kokemusta rikkaampi ja pääset siitä viisaampana jaloillesi taas aikanaan...
Millanen elämä sitten kuuluu yli kolmikymppisille. Istua kotona vaan kädet ja jalat ristissä vai?? Herää pahvi! Menisit itse vielä kotiin kasvamaan. Varsinainen ikärasisti!
haluan ajatella. Pakkohan sen on ollut pyörittää siinä muitakin naisia... ei ole muuta mahdollisuutta! Olin pitkään katkera asiasta mutta nyt voin jo paremmin. Miehellä oli tapana tulla kahville sinne missä olin töissä, eronkin jälkeen.. onneksi olin saanut purkaa murheitani työkavereille ja he kielsivät miestä tulemasta kyseiseen kahvilaan kiusaamaan minua!;) Siitä se paraneminen lähti... En enää ajattele vihaa enkä rakkautta kyseistä ihmistä kohtaan mutta kyllä tapahtumat välillä pistävät miettimään.. Sekin että miksi täytyy olla niin julma toiselle? No, meitä on moneen junaan.
et asutteiks te yhdessä? Avoliittohan on käsittääkseni avoliitto, ei seurustelu...
kuinka niin
Eikö ole olemassa muuta vaihtoehtoja kuin nuo mainitut kaksi? Että baareissa bailaamassa tai kotona kädet ristissä?
Kyllä kolmevitonen mies pyörii ikäistensä seurassa... vaikka 5-kymppiset mieheksi itseään kutsuvat pikkupojat juoksevatkin samalla tavoin pikkutyttöjen perässä... ... heh
olitte avoliitossa. Lähes jokainen tekee varsinkin nuoruudessaan virheitä, niin minäkin asuin vuoden avoliitossa ton ikäisenä, ensin tosin seurusteltiin pari vuotta.
Älä jää haikailemaan tollasen perään, se mikä ei tapa vahvistaa! Minä ja moni muukin tietää sen... Nykyisen kanssa olen ollut lähes 10 vuotta, hän muutti heti luokseni, ja vuoden päästä ostettiin oma kämppä. Joskus se natsaa heti ja kestää pitkään, joskus ei.
Nauti sinkkuilusta, jos yhä olet, ja se sinulle sopii. Tyhmä olisin ollut, jos ekan luokse olisin jäänyt, voijee.
on, hetki kivaa ja sitten seuraavan kanssa jatketaan sitä kivaa. Ihmettelen vaan että aina niitä naisia riittää, jotka heidänlaisiinsa lankeaa!!!
Cooli tyyppi ja sun kaverit kans on ihan jees. Elämä jatkuu...
Hei, nythän sul ois taas mahikset siihen? Vanha suola jan...
Olen avoliitossa itseäni 14 vuotta vanhemman miehen kanssa. Hänellä on rahaa ja omaisuutta. Hän on huomaavainen ja mukava mutta hänessä on myös toinen puoli. Hän valittaa siitä, kun en tee kotitöitä tarpeeksi ja kaiken pitäisi aina kiiltää eikä pöydillä saisi olla mitään. Itse en ole tottunut sellaiseen. Siistiä pitää kyllä olla mutta rajansa kaikella. Ja kun hän suuttuu, hän uhkailee erolla, työntää minut sanoillaan alimpaan maanrakoon, on heittänyt jopa ruokaa päälleni koska se olisi pitänyt hänen mielestään heittää roskiin jo aikoja sitten. Minä vain kuuntelen ja otan kaiken vastaan mitä hän latelee, koska jos en ole hänen kanssaan samaa mieltä niin se vain pahentaa asiaa.
Kyllä minussakin varmasti vikaa on, sillä eihän kukaan ole täydellinen, mutta saako näin käyttäytyä ja tarviiko minun sietää tällaista? Olen tajunnut, että en rakasta häntä enää "sillä tavalla" ja hänen kosketuksensakin tuntuu inhottavalta. Lähdin jo kerran pois muutamaksi päiväksi mutta palasin takaisin hänen painostuksestaan ja halusin vielä itsekin miettiä, että teinkö oikean ratkaisun.
Nyt olen aika varma, että haluan erota. Ikäerosta ja erilaisista taloudellisista lähtökohdista johtuen olemme loppujen lopuksi aika erilaisia ihmisiä. Miten voisin kertoa hänelle halustani erota? Pelkään hänen reaktiotaan... Ainakaan sen ei pitäisi tulla yllätyksenä, koska olen jo kerran lähtenyt...
sinä olet jäänyt siihen isän hoiviin, etkä uskalla itsenäistyä ja ottaa vastuuta itsestäsi ja taloudellisesta puolesta. näin usein käy, kun lähtökohdat ovat sellaiset kuin sinä kerrot.
toisaalta sellainen voi onnistuakin, jos mies sitten on tarpeeksi fiksu kunnioittaakseen ja arvostaakseen sinua. mutta tämä sinun miehesi pitää sinua ihan selkeästi vallaassaan ja orjanaan!
olet jo nyt rikkonut itseäsi ja itsekunnioitustasi, kun olet ottanut häneltä vastaan tuon käytöksen mistä kerrot. älä ihmeessä anna tilanteen jatkua vaan kunnioita ja arvosta itse itseäsi sen verran, että lähdet moisesta alistussuhteesta.
tavarasi kun tiedät että on töissä tai varmasti poissa. Sitten menet vähäksi aikaa sellaiseen paikkaan asumaan, josta hän ei sinua löydä. Otat uuden kännykkänumeron, jonka annat ystävillesi mutta et hänelle. Hommaat sitten oman asunnon tai muutat vanhempiesi luo takaisin vähäksi aikaa.Sinua on kohdeltu ala-arvoisesti eikä sinun tarvitse sellaista sietää. Ansaitset parempaa. Joku parikymppinen mies ymmärtää ajatusmaailmaasi paremmin kuin mies, joka fyysisesti voisi olla isäsi. Aikakin auttaa parantamaan haavoja, mutta sinun on tehtävä päätös lähtemisestä. Et tarvitse hänen lupaansa siihen. Ota tueksesi joku luotettava nainen, sinua kokeneempi/vanhempikin se voi olla, kunnes pääset yli tuosta. Tsemppiä sinulle!
No noin siinä käy, kun lähtee "nussimaan rahaa".
kuin nussia täysin persaukista pukkia.