Kertokaapa, olenko minä väärässä vai mahdollisesti joku muu.
Itse täytän ensi vuonna 25 vuotta. Opiskelut yliopistossa ovat loppusuoralla, minulla on ihana avovaimo ja hänen kanssaan pieni poika. Hoidamme raha-asiamme ja elämämme ilman vanhempiemme tukea.
Veljeni on 21-vuotias. Hän on työvoimatoimiston listoilla, ei edes tahdo töitä ja äitimme hoitaa hänen laskujensa maksun (käyttöoikeus veljen tiliin). Veljeni rellestää viikonloput ja äitimme sydän syrjällään ihmettelee jatkuvasti, missä poikansa on (kun ei vastaa puhelimeen), kun velikulta on jatkuvasti poliisin putkassa oman turvallisuutensa tähden (hyvä humala, ottavat talteen, onneksi).
Veljeni on myös lapsemme kummi. Kaksi vuotta sitten se oli hänelle tärkeää saada kunniatehtävä - kahteen vuoteen kummisetä ei ole muistanut lasta syntymä- tai nimipäivänä, eikä joulunakaan. Puhumattakaan nyt siitä, että veli lähettäisi edes perheellemme joulukortin, kun me kuitenkin alituiseen häntä hyvillä lahjoilla muistamme. Kaikki hänen rahansa menevät vain viinaan ja / tai naisiin. Avovaimoni on jokseenkin kyllästynyt koko kummisetää enää muistamaan, mutta teemme sen silti.
Joulukuun alussa veli muutti. Hän soitti muuttopäivän aamuna ilman ennakkovaroitusta, että nyt pitäisi saada tavarat uuteen osoitteeseen. Äitimme oli jo paikalla, veli vain ei ollut muistanut kysyä sopiiko minulle muutto. Meni hermo ja sanoin, ettei. Veli löi luurin korvaan. En tiedä, miten muutto toteutettiin äidin ja velipojan voimin, mutta äiti kyllä muisti jälkikäteen suuttua. Minun olisi pitänyt lähteä riemumielin muuttamaan veljeä, joka piti itsestään selvyytenä sitä, että laukkaan hänen sohvaansa kantamaan.
Äidin kanssa vaihdoimme joulupaketit avovaimoni välityksellä. Minua äiti ei halua nähdä, koska jätin veljeni pulaan. Minä taas näen asian siitä vinkkelistä, että aikuisen ihmisen pitäisi pystyä tällaiset asiat etukäteen sopimaan, tai edes ilmoittamaan.
Olen lopen kyllästynyt siihen, miten veli manipuloi äitiämme. Veli saa kaiken kaikilta antamatta ikinä mitään kenellekään. Kaikki on itsestäänselvyyttä. Kun minun kamelini selkä katkeaa, äiti jaksaa suuttua siitä minulle. Onko tämä nyt ihan oikeudenmukaista?
Itse täytän ensi vuonna 25 vuotta. Opiskelut yliopistossa ovat loppusuoralla, minulla on ihana avovaimo ja hänen kanssaan pieni poika. Hoidamme raha-asiamme ja elämämme ilman vanhempiemme tukea.
Veljeni on 21-vuotias. Hän on työvoimatoimiston listoilla, ei edes tahdo töitä ja äitimme hoitaa hänen laskujensa maksun (käyttöoikeus veljen tiliin). Veljeni rellestää viikonloput ja äitimme sydän syrjällään ihmettelee jatkuvasti, missä poikansa on (kun ei vastaa puhelimeen), kun velikulta on jatkuvasti poliisin putkassa oman turvallisuutensa tähden (hyvä humala, ottavat talteen, onneksi).
Veljeni on myös lapsemme kummi. Kaksi vuotta sitten se oli hänelle tärkeää saada kunniatehtävä - kahteen vuoteen kummisetä ei ole muistanut lasta syntymä- tai nimipäivänä, eikä joulunakaan. Puhumattakaan nyt siitä, että veli lähettäisi edes perheellemme joulukortin, kun me kuitenkin alituiseen häntä hyvillä lahjoilla muistamme. Kaikki hänen rahansa menevät vain viinaan ja / tai naisiin. Avovaimoni on jokseenkin kyllästynyt koko kummisetää enää muistamaan, mutta teemme sen silti.
Joulukuun alussa veli muutti. Hän soitti muuttopäivän aamuna ilman ennakkovaroitusta, että nyt pitäisi saada tavarat uuteen osoitteeseen. Äitimme oli jo paikalla, veli vain ei ollut muistanut kysyä sopiiko minulle muutto. Meni hermo ja sanoin, ettei. Veli löi luurin korvaan. En tiedä, miten muutto toteutettiin äidin ja velipojan voimin, mutta äiti kyllä muisti jälkikäteen suuttua. Minun olisi pitänyt lähteä riemumielin muuttamaan veljeä, joka piti itsestään selvyytenä sitä, että laukkaan hänen sohvaansa kantamaan.
Äidin kanssa vaihdoimme joulupaketit avovaimoni välityksellä. Minua äiti ei halua nähdä, koska jätin veljeni pulaan. Minä taas näen asian siitä vinkkelistä, että aikuisen ihmisen pitäisi pystyä tällaiset asiat etukäteen sopimaan, tai edes ilmoittamaan.
Olen lopen kyllästynyt siihen, miten veli manipuloi äitiämme. Veli saa kaiken kaikilta antamatta ikinä mitään kenellekään. Kaikki on itsestäänselvyyttä. Kun minun kamelini selkä katkeaa, äiti jaksaa suuttua siitä minulle. Onko tämä nyt ihan oikeudenmukaista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä olen siskona kokenut tuota samaa. Olen pikkusisko ja isoveljeni oli tuollainen hulttio nuorempana mutta kylläkin hoiti hyväpalkkaisen työnsä ja minä olin se köyhä opiskelija mutta kuvio oli sellainen että äitini hyysäsi aina tätä hulttio poikaansa kun tytöhän pärjää aina ja minähän olin se fiksumpi jota ei tarvinnut holhota. Uskon että äitisi meinaa omassa äidin hädässään veljeesi nähden että sinä asettuisit hänen kanssaan holhoamaan heikompaa. Sinulla opinnot hyvällä mallilla, koti, raha yms, eli äiti olettaa että sinun elämääsi hänen ei tarvitse murehtia joten toivoisi sinusta kanssaan murehtijan nuorimmalleen.
Se on väärin tietyllä tapaa kun äitisi osoittaa suuttumustaan sinulle jos et tosiaan ollut varoittamatta valmis auttamaan veljeäsi. Äitisi toiminnallaan tukee vain sitä että veljesi saa rellestää kun kerta aina joku hoitaa sotkut eli äitisi. olen sitä mieltä että oma äitini syyllistyi juuri siihen että holhosi ja huolsi aikuisen hulttion elämää liikaa ja toinen käytti sitä hyväkseen kun tiesi että äiti aina auttaa eikä laita vastuuseen. Vaikka minulla on oikein läheiset välit veljeeni en koskaan hyväksynyt hänen käytöstään ( teki paljon kaikenlaista rikollistakin) ja sanoin sen hänelle suoraan ja kerroin että mielestäni hän käyttäytyi typerästi ja vastuuttomasti. Äiti senkun hyssytteli ja ymmärsi!
Onneksi nyt tilanne on parantunut kun ikää on tullut lisää ja on mennyt avioon hänkin. Silti vieläkin hän on äidille se avuton pikkupoika jolle melkein tarvii vissiin perunatkin kuoria eteen.
Minä kehoitan sinua pysymään linjassasi ja kohtele veljeäsi niinkuin hän mielestäsi ansaitsee ja kerro äidillesi ja veljellesi suoraan mitä ajattelet heidän tomistaan sillä ei äittisikään saa laittaa aina veljeäsi etusijalle.
Aitisi ei tarvitse kantaa sinusta huolta. Olethan sen todistanut kunnolla.
Toinen hanen lapsistaan taas on murheengryyni. Han sydan sykkyralla odottelee milloin seuraava isku tulee. Aitina on melkein mahdotonta jattaa tuo hulttiolapsi oman onnensa nojaan. Hulttio tietaa sen ja nainolen manipuloi aitinsa tunteita/taloudellista tukea royhkeasti hyvakseen.
Tuo on iankaiken vanha kaava joka on aina toistunut ja tulee toistumaan.
Keskittaydy sina vain omaan perheeseesi, se on sinun ensisijainen velvollisuus ja vastuu. Sitten kun aitisi on taysin kyvyton hoitamaan itseaan, voit katsoa etta hanella on katto paan paalla ja ruokaa joka paiva.
Veljesi voit aivan unohtaa, kunes han ansaitsee sanoillaan ja teoillaan arvonantonne ja luottamuksenne.
Talla hetkella han on viela liian kaukana siita.
Kuulostaa sangen tutulta...
Ehkä se on niin, että äidit ovat sellaisia paapojia ja huolehtijoita. Ehkä äiti tuntee itsensä tarpeelliseksi tai jotain... Sinä pärjäät omillasikin. Jotkut voi olla todella hyviä manipuloijia. Esim. oma alkoholistiveljeni käytti äitiäni selvästi hyväkseen (”lainasi” rahaa yms.) ja lässytti äidille kuinka rakastaa häntä jne. Ja moitti tietysti minua ja muita ja käänsi kaikki aina muiden syyksi ja sai äidin sympatiat puolelleen. Kenties veli oli muutenkin äitini suosikki ja ehkä se johtui siitäkin, että äitini on ollut aina kateellinen minulle (on kateellinen luonne muutenkin), hän ei iloitse menestymisestäni vaan päinvastoin. Äitini on ollut aina veljeni puolella vaikka hän tekisi mitä. Ei hän ostanut koskaan joululahjoja äidillemme (ehkä joskus antoi jonkun minkä itse oli joltain saanut) tai minulle, eikä auttanut äitiä missään. Minä taas jatkuvasti autoin äitiä.
Se ei ole oikeudenmukaista, mutta voi olla aika vaikea saada äidin silmät aukenemaan. Mutta aina kannattaa yrittää.
MIES TODELLAKIN Nostan sinulle hattua. Olet säilyttänyt terveen järjen, huolimatta tunteistasi äitiä ja veljeäsi kohtaan. Varmaan rakastat heitä, mutta olet pystynyt pitämään oikean suunnan ettei pidä paapoa aikuista veljeä, sillä hän ei opi mitään niinkauan kuin yksikin paapoja riittää. Voisit rauhan merkeissä koittaa äidillesikin kertoa että "ei kannettu vesi kaivossa pysy" voit vaikka kertoa terveisiä minulta??? Olen samassa tilanteessa ollut äiti ja tiedän nuo temput vuosien ajan. mikään ei muutu niinkauan kun joku hyyssää.
Poikani on käynyt läpi kaikki "tunkiot" vankilasta lähtien, enkä tiedä tuleeko koskaan omillaan eläjää, mutta on parempaan suuntaan menossa. Mutta hyyssääjät on loppuneet, aikoinaan hyyssäsi jopa lastensuojeluvirasto, kun me emme hyväksyneet mieheni kanssa pojan väkivaltaista ja rikollista käyttäytymistä.
On oltava selkeä linja ja sinä olet sen jo nuorena miehenä oivaltanut.