Olen eronnut avomiehestäni jo kolmisen vuotta sitten. Nyt hänen äitinsä soitti minulle yllättäen.
Hän on kiltti vanhempi ihminen ja pidin hänestä kovasti kun seurustelin poikansa kanssa kuitenkin useamman vuoden.
Tiedän että hänellä on ollut henkisesti hyvin rankkaa, ja terveys ei ole paras mahdollinen. Yksinäinen ihminen on, ja mahdollisia "auttajia" ei montaa ole.
Mitä mieltä olette, voisinko olla ns hyvä lähimmäinen ja auttaa rouvaa vaikka emme ole enää poikansa kanssa yhdessä? Aikaa on kumminkin erosta kulunut jo melkein kolme vuotta, olemme tahoillamme päässeet siitä yli.
Tietenkin tahdon pitää keskustelunaiheet poissa aiheesta enkä kyselisi pojan kuulumisia. Sillä ei ole mielestäni enää tässä vaiheessa merkitystä mitä joskus olimme..
Mutta astunko jonkun varpaille jos autan ex-avokkini äitiä??
Hän on kiltti vanhempi ihminen ja pidin hänestä kovasti kun seurustelin poikansa kanssa kuitenkin useamman vuoden.
Tiedän että hänellä on ollut henkisesti hyvin rankkaa, ja terveys ei ole paras mahdollinen. Yksinäinen ihminen on, ja mahdollisia "auttajia" ei montaa ole.
Mitä mieltä olette, voisinko olla ns hyvä lähimmäinen ja auttaa rouvaa vaikka emme ole enää poikansa kanssa yhdessä? Aikaa on kumminkin erosta kulunut jo melkein kolme vuotta, olemme tahoillamme päässeet siitä yli.
Tietenkin tahdon pitää keskustelunaiheet poissa aiheesta enkä kyselisi pojan kuulumisia. Sillä ei ole mielestäni enää tässä vaiheessa merkitystä mitä joskus olimme..
Mutta astunko jonkun varpaille jos autan ex-avokkini äitiä??
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kysymys kuuluu, miksei exäsi ole auttamassa omaa äitiään?
Olin miten tahansa, mielestäni vanhemmasta huolehtiminen on aina hyvä teko, jos se tapahtuu niin vilpittömästi kuin annat ymmärtää. Tietysti entisesi ja hänen mahdollinen uusi seurustelukumppaninsa (tms.) saattavat ihmetellä ja etsiä jutusta jotakin syvempää tarkoitusta, mutta tuskinpa siitä kannattaa välittää.
Hyviä ihmisiä on aina arvokasta auttaa. En näkisi itse asiassa estettä.
Mies muutti eron jälkeen paikkakunnalta, minä ja äitinsä asumme samassa kaupungissa. Välimatkaa ei paljon.
En henk.koht. ole eron-jälkeen-kaveeraajatyyppiä, vaikka vaikeahan se on erota poikaystävästä ja koko suvusta samalla.. varsinkin jos on välit oikeasti ystävälliset :)
Rouva on vaan niin kovia kokenut, että tahtoisin ihan todella auttaa häntä.
sydämesi Sinulle sanoo. Kyllä elämä sen sinulle palkitsee, jos autat vaikka kuuntelemalla joskús yksinäistä ihmistä.
nyt mitään kummallista ole. Entisiä anoppeja ja miniöitä maailma täysi. Kaikki eivät tule kaikkien kanssa toimeen ja saattaa olla ettei se entinen anoppi tykkää siitä nykyisestä miniästään vaan piti juuri sinua "kaverinaan" ja haluaa täten että olisitte enemmänkin tekemisissä toistenne kanssa. Kuten sanoin kaikki eivät kaikista tykkää, hän on ilmeisesti tykästynyt juuri sinuun, kuten sinäkin häneen. Ystäviähän voivat olla sekä entiset että kaikki nykyisetkin keskenään, ketä se haittaa... ei varmastikaan ketään.
Ja jos nykyinen tyttöystävä osoittaa mustiksen merkkejä sano hälle suoraan ettet voisi vähempää olla entisestä poikakaverista kiinnostunut enää.
Jokainen valitsee sen oman seuransa itse. Harva ihminen vaan sopii keskenään ystäviksi joten ota kiinni vaan jos ystävyyttä löydät, roikkuu se sitten missä puussa tahansa.
....ex-anopillesi, että kai hän muistaa, että et ole enää pojan kanssa tekemisissä.
Pojan asiat eivät sinua enää kiinnosta.
Ystävyys ei kuitenkaan saa olla tällaisesta siasta kiinni. Jos hän sinua tarvitsee, ja mielelläsi menet, niin mikä sinua estäisi.
Osaat itsekin olla hienotunteinen, etkä ala juoruta pojasta hänen äitinsä kanssa.
En tokkiinsa sano ex-poikaystävääsi siaksi, vaan a-kirjain oli lipsahtanut pois ruodusta!
Lause siis kuuluu: Ystävyys ei kuitenkaan saa olla tällaisesta asiasta kiinni.
Näin helposti ihminen tyrii! Sekin on muistettava ihmissuhteissa.
Tämä oli hyvä. Kirjoitusvirhe, josta tuli oikeasti hauska lause. Ja se kommenttisi, että näin helposti näitä sattuu.
Auta vaan! Miehenikin on edelleen tekemisissä ex:änsä siskon ja hänen miehen kanssa (ehkä tietysti hiukan eri asia), eikä se haittaa ketään.
Minusta tuo on oiken ymmärrettävää. Toki en tunne ex-avomiestäsi ja eronne syitä joku voi tietysti vetää herneet nenään. Mutta normaalitapauksessa varmaan kaikista tuo on ok.
mitäpä se kenellekkään kuuluu ja tuskin on keneltäkään pois, mutta varo ettei hän ala pompottamaan sinua liikaa.