Runsaan vuoden pituinen työputkeni on pian päättymässä (äitiyslomansijaisuus) ja pitäisi taas löytää jostain tsemppi alkaa kirjoitella hakemuksia.Juuri tällä hetkellä tuntuu, että ei ole voimia aloittaa taas alusta sitä rumbaa - avoimien paikkojen metsästystä, avoimia hakemuksia, juoksua työkkärissä, päivärahahakemusten täyttöä, toiveita ja pettymyksiä, haastatteluja....ja koko ajan "´pelko persuuksissa", että jollei sitä paikkaa löydykään?
Kulunut vuosi on ollut ihana - palkka on tullut tilille ajallaan ja työtehtävistä olen alun kangertelun jälkeen selvinnyt kunnialla. No, kaikkea ei voi saada, mutta pyydän vain vakituista työpaikkaa. Ei se voi olla liikaa vaadittu, vai?
Kulunut vuosi on ollut ihana - palkka on tullut tilille ajallaan ja työtehtävistä olen alun kangertelun jälkeen selvinnyt kunnialla. No, kaikkea ei voi saada, mutta pyydän vain vakituista työpaikkaa. Ei se voi olla liikaa vaadittu, vai?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juu, ymmärrän mitä tarkoitat. Itselläni myös vajaan vuoden työsuhde juuri päättymässä ja uusi paikka pitäisi jostain löytää. Pelottavaa tämä on siksi, että ei voi tietää milloin se paikka löytyy, meneekö kaksi viikkoa vai kaksi vuotta... Se tuntuu kamalalta tuhlaukselta, kun juuri nyt olisi aikaa ja edellytyksiä keskittyä työntekoon.
Talouskin romahtaa täysin jos työttömyys venyy. Opintolaina pukkaa päälle... Pitäisiköhän lähettää ne velkapaperit sinne ammattikorkeakouluun, jossa meille tietämättömille hehkutettiin kuinka hyvä työllisyys meitä tulevia tradenomeja odottaa... Mieletöntä huijausta!
Hyvä heitto! =D
-toinen pettynyt ja työtön tradenomi-
Täällä meitä on Tradeja sankoin joukoin, pienet liksat ja duuni ei aina ole kaikista motivoivinta mutta itse ehkä kuulun siihen hörhöön vähemmistöön joka ei varmaan enää edes vaihtaisi konttoriin.