Kerron ensin omasta perheestäni, vaikka olenkin 25, niin kotona tulee kuitenkin usein käytyä. Eli minulla on hyvät välit sisaruksiin ja vanhempiini. Mutta emme turhia kiittele, emmekä sano hei kun näemme. Joskus kun menen kotiin, niin isä saattaa sanoa että "jaahas", sitten kyllä alamme juttelemaan jossain vaiheessa kaikenlaisesta. Sitten veljeni tulee kotiin ja eilman sen kummempia mukisematta menee keittiöön ja avaa jääkaapin. Sitten tulee siihen istumaan ja turisemaan. Pois lähtiessämme emme koskaan sano mitään, vain paiskaamme oven kiinni ja lähdemme pitkäksi aikaa pois.
Tyttöystäväni on samanikäinen, mutta hänen perhesuhteensa ovat erilaiset. Hän kun menee käymään kotona, niin hän heti huudahtaa että moi iskä ja äiti. Sitten hekin juttelevat, mutta jotenkin läheisemmni kuin itse olen tottunut. Sitten he vielä halaavat poislähtiessä ja lupaavat soitella. Itsestäni tuntuisi jotenkin teennäiseltä moikata iskää ja äitiä, saatippa sitten halata heitä.
Mitä mieltä..
Tyttöystäväni on samanikäinen, mutta hänen perhesuhteensa ovat erilaiset. Hän kun menee käymään kotona, niin hän heti huudahtaa että moi iskä ja äiti. Sitten hekin juttelevat, mutta jotenkin läheisemmni kuin itse olen tottunut. Sitten he vielä halaavat poislähtiessä ja lupaavat soitella. Itsestäni tuntuisi jotenkin teennäiseltä moikata iskää ja äitiä, saatippa sitten halata heitä.
Mitä mieltä..
Vastaukset 2
Vanhimmat
En oikein tiedä, mitä mieltä tästä voisi olla - kullakin perheellä on oma tapansa käyttäytyä, mikä taas voi johtua niin monesta eri tekijästä. Äitini kanssa kyllä halailen jouluntoivotukseksi, mutta enpä kyllä muutoin. Isäni kanssa välit ovat olleet vuosien varrella niin tulehtuneet, että halailu tuntuisi vähintäänkin teennäiseltä ja pidämme mielellämme 1,5 metrin hajuraon vain seisoessamme vierekkäin / vastatusten. Joskus se melkein huvittaa, miten vieraina toisillemme käyttäydymme.
Puolisoni perheessä pitää taas äitiä halata joka pirun kerta kun johonkin suuntaan on menossa. Se kyllä menee jo liiallisuuksiin minunkin mielestäni.
Kyllä lapset oppivat tervehtimiset ja moikkaamiset jo lapsena.
Toivoisi, että noin pienet asiat opeteltaisiin, koska vanhempana on vaikea ruveta kiittelemään ja tervehtimään, jos ei siihen ole oppinut.
Ne pienet sanat ja ohimennen annetut halaukset tai hipaisut ovat osoitus perheen sisäisestä hyväksynnästä.
Opeta aikanaan sitten lapsesi tervehtimään.
Nykypäivänä kohteliaisuus on katoava luonnonvara!