Kaipaan vähän tervettä mielipidettä asiaan.
Olemme "seurustelleet" n. 7 vuotta. Aika on mennyt hyvin ja kumpikin välittää toisistaan. Miehenä minua kuitenkin painaa todella paljon avovaimoni käytös. Ongelma sinänsä mutta mielestäni tärkeä. Toivon edes jonkinlaista mielipidettä asian tiimoilta. En voi keskustella asiasta kenenkään kanssa, koska en halua paisutella asiaa.
Olen miehenä mielestäni aika lempeä ja pidän siitä, että minua halataan ja kosketellaankin. Odotan sitä tulevalta vaimoltanikin. Aluksi näin sujuikin, mutta viimeiset 3 vuotta olen ollut kuin ilmaa. Syytä en tiedä miksi.
Avovaimoni torjuu minut lähes joka kerta, kun teen aloitteita. Vain hän saa tehdä aloitteen. Minut torjutaan joka kerta. En tunne saavani mitään tästä suhteesta enää irti.
Sänkyelämäkin on ollut lähes olematonta useamman vuoden ja lähes aina kun olemme kahden kesken, jää tämä "käsityydytys" tasolle. Lähinnä hän saa sen tyydytyksen jonka haluaa. Kyllä minullakin tarpeeni on, mutta olen yrittänyt ymmärtää asian aina paremmin päin. Olen keskustellut asiasta, mutta hän ei suostu kertomaan mikä mättää. Hän jopa tyydyttää itsensä minun nukkuessani, mutta olen ollut huomaamatta koko asiaa.
Ulkopuolelta tulevat rasitteet ovat aina minun syytäni. Milloin äitini puheet tai mielipiteet, läheiset ystävät jne. Kaikki mikä yleensä tulee minusta tai on minulle tärkeää. En haluaisi menettää kaikkea tälle suhteelle kuitenkaan.
Jos siivoamme, hän naljaa eri esineiden paikoista jne. En osaa hänen mielestään mitään. Isojen riitojen jälkeen hän kyllä aina pyytää anteeksi. Minä vain kuulemma olen liian hyväsydäminen muille ja hän siksi pitää tällaista.
Lupauduimme pari vuotta sitten, että menemme naimisiin ensi kesänä, kun saamme rahaa hieman kasaan. Nyt vain alkaa tuntua siltä, että mitä siellä alttarilla tulee sanottua. Keskustelu ei enää tunnu auttavan. Mitä tekisin, onko vastaavanlaista ongelmaa. Kuitenkin hän kertoo välittävänsä minusta. Mutta ei koskaan sano ääneen, että "rakastaa" minua. Olenko liian hyväsydäminen? Rakastan kuitenkin häntä. Voiko avioliitto pelastaa suhteen vai toivonko liikoja?
Olen ehdottanut monta kertaa riitojen päätteeksi jotain neuvottelukeinoa tai keskustelukeinoa kuten perheasiainneuvottelukeskusta tai jotain, mutta häntä ei saa sinne kirveelläkään.
Olemme "seurustelleet" n. 7 vuotta. Aika on mennyt hyvin ja kumpikin välittää toisistaan. Miehenä minua kuitenkin painaa todella paljon avovaimoni käytös. Ongelma sinänsä mutta mielestäni tärkeä. Toivon edes jonkinlaista mielipidettä asian tiimoilta. En voi keskustella asiasta kenenkään kanssa, koska en halua paisutella asiaa.
Olen miehenä mielestäni aika lempeä ja pidän siitä, että minua halataan ja kosketellaankin. Odotan sitä tulevalta vaimoltanikin. Aluksi näin sujuikin, mutta viimeiset 3 vuotta olen ollut kuin ilmaa. Syytä en tiedä miksi.
Avovaimoni torjuu minut lähes joka kerta, kun teen aloitteita. Vain hän saa tehdä aloitteen. Minut torjutaan joka kerta. En tunne saavani mitään tästä suhteesta enää irti.
Sänkyelämäkin on ollut lähes olematonta useamman vuoden ja lähes aina kun olemme kahden kesken, jää tämä "käsityydytys" tasolle. Lähinnä hän saa sen tyydytyksen jonka haluaa. Kyllä minullakin tarpeeni on, mutta olen yrittänyt ymmärtää asian aina paremmin päin. Olen keskustellut asiasta, mutta hän ei suostu kertomaan mikä mättää. Hän jopa tyydyttää itsensä minun nukkuessani, mutta olen ollut huomaamatta koko asiaa.
Ulkopuolelta tulevat rasitteet ovat aina minun syytäni. Milloin äitini puheet tai mielipiteet, läheiset ystävät jne. Kaikki mikä yleensä tulee minusta tai on minulle tärkeää. En haluaisi menettää kaikkea tälle suhteelle kuitenkaan.
Jos siivoamme, hän naljaa eri esineiden paikoista jne. En osaa hänen mielestään mitään. Isojen riitojen jälkeen hän kyllä aina pyytää anteeksi. Minä vain kuulemma olen liian hyväsydäminen muille ja hän siksi pitää tällaista.
Lupauduimme pari vuotta sitten, että menemme naimisiin ensi kesänä, kun saamme rahaa hieman kasaan. Nyt vain alkaa tuntua siltä, että mitä siellä alttarilla tulee sanottua. Keskustelu ei enää tunnu auttavan. Mitä tekisin, onko vastaavanlaista ongelmaa. Kuitenkin hän kertoo välittävänsä minusta. Mutta ei koskaan sano ääneen, että "rakastaa" minua. Olenko liian hyväsydäminen? Rakastan kuitenkin häntä. Voiko avioliitto pelastaa suhteen vai toivonko liikoja?
Olen ehdottanut monta kertaa riitojen päätteeksi jotain neuvottelukeinoa tai keskustelukeinoa kuten perheasiainneuvottelukeskusta tai jotain, mutta häntä ei saa sinne kirveelläkään.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kauan sitten olin tilanteessa, joka poikkesi sinun tilanteestasi vain siten, että emme asuneet yhdessä.
Mies takertui minuun ensi silmäyksestä lähtien kuin pikaliima, ruikutti, kerjäsi huomiota, oli kaikesta samaa mieltä, tunki kotiini kukkien ja pullojen kanssa, yritti vaikka mitä, mutta olin vielä aivan liian nuori ja vihreä osatakseni sanoa ensi töikseni "häivy". Mies teki numeron siitä, kuinka hän luki kaikki käsiinsä saamansa naistenlehdet ja opiskeli niistä, "mitä nainen haluaa". (Tästä on melkein 20 vuotta, mutta silti tämäkin muisto saa minut rypistämään naamaani.)
Jostain syystä yritin sietää tätä miestä, mutta kahdenkeskinen aika lipsahti lopulta aina pienen ilkeilyn ja naljailun puolelle. Minua säälitti mies, joka varmasti olisi ollut sopiva jollekulle muulle, mutta niin vain jatkoin ilkeilyä, vaikka alusta asti oli selvää, etten missään olosuhteissa suostuisi asumaan hänen kanssaan.
Mies oli sängyssä niitä minuutin miehiä: heti nylkyttämään ja parissakymmenessä sekunnissa homma oli ohi. Muodon vuoksi hän yritti sormeilla minua hetken jälkeenpäin, mutta esitti sitten uneen vaipuvaa ja sai aikaan lähinnä lisää ilkeilyä seuraavana päivänä. Lopulta kieltäydyin kokonaan koskettamasta koko miestä edes ohimennen; ajatuskin iljetti. Ongelma ei ollut pelkästään fyysinen, vaan siinä samassa nipussa oli kaikki, mikä ei suhteessa toiminut.
Ota asia puheeksi heti. Jos avovaimosi vähättelee tilannetta, asia voi olla niin, että hän ei jollakin tavalla halua pahoittaa mieltäsi tai ettei hän juuri sillä hetkellä halua saada aikaan sitä viimeistä ilmiriitaa.
Ammattiapua ei kannata hakea seurustelutasolla varsinkaan, jos toinen ei sitä halua; kaikille on parasta erota ja olla haikailematta sen enempää.
Miestä täytyy kyetä katsomaan "ylöspäin", cockerspanielin tapaan tuijottelevä lälly, joka täyttää naisen pienimmänkin toiveen, ei oikein sytytä... Haepa vähän särmää ja vetäydy naisestasi poispäin - tavalla tai toisella; esim. iltaisin baariin, harrastuksiin tms. Älä ole aina naisesi saatavilla. Sitten voit pohtia seksitaitojasi, osaatko tyydyttää hänet? Jos et, kysy häneltä ja opettele.
Tai vaihda naista.
Näinkö tosiaan on? Että vika on minussa? Kyllä minä olen jyrkkäkin asioissa ollut. On rakennettu, autoja on ostettu jne... Mies on silti parisuhteessa varteenotettava tekijä. Eiköstä vaan?
Sängyssä nainenkin kyllä mielestäni voi joskus mennä itseensä. Kuinka monta kertaa mieheltä kysytään, onko nautinto ollut sen mukaista? Mielestäni nyky-yhteiskunnassa naisen orgasmihakuisuus kuitenkin on liioiteltua ja antaa liian tavoiteltavan tikkarin maineen suhteelle. Montako todellista orgasmia nainen luulee elämänsä aikana saavan? Onko seksi naiselle kuitenkin se kaiken perusta? Miehistä sanotaan, että ajatellaan sillä mitä housun jommassa kummassa lahkeessa on. Miten on naisen laita suhteessa?
Mieshän ne sänkypuuhat yleensä lopettaa saatuaan tarpeekseen; harvoin siinä mies jää miettimään, miten se taas jäi tuolla lailla kesken.
"Montako todellista orgasmia nainen luulee elämänsä aikana saavan?"
No, kuule, erään miehen kanssa minä sain poikkeuksetta vähintään kolme ja parhaimmillaan toistakymmentä yhdessä yössä - tästä huolimatta olemme olleet omilla teillämme vuosia, joten ei seksi kaiken perusta ole - ja toinen ei jäänyt kovin kauaksi näistä luvuista. Ne kourallinen muita eivät ole onnistuneet "antamaan" yhtään.
Älä etsi seksistä syyllistä ongelmiisi. Se, ettei avokkisi halua edes koskea sinuun, johtuu melko varmasti jostain ihan muusta.
Mitä te naiset nykyajan mieheltä voitte odottaa? Onkohan teidän orgasmihakuisuus silti vähän liioiteltua? Toki teidän on helppoa sanoa, että toistakymmentäkin yössä. Jo siinä on varmaan aamulla ollut miesparalla paikat hellänä ja kivekset olleet todella hellänä.
Lääketieteellisestikin on todettu, että nopeat elävät ja lisääntyvät parhaiten. Geneettisesti nopeasti laueavien miesten sperma on maailman parhainta ja yksilöllinen lisääntyminen varmempaa.
Eläinmaailmassa hitaasti ja pitkään kestävä yhdyntä koetaan uhaksi. Sairas uros parittelee kauan... Että sitä rataa. Mitä nykyyhteiskunta meille sitten syytääkään.
Toki aineellistamisen ja nykytrendin kasvaessa meistä miehistäkin tehdään koneita. Jotka tyydyttävät naisen. Mutta mikä sen yhdynnän perustarkoitus sitten onkaan jääköön makuasiaksi.
Ei se mies "saanut" kuin kerran: sitten päivän päätteeksi. Meillä vain sattui synkkaamaan kaikin puolin loistavasti ja molemmat tykättiin keskenämme puuhaamisesta. Kummallakaan ei ollut kiire mihinkään. Eikä kummallakaan ollut yhtään valittamista, mitä nyt minä joskus jo armoa anelin!
Katsos, se on taidoista kyse. Harvinaisen monelta mieheltä ne puuttuvat. ;)
elävästä elämästä. Olkoon sperman laatu mitä tahansa, en kyllä toista kertaa nai, jos en minäkin siitä naimisesta jotain hyvää saa. Mutta spermapankeissa näitä hyvälaatuisia varmasti arvostetaan.
Jos tilanne kuvailemasi harkitsisin avioliiton solmimista moneen kertaan.. ja minä olen sentään nainen. Kyllä asioista pitää pystyä puhumaan, molempien pitää huomioida toisiaan, asioita pitää jakaa, joustaa. Olet oikea kultakimpale tekstisi perusteella =) joten etsi uusi kumppani jos entinen ei keskustelun jälkeen asioita ole valmis muuttamaan. Liitto ei ainakaan ole ratkaisu, nyt on vielä helppo erota kun ei lapsia yms. Tsemppiä ja onnea Sinulle! Näytä vaikka tekstisi kumppanillesi.
Kiitos, että joku ymmärtää! Haluan todella ratkaista tämän ongelmani. Muutama kuukausi on vielä aikaa. Olen vielä kohtuu nuori, 32v, joten ehkä ehdin vielä jotain... elämälleni tehdä. Tuskin syy yksin minussa kuitenkaan on.
tekstisi perusteella olet vaan naisellesi liian 'lellukka'. Et sytytä enään sitäkään vähää kuin ehkä alkuaikoia, kait. Uuden ja samanlaisen kuin itse etsintään vaan.
vaan sinulla on mitä ilmeisimmen väärä nainen.
En ymmärrä miksi roikut hänessä kun hän selvästikin haluaa jotain muuta. Tavallaan hänkin on aika "lellukka" (jotain kirjoittajaa lainatakseni) koska ei saa sanotuksi sinulle, että haluaa elämältään jotain muuta.
Minä sanoisin kirjoituksesi luettuani, että älkää kiusatko toinen toisianne vaan ota sinä "härkää sarvista" ja lähde omille teillesi etsimään naista joka on tarjoitettu juuri sinulle.
Minusta naisesi kiusaa sinua henkisesti ja se ei ole ketään kohtaan oikein. Yllätä naisesi ja pakkaa tavarasi.
Voimia ja jaksamista.
Uskon että jossain on juuri sinulle tarkoitetttu nainen joka ossaa antaa arvoa ominaisuuksillesi.
vaan sinulla on mitä ilmeisimmen väärä nainen.
En ymmärrä miksi roikut hänessä kun hän selvästikin haluaa jotain muuta. Tavallaan hänkin on aika "lellukka" (jotain kirjoittajaa lainatakseni) koska ei saa sanotuksi sinulle, että haluaa elämältään jotain muuta.
Minä sanoisin kirjoituksesi luettuani, että älkää kiusatko toinen toisianne vaan ota sinä "härkää sarvista" ja lähde omille teillesi etsimään naista joka on tarjoitettu juuri sinulle.
Minusta naisesi kiusaa sinua henkisesti ja se ei ole ketään kohtaan oikein. Yllätä naisesi ja pakkaa tavarasi.
Voimia ja jaksamista.
Uskon että jossain on juuri sinulle tarkoitetttu nainen joka ossaa antaa arvoa ominaisuuksillesi.
vaan sinulla on mitä ilmeisimmen väärä nainen.
En ymmärrä miksi roikut hänessä kun hän selvästikin haluaa jotain muuta. Tavallaan hänkin on aika "lellukka" (jotain kirjoittajaa lainatakseni) koska ei saa sanotuksi sinulle, että haluaa elämältään jotain muuta.
Minä sanoisin kirjoituksesi luettuani, että älkää kiusatko toinen toisianne vaan ota sinä "härkää sarvista" ja lähde omille teillesi etsimään naista joka on tarjoitettu juuri sinulle.
Minusta naisesi kiusaa sinua henkisesti ja se ei ole ketään kohtaan oikein. Yllätä naisesi ja pakkaa tavarasi.
Voimia ja jaksamista.
Uskon että jossain on juuri sinulle tarkoitetttu nainen joka ossaa antaa arvoa ominaisuuksillesi.
mutta näköjään foorumissa oli jotain vikaa kun ei viesti meinannut ensin lähteä ja nyt se näköjään tuli noin monta kertaa. Pahoittelen.
Tekstisi perusteella kuulostaa siltä, että te ette sovi toisillenne. Jos Sinulle läheisyys ja hellyys on tärkeätä, niin olemalla ihmisen kanssa joka ei sellaista arvosta saat vain huonoa oloa itsellesi. Mielestäni et ole mitenkään liian lässyn kuuloinen tai mitään, olen itse avoliitossa samantyyppisen miehen kanssa, ja en voi edes kuvitella, kuinka paljon pahaa oloa aiheuttaisin miehelleni jos käyttäytyisin kuten tyttöystäväsi tekee. Ja mitä tulee esimerkiksi seksiin, niin mielestäni rakastavassa parisuhteessa, jossa toista osapuolta kunnioitetaaan, seksiä ei pihdata. Tai jos ongelmia on, niistä pystytään puhumaan. Nämä ovat parisuhteen ihan perussääntöjä.
Toivon todella, että mietit tarkasti tulevaisuuttasi ja elämääsi. Maailmassa on naisia, jotka arvostavat juuri noita sinusa olevia ominaisuuksia. Älä suotta toimi kynnysmattona, vaan ole ylpeä itsestäsi ja etsi nainen, joka arvostaa sinua juuri sellaisena kuin olet.
Toivottavasti suorapuheisuuteni ei kuulostanut liian tylyltä :)
Voimia ja jaksamista sinulle, päädyitpä mihin tahansa ratkaisuun!
terkuin nainen 28 v
Älä mene naimisiin ainakaan sen takia, että toivot sen muuttavan jotain ja pelastavan suhteen. Kyllä teidän on tehtävä jotain muuta saadaksenne suhteenne kuntoon!
Vanha sanonta sanoo leikillisesti, että hääkakku vie morsiamelta viimeisetkin halut. Toisin sanoen, papin aamen ei kohdallanne varmastikaan muuta tilannetta, ainakaan parempaan päin.
Joskus nuo pitkäaikaiset suhteet pakkaavat muuttumaan kaveruussuhteiksi, jossa ollaan ainoastaan ympäristötekijöjen painostuksesta, tai tottumuksesta.
Kun kerran olet kiltti mies, ehkäpä avokkisi ei henno sanoa sinulle, että haluaa erota. Ettei pahoita sinun mieltäsi.
Olet liian kypsä tyttöystävällesi. Sinulla on välineet tehdä työtä suhteen eteen, tyttöystävälläsi ei. Lähde suhteesta.
Ennustan, että tyttöystäväsi perustaa uuden suhteen, ja taas uuden, ja taas uuden. Jotkut vain ovat sellaisia, etteivät he pysty myöntämään suhteen ja arjen realismia, kunnoittamaan toista ihmistä ja puhumalla neuvottelemaan asioista.
lähde, niin pieni harkinta-aika on paikallaan.
Silloin kumpikin huomaa, mitä on menettämässä. Näin pelastimme avioliittomme.
Hei!
Minä en naimisiin menisi, mikäli suhde on tuolla tasolla, ettei niin tärkeästä asiasta kuin seksi pystytä keskustelemaan. Seksi on tärkeä asia itsetunnolle, ainainen hylkääminen vaatii ehdottomasti selityksen.
On aikoja jolloin ei seksi maistu niin paljoa kuin yleensä, mutta se täytyy omalle puolisolleen sanoa. Ei voi toista ihmistä parisuhteessa hyljätä tuolla tavoin.
Olemme olleet myös 7-vuotta yhdessä. Seksi kuuluu olennaisena osana parisuhteeseemme. On aikoja kun töissä on tosi stressaavaa, niin silloin on kotonakin väsynyt, eikä seksi maistu niin usein. Mutta taas tilanteen rauhoituttua tilanne palaa ennalleen. En tiedä miten usein parisuhteessa sitä keskimäärin harrastetaan, mutta meillä pari kertaa viikossa. Ja kesä- ja loma-aikaan kun mielikin rentoutuu paremmin, niin muutaman kerran päivässä...milloin missäkin, se on ihanaa. Ollaan 40-vuotiaita, tämä tuntuu hyvältä iältä seksiäkin ajatellen.
Meillä oli tuollaista nuorena, mutta ei nyt sentään kesää kokoajan nuohottu. Onhan kesällä sentään mukavampaakin tekemistä, saunan lämmittämistä, uimita etc.
Kyllä on vaikea lapsiperheessä pelehtiä monta kertaa päivässä. Luulisi jo paikkojen kipeytyvän.
No jahka ne vaihtarit tulevat ja limakalvot ohenevat ja kuivuvat, niin sitten jo kerta viikossa riittää useimmille. Ihan vain huvikseni vastasin, kun muistelin kuinka lapsoset katselivat joskus sunnuntaiaamuna, että mitä ne peuhaavat ja hetihän se oli lopetettava.
Oli mukava lukea kiihkoton ja toteava mielipide, juuri noinhan se suhde pitääkin toimia. Itse kun elää suhteessa jossa seksiä ei ole käytännössä ollenkaan, on ollut pakko alkaa pohtia eroamista. Rankkaahan tämä on kun silti rakastaa, mutta ei pidä uhrautua koko elämäkseen jos tuntee tehneensä kaikkensa. Itselleen pitää olla rehellinen
Hei!
Onko lapsia? Meillä on tosiaan 5 lasta, usko tai älä?! Lasten iät 12-20 vuotiaat.
Kyllä todellakin nyt olemme taasen kärsineet lasten läsnäolosta, siis seksin suhteen. Nimittäin ei voi ihan halujensa mukaan rakastella. Aina on joku kotona. Mutta kun ei ole niin käytämme hyväksemme...
Ja toisinaan keksitään lapsille joskus jotain tekemistä johonkin, jotta saamme olla rauhassa, mielikuvitusta kyllä tarvitaan.
Mukavaa tässä on kuitenkin se, että kumpikin haluaa ja kunnioittaa toisen tarpeita. En tiedä sitten mitä elämä myöhemmin tuo tullessaan.
Jos rakastatte toisianne, eikö sitä virtaa jostain löytyisi siihen seksielämäänkin? Onko sulle vaimosi kertonut syyn miksei halua?
En minäkään uhraisi elämääni, jos se täysin seksitöntä olisi. Mutta kummastuttaa miksei ne puolisot jotka eivät halua, voi puhua siitä. Voihan joskus siihen löytyä todellinen syykin. Itse kokisin hylkäämisen rakkaudettomuutena, mutta ehkei se aina sitä ole. Tosin parisuhteeseen seksi kuulluu olennaisena osana, kaverit ja siskot ja veljet on erikseen.
Jos minulle tulee elämäntilanne, etten missään tapauksessa halua seksiä mieheni kanssa, mietin kyllä välittömästi mahdanko rakastaa häntä. Ja toiseksi menisin terapeutille kysymään neuvoa.Näitähän on nykyisin ihan asiantuntevia. Minulle tämä parisuhde on niin tärkeä, että en seksihaluttomuuden vuoksi heti luovuttaisi. Tosin en pitemmän päälle luovu kyllä seksistäkään. No hyvä tässä on neuvoa, kun asiat ovat kunnossa.
Tsemppiä sinulle!
sellaiset rakastamishömpötykset ovat ihan täyttä puppua. Jos nainen ei sitä käytännössä näytä, niin ei sitä asiaa kannata miettiä eikä vatvoa, ainakaan minä en sellaista suhdetta jatkaisi, jossa toinen on välinpitämätön ja kylmä kuin kala.
Naimisiin en missään tapauksessa menisi ja itse panisin välit poikki. Ihmisen kun tulee myös rakastaa itseään, jotta voi rakastaa toista ja tulla itsekin onnelliseksi.
Ainakin on erityisen huonot eväät perheen perustamiselle.
ja heitä avioeropaprut päin naamaa.
kiltin ja ihmiset huomioon ottavan miehen kanssa. minua ainankin joskus painaa mieltä että ihmiset juuri tuon ominaisuuden takia voisivat käyttää häntä hyväkseen.. (vaikka järkevähän hän on ja se ei ole totta):) pitäisi vain luottaa siihen.
siinä lienee tulee huoli ja murhe ja sitä ei aina osaa ilmaista. mutta saattaa myöskin huolestuttaa muutkin asiat.. (itselläni on muutama muu vähän henk koht murheen aihe). joka välillä aiheuttaa pientä kitkaa..
mutta myös sekin on vaarana jos ja koska olet kiltti puolisoso kaipaa ehkä jotakin muuta (räväkkyyttä toimintaa jne).
minulle ei tälläistä ole tullut koska itsekkin olen melko rauhallinen ja tavallinen.. (joskin hiukan räiskyvä ja äkkipikainen joissain asioissa)..
mutta keskustelu kannattaa aina mekin olemme puhuneet kumminkin jos joku ei ole ok tai jos joku painaa mieltä:)
hyvää jatkoa sinulle ja koita saada puolisosi puhumaan koska se voi olla jotakin henkistäkin..
Ja senjälkeen huomattuaan olleensa väärässä osoitteessa,pakkais reppunsa.
Liika kiltteys kostautuu.
Aivan kuin mainesanojen inflaatio.Jos joka toisella sanalla jumaloit,menee sanoilta merkitys.
Kadulla alat katsella naisten perään ja nimenomaan ahtereita.Lähikeskustelusssa tapitat rintarustinkeja. Vieraat akat alkaa flirtata ja oot onnessas.Tanssittelet parhaan kaveris muijaa ja röyhkesti annat hänen tuntea ,et tanssii miehen kanssa. Vielä kun vaikka ostat ,jonku huntsun sua muijalles kehumaan,johan pelittää.
Siinä avioliittoneuvolaa kerrakseen.Ja ,jos ei toimi niin joku noista flirtanneista pokaa sut.
Tää on sitten ihan FREE kaikillekkin liian kilteille.Pahin mitä voit tilanteessas tehdä on ostaa sille kukkia.Ne tulee ostaa rakastajattarelle....kun lähdette sinne Siljalla.
Terveisin
Poikakolli pohjanmaalta
ehdottaisin suhteeseenne: lemppaa ämmä pihalle.
Se vaan näköjään ole sinun juttusi. Maailmassa on pilvin pimein naisia joista irtoaa sitä mitä sinä haluat. Usko pois, allekirjoittanut on sentään kymmenisen vuotta sinua vanhempi ja vaihtoehtoja pyörii ympärillä vähintään riittävästi. Tein tosin valintani aikanaan enkä vaihda pois.
GerardS
Jos suhteenne on nyt tuossa pisteessä, niin suosittelen siirtämään ainakin häitä hamaan tulevaisuuteen. Ehkä teillä on ns. 7 vuoden kriisi, joka voi olla jopa ohimenevää, mutta pahimmassa tapauksessa suhteenne on tullut tiensä päähän. Avioliitto tai lapsen tekeminen ei yleensä pelasta tuhoutuvaa suhdetta, vaikka niin usein kuvitellaankin - päinvastoin.
Omilla vanhemmillani on kuvailemasi kaltainen suhde ainakin siltä osin, että isäni on ns. kiltti mies ja äitini nalkuttava tyranni. Vaikka yhdessä ovat 30 vuotta jo olleetkin, niin ponnistelua se vaatii kummaltakin. Avioerosta on puhuttu jo 10 vuotta. Toivottavasti ette siis päädy samanlaiseen liittoon :(
Ja annat tiedon vuotaa.
Toimii hyvin Ja vahinko kun näin on lämmintä.
Perse edellä kun sen narttus heittäsit pakkaseen niin ois nöyrä kun ovees koputtas.Tulispa talvi.Eikö joo.
Näin asioita tulee hoitaa.Mamis ei saa olla.Akat sua kepittää jos annat niin tehdä.Ja kaikki he....
Vilijo
Olet tekstisi perusteella kunnon mies, kultakimpaleeksi joku naiskirjoittaja sinua kutsui.
Jos naaraasi käyttäytyy kuvailemallasi tavalla, on vain yksi tehtävä: ystävällisen asiallisesti ilmoita hänelle erosta, jonka on tultava sen vuoksi että hän polkee kaikkia oleellisia tarpeitasi.
Ei sääliä, ei riitaa. Kylmästi vain eroratkaisu. Meneehän siinä 7-vuotta hukkaan, mutta naaraasi on osoittanut, ettei hän arvosta sinua ihmisenä eikä uroksena. Sellainen arvostus saadaan, mutta silloin sinä olet jo mennyt... (No joo, jos hän tajuaa tilanteen ja taipuu, voit perääntyä. Sen jälkeenkin sinun on osattava laittaa hänet järjestykseen juuri tuolla uhalla sillä ihminen ei muutu. Ole uros ja poistu vähin äänin).
Älä mene naimisiin .Ota miehen ote näytä että olet mies etkä hiiri. tervehtien leevi
ja avovaimosi kuulostaa täsmälleen samanlaisesta itsekkäältä kylmältä hyeenalta kuin mieheni exä.
Ei jatkoon..Idols-termiä käyttääkseni!