Kävipä näin:
Ajelimme autollamme (minä ratissa, mies pelkääjän paikalla) ja mies antoi ajo-ohjeita kun ei ollut tarkkaa tietoa mistä mihinkin käännytään.
Ohjeet tulivat sitten jossain vaiheessa liian myöhään "tuosta OLIS pitäny kääntyä" jne, ja kun en ehtinyt reagoida, sain kuulla olevani täysi ääliö, ajotaidoton idiootti nainen ratissa. Vähän ajan kuluttua aloin itkemään, kun harmitti niin pirusti kun näitä sanoja tipahteli niin vuolaasti. Päästiin sitten perille huonekalukaupan pihalle ja minä itkin jo niin paljon etten pystynyt tulemaan autosta. Sanoin että mene sinä, minä odotan autossa. Miespä ei suostunut, ja siinä sitä sitten istuttiin puolisen tuntia autossa. Minä olin se paha ihminen, kun kerran olin alkanut itkemään. En pystynyt lähtemään ajamaankaan. Odotin edes pientä anteeksipyyntöä, mutta ei: lisää sättimistä, kun en voi ajaa, edes kotiin sitten kun ei minun kanssa voi mihinkään lähteä kun alan "kiukuttelemaan". En siinä kunnossa pystynyt ajamaan.
Sitten mies sanoi ottavansa taksin, ei tällaisen ääliön kyytiin tulisikaan. Hyppäsi autosta ulos ja lähti kävelemään.
Jonkin ajan kuluttua sain koottua itseni ja ajoin kotiin.
Miksi on niin vaikeaa pyytää anteeksi? Hän ei tuntunut olevan lainkaan pahoillaan käytöksestään, päin vastoin hän vaikutti vilpittömästi olevan sitä mieltä että minä olen anteeksipyynnön velkaa, ajoinhan väärin ja aloin kaikenlisäksi itkemään ja menetin ajokykyni.
Ajelimme autollamme (minä ratissa, mies pelkääjän paikalla) ja mies antoi ajo-ohjeita kun ei ollut tarkkaa tietoa mistä mihinkin käännytään.
Ohjeet tulivat sitten jossain vaiheessa liian myöhään "tuosta OLIS pitäny kääntyä" jne, ja kun en ehtinyt reagoida, sain kuulla olevani täysi ääliö, ajotaidoton idiootti nainen ratissa. Vähän ajan kuluttua aloin itkemään, kun harmitti niin pirusti kun näitä sanoja tipahteli niin vuolaasti. Päästiin sitten perille huonekalukaupan pihalle ja minä itkin jo niin paljon etten pystynyt tulemaan autosta. Sanoin että mene sinä, minä odotan autossa. Miespä ei suostunut, ja siinä sitä sitten istuttiin puolisen tuntia autossa. Minä olin se paha ihminen, kun kerran olin alkanut itkemään. En pystynyt lähtemään ajamaankaan. Odotin edes pientä anteeksipyyntöä, mutta ei: lisää sättimistä, kun en voi ajaa, edes kotiin sitten kun ei minun kanssa voi mihinkään lähteä kun alan "kiukuttelemaan". En siinä kunnossa pystynyt ajamaan.
Sitten mies sanoi ottavansa taksin, ei tällaisen ääliön kyytiin tulisikaan. Hyppäsi autosta ulos ja lähti kävelemään.
Jonkin ajan kuluttua sain koottua itseni ja ajoin kotiin.
Miksi on niin vaikeaa pyytää anteeksi? Hän ei tuntunut olevan lainkaan pahoillaan käytöksestään, päin vastoin hän vaikutti vilpittömästi olevan sitä mieltä että minä olen anteeksipyynnön velkaa, ajoinhan väärin ja aloin kaikenlisäksi itkemään ja menetin ajokykyni.
Vastaukset 13
Vanhimmat
itse olet nynny, luulet olevasi joku enkeeli joka on aina oikeassa ja mies väärässä, ja jos sanoo suoran niin rupee itkemään, jotta joku säälisi...
kutsuta säälimiseksi, vaan anteeksipyynnöksi, ja edellyttäenkin että noinkin ilmiselvästi mies oli syypää naisen pahaan oloon!
Tuota teki munkin entinen mies ja paljon. Välillä jaksoin huutaa takaisin tai lähteä kävelemään. Välillä ei vaan enää jaksanut muuta kuin itkeä. En oikein vieläkään ymmärrä mistä se hänen vittumaisuutensa johtui, mutta muutamia arvioita on. Esim. hänellä oli oman päänsisällä niin paljon selvittämättömiä asioita, että itsetunto ja itsensä hillitseminen on aivan mahdotonta. Siihen kun tulee toinen ns. heikompi osapuoli (heikko sen vuoksi, että on sanonut rakastavansa miestä), niin sillehän voi sitten alkaa kostamaan kaikkien entisten tyttöystävien loukkaamiset sekä omat muutkin pahat olonsa. Eli toimin itse aina sellaisena jätesankona. Ja vielä 1,5 vuotta eron jälkeenkin mies yrittää purkaan minuun kaikki huonot olonsa. Miksi minä olen se kohde. Enpä tiedä, mutta sitä asemaa en ota enää vastaan. Huutakoon pahan olonsa ja alistakoon uutta naistaan.
Tosimies ei koskaan pyydä anteeksi
ts. Tosimies on täys idiootti ja sovinisti.. hyvä tietää, en halua olla enää Tosimies
sitä jo mieheen tutustuttaessa näe, mitä hän on miehiään? Eikö sitä ajatella, onko siellä aivoissa mitään tai kuinka kasvatettu? Harva nainen kuulkaas pystyy miehestään tekemään muuta, kuin tämä jo on. Minusta on säälittävää lukea ja kuulla tällaisista tapauksista, joissa miehen älyllinen toiminta ja muu sen tapainen ei hyväksy tasa-arvoa parisuhteessa, vaan koetaan tarpeelliseksi olla se perheenpää ja se, joka tietää ja päättää. Muinoinhan se oli näin, mutta ajat muuttuu, ja miesten tulisi muuttua sen mukaan. Vai ovatko nämä sioiksikin usein mainitut miestyypit sitten jotenkin puoleensa vetäviä? Luuleeko nainen voivansa muuttavan miestä parempaan?
Mies hyvä, kyllä se on niinkin että mies muuttuu suhteen aikana. Siitä tulee kylmempi, välinpitämättömämpi, se pitää naistaan itsestäänselvyytenä, kuten terveyttään, kotiaan, työpaikkaansa ja puhdasta vettä.
Sitten kun se ne menettää niin hah hah.
naisen kanssa kuka tahansa tulee hulluuksi..
kyllä olet ollut sitten miehelle helppo, jos se on saanut sinut sillä, että esittää muuta kuin on todellisuudessa. Ei mies mihinkään muutu suhteen aikana. Se vain luottaa sinuun ja suhteeseen enemmän ja sitten uskaltaa tulla ulos kuorestaan ja paljastaa todellisen itsensä. Ei siinä silloin auta matamimimmikään :( Mies näet on pahimmillaan vahva alistaja. Moni jopa ajattelee yksinkertaisilla aivoillaan, että olen onnistunut, kun olen saanut vaimon, joka laittaa hyvää ruokaa ja pesee pyykin ja siinä alkaa tosiaan pitämään itseään niin jumalana, että todellisuus unohtuu...Ei se mies menetetäessä näissä tapauksissa välttämättä tajua, että se oli oma moka. Syyttää vain naisia tyhmiksi ja muuta alkukantaista.
Käänny sitten homoksi, nimim. "mie"
En koskaan kohtelisi omaa vaimoa tuolla tavalla, hölmö mies sulla ainakin tässä suhteessa.Anteeksipyyntöä ei tainnut tulla sen takia koska taisi todella olla sitä mieltä että vika oli sinussa.Aivan turhaan pahoitti sun mielen.
Sitä olen monesti ihmetellyt, kun miehet tuntuvat pitävän naisen itkua jonain tahallisena kiukuttelua tai jopa kieroiluna ja vaikuttamisyrityksenä. Jos itkettää niin eihän sille mitään voi, eikä toisaalta itkua saada aikaan tahdonvoimalla tai epäaidoilla tunteilla. Eikä itku lopu käskemällä eikä valitettavasti edes yrittämällä jos se kerran on tullakseen. Se on yksinkertaisesti vain ulosnäkyvä puoli aitoa tunnetta, jolle asianomainen ei todellakaan itse mahda mitään. Monilta miehiltä kai puuttuu joku kyky tajuta tunneasioita?
PS. Jätä se mies. Pian.
Jätä se mies. Pian.