Oliskos kukaan halukas aloittamaan kunnon painonpudotus urakan uuden vuoden jälkeen kanssani?olisi jo korkee aika alotella,,kun oon pitkittänyt kesästä asti:D..ja paino senkun nousee..ja nyt olisin halukas tosissani yrittämään.voitais vaihtaa ajatuksia ja onnistumisia sähköpostitse.ja myös toki mesessäkin jos on,,annan osoitteen sitten erikseen=).itselläni yli 40kg pudotettavaa..sillä ei niin ole väliä paljon sinulla on..:)ei jaksaisi aina yksin yrittää tuloksetta..oon nuori itse.s-posti: [email protected]
laihikselle uuden vuoden jälkeen?
marjatta^^
171331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Siis ensi vuoden jälkeen?
Etkös sinä ole tehnyt tuon jo monen monta kertaa, kuten useimmat laihduttajat.
Tein uudenvuodenlupauksen tammikuun 1 päivä tänä vuonna.
Olen käynnyt kolmen viikon välein kotisairaanhoidossa punnituksessa.
Olen nyt tiputtanut 67 kg ja jonkin verran olisi viellä jäljellä jota pitäis saada pois.
Nyt uusi tavoite on että olen syyskuussa normaalipainoinen ja aion myös olla.
Se on vaan itsestään kiinni,jos haluaa laihtua niin myös laihtuu....
Nyt tietysti suutut, mutta on kyllä hieman epäuskottavaa toimíntaa jos ilmoittaa lähitulevaisuudessa aikovansa muuttaa elämän vaikka se ei ole lainkaan onnistunut aiemmilla yrittämillä toivotulla tavalla. Mitä erikoista tammikuun pimeydessä on, että ne suklaat ja kakut alkaisivat maistua huonommin tai lenkkipolulle lähtö olisi yhtään sen helpompaa kuin lämpimällä ja valoisalla säällä. Miksi ei voida pitää matalaa profiilia vaikka ensimmäiseen -10kg pudotukseen asti jolloin olisi jotakin näyttöä siitä että tukea ja apua kannattaa edes tarjota.
Olen erittäin skeptinen siinä, että jos ihminen ilmoittaa, että huomenna teen sitä ja tätä, mutta nyt vielä tämän päivän revittelen vanhaan malliin, niin kyllä 90% näistä tapauksista on kaikkea muuta kuin valmiita loppuelämän muutoksiin jossa palkintoina ei siinnä patukat ja pitkot vaan terve elämä terveine rajoituksineen.
Joka vuosi sama homma! Ilmoitellaan, että "nyt se lähtee uusi elämä ja 20 kg pois". Helmikuussa viimeistään homma hiipuu ja pääsiäisenä suklaamunien foliot taas rapisevat tuttuun malliin. Turhauttavaa? Kyllä, ainakin jos apua pyydetään näillä manöövereillä!
Noh en voi mitään jos teiltä on mennyt usko onnistumiseen ja ootte katkeroituneet elämäntilanteeseenne.olenko ainut joka uskoo itseensä?mä ainakin oon päättänyt aloittaa,ja jos en ketää saa mukaan,niin ei se haittaa mua:)päätinpä vain kysyä.
mut koitas säkin ottaa ittees niskasta kii
Olen ottanut itseäni niskasta kiinni jo vuosia sitten kun kyllästyin "vetämättömään" olooni. En tehnyt tuosta elämäntapojeni muutoksesta mitään numeroa vaan aloitin yksinkertaisesti liikkumaan ja syömään terveellisemmin. Paino-ongelmia ei tätäkään ennen ole suuremmalti ollut joten ehkä tosiaan olen jäävi sanomaan minkälaatuista elämää voi viettää 40kg mukana raahaten.
Kuntoilen 4-5 krt viikossa reippaasti kuormittaen ja tämä tapahtuu yhtä säännöllisesti kuin nukkuminen ja syöminen = elämän osa-alue. Jos minulta kysytään laihdutus/elämänohjeita terveempään elämään, voin auttaa mutta mitään kikkailua ja ihmeitä en voi tarjota. Myöskään etukäteen hehkuttelua ja turhien pilvilinnojen rakentelua en suosittele, koska nyt esim.sinun tapauksessasi et ole koskaan pystynyt pitämään kontrollia niin, että painosi ja terveytesi olisi normaali. Siis kokemusta ei myöskään sinulla ole siitä miten vaativaa on muuttaa koko elämäntyyli keratheitolla kun sen eteen on nähtävä todella paljon työtä.
Olen epäilevä ja siihen on syynsä. Niitä syitä löytyy näiltä sivuilta sadoittain. Kirjoittelevat vain eri nimimerkillä, mutta varmaa on että aina palaavat tänne kuin muuttolinnut kunhan jouluna rohmutut konvehtirasiat ehtyvät ja uusi vuosi koittaa tyhjine lupauksineen.
eipä siitä varmaan haittaakaan oo jos tänne kirjotin,,muuten vaan...mut mä ainakin uskon onnistuvani ja eipä siinä paljon muiden mielipiteil oo mitää merkitystä
mielipiteistä kannata välittää. itse olen laihduttanut parin vuoden sisällä parikymmentä kiloa, nyt joulukuussa tullut takaisin n. neljä, ihan tietoisesti (lomamatka ja joulu ;) nyt vuodenvaihteen jälkeen aion pudottaa ne neljä ja päälle vielä kuusi mitkä jäi tuon ensimmäisen laihdutus kerran yhteydessä tiputtamatta. nuori olen myös minä ja mikä ettei voitaisiin vaihtaa kokemuksia ja vinkkejä, jos vain tahdot?
mutta aloittaja on kyllä ihan oikealla palstalla hakeakseen laihdutusseuraa joten ehkei kannata noin katkerasti kirjoitella,tai toisaalta juuri sinunlaisesi saivat minun laihdutukseeni joskus tempoa hyvin kun suutuin joten toivotaan että sinunkin viesteilläsi olisi samanlainen vaikutus
Syy miksi täällä kirjoitan on se, että en usko täältä löytyvän toimivaa vertaistukiryhmää kun porukat ja ryhmät hajoavat kuin kalaparvi ja muutama yksittäinen rekisteröitymätön ja nimimerkkiään vaihteleva yksilö jää pyytämään "tsemppiä" ja tukea kun taas repsahti tilanne käsiin. Jos on motivoitunut elämänmuutokseen ja sitäkautta painonhallintaan, niin kyllä siitä kannattaa lyödä rumpua lähimmäisille ja ystäville, jotka osaavat tarpeen tullen antaa tukea muutenkin kuin anonyymisti.
Ylipäänsä on hyvä saada esim.liikuntaharrasteisiin kaveri mukaan niin kotiinjäämiskynnys on korkeammalla. Huomattavan ylipainon ollessa kyseessä ei täältä saadulla "tsempillä" ole mitään apua. Hyödyllistä apua saa henkilöiltä jotka voivat seurata kehitystä ja tarpeen tullen puuttua siihen. Apua saa koulujen terveydenhoitajilta, kunnallisisita terveyskeskuksista jne. Liikunnan astuessa(toivottavasti) mukaan on runsaasti ylipainoisen suositeltavaa ottaa hommaan mukaan vastuunsa kantava "personal trainer" joka laatii sopivan ohjelman joka kuormittaa riittävästi ja turvallisesti.
On ihan hyvä, että itsetuntoa löytyy julistamaan päätöstä täällä netissä, mutta korostan kuitenkin, että ne todelliset voimat oman tahdon kanssa käydään kuukausi ja vuositasolla ihan toisella mitta-asteikolla. Jos painoa on pudotettava useampi kymmenen kiloa on nähtävissä, että henkilön tahdonvoima ei ole pelittävää sorttia jos paino on edes päästetty moisiin lukemiin. Tätä taustaa vasten suosittelen ammatilaisen apua jos ole tosissasi. Muistettavaa on, että koko elämä muuttuu toisenlaiseksi varsinkin jos on tottunut mähryämään herkkuja rajoituksetta. Vaikeaa on varsinkin jos omaa ns. "lapsen maun" jossa hyviä makuja edustaa kaikki ne tuotteet jotka ovat saaneet paisumaan lähtömittoihin. Tämä aika yleistä ja homma keikahtaa kun ruokavalioon astuu mukaan puurot, ruisleivät ja kasvikset vehnämössön ja sokeripullan häipyessä horisonttiin.
Joskus perseelle potkiminen on huomattavasti hyödyllisempää kuin paijaaminen ja ruikuttaminen. Ainakin jos vaivat johtuvat saamattomuudesta.
kuules sparraaja,
nyt olen sinun kanssa eri mieltä, ja paljon.
Totesit jo aiemmin tässä ketjussa ettei sinulla oli kokemusta 40 kilon pudottamisesta ja tekstistäsi se kyllä näkyy.
Itse katson että minulla on kokemusta ja näkemystä, olen puolessavälissä, 20 kg:tä on tippunut ja saman verran jäljellä.
Usko tai älä, 40 kg:tä ylipainoa, jos sitä on kerääntynyt pikkuhiljaa ei tarvitse tarkoittaa että mässätään päivittäin herkkuja ja röhnötetään sohvalla yhteiskunnan rahoilla (siltä tuo sinun sparraamisesi nimittäin nyt kuullostaa).
Takana saatta olla monta epä-onnistunutta yritystä ja paljon ahdistusta oman painonsa takia. Annokset ovat liian isoja ja herkuista kieltäytyminen vaikeata. Tunnesyöppö syö niin suruun kun iloonkin ja monet muut syövät ihan muuten vaan...ja maan vetovoima vetää sohvalle ja sitä on vaan vaikea vastustaa ja himoliikkuja arki lenkkeineen räntäsateessa voi tuntua ylivoimaiselta. Silloin kannattaa lähteä liikkeelle varovasti pienin askelin kohti kestävää muutosta ja laihdutuspäätöksen teko (piti se tai ei) on ensimmäinen askel (uudet tavat pitää oppia ja sisäistää pikkuhiljaa, vaikka yksi muutos per kuukausi, ensin ruokavalio, sitten liikunta jne.). Hyvä aloittaja!
Kyllä sen verran ylipainoinen henkilö tietää olevansa ylipainoinen ja ymmärtää että elintavoissa on parantamisen varaa mutta voi ihan oikeasti olla vaikeata ryhtyä muutoksiin ja nähdä mitkä ovat ne ongelmakohdat joihin tulisi ensimmäiseksi puuttua. Lähiympäristön tuki ja oma-aloitteinen elämäntapojen muutos on avain-asemassa, aivan kuten sanoit, mutta siihen ryhtyminen ei ole ihan niin helppoa silloin kun ympäristön usko sinuun (laihtumisen kannalta) on olematon. Jokainen käytettävissä oleva keino, olkoon se päiväkirjan pito tai näillä sivuilla tuntemustensa tilittäminen on silloin sallitua ja suotavaa ja minusta ilkeily ei ole oikea tapa kannustaa vaan jos sinulta ei uskoa ja tukea aloittajalle riitä niin voithan jättää aloituksen omaan arvoonsa (vai kohentaako se sinun itsetuntoasi kun pääset muille esittelemään omaa erinomaisuuttasi?).
Ammattilaisten apu kaikkeen kunniaan mutta harvalla meistä on varaa palkata ravitsemusterapeutti ja personal trainer avukseen ja loppujen lopuksi hekin kertovat samat asiat kun mitä netistä ja kirjoista löytyy joten itse ne muutokset on kuitenkin tehtävä! Minun kokemuksen mukaan ongelma on harvoin oikean tiedon puute vaan oikeiden tapojen (työkalujen) puuttuminen.
Ja nimenomaan silloin kun sitä pudotettavaa on paljon minusta on hyvä että hakee tukea eri kanavoista. Kun itse vuosi sitten alotin oman urakkani niin aloin käymään näillä sivuilla aika usein. En juuri kirjoitellut tänne mutta luin ihmisten viestejä ja minusta oli kiva tietää että muut kamppailevat samojen ongelmien kanssa. Sain täältä paljon hyviä vinkkejä ja tukea joka auttoi eteenpäin.
Nyt uudenvuoden jälkeen (enkä tarkoita sillä että olisin missään vaiheessa unohtanut projektiani tai antanut itselleni lupaa mässätä hillitömästi) minun on tarkoitus kiristää vyötä taas ja karistaa kesäksi 10 kiloa lisää pois. Ajattelin tilittää tuntemuksiani näillä sivuilla sillä ajattelin että täältä saisi hyvää vertaistukea ja vähän piristystä laihduttamiseen.
Kun kirjoitan olen ihan iloinen jos sinä "sparraaja" annat minulle hyviä rakentavia vinkkejä laihduttamisesta ja terveellisistä ruokailutottumuksista ja urheilemisestä mutta asenteellista ilkeilyä en sinulta todellakaan kaipaa koska olen ihan varma ettei se saa minulta gramma tai senttiäkään pois (tai ehkä kohonnut adrealiinitaso auttaa hieman mutta pärjään kyllä ilman sitä apua).
Onnea ja tsemppiä kaikille uusille ja vähän vanhemille laihduttajille, eteenpäin pikkuhiljaa...
"Ammattilaisten apu kaikkeen kunniaan mutta harvalla meistä on varaa palkata ravitsemusterapeutti ja personal trainer avukseen ja loppujen lopuksi hekin kertovat samat asiat kun mitä netistä ja kirjoista löytyy joten itse ne muutokset on kuitenkin tehtävä! Minun kokemuksen mukaan ongelma on harvoin oikean tiedon puute vaan oikeiden tapojen (työkalujen) puuttuminen."
Terveyskeskuksen terveydenhoitaja/diabeteshoitaja auttaa ilmaiseksi, siis terv.keskusmaksun hinnalla.
Ja se muutos,se on lähdettävä jokatapauksessa itsestä.
Aloita todellakin pienin askelin,älä kerralla rohmua liikaa hommaa,remonttisi katkeaa heti.
Päätä jo tänään:otan vain kuusi piparia (ennen 20) otan vain kaksi pullaa, (ennen 7) syön perunaa ja kaalia enemmän tänään, otan rasvatonta maitoa jnejne...syö tavallista ruokaa vähemmän kuin eilen,liiku kilometri enemmän kuin eilen....muuta tapojasi pikkuhiljaa.
Hanki vihko jonne kirjoitat nyt ylös jokaikisen suupalan ja liikunnan. Katsot siitä,mitä pitää muuttaa...tai googlaa:ruokapäiväkirja
malleja kyllä löytyy...ONNEA!
ps. mulla on jo 10kg kasassa elämäntaparempan aloitettuani...en enää laihduta,opettelen uusia tapoja!
On edelleen myönnettävä etten omaa kokemusta 40kg liikakilon pudottamisesta, mutta sitä tosiasiaa se ei vesitä, että omaan pitkäaikaista kokemusta elämäntyylistä jossa tällaisia ongelmia ei ole mahdollista syntyä tai niistä pääsee takuuvarmasti eroon. Jos en ole kovinkaan pahasti väärässä, niin tästä elämäntavasta haaveillaan ja siihen pyritään? Onko toisessa ääripäässä olevan mahdotonta antaa neuvoja mitä tämä vaatii? Tiedän mitä vaatii perheellisenä sovittaa arkeen 4-5 krt urheilua tinkimättä yhteisestä perheen ajasta.
Pikkuhiljaa 40kg? Eikö jo muutaman ylipainokilon jälkeen ole hankittava suurempia vaatteita jolloin tämän tulkitseminen vahingoksi on kyllä itsensä huiputtamisen riemuvoitoksi. Jos taustalla ei ole diagnosoitua sairautta, on kyllä täysin oikeutettua väittää liikakilojen syntyneen omasta laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Miksi tosiasia pitäisi sokeroida jos muutos on realismia?
Sisälukutaito kunniaan! Edelleenkin suosittelen alan ammattilaisia kunnallisella tasolla tai esim.koulussa. Ja mitä rahan menoon tulee, on kertamaksuna hankittu PT huomattavasti huokeampi vaihtoehto kuin nämä täällä tarjoillut ihmedieettien pillerit ja loppupelin D2-lääkitys.
Selittely ja itselleenvalehtelu on heti liiallisen "rumpuunlyömisen" jälkeen suurin kompastuskivi mihin tottumuksien muuttaminen nyykähtää. Edelleen! Älkää hehkutelko liikaa mitä tulee tapahtumaan lähitulevaisuudessa, vaan todetkaa realistisesti tapahtunut taaksepäin katsoen jolloin on jotakin kertomisen aihetta.
Annan erittäin mielelläni ohjeita ja vinkkejä laihdutukseen ja painonhallintaan, mutta ihan tuuleen en huutele jos ihmeitä odotellaan.
Saatte aivan vapaasti olla eri mieltä asioista ja niinhän minäkin olen. Olen vain uskoakseni täällä esiintyvien nimimerkkien edustajana tuolta "senioripuolelta" joten jonkinlaista perspektiiviä on elämästä ja sen omaehtoisen muutoksen vaatimista uhrauksista. Suuttuakin saa jos siltä tuntuu. Tosiasiat pysyvät jokatapauksessa ennallaan vaikka niitä kuinka vatuloi.
Erittäin asiallista tietoa elämänmuutokseen saa tuolta kutrin sivuilta. Konstailematonta tietoa ja ennenkaikkea neuvot suuntaavat terveeseen tapaan unohtaen kaikki poppakonstit ja itsensähuijaamiset jne. Toisaalta jos aidan matalin kohta kiehtoo, ei tuolta löydy apua. Taitaa myös olla tuolla maininta näistä sivuista epätoivoisimpien jojottajien loppusijoituspaikkana.
Lähden lenkille ja saunaan!
tosi kiva että löytyi myös sellaisia henkilöitä ketkä ovat samaa mieltä kanssani:)joo olisi kiva tosiaan vaihtaa vikkejä muita.=)kyllähän tässä iässä tosiaan laihdutus on hyväksi,varsinkin kun on näin paljon painoa ylimääräistä kuin minulla
tuo on kyllä aivan totta;D
Hei, kirjoitit että
!Ammattilaisten apu kaikkeen kunniaan mutta harvalla meistä on varaa palkata ravitsemusterapeutti ja personal trainer avukseen ja loppujen lopuksi hekin kertovat samat asiat kun mitä netistä ja kirjoista löytyy joten itse ne muutokset on kuitenkin tehtävä! Minun kokemuksen mukaan ongelma on harvoin oikean tiedon puute vaan oikeiden tapojen (työkalujen) puuttuminen. "
--Olen ollut samaa mieltä kanssasi mutta nyt olen kokeillut sekä omin voimin että molempien mainitsemiesi ammattilaisten kanssa, ja vannon ammattilaisten nimiin. Ei ammattilaista tarvitse palkata vierelle joka päiväksi, vaan pyytää häneltä itselle sovitetut ohjeet ja sitten käyttää sitä omaa tahto oikeiden tapojen rakentamiseen. Se on paljon helpompaa ja tuloksellisempaa (terveellisyydetä puhumattaaan) kun sen tekevät ammattilaiset!
Ja hinnasta: olen saanut erinomaiset palvelut molemmista n.60€ hintaan/ammattilainen. Itsestäni on sitten kiinni. tarvitsenko heitä enemmänkin. Mutta eihän tuo hinta ole mitään jos vertaa sitä mässäilijän ruokalaskuun!
ja en siis edusta mitään tällaista ammattiryhmä itse :)
Olipas hyvä puolustuspuhe, "minä vaan"! Kaikkein helpointahan on arvostella ylipainoisia heikosta tahdonvoimasta niiden, joilla ei koskaan ole minkäänlaisia paino-ongelmia ollut.
Olen Sparraajan kanssa eri mieltä myös siitä, että persauksille potkiminen auttaisi. Minua ei ainakaan sillä tavalla sparrata, masennun vain.
Olen itse niitä, jotka yrittävät kerta toisensa jälkeen uudestaan, enkä näe siinä mitään väärää. Minusta on hyvä, että asia tiedostetaan ja että edes yritetään. Se, ettei pysyvä painonpudotus niin vain onnistukaan, osoittaa, kuinka vaikeaa se todellisuudessa on.
Yksi syy toistuviin epäonnistumisiin voikin olla, ettei laihdutushalu lähde itsestä vaan ympäristön painostuksesta (median antama malli, terveydenhoidon ammattilaisten kehoitukset). Onnistumisessa taas voi auttaa vertaistuki, mitä luulen useimpien täältä hakevan. On hyvä tietää, ettei ole ongelmineen yksin.