On olemassa välttämättömiä tilanteita, joissa on pakko tavata entistä ja mikä ettei. Välillä se on tosi hauskaa. Lapset ja talousasiat. Joskus muutenkin on kiva nähdä ja kysellä kuulumisia. Nyt vaihtuu vuosi ja odotukset ovat korkealla ja mukaansa tempaavia.Uusien heilojenkin toivoisi olevan samaa mieltä.
Tapaamme exsän kanssa
joissakin merkeissä
41115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannattaa sinunkin muistaa että uudella heilalla voi olla ikäviä kokemuksia exien hyvistä väleistä.
Nykyään ex-mieheni oli ollu eronneena kolme vuotta kun tavattiin. Muutettiin yhteen, mentiin naimisiin, lapsikin saatiin. Koko sen ajan se oli satunnaisesti pitänyt yhteyttä exäänsä koska heillä oli yksi lapsi. Minusta se oli ok.
Sitten kävi niin, että mies oli ensimmäisen lapsensa 12-v. synttäreillä exän luona.
/mainittakoon etten koskaan ollut tervetullut hänen exänsä nenän eteen eikä hän halunnut olla missään tekemisissä mun kanssa. sen sijaan hänen eräs tilapäinen miesystävä kävi jopa meillä! mutta en ole yhtä pikkumainen kuin tuo exä./
Kello oli jo yli 23 illalla, ja mies oli ollut viidestä asti siellä. Ei siinä mitään, vaikka vähän jo odottelin. Sitten ilmestyi poliisi ovemme taakse, ja mukana oli tuo 12-v. poika, ympäripäissään. Siinä selviteltiin hiukan sekavaa tilannetta. Tuli ilmi, että poika oli ollut kotona isän tullessa synttäreille. Isä ja äiti olivat avanneet shampanjan, ja jotain muutakin alkoholia. Poika ei tiennyt. Vanhemmat olivat päihtyneet jonkin vertran ja pojan mukaan alkaneet lääpimään toisiaan. Pojan mukaan hän oli nähnyt sitä ennenkin. Poikaa tilanne alkoi kuvottaa, hän varasti pullon vodkaa ja lähti ulos juomaan. Oli välillä ollut kellarissakin, ja sitten kai lähti kaupungille. Humalatila johti jonkinlaiseen riehumiseen ja poliisit tuli paikalle. Poika ei halunnut kotiinsa vaan ilmoitti tulevansa meille. Hän jäi luokseni nukkumaan.
Mies ilmestyi seuraavana päivänä ja valehteli niin luontevasti että oksensin. "Oli lähtenyt kaverinsa luo ja olleet liian jurrissa, menneet baariin ja kaverin luo takas minne sammunut". Miehellä siis ei ole taipumusta alkoholin käyttöön, eikä ainakaan kavereiden luona yöpymiseen. Selitystulvan aikana poika ilmestyi isänsä eteen krapulassa ja mainitsi isästään muutaman painokelvottoman kommentin. Asia alkoi pikkuhiljaa selvitä ja yllätyin todellakin kun selvis että mies ja ex oli aina silloin tällöin puuhanneet sängyssä. Minulle mies piti sellaista kuvaa yllä että oli väleissä exän kanssa, muttei erityisesti välittänyt tämän seurasta, että ikäänkuin jotain kränää oli ilmassa. Minä idiootti olin vielä tukenut miestä, että lapsen takia on hyvä kun heillä on asialliset välit!!!
Enempää selityksiä en halunnut kuulla, vaan kehotin miestä keräämään kamansa ja häipymään elämästäni. Nyt elän tytön kanssa kaksin, isä tapaa sopimuksen mukaan tyttöä, minä vältän miehen kanssa puhumistakin. Mulle mies yrittää ajoittain selittää että suhde exään on ohi ja haluaisi tavata minua edes vaikka niin että asutaan erillään. Toisin sanoen samaa paskaa kuin mitä minun selän takan touhuttiin! Kuvottava mies. V*tuttaa kun oon koskaan sellaseen erehtynyt ja luottanut.
Vaikka tuskin enää luotan yhteenkään mieheen, EX miehistä puhumattakaan, niin yksikään ex-vaimokaan ei saa minua uskomaan että hänen ja ex.miehen välit olisivat 'pelkkää ystävyyttä'. Vaikk se ei suuremmin mulle kuuluiskaan, koska niin vakavaan suhteeseen en edes ala että lapsia ja exiä aletaan esitellä toisillemme. Eikä taatusti saman katon alle muutettaisi. Naimattomia sopivia miehiä tuskin tämän ikäinen enää tapaakaan, joten eiköhän tämä loppuelämä mukavasti yksinkin mene. Eipä tule pettymyksiä.
Suurimpia vitsejä (joka kylläkään ei naurata) on tämä mitä aina kuulee kyllästymiseen asti: "me ollaan exän kanssa vaan ystäviä". Tuo on niitä satuja joka ei ainakaan minun kohdallani meni läpi. Mielestäni on ihan ok että exien kanssa ollaan väleissä, lähetetään esim. joulukortit, onnitellaan vaikka synttäreiden aikaan jne. OK. Tuosta kun mennään eteenpäin ja aktiivisempaan yhteydenpitoon alkaa minulla ainakin valot näyttää enemmän punaista kuin vihreää.
Sattuupa vaan olemaan etten usko sitten pätkääkään tuohon "ollaan vaan ystäviä"-satuun. Taustalla on useampikin juttu. Ensinnäkin miehen ja naisen välillä on käytännössä aina jotain pientä "vipinää", jos vaan toinen ei nyt ihan muistuta mustan laguunin hirviötä. Naisista en tiedä kun olen mies, se kumminkin on varma että mies tuntee automaattisesti ainakin jonkinlaista pientä vetoa/kiinnostusta (kaunista) naista kohtaan. Kyseessä on ihan luonnollinen ilmiö, ihminen on otus kuten kaikki eläimetkin, luotu lisääntymään ja jatkamaan sukuaan.
Toinen aika olennainen pointti on että olisi aivan äärettömän harvinaista että olisi eronnut pariskunta josta kumpikaan osapuoli ei tuntisi mitään halua/romanttisia tunteita sitä toista kohtaan. Tietenkin kummatkin voivat näin sanoa, mutta mahtaako olla totta? Etenkään jos vähän annetaan juotavaa eteen että turhat estot hälvenee? Onko muka aivan kokonaan hävinnyt se kemia, joka joskus veti tuon pariskunnan yhteen? Onko ihan varma että ainakin toinen eronneista ei ajattele mielessään "se oli kyllä silloin oikeastaan aika mahtavaa, miltäköhän se mahtuisikaan nyt tuntua..."? Minä en ainakaan usko tuohon. Vaikka suhde aikanaan olisikin kaatunut, niin en usko että se yhteinen kemia ihan kokonaan on hävinnyt. Se riittääkin sitten aika pitkälle, ei välttämättä yhteen palaamiseen mutta ainakin yhteiseen sänkyyn. Enemmän tai vähemmän helposti, etenkin jos toinen osapuoli on kovinkin valmis, halukas ja innokas.
Nämä tilanteet on kuitenkin helppo välttää. Pitää riittävästi eroa siihen entiseen, sen takiahan nimitys onkin juuri entinen, että se ei ole se nykyinen kenen kanssa tulevaisuuttaan rakentaa. Kannattaa jokaisen miettiä että mikäpä se onkaan tärkeintä, mennyt vai tuleva. Näkeehän täälläkin näitä kommentteja, "jos rajoittaa toista niin ettei saa edes entisiään tavata niin kohta se ei anna mun tavata edes ystäviäni, blaa blaa blaa..." Tuo on niitä harhaisia höpinöitä mikä lähinnä säälittää. Entiset on entisiä ja sellaisina ne kannattaa pitää. Muuten sitä on kohta itsekin jonkun toisen entinen. Kuten tässä kirjoittajan ex-äijä itsestään sellaisen teki.
Ihan sydän hypähti kun kirjoitit tälleen: Toinen aika olennainen pointti on että olisi aivan äärettömän harvinaista että olisi eronnut pariskunta josta kumpikaan osapuoli ei tuntisi mitään halua/romanttisia tunteita sitä toista kohtaan.
On kai kuitenkin tavallisempaa että nimenomaan ei tunne vetoa toiseen. Erinäisistä syistä johtuen. Avioeroon kai on syitä ja niiden syiden pohjalta tietynlainen luottamus ja mielenkiinto kuollut. En tiedä kovin nuorista avioeroajista kun tunnen vain yli 4-kymppisiä ja kyllä se yhteydenpito "parhaimmilaan" on teennäisen kohteliasta keskustelua jos pakolla samaan tilanteeseen joutuvat. Ihan naurattaa joskus omakin käytös kun selkäpiissä menee inhon väreet eksvaimon takia. Tai, poikkeus on eräs eksmieheens takertunut rouvashenkilö mutta hän lienee poikkeus,toivottavasti ainakin.
Mutta siis kyllä itelleen on hyvä tarkentaa että ero on tehty vankan harkinnan jälkeen ja siittä eletään eteenpäin uusissa kuvioissa. Luotetaan uusiin ihmisiin ja ollaan luottamuksen arvoisia ja rehellisiä. Että menis vähän paremmin kuin aikasemmin.
vaikka uudet kuvioissa mukana!! On tää härskiä hommaa.....