Sain äsken tietää että mieheni (yhdessä n. puoli vuotta) on pyytänyt omia vanhempiaan laittamaan testamenttiin merkinnän ettei hänen vaimolla olisi mitään osaa eikä arpaa heidän perintöön, ja että tulevilla lapset saisi osansa siitä perinnöstä sillä ehdolla että heille tehdään isyystesti.
Tämä siis miehen pyynnöstä! Olen ällikällä lyöty, siitä huolimatta että hän ilmeisesti teki sen ennenkun tavattiin. Mitä liikkuu tuollaisein ihmisen päässä? Olen tässä tosissani harkinnut suhteen lopettamista tuollaisen takia.
Tämä siis miehen pyynnöstä! Olen ällikällä lyöty, siitä huolimatta että hän ilmeisesti teki sen ennenkun tavattiin. Mitä liikkuu tuollaisein ihmisen päässä? Olen tässä tosissani harkinnut suhteen lopettamista tuollaisen takia.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei kai me mennä naimisiin puolison vanhempien rahojen tähden - eihän? Minun mielestä tuo on vain järkevä teko, mitä ei pitäisi ottaa mitenkään epäluottamuslauseena. Ja kyllähän mies halusi kuitenkin varmistaa rahat omille lapsilleen.
Kannattaisi suhtautua asiaan kuin aikuiset ihmiset ja vielä mieluummin pyytää omia vanhempia tekemään saman asian. Siis ilman kostonhalua...
Toivottavasti hänen miehellään alkavat kellot kilistä jos kuulee että naista vituttaa jäädä ilman rahoja jotka ei alunperinkään hänelle kuulu.
Miehesihän on todella fiksu, samoin hänen vanhempansa. Omat vanhempani tehneet ihan saman eli perintäoikeus evätty puolisolta.Elämä opettaa varovaiseksi, vaikka sitä olisi kuinka hirveän rakastunut.Vanhemmat ajavat aina lastensa puolta. Ei sen silti pitäisi teidän välistänne rakkautta estää, jos niin sittenhän sinä todistat olevasi vain miehesi rahojen perässä. VOI VOI!!
Se edellyttää ISYYSTESTIÄ että lapset saisi periä. Se tässä eniten vituttaa. Ei se etten saa avioerossa mitään, vaikka kyllä sekin pistää miettimään.
Siis avioerossa et saa hänen vanhempien perinnöstä puolta. Ilman avioehtoa kaikki muu kyllä ositetaan...
Ja eihän tuolla isyystestillä ole niin merkitystä jos kerta lapset ovat omia. Ei siinä lapsille ole mitään väärää.
Ihmiset ovat vaan nykyään varovaisempia ja koska kaikkea tapahtuu, niin ei siitä voi ketään syyttää. Eikä tällaiset asiat sitä rakkautta muuta, kumpaankaan suuntaan.
Siis kyllähän sinä saat puolet siitä, mikä on avioliittonne aikana hankittu, ellette tee avioehtoa. Siihen avioehtoon tarvitaan myös sinun allekirjoituksesi.
Sen sijaan miehesi vanhemmat voivat määrätä vain sen osuuden osalta, minkä he jättävät pojalleen perintönä.
Ihmettelen hieman tuota isyystestiä. Jos olette avioliitossa, lapsi on automaattisesti hänen lapsensa, ellei miehesi sitä moiti. Suomessa lapset syntyessään avioliitossa ovat puolisoiden. Sen sijaan avoliitossa syntyneet lapset tarvitsevat isän hyväksymisen. Silloin voi olla kohtuullista tuo isyystesti, ja mielenrauhasi takia sinun se kannattaa pyytääkin.
Kuulostaa kyllä melko ihmeellisestä. Meillä ainakin kaikki yhteistä, yhteinen koti=yhteinen elämä ja sitä kautta yhteiset elinkustannukset.
Jos siis naimisissa, pakostakin toinen jotuu (esim äitiyden) takia olemaan pois ansiotyöstä, mutta yhteistä hyväähään sen aikana tehdään ja kuuluu samat rahat, ilman omistussuhteita.. Esim yhteinen pankkitili takaa sen, ettei toinen rupea "omimaan itsetienattuja" rahojaan.. Tosin me molemmat olemme järkeviä rahan käyttäjiä, emme tuhlaa tarpeettomaan krääsään. Ja homma toimii!
Kannattaa ottaa selvää kyllä tuollaisen miehen arvomaailmasta, että kannattaako perhettä perustaa ja joutua siinä mielessä "hänen elätettäväkseen".
Raha on sellainen asia josta ei saisi olla mustasukkainen, kun se menee yhteisen kodin hoitamiseen.
Meillä on tehty kanssa samoin ja tehdään miehen kanssa samoin omien lasten testamenttiin merkintä. On sellaisia perittäväksi tulevia asioita kuitenkin, jota ei tahdo suvusta pois. Suvun mökki, suvun talo... Jos ero tulee ja tällaista ehtoa testamentissa ei ole, ne joudutaan myymään. Enkä tahdo myydä isoisän omin käsin rakentamaa taloa tai joitain melko arvokkaita taide-esineitä jotka ovat olleet suvussa aina. Rahasta viis, sitä tulee ja menee, mutta omaisuuteen voi liittyä tunnearvoa.
Ei siinä sen kummepia. Koettu on ja jos avioehto ei käy, voi puolestani painua ****uun.
Hyvä että otit nimenomaan suomalaisnaisen esille. Hän ei ole luotettava, toisin kuin esim. venäläinen, virolainen ja ennenkaikkea thaimaalainen...
Itse olen myös laatinut testamentin ja olemme mieheni kanssa tehneet myös keskinäisen että kumpikin saa hallitä toisen omaisuutta niin kauna kun elää mutta hävittää eikä periyttää ei saa ja vanhempani ovat veljeni harmillisen vaimon takia tehneet sellaisen että lastensa puolisot eivät saa periä heidän kauttaan tulevaa omaisuutta jota on kuitenkin melkoisesti. Siitäkös veljeni vaimo oli naama mytryllä kun kuuli moisesta. Itse olen vaatinut moisen testamentin siksi koska miehelläni on lapsi jolle en todellakaan aio jättää omaisuuttani vaan laitan sen muualee mitä minulta jää jos jäää :)
Ei nämä asiat ole sen kummallisempia ja suosittelisin lämpimästi kaikille joilla jotakin jaettavaa on, säästyisi monet harmit.
lapseni puolison pois sulkevaa testamenttia omaisuudestamme mieheni kanssa, koska minä en ainakaan halua, että tuleva (kuka sitten onkin) miniäni aloittaa mahdollisesti joskus uuden elämän minun "rahoillani". Tottakai oma lapseni on aina etulyöntiasemassa omaisuuteni suhteen, esim. avioeron sattuessa. Miniähän, vaikka kuinka mieluisa olisikin, on kuitenkin sukuun ulkopuolelta tullut henkilö.
Miehesi on ymmärtänyt jo ennen sinua, että kaikki naiset ovat valehtelevia ja pettäviä huoria.
Onko pakko pettää? Onko pakko hä? Siksi miehesikin on tehnyt noin, kun tietää, ettet kykene hillitsemään itseäsi.
Mitäs tuossa. Täysin on järkevää ja normaalia miehesi toiminta. Miksi sinun, tai mahdollisesti vieraitten lasten, tulisi saada jotain miehen vanhempien omaisuudesta.
Tuo testamenttisäännös siis lienee koskevan VAIN vanehmmilta saatua/perittyä omaisuutta. Mutta mitä ilmeisimmin ei ennen avioiliittoa tai sen aikana hankittua omaisuutta. Huomaathan tämän asian eron???
Eli käytännössä avioliittoonne tulisi olemaan ihan normaalia rahan käytöltään (ellei avioehtoa tehdä) ja avio-oikeuksiltaan.
Ota tyttö asioista selvää ennen kuin teen tunnepitoisia päätelmiä ja toimia...
kuulostaa hieman oudolta, koska jos lapsenne ovat syntyneet avioliittossa niin puolisosi on joka tapauksessa heidän virallinen isänsä. Jos he ovat syntyneet avioliiton ulkopuolella niin olette luultavasti tehneet tarpeelliset paperit isyydestä. En ymmärrä, miksi isyystestiä pitäisi myöhemmin alkaa vaatia.
Sen sijaan vanhempien testamentti on täysin heidän oma asiansa ja mielestäni täysin ymmärrettävä. Jos itse saan joskus aikaiseksi testamentin (heh, ei tosin ole paljon testamentattavaa omaisuutta) niin tulen ilman muuta rajaamaan sen koskemaan vain omaa lastani, ei hänen puolisoaan.
Omien vanhempieni kanssa olen jo sopinut, että he "hyppäävät testamentissaan minun ylitseni" ja siirtävät minulle kuuluvan omaisuuden suoraan lapselleni, jos se on mahdollista. (Asia nousi esiin pari vuotta sitten, kun toinen vanhemmistani oli huonossa kunnossa ja joutui mm. ohitusleikkaukseen, mutta sen jälkeen kun akuutti kriisi oli ohi niin kävi niin kuin usein käy: asia unohtui ja on edelleen hoitamatta.)
Ne siis vaatii isyystestin isyyden vahvistamiseksi että lapsi saisi periä miehen vanhemmilta. Jos on negatiivinen tai sitä ei tehdä, lapsi ei peri mitään.