Tunteella vai järjellä?

Itse olin samassa tilanteessa vuosi sitten... tapasin miehen jonka kanssa ystävystyin ja lopulta tajusin olevani rakastunut. minusta tuntui että hän oli aivan eri luokkaa kuin kumppanini,joka kyllä on todella hyvä mies myös ja lopulta katkaisin parisuhteeni. Jonkun ajan kuluttua(n.vuosi) tajusin kuitenkin että ei hän niin ihmeellinen ole. Lopulta palasin mieheni luo, joka epäilyjen jälkeen oli valmis yrittämään uudelleen. Helppoa ei ole ollut mutta olen tyytyväinen. Ja erittäin kiitollinen että mieheni pystyi antamaan toisen mahdollisuuden! Sitä ei varmastikaan kaikki tee!
Olen nuorempi kuin sinä, ymmärrän että sinulla on enemmän pelissä. En voi ratkaista asiaa puolestasi, päädytkö pysymään uskollisena, käytkö läpi rinnakkaissuhteen vaiko puratko nykyisen suhteesi, mutta sen voin sanoa, että ihminen kaipaa liian usein jotain parempaa vaikka kaikki on jo hyvin, tai ehkä se johtuu juuri siitä; kaikki on liian hyvin.
Kaikilla tulee eteen niin avioliitossa kuin omassa elämässään vaihe,jopa usean vuoden kestävä, jolloin alkaa epäilemään että onkin valinnut väärin. Vaikeita aikoja on kuitenkin vain kestettävä, ei elämä ole aina rakkauden huumaa. Ota itseäsi niskasta kiinni ja mieti mitkä arvot sinulle ovat todella tärkeitä elämässäsi.

Miksi menit naimisiin naisen kanssa jota et rakasta?

Itsehän sen totesit, kaikkea ei voi saada...mutta tiedätkö, kaiken voi menettää.
Ehkä mietit tarkasti mitä voit menettää. Saattaa hyvin olla, että nainen jonka olet tavannut, elää lähinnä kuvitelmissasi, ja on todellisuudessa aivan toista. Ja sen selvittämiseen menisi vuosi yhdessä asuen, ennen kuin voisit tietää millainen toinen todella on.
Olisiko syytä kääntää katse avioliittoosi ja vaimoosi, ja miettiä miten voit tehdä suhteesta vielä paremman?

Niin,tunteet vai jarki.Ikavakseni minun on heti sanottava etta kaltaistasi ihastumisen huumaa kokee tuhannet ja tuhannet ihmiset,se mika sinusta nyt tuntuu ainutkertaiselta ei ole sita.Se on hormonien ja omien tunteiden tuomaa harhaa joka loppuu kun se toinen osottaa olevansa ihan yhta maallinen kuin vaimosi,ilkea ja arsyttava valilla jne.

Sinusta nyt ihastuminen huumassa unohtuu miten ihastuit myos vaimoosi,tunne oli hyvin samantapainen kunnes se muuttui tavalliseksi ja arkiseksi mita KAIKKI AVIOLIITOT OVAT.Uusi suhde muuttuu siksi myos.

Ihminen ajattelee kumppania vaihtaessaan etta tamam ihminen tekee minut varmasti paljon onnellisemmaksi kuin edellinen.Niin,tutkimusten mukaan nain ei kay vaan SUURIN OSA eronneista katuu erooan tai pitaa sita ensimmaista liittoa parhaimpana jossa olisi kannattanut olla.

Tiedan mita tunnet,olen kaynyt sen lapi.Itse katkaisin suhteet ihastuksen kohteeseen ja elin elamaani eteenpain wanhan kumppanin kanssa.Aluksi,pari kolme vuotta,ei mennyt paivaakaan etten olisi hanta ajtellut.Monia kertoja suunnittelin soittoa,tapaamista.Han otti yhteytta minuun n.3v suhteen jalkeen.Torjuin hanet tarmokkaasti vaikka sydanta viilsi.

Itseasiassa nyt kun ajattelen kaikki meni hyvin,minulla on ihana muisto,sydamen salaisuus, hyva ja lammin tunne hanesta.Suhteemme olisi voinut epaonnistua ja jaada katkuruutta siita etta jatin (hyvan ja kunnon)mieheni hanen vuokseen.Parempi muistella hyvaa kuin pahaa ja tunnen aina rakastavani hanta,vaikken hanta naa.Suhteeni mieheeni parani sen jalkeen kun vihdoin kerroin hanellekin,han antoi anteeksi.

Hyva ettei sinulla ole lapsia tuomassa lisatuskaa.Tee kuten tunnet oikeaksi.Iloista kevatta!

Olen sinua muutamia vuosia vanhempi ja ollut naimisissa 13-vuotta. Olemme myös lapseton pari, joskin meistä olen minä se, joka lapsia haluaisi.

Ihastuin joulun alla itseäni kymmenen vuotta nuorempaan kuvankauniiseen naiseen ja hän minuun. En olisi ikinä uskonut tilanteen tulevan noin äkisti, enkä ainakaan minulle. En ole mikään naisten kaataja...



Olemme tavanneet muutamaan otteeseen tuon jälkeen, mutta seksiä en ole ihastukseni kanssa harrastanut. Tapaamiset ovat täynnä sähköä ja seksiä. Ihastumista! Aivan toista kuin vaimoni kanssa koskaan. Ne ovat tosiaan jääneet vielä tuollaiselle suutelu- ja tanssiasteelle.

Aivan kuten sinäkin ajattelen ihastustani aivan koko ajan, mutta olen jo ajat sitten antanut itselleni luvan ihastumiseen. Seksiä, sovittuja tapaamisia ja kotona valehtelua en ryhdy harjoittamaan. Kaksoiselämä on muita kuin minua varten.

Kun en ole nähnyt ihastustani nyt kolmeen viikkoon, olo alkaa jo hieman helpottaa. Silti odotan ensi viikonloppua. Luultavasti näen hänet silloin. Tiedän, että hän ajattelee myös näin...

Olemme sopineet, ettemme kirjoita, soita tai yritä nähdä toisiamme paitsi "sattumalta" tietyissä tilanteissa. Viimeksi meinasimme jo vaihtaa numeroitakin. Onneksi järki voitti.


Olen miettinyt pitkään, mitä tehdä... Luulen, että näistä pohdinnoista on sinullekin hyötyä.

Mietin, miksi tässä uudessa tilanteessa ihastuin ja keneen. Enhän käytännöllisesti katsoen tunne ihastustani lainkaan. Hän vaikuttaa uskomattoman mukavalta, älykkäältä ja niin kuin jo sanoin, _Kauniilta_. Mutta miksi ihastuin?

Nykyinen elämäni vaimoni kanssa omassa jo maksetussa kodissa on taloudellisesti turvattua, leppoisaa, harmaata, tylsää... Elämä nykyhetkessä tuntuu puuttuvan. Säästöjä kertyy, kun lapsia ei ole ja elämän sisältö on pitkälti tulevaisuuden pohtimista.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että yritän rakastua ja kehittää suhdetta vaimooni uudelleen.
Yritän pakottaa itseni muistelemaan suhteeni alkuaikoija vaimoni kanssa. Erityisesti teen niin tilanteissa, joissa ihastukseni tulee mieleeni, eli oikeastaan koko ajan.

Seurauksena on ollut, että seksi vaimon kanssa on ollut viimeaikoina uskomattoman hyvää. Löydän edelleenkin sekä itsestäni, että vaimostani rakastuneenkin puolen. Vaikkei se olekaan sitä samaa kuin alussa (kuinka voisikaan olla) tiedän, että tämä episodi vain lujittaa suhdettamme. Tämä toimii!

Kuten et sinäkään, en myöskään minä kerro tästä vaimolleni koskaan.


Suosittelen siis, että alä tee ihastuksesi kanssa mitään. Jätä hänet ihastumiseksi. Hän on sydämessäsi täydellinen ja virheetön loppuun asti. Vuoden parin päästä muistelemme :-) näitä ihastuksia enää ehkä vain kerran päivässä.

Jos kuitenkin tutustut tarkemmin, on paljon mahdollista, että hän osoittautuu aivan tavalliseksi ihmiseksi. Varmaan joissain asioissa paremmaksi kuin vaimosi, mutta monissa huonommaksi.

Itse olen lisäksi niin mukavuudenhaluinen, että ajatus raastavasta kattiloiden jakamisesta tuntuu aika hirveältä. Se, ettei ole lapsia varmaan helpottaisi kyllä tätä puolta.

Pidä kiinni vaimostasi. Hän on varmasti paras, mitä sinulla voi olla. Järki voittaa aina loppujen lopuksi!

Pura tunteesi vaimollesi, kerro, mikä mättää. Yritä rakastua uudelleen, muistele alkuaikojanne.

Tsemppiä sinulle. Perustetaanko rakastumisen uhrit ry. ?