Kaipaisin mielipiteitä. Olen 34-v sinkkumies, jolla ei ole omia lapsia. Olen tapaillut mukavaa naista, jolla on kaksi alle kouluikäistä lasta. Lasten isä ei enää ole kuvioissa mukana millään tasolla.
Suhteemme on kehittynyt seurusteluasteelle. Ongelmana on vähäinen yhteinen aika, jonka voimme viettää yhdessä. Nykyiset tapaamisemme ajoittuvat 1-2:een arki-iltaan, ohjelmassa useimmiten 1-2h tv:n katsomista, kun lapset ovat menneet nukkumaan.
Viikonloppuisin/lomilla yhteistä aikaa järjestyy vain siinä tapauksessa, että saamme hankittua lapsenvahdin. Olen aktiivinen vapaa-ajallani, ja tykkään käydä konserteissa, teatterissa, erilaisissa urheilu-aktiviteeteissa yms. Pidän toki lapsista, mutta nykynäkymin ainoa mahdollisuus viettää aikaa naisystäväni kanssa, on mennä heille istumaan sohvalle, lasten hereillä ollessa vieden äitinsä 100% huomion. Mielelläni minäkin naperoiden kanssa kaikkea touhuilen, mutta tuntuu vain ettei aikaa toiseen tutustumiseen ole riittävästi.
Työni sisältää n. kerran kuussa matkustamista eurooppaan, ja näille usein viikonlopuiksi ajoittuville matkoille haluaisin ottaa myös naisystäväni mukaan. Mutta mistäs se lapsenvahti 3-4 päiväksi...
On selvää että lapset ovat ja aina tulevatkin olemaan se ensimmäinen ja tärkein asia naiseni elämässä. Näin pitää ollakin. Pidän hänestä ja lapsista kovasti, mutta haluaisin löytää jonkin kompromissin, jolloin ei tarvitsi luopua aktiivisesta elämästäni, josta haluaisin nimenomaan nauttia myös naiseni kanssa, eikä kuitenkaan muuttua siksi sammarit päällä nojatuolissa kaiken vapaa-aikansa viettäväksi perheenisäksi.
Toivoisin asiallisia kommentteja, ei mitään "ota joku lapseton sitten, äläkä valita"- tyylisiä. Ongelmana eivät ole lapset, vaan se, ettei tuoreen suhteen mielestäni tarvitsemaa riittävää määrä kahdenkeskistä aikaa, pystytä nykykuvioin järjestämään.
Aihe on senverran arka, etten ole asiaa vielä puheeksi ottanut.
Suhteemme on kehittynyt seurusteluasteelle. Ongelmana on vähäinen yhteinen aika, jonka voimme viettää yhdessä. Nykyiset tapaamisemme ajoittuvat 1-2:een arki-iltaan, ohjelmassa useimmiten 1-2h tv:n katsomista, kun lapset ovat menneet nukkumaan.
Viikonloppuisin/lomilla yhteistä aikaa järjestyy vain siinä tapauksessa, että saamme hankittua lapsenvahdin. Olen aktiivinen vapaa-ajallani, ja tykkään käydä konserteissa, teatterissa, erilaisissa urheilu-aktiviteeteissa yms. Pidän toki lapsista, mutta nykynäkymin ainoa mahdollisuus viettää aikaa naisystäväni kanssa, on mennä heille istumaan sohvalle, lasten hereillä ollessa vieden äitinsä 100% huomion. Mielelläni minäkin naperoiden kanssa kaikkea touhuilen, mutta tuntuu vain ettei aikaa toiseen tutustumiseen ole riittävästi.
Työni sisältää n. kerran kuussa matkustamista eurooppaan, ja näille usein viikonlopuiksi ajoittuville matkoille haluaisin ottaa myös naisystäväni mukaan. Mutta mistäs se lapsenvahti 3-4 päiväksi...
On selvää että lapset ovat ja aina tulevatkin olemaan se ensimmäinen ja tärkein asia naiseni elämässä. Näin pitää ollakin. Pidän hänestä ja lapsista kovasti, mutta haluaisin löytää jonkin kompromissin, jolloin ei tarvitsi luopua aktiivisesta elämästäni, josta haluaisin nimenomaan nauttia myös naiseni kanssa, eikä kuitenkaan muuttua siksi sammarit päällä nojatuolissa kaiken vapaa-aikansa viettäväksi perheenisäksi.
Toivoisin asiallisia kommentteja, ei mitään "ota joku lapseton sitten, äläkä valita"- tyylisiä. Ongelmana eivät ole lapset, vaan se, ettei tuoreen suhteen mielestäni tarvitsemaa riittävää määrä kahdenkeskistä aikaa, pystytä nykykuvioin järjestämään.
Aihe on senverran arka, etten ole asiaa vielä puheeksi ottanut.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Eikö lapset koskaan ole isällään vkl:ja, jolloin voisitte viettää yhteistä aikaa? Eikö teillä ole mummoja tms tuttuja, jotka voisivat ottaa lapset joksikin illaksi tai vkl. Varmasti se on hankalaa, kun on pieniä lapsia. Mutta se on ymmärrettävää jos ei ole ketään, kuka ottaisi lapset välillä luokseen. Silloin vaan on pyrittävä viettämään yhteistä aikaa, kun lapset on mukana. Voisittehan te kenties viettää vaikkapa yhteistä vkl, jolloin siinä tulee muutakin kuin television katsomista.
...pitää sen naisesi, on sinun vaan hyväksyttävä ne lapset elämääsi ja mahdollisesti autettava lapsenvahdin järjestämisessä saadaksesi viettää sitä yhteistä aikaa (ilman lapsia).
Olen jo saanut lapseni teini-ikäisiksi, mutta tässä vuosien varrella on suhde jos toinenkin kaatunut siihen, ettei toinen osapuoli ole ymmärtänyt sitä vastuuta minkä olen lapsista kantanut yksin, koska lasten isä on ollut poissaoleva vanhempi lasten elämästä, varsinkin silloin kun olisin tarvinnut vapaata.
Minulla ei ole enää montaa vuotta vapaa-aikaan, mutta sinun naisellasi on. Ja onhan se niinkin, ettei YH voi alkaa elämään uuden miehen elämää ollakseen seurana ja syrjäyttää lapsiaan siinä sivussa.
Parhaiten pääsette hyvään tulokseen, kun saavutat myös lasten luottamuksen, silloin heistä ei tunnu siltä että olisivat menettämässä myös äitinsä, kuten on käynyt isän kanssa. Onnea matkaan!
Pieniä lapsia ei voi jättää itekseen.
Monien yh-äitien onkin luovuttava parisuhde-elämästä juuri sen vuoksi.
Mikäli siis isää ei ole kuvioissa, eikä mummoja.
Vaihtoehtona olisi että sinä tarjoudut hommaamaan eli maksamaan lapsenvahdin kun sellaista tarvitsette.
Mannerheimin lastesuojeluliiton kautta esimerkiksi?
Tai haette luotettavan hoitajan ilmoituksen välityksellä.
Sinun pitää ehdottaa sitä.
Se ei ole halpaa ja yh-äitinä minulla ei olisi
sellaiseen hoitajaan yksin varaa.
Sinun täytyy kertoa naisellesi mitä toivot
tekeväsi hänen kanssaan.
Minun lapseni ovat jo niin isoja että
meille miesystävän kanssa jää paljon aikaa
yhteisiin juttuihin.
Heidät voi jättää jo yksin mutta huollon
on silti pelattava.
Eli lomareissut vaatii järjestelyjä mikäli
lapset eivät tule mukaan.
Naisesi on onnentyttö mikäli jaksat ja haluat
pysyä hänen rinnallaan.
Ja hänen lastensa elämässä.
Se vaatii luopumista monista asioista mutta
antaa varmasti paljon.
...on se että haluat enemmän kuin voit saada. Ei siihen kuule mitkään neuvot auta, se on "ota tai jätä" tyyppinen tilanne.
Tutustumalla lapsiin, tutustut myös heidän äitiinsä. Miksette koko sakki menisi viikonlopuksi jonnekin, esim. mökille?
Sinulla on hyvä tilanne mielestäni, koska lapset ovat vielä pieniä ja hyväksyvät sinut helposti jos haluat heihin tutustua, haluat osaksi heidän elämäänsä. Sitähän se tulevaisuuskin pitää sitten sisällään jos sellainen teille siunaantuu, nimittäin ne lapset ovat iso osa sitä tulevaakin elämää. Olisi hienoa jos naisesi voisi saada sinusta isän lapsilleen, jota heillä ei koskaan ole ollut. Anna heille mahdollisuus!
Ei sen tarvitse olla sohvalla makaamista. Voittehan lähteä vaikka kävelylle tai leikkipuistoon joku ilta, siellä on varmasti aikaa puhua "aikuisten asioistakin".
Olen tavannut tätä miestä nyt viitisen kertaa, joten hyvin alussa ollaan tutustumisessa, mutta nyt joulun aikaan vietettiin kokonainen viikko yhdessä, ja se sujui upeasti.
Ensimmäisen ongelman muodostaa kuitenkin välimatka; sitä on muutama sata kilometriä ja nimenomaan hankalaa matkaa. Ei ole suoria lentoja paljon tarjolla.
Toisen ongelman muodostaa se, että tämä mies on kouluikäisen lapsen etävanhempi. Eli joka toinen viikonloppu ja useamminkin hän on "sidottu" lapseensa. Tähän asti olemme onnistuneet järjestämään yhteiset viikonloput ja esimerkiksi tämän joululoman, mutta keväällä olen itse aika paljon viikonloppuisin reissussa, joten saa nähdä kuinka paljon tapaamismahdollisuuksia silloin jää.
Ja sitten se vaikein kysymys: kun nyt jo on tiedossa, että kyseinen isä on sidottu lapseensa vielä *ainakin* 6-7 vuotta ennen kuin hän voisi kuvitellakaan muuttavansa pois nykyiseltä kotipaikkakunnaltaan, niin onko yltiöoptimistista heittäytyä suhteeseen ja odottaa, että se jollain ihmeen kaupalla järjestyisi? Periaatteessa minulle sopisi hyvin "quality time" -suhde, jossa molemmat ovat viikot erillään ja keskittyvät töihinsä, mutta jos tapaamisten välit muodostuvat viikkokausien pituisiksi, ja odottamista kestää ainakin kuusi vuotta niin kyllä se vaatii aika vahvaa sitoutumista puolin ja toisin.
No, asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella.
Minulla on vähän samanlainen ongelma mutta lisätään tähän vielä että me asutaan eri kaupungeissa ja useita satoja kilometrejä välimatkaa eikä isä ole kokonaan poissa kuvioista. Eli elän kaukosuhteessa yh-äitiin jonka lapsen isä ei ole kokonaan poissa kuvioissa vaikka ovatkin eroneet. Tapaamme pari viikonloppua kuukaudessa ja siitäkin ajasta vähintään puolet on yhdessä lapsen kanssa.
Olen itse yh-äiti, etäisällä lapsi on toki aina ollut vähintään joka toinen vkl ja viikollakin paljon, myös pitkät kesä- ja talvilomat.
Kyllä sinun tilanteesi ap on mielestäni sellainen, että sinun on otettava tämä asia puheeksi naisesi kanssa. Että haluat enemmän kahdenkeskeistä aikaa. Ja sitten voitte yhdessä miettiä miten se tapahtuu. Yhdessä hankitte ja maksatta lapsenhoitajan.
Ellei tämä äiti sitten ole sitä sorttia, että hän ei halua antaa lapsia toisten hoidettavaksi edes muutamiksi päiviksi, niinkin voi olla?!?! Jotkut yh-äidit nimittäin ovat liimautuneita lapsiinsa ja kykenemättömiä/haluttomia joustamaan siten, että ottasivat uuden kumppanin ja hänen tarpeensa huomioon omassa kuviossaan?! Odottavat, että mies joustaa heidän ja lastensa kuvioitten mukaan.
Mutta eihän mikään suhde toimi sillä tavalla, joten rohkeasti nyt vaan kesustelemaan asiasta, ei se muuten selviä.
Jotkut yh-äidit ovat todella sellaisia, etteivät
halua/kykene irtautumaan hetkeksikään lapsestaan.
Itse olen elänyt sellaisessa suhteessa, lapsi oli
jo murrosikäinen ja silti äidillä ei ollut aikaa
olla miehen kanssa, kuin hätäisesti sängyssä.
Äiti sanoikin minulle, että hänelle lapsi on tärkein ja minun pitää elää lapsen ehdoilla,, joo
elin aikani, sitten minulle riitti.
Sanot, että aihe on arka, joten et ole sitä puheeksi ottanut. Miksi? Onhan kysymys kuitenkin oleellinen suhteenne jatkumisen kannalta?!!
Tilanne näyttää siltä, että sinun ja naisesi elämäntilanne ja tarpeet ovat tällä hetkellä kovin erilaiset. Elätte eri sfääreissä.
Onko järkevää edes koettaa rakentaa suhdetta tällaiselle pohjalle? Jompikumpi joutuu kuitenkin antamaan liikaa periksi omista tarpeistaan. Ja tällä hetkellä se näytät olevan sinä, joka mitä ilmeisimmin et saa suhteesta sitä mitä haluaisit. Alle kouluikäiset lapset tarvitsevat äitiään vielä yli kymmenen vuotta. Oletko siihen valmis?
Ja niin se on, että perheet, joissa on pieniä lapsia, elävät melko paljon lasten ehdoilla. Eivät lapselliset perheet juuri kulttuuri- tms. harrastuksissa pyöri. Sen aika on sitten vasta, kun lapset ovat pesästä lentäneet...
Sinä olet lapsettomana sinkkumiehenä tottunut elämään erilaista elämää. Oletko varma siitä, että tällainen lapsiperhe-elämä on sinua varten? Voi olla että on. Voi olla että ei. Harkitse tarkkaan mitä haluat ja toimi sen mukaan.
Jospa vaikka menet naimisiin ja teette lapsen tämän naisen kanssa? Sitten sinä automaattisesti olet "lapsellinen/perheellinen" mies ja osaat suhtautua vähään yhteiseen aikaan paremmin. Sitä se nimittäin pienten lasten kanssa eläminen on.
Tai sitten lopetat tämän suhteen ja katselet itsellesi lapsettoman sinkkunaisen, jonka kanssa voitte elää sellaista elämää kuin sinä haluat?
Mahdollisuuksia on.
ERITTÄIN TÄRKEÄN ASIAN. LAPSET KUULUVAT KAUPPAAN. SE EI OLE JOKO/TAI. JOS ET TUOTA LAPSIASIAA YMMÄRRÄ JÄTÄ HÄNET.
Eli kiitoksia useista ja monipuolisista näkökannoista, helpottavaa nähdä myös, etten ole yksin asiani kanssa.
Korostan vielä, että en missääntapauksessa näe lapsia esteenä tai jarruna suhteellemme, vaan koitan miettiä vain mahdollisuuksia, kuinka saisin enemmän aikaa naiseni kanssa jotta voisimme/ehtisimme tutustua paremmin.
Olemme toki viettäneet useastikin "perhepäivää" tehden erilaisia asioita. Nämä päivät ovat suunnitellut lasten ehdoilla. Kaipaan silti myös "aikuisten päiviä".
Ajatus lapsenvahdin palkkaamisesta on hyvä, ja sitä on toteutettukin. MLL:n koulutetut kaitsijat eivät voi tulla kuin muutamaksi tunniksi. Tuskin äitinsä heitä haluaisi yli yön vieraalle jättääkään, enkä itsekään ole oikein ajatuksen kannalla, koska lapset ovat vielä niin pieniä. Ikävää on, ettei mummoa tai muuta lähisukulaista ole käytettävissä, pitkän välimatkan takia.
Tämä tuntuu olevan sellainen ota tai jätä-tilanne, kuten muutama vastaaja jo sanoikin. Valitsen vokaalin, ja otan. Olen oppinut katselemaan maailmaa laajakulmaobjektiivin läpi, nykykuviossa on jokatapauksessa enemmän positiivisia puolia, kuin negatiivisia. Asioilla on usein loppujenlopuksi ollut tapana järjestyä parhain päin.
Toivottakaa onnea, ja toivotan myös teille, jotka vastaavassa tilanteessa olette. Hyvää uuttavuotta kaikille, over and out.
sinulta. päätöksesi on oikein.
Muista aina, että sinä et elä lasten ehdoilla
vaan sinä ja puolisosi elätte aikuisina ja lapset
elää teidän ehdoilla ja nauttivat ja varttuvat
teidän kasvattamina. Sillä jos aikuiset eivät
voi hyvin, ei tarvitse kuvitella, että lapsetkaan
voisivat hyvin. Se on totuus.
Joskus täällä näkee kommentteja, että lapset määräävät aikuisten elämän, mut tosiasia kuitenkin on niin, et aikuiset ohjaavat ja sanelevat ehdot ja rajat lapsille, vain se tie
tekee lapsista joskus vastuunsa kantavia aikuisia.
Onnea ja Hyvää Uuttavuotta
Olen itse elänyt yh:na (tätä nykyä jo mummo) ja tiedän, että lapset voivat monessa suhteessa olla este, mutta enpä usko, että sinulle.
Kuten useat täällä sanoivat, että asiasta on keskusteltava kumppanin kanssa ja löydettävä jonkinlainen kompromissi, jossa molemmat tavallaan "uhrautuvat" yhteiseksi hyväksi.
Täytyy kyllä sanoa, että itse mummona ainakin mielelläni katson lapsenlastani, että pääsee nuoriso keskenään menemään menojansa. Toki tietyissä rajoissa ne menemisetkin.
Uskon, että löydätte kyllä kaikkia teitä tyydyttävän ratkaisun asiaan keskustelemalla.
Itselläni on kaksi varhaisteiniä lasta, joiden lähihuoltaja olen. Minun lapseni tapaavat isäänsä säännöllisesti ja exä ottaa muksut tarpeen vaatiessa "sopimuksemme ulkopuolellakin". Minulla ei siis ole samankaltaista tilannetta kuin naisystävälläsi.
Olen tavannut erästä miestä nyt reilun parin kk:n ajan. Onni onnettomuudessa on se, että asumme kovin lähekkäin, muutaman kilometrin päässä toisistamme. Hän on etäisä, minä siis lähiäiti. Olen suunnattoman tyytyväinen, ettei meillä ole ollut mitään kertomaasi ongelmaa lasten takia, vaan heti alussa sovimme, että lapset ovat nr. 1 ja meille löytyy kyllä yhteistä aikaa, kun niin haluamme. Tapaamme useita kertoja viikossa, ehkei ihan joka päivä kuitenkaan.
Haluaisin kuitenkin kommentoida tilannettanne. Ensinnäkin, en näkisi mitään pahaa siinä, ettäkö naisystäväsi hankkisi lapsilleen hoitajan jopa joskus öiksi. Kyllä hyvä suhde joskus tarvitsee sen, että saa herätä sen toisen, ihanan ihmisen vierestä. Miten harjoittelette yhteistä, kahdenkeskistä elämää, jos ette koskaan ole kahdestaan? Toiseksi, joku jo ehti neuvoa, että kun tutustut hänen lapsiin paremmin, he alkavat viettää keskenään aikaa, eikä äidin kaikki aika mene lasten kaitsemiseen. Lapset kasvavat kyllä. Se, mitä sinua neuvoisin nyt tekemään, on että miettisit nyt itse, oletko valmis hyppäämään siihen elämään mukaan. Haluatko omia, biologisia lapsia? Entä naisystäväsi, voisiko hän kuvitella vielä vauvaa?
Kaikkein tärkeintä kuitenkin olisi, että keskustelisit nyt naisystäväsi kanssa asiasta. Uskon, että tilanne on hänellekin kiusallinen. Hän varmasti vaistoaa ajatuksesi, muttei uskalla pukea sanoiksi tilannetta. Kun asia otetaan puheeksi, on jatkossa helpompi tarkoitushakuisesti suunnitella yhteistä aikaa. On hienoa, että yrität löytää ratkaisua, etkä heitä hanskoja tiskiin. Ilmiselvästi hän on sinulle sen arvoinen!
en suosittele sulle nopeaa etenemistä suhteessa,tarkoitan yhteenmuuttoa jne....
vielä vähemmän lapsen tekoa!!