Mikä siinä naimisiin menossa on niin hienoa? Tässä on nyt lähemmäs 10 vuotta seurusteltu ja kihloissa ollaan mutta naimisiin ei ole halua. Sehän sotkisi koko talouden. Avomiehelläni kun sattuu olemaan kaikki velat ulosotossa ja hoitaa edelleen raha-asiansa niin huonosti etten minä halua sotkeutua niihin velkoihin ollenkaan. Itse kuitenkin maksan laskuni ajallaan. Meillä on eri osoitteet raha-asioiden takia mutta käytännössä asumme yhdessä, minun vuokraamassani asunnossa. Naimisiinmenosta ei kaiken järjen mukaan olisi kuin haittaa. Omat raha-asiani sotkeutuisivat miehen velkojen takia ja puolison "tulot" pitäisi merkitä jokaiseen asumistukihakemukseen. Tulot lainausmerkeissä, koska miehen palkasta menee suurin osa sinne ulosottoon. Eikä sen palkka minua koske muutenkaan. Typerää että oletetaan kaikilla olevan yhteiset rahat. Meillä ainakin on molemmilla omat tulot ja menot.
Haluaisin tässä kuulla että onkohan mahdollisesti mitään järkevää syytä nykypäivänä mennä naimisiin kun asiat (varsinkin raha-asiat) ovat paremmin ilman avioliittoa. Ja kuinka moni mies tosiaan elättää vaimoaan? Itse en edes kehtaisi olla kenenkään elättinä, ei silti että niiden velkojen jälkeen miehelleni ylimääräisiä rahoja jäisikään. Lapsia voi hankkia ilman avioliittoa ja niiden kulut maksetaan puoliksi ilman yhteistä tiliä. Itse en näe omalla kohdallani naimisiinmenossa mitään järkeä. Jossain toisessa keskustelussa oli mainittu perintöveron välttäminen puolison kuollessa mutta mitäköhän minä perisin, velatko... Että sellasta.
Haluaisin tässä kuulla että onkohan mahdollisesti mitään järkevää syytä nykypäivänä mennä naimisiin kun asiat (varsinkin raha-asiat) ovat paremmin ilman avioliittoa. Ja kuinka moni mies tosiaan elättää vaimoaan? Itse en edes kehtaisi olla kenenkään elättinä, ei silti että niiden velkojen jälkeen miehelleni ylimääräisiä rahoja jäisikään. Lapsia voi hankkia ilman avioliittoa ja niiden kulut maksetaan puoliksi ilman yhteistä tiliä. Itse en näe omalla kohdallani naimisiinmenossa mitään järkeä. Jossain toisessa keskustelussa oli mainittu perintöveron välttäminen puolison kuollessa mutta mitäköhän minä perisin, velatko... Että sellasta.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Mielestäni et kyllä ole kihloissa koska avioliittolaki eka pykälä sanoo seuraavaa:
1 § (16.4.1987/411)
Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
Avioliitto solmitaan vihkimisellä.
Ennen vihkimistä on selvitettävä, ettei avioliitolle ole esteitä.
"Miehen tulot on merkittävä jokaiseen asumistukihakemukseen..." ja "Itse en kehtaisi olla kenenkään elätti..."
...naimisiin nykyisen avomiehesi kanssa. Kannattaisi myös lopettaa hänen ruokkiminen sinun asunnossasi, koska sinulla ei taida kovin kummoista tulevaisuutta hänen kanssaan olla.
Vai etkö halua elämältäsi muuta?
Avioliittoon siunataan. Ja jos sinun elämästäsi puuttuu siunaus, sinulta puuttuu paljon. Tulet sen huomaamaan.
Moraalitonta tuollainen kahdessa osoitteessa ja kuitenkin yhdessä asuminen.
Ette ole kihloissa jos ette aiokkaan avioliittoon.
Sääli.
olet yhteiskunnan elätti, koska haet asumistukea vaikka luuseroit kumppaniasi kämpässäs. Olet siis minunkin elätti.
Ei neiti-ihminen mikään elätti eikä luuseroija ole kenellekkään meistä. Hänen avomiehesä sellainen on. Hän voi hakea asumistukea aivan hyvällä mielellä. Miehen minä hänenä potkaisisin pihalle opettelemaan vastuullista raha-asioiden hoitoa.
toista ihmistä ja haluaa elää hänen kanssaan
tämän elämän loppuun asti!
Naimisiinmeno on sitoutumista,olla tukena ja turvana niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä!
Kysymys olisi sopinut paremmin muotoon;"miksi Minun pitäisi mennä naimisiin?"..niinpä,vastauksen tiedät itsekin.
Ei avioliittoon mennä vain sen takia että saisi elatuksen,siinä on kyse paljon suuremmasta..jota et tunnu ymmärtävän.
Kuitenkin sinä ilmeisesti otat vastaan yhteiskunnan tukia..kun olet muka "virallisesti" yksinasuja?
Avoliitossa asuessa kun verotus katsotaan yhteiseksi 5 vuoden jälkeen!
Mitäs hienoa on mennä kihloihin? Siitä on vielä vähemmän hyötyä? Tai tarkkaan ottaen ette ole edes kihloissa, koska ette ilmeisesti ole sopineet naimisiin menosta = kihlaus. Vai halusitko joskus naimisiin ja tilanne on muuttunut?
Suhteenne kyllä kuulostaa siltä, että en kyllä menisi minäkään naimisiin. En haluaisi elää ihmisen kanssa, joka ei osaa huolehtia raha-asioistaan.
Itse olen vähän vanhanaikainen ja haluan olla naimisissa, jos on lapsia. Haluan meillä olevan yhteisen sukunimen ja ettei tarvitse tehdä isyyden tunnustusta. Itse olen tehnyt testamentin avomieheni hyväksi, naimisiin mentyämme mieheni ei tarvitse maksaa niin isoa perintöveroa. Tulisin varmaan toimeen ilman leskeneläkettä ja vaikka en perisi miestäni, se ei ole ainoa syy mennä naimisiin todellakaan. Laskut maksetaan suurinpiirtein puoliksi ja omaisuuttakin on saman verran. Yhteistä tiliä meillä ei ole muutenkuin lainojen ja laskujen hoitoon, eikä tule.
Uskon avioliiton olevan vähän sitovampi. Vaikka olen kyllä realistinen ja en usko sen kauheasti mitään muuttavan, ihmiset eroaa sen verran tiuhaan tahtiin. Enkä halua, että mies ei vaan periaatteesta halua erota, kun on naimisiin menty. Vaan haluaisi olla kanssani muutenkin. Toimiva suhde on mulle tärkein ja se, että rakkautta riittää. Ei se, että olemmeko naimisissa tai emme. Mies tuntuu arvostavan avioliittoa. Ja moni lähipiirissä odottaa koska menemme naimisiin (muiden takia en kyllä menisi naimisiin). Ilmeisesti sitovuuden takia tms. tekin olette menneet kihloihin?
Avioliitosta ei ole mulle mitään haittaakaan. Teille on joten ymmärrän, että kallistutte avoliiton puolelle. Mulle taas pelkästä sormuksien vaihtamisesta (jota ilmeisesti kutsut kihlaukseksi) ei ole mitään iloa eikä hyötyä. Kihlaus on helpompi purkaa kuin avioliitto ja muutenkaan ei merkitse mulle mitään. Eikä hyödytä mitään.
Jos tosiaan ei koe mitään tarvetta mennä naimisiin niin miksi mennä tai väkisin etsiä jotain syytä mennä. Esim. vaan siksi koska niin on tapana tehdä.
Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja haluavat elää elämänsä yhdessä, he solmivat avioliiton. Avioliiton tarkoitus on sitouttaa tämä pari toisiinsa ja perustana on rakkaus.
Sinä katsot asiaa näiden raha-asioitten kannalta, mikä lieneekin tilanteessasi järkevää, koska asiat ovat teillä kuten ovat. Mutta samalla voit harkita myös sitä, että onko tämä mies se, jonka kanssa haluat elää elämäsi?
On luonnollista mennä naimisiin ja sinäkin sen ehkä jonain päivänä huomaat, jos ja kun irrotaudut tästä miehestä ja löydät rinnallesi kumppanin, joka on tasavertainen kanssasi ja johon voit luottaa ja joka kykenee hoitamaan asiansa kunnolla.
Miehet tunnetusti kammoksuvat avioliittoa. Vuosikaudet yrittävät välttyä siltä ja nainen on usein aikaisemmin valmis naimisiin. Tai joskus voi käydä niin, että toisen kumppanin kanssa ollaan avoliitossa vuosikaudet ja seuraavan kanssa mennään naimisiin vuoden seurustelun jälkeen. Jos avioliitto olisi merkityksetön eikä tuntuisi sitovammalta miksi sitä niin vältellään? Varsinkin, jos on ajatellut menevänsä joskus naimisiin. Mutta ei nyt sentään ihan vielä… Miksi ei?
Ja olen huomannut, että niillä ex:llä joilla vanha suola janottaa, kiinnostus lopahtaa kun kuulevat ex:än menneen naimisiin. Niin myös on muiden ihastusten kohdalla. Jotenkin tuntuu, että on vielä toivoa, jos joku on ”vaan” avoliitossa. Naimisiin mentyään hän on menetetty. Ja hyvin usein naiset katselevat (ehkä miehetkin) onko miehellä sormusta vai onko ukkomies… (itse kyllä uskon, että avoliitossakin voi olla yhtä sitoutunut) Mies voi muuttaa yhteen muutaman kuukauden seurustelun jälkeen (oma mieheni vuoden), mutta naimisiin meno onkin tyystin toinen juttu!
Ja jotain hienoa siinä avioliitossa on oltava, kun sen kunniaksi järjestetään niin hienoja juhliakin? Harvoin avoliittoa juhlitaan… Korkeintaan järjestetään tuparit. Kuka on nyyhkyttänyt häissä (no myönnän, että itse en ole…) Kuka sen takia, että joku muutti yhteen? Ei herätä juuri ihmetystä, jos joku muuttaa 6 kk seurustelun jälkeen yhteen, mutta jos kertoo menneensä naimisiin niin kummastelijoita riittää. Avoliitossa siirrytään ”toiselle” tasolla huomaamatta. ”Koeaika” loppuu ja huomaa, että tämän ihmisen kanssa haluan viettää loppuelämäni. Tehdään tulevaisuuden suunnitelmia ja puhutaan jo eläkepäivistä yhdessä. Eikä enää jossitella, että jos ollaan silloin vielä yhdessä… Jotenkin avioliiton solmiminen konkretisoi tämän. Vaikka voihan sitä kahden keskenkin lupailla ja vannoa jotain ja vaikka ostaa ne sormukset jonkin merkiksi, jos sellaista kaipaa.
Vielä kai sitä jaksaa uskoa avioliittoon ja että me olemme niiden joukossa jotka onnistuu ja olemme loppuelämämme yhdessä. Tai ainakin haluaa yrittää. Voihan sitä tietysti olla avoliitossakin vuosikymmenet ja loppuun asti yhdessä. Jotenkin naimisiin menossa on jotain romantiikkaa. Joka ehkä karisee muutaman vuoden päästä... Mutta silti. Ystäväpariskuntammekin halusi naimisiin vaikka luulisi, että 12 vuoden yhdessä olon jälkeen se ei tuntuisi enää tärkeältä. He sanoivat ettei mikään muuttunut, mutta silti jotenkin näki, että jokin muuttui. Ja joku syy heillä oli mennä naimisiin. Ja eivät he kadu päätöstään vaan pitivät sitä hyvänä asiana.
Ehkä sitä ei voi järjellä edes selittää.
sä oikeesti ees koko miestäs?
Ei avioliitto mitään muuta. Se on hyvä syy pitää ikimuistoiset juhlat ja saada yhteinen sukunimi, jos sellaisesta tykkää, mutta siinähän se ero avoliittoon käytännössä on.
Me haluttiin viettää ikimuistoiset juhlat ja uhota kavereillemme, sukulaisillemme ja itellemme, että yritetään olla loppuelämämme yhdessä. Siinä oli riittävä syy. Yhteistä sukunimeä ei otettu enkä todellakaan halunnu leikkiä prinsessaa valkoisessa satiinimekossa.
älä mene avioliittoon virallisesti. sinä olet jo avioliitossa epävirallisesti.
onhan tuossa jo porukka vastaillutkin mutta sanonpahan vain että sinuna en tosiaan naimisiin menisi. Sinun kohdallasi siitä olisi vain haittaa. Jos molemmilla on voimassa oleva testamentti, ei mitään ongelmaa mahdollisen kuolemantapauksenkaan osalta pitäisi olla, omaisuudelliseti. Ilmeisesti teillä ei mitään omaisuutta olekaan?
"Ja kuinka moni mies tosiaan elättää vaimoaan? Itse en edes kehtaisi olla kenenkään elättinä"
*nostaa käden* meillä mies hoitaa suuremmat kulut asumisesta, autoista ja sen sellaisesta, minun tuloni eivät hirveästi mihinkään riitä koska olen hoitovapaalla kahden pienen lapsemme kanssa. "Elättinä" olo ei tosiaan ole herkkua aina, sitä tuntee olevansa alempiarvoinen kun on, mutta katson sen olevan ikäänkuin pakko. Eipä minulla juuri vaihtoehtoja ole :D ja kun meillä suhtaudutaan rahaan yhteisenä, sama talous johon molempien rahat tulevat ja josta yhteisesti eletään, yhteispelillä mennään ja omien laskeminen on turhaa siinä mielessä... noh, eipä ole juuri ristiriitatilanteitakaan tullut.
***
Jos jompikumpi vanhemmista hoitaa kotona lapsiaan, tekee siinä sivussa kotityöt ja ehkä myös pihatyöt toisen vanhemman ollessa työssä kodin ulkopuolella,hän ei todellakaan ole mikään elätti.
Jos asetelma on edellä kuvatunlainen, mielestäni työssäkävijä pääsee helpommalla kuin se kotona "oleva" osapuoli.
Tehän elätte, kun olisitte naimisissa. Jumala suunnitteli ihmiset avioliittoon.
Te olette vaan tehnyt asiasta oman versionne, jos ei luota? Miksi hengata yhdessä ja moittia toista?
Jumalahöpinät ei kaikkia kiinnosta, on kyse avioliitosta tai ei.
Voi täällä toista moittia jos haluaa tai siihen on tarve jostakin syystä. Ei se kyseistä henkilöä loukkaa eikä siinä mitään pahaa ole.
että asiasi ovat noin huonosti,eli et pääse naimisiin koska menettäisitte tukia,joita valtio maksaa.
Kehut samaan hengenvetoon et et kehtaisi olla miehen elätettävänä,minun ja muutaman muun on silti tollasia elätettävä.
Itse olen naimisissa,elätän itse itseni ja meillä on erikseen rahat,sekä avioehto joka poistaa kaikki avio-oikeudet.Eli olemme samalla viivalla eron tullen rahassa kuin avopari.
Avioliitto ei lisäksi edellytä yhdessä asumista,jos et tiennyt.
Meille kuitenkin puolison kuollessa maksetaan lesken eläkettä,joka on aika iso prosentti palkasta,joten lapsemme elämä on turvattu.
Rakkaudesta vain ja ainoastaan,menimme naimisiin,uskalsimme oikein lupautua toisillemme,emmekä jättäneet helppoa takaporttia.
-noi rahapuheet on yleensä näppärä tekosyy välttää muu vastuu,mut avioehdolla se hoidetaan,kultaseni.
Hyvä vaan, että hän ei ole avomiehensä kanssa mennyt naimisiin.
Muistaakseni heillä ei ole lapsiakaan (en viitsi tarkastaa). Kovin vastuuntunnottoman miehen kanssa ei kannatakaan hankkia lapsia, avioehdoista ja muusta huolimatta.
Alkuperäinen kirjoittaja on fiksu jos ei mene avomiehensä kanssa naimisiin. Sinäkään et vaikuta kovin onnelliselta. Rahatkin teidän on pidettävä visusti erillään. Eikö sellainen ole aika kurjaa?
Itse olen naimisissa ja meidän tulot on aina ollut yhteisiä. En silti tuomitse avoliitossa olevaa, yhteiskunnan tukea saavaa naista. Hänen kannattaakin olla varovainen ja onneksi hän on.
jonka alkuperäinen esitti ja sitten perustelut,ennen kun käyt minua tsotsot-telemaan.
Eipä hän kysynyt pitääkö hänen mennä naimisiin,vaan miksi mennä naimisiin.
Hyvä onkin seurustella miehen kanssa jonka kanssa ei voi mennä naimisiin,vaikuttaa kyllä kovasti fiksulta,kuten asian ilmaisit.Hah!
Arviosi mukaan en ole onnellinen,kun meillä ei ole yhteiset rahat,noh,sekö sinut onnelliseksi tekee,minua ei, vaan rakkaus ja yhteinen elämä.
Vaikka minun ei tarvitse,niin kerron,jotta huomaat kuinka tyhmästi esitit asian vain omasta näkövinkkelistä,tietämättä mitään asiasta.
Eli minulla ja miehelläni rahat ovat erikseen siksi,että olen jo yli 4kymppinen nainen jolla edellisestä liitosta lapsi ja maksettu talo.
Näin vanhana muijana sattui kohdalleni sellainen onni että löysin rinnalleni 10v nuoremman miehen jolla hyvin toimiva yritys sekä kohtuuu varakkaat vanhemmat.
Eli varmasti olemme tasaveroisia itsemme elättäjiä,mutta en halua sotkea perintä ym kuvioita,joihin liittyy muutama muukin ihminen kuin minä minä minä.Eli mieheni suku,yritys ja taas poikani haluan elättää ihan itse.
Mut mitäpä siinä mitään,onhan täällä noitä fiksuja kuten alkuperäinen ja sinä, jolle yhteiset rahat ja valtion rahat tekevät kunniaa.
Minä tuomitsen jyrkästi yhteiskunnan apua väärin käyttävät,kuten yhdessä asuvat, jotka näillä konstein saavat apua,johon muuten eivät olisi oikeutettuja.
-pidän sitä ehkä kurjempana,kuin omaa
tilannettani,jossa tulot eivat ole yhteiset,mut menot ja laskut jaetaan sopuisasti ja molemmilla on omaa rahaa josta ei tiliä tehdä.
Alkuperäinen ei missään kohtaa esitä kysymystä,Kannattaako hänen mennä naimisiin.
Pohtii omalta kannalta,mut yleistää kysymyksen,miksi muut ovat naimisissa.
Meilläkin on erilliset rahat (emme kuitenkaan laske tarkkaan jatkuvasti, että kuka maksoi mitä ja kenen rahoista nämä menee) ja se ei vaikuta meidän suhteeseemme mitenkään negatiivisesti. En ymmärrä miksi se olisi kurjaa? Yhtä hyvin joku voisi sanoa sinulle, että yhteiset rahat on kurjaa. Pitää ymmärtää, että ihmiset on erilaisia ja kaikki tavat ei sovi kaikille. Ei se oma tapa ole aina ainoa ja oikea.
ensimmäinen kysymyksesi: "Mikä siinä naimisiin menossa on niin hienoa?"...
Minä halusin sitoutua mieheen jota rakastin enemmän kuin mitään muuta... ei minua siinä vaiheessa kiinnostanut raha-asiat eikä mikään muukaan yhtä vähäpätöinen (minulle) asia, vaan halusin yksinkertaisesti yhdistää elämäni rakastamani miehen kanssa jolta sain kaiken sen mitä elämiseeni tarvitsen: rakkautta, huolenpitoa, elämänkumppanin, tukea ja turvaa ja parhaan ystävän... meillä suhde syveni kun menimme naimisiin!
Ja mitä siihen raha juttuun tulee, niin meillä oli yhteiset tilit jo ennen naimisiin menoa (kun menimme kihloihin ja lupauduimme avioon) ja molempien palkat (tällä hetkellä vain miehen) menee samalle tilille ja sieltä sitten kumpikin ottaa tarvittaessa...
Olen sitä mieltä jos yhteisen elämän perustaa niin se on sitten yhteinen joka osa-alueella... ja raha on yksi osa sitä!
Naimisiin mennään rakkaudesta, ei siinä mietitä sitä koituuko siitä jotain taloudellista haittaa! Ei ainakaan aidossa suhteessa! Itse voin onnellisesti sanoa eläväni sellaisessa enkä sitä pois vaihtaisi MISTÄÄN HINNASTA!
Ja yhteiskunnan varojen väärinkäyttö on suorastaan halveksuttavaa!
Ja kauankos sitä ollaan oltu naimisissa, kun noin pilvissä heilutaan!?
Oleppa 15 vuotta ja havaitse kuinka molempi kasvaa ja muuttuu ihmisenä. Eikä välttämättä samaan ja hyvään suuntaan.
Siinä tilanteessa puheet vähäpätöisistä raha-asioista muuttuu vikinäksi, kun mies otti ja lähti toisen mukaan ja vei kodin mennessään.
AINA kannattaa turvata selustansa. Ainakin jos on se joka omistaa enempi. Vähemmän omistavalle asia on tietysti toisinpäin; toisen kukkarolle on mahdollisuus päästä avioehdottoman avioliiton kautta.
surkeena...
en heilu missään pilvissä vaan avioliitto on vaatinut paljon työtä, uhrauksia ja jatkuvaa hoitamista että siitä on saanut hyvän... n. 3 vuotta oltu naimisissa ja asiat paranevat koko ajan!
Hyvää avioliittoa ei saa "pilvissä heilumalla" vaan realistisella ajatuksella, kovalla työllä, mutta myös romantiikalla! meidän suhteessa käytetään näitä kaikkia koko ajan!
ei ole kyse siitä muuttuuko toinen vai ei, koska se on varmaa, että molemmat muuttuvat elämän myötä... kyse on siitä että on lupautunut seisomaan toisen rinnalla niin myötä- kuin vastamäessäkin kuolemaan saakka.
minä olen ainut joka mieheni tuntee, eikä ole pienintäkään pelkoa että hän olisi koskaan kenenkään toisen mukaan lähdössä... ja mitä tahansa elämässä sattuu niin sitä katsotaan sitten mitä tehdään, mutta meillä eletään voimakkaasti tässä hetkessä!
meillä ei ole ollut tarvetta selustan turvaamiseen, koska kumpikaan ei ole tästä mihinkään lähdössä. jos jossain asiassa pystyn olemaan itsevarma niin siinä, että tiedän että mies pysyy rinnallani maailman tappiin asti!
meillä raha on välttämätön elämisen takaaja, ei mitään muuta. ja mitään avioehtoja ei edes mietitty! meillä KAIKKI on yhteistä, ja niin se tulee myös aina olemaan!
Mieli voisi olla sullakin toinen jos olisi mies joka osaa huolehtia raha-asioistaan ja muistakin asioista.