Tuli tässä lenkillä mieleen viime kesän HCM ja 30 kilsan merkkipaalu. Oli kerrassaan mahtavaa juosta 30-42 väli, sillä sain voimia jokaisesta kuittaamastani uupuneesta juoksijasta. Myös tuntemusten ja ajatusten jakaminen tuiki tuntemattomien mutta saman henkisten ihmisten kanssa oli todella mieleen painuvaa ja antoisaa. 2007 HCM siintelee taas silmissä!!
KIITOS HCM 2006 JUOKSIJAT!
Ohittaja..
61122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mielestäni tästä vuodesta järjestäjien pitäisi ottaa oppia, että juoksijoille pitää taata esteetön juoksu kaduilla ilman autojen häirintää. On se kumma kun New Yorkin, Lontoon ja Parisin maratonin juosseena en ole kohdannut samanlaisia munaksia kuin Helsinki CIty maratonilla, vaikka ao. kaupungit ovat paljon isompia kuin Helsinki. Ajatelkaa juoksijat joutuvat odottamaan autojen jälkeen vuora ylittääkseen kadun kilpamaratonilla!
"sain voimia jokaisesta kuittaamastani uupuneesta juoksijasta."
Jos loppuaikasi oli alle 3 tuntia niin voin ymmärtää asenteesi tai kun tarkemmin ajattelen niin en ymmärrä sittenkään koska en usko että sellaisiin aikoihin juoksevat voisivat ajatella muista tuolla tavalla. Jos ymmärsin viestisi sävyn väärin niin pahoittelen kaikkien ohitetuiksi tulleiden puolesta.
että sait voimia siitä, että itse sippasin 32 km kohdalla. Tosin vain kymmeneksi minuutiksi, jonka jälkeen jatkoin vähän tuskaisesti maaliin. Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.
Tässä tämmöinen artikkeli HCM:stä, tai oikeeastaan HS:iin kirjoitetusta artikkelista.. kannattaa lukea!
Tässä linkki, mutta juttu myös alla: http://juoksupolku.blogspot.com/2006/08/huumetta-hulluille-eli-hesarin.html#comments
TOIMITTAJA LEENA LEPISTÖ on käynyt ensimmäistä kertaa elämässään katsomassa maratonia. Sen kunniaksi hän kirjoittaa valtalehteen eli Helsingin Sanomiin jutun tästä ensimmäisestä näkemästään maratonista eli Helsinki City Marathonista. Juttu on sunnuntaina 20.8 2006 lehden sivulla B7.
Leena Lepistön avuttoman jutun somisteena on Teemu Kuusimurron käsittämätön valokuva. Se on ilmeisesti otettu auton ikkunasta. En jaksa kuvailla kuvaa, katsokaa itse lehdestä. Huti mikä huti.
Jutun otsikko on ”SE –naiselle maraton on huumetta”. ”Huume” vilahtaa jutussa haastatellun Ritva Melenderin puheessa: ”Tämä on hyvää vastapainoa työlle. Täällä näkee kavereita ja tunnelma on uskomaton. Onhan tämä huumetta. Omaa terveyttä pitää vaalia, ja jos käy muutenkin juoksemassa, niin miksei saman tien juokse maratonia. Pitää vain muistaa, ettei itseltään odota samanlaisia aikoja, kuin ennen.” Toisaalla jutussa sama Ritva Melender kertoo, että ”minulla on pienet lapset, kolmevuotias tyttö ja poika aloitti juuri koulun. Juoksen silloin, kun lapsilta kerkiää.”
Voin arvata. Toimittaja Lepistö on kekseliäästi kysynyt Melenderiltä, että ”onko (maraton)juoksu huumetta?”. Melender on tähän sitten ehkä huolimattomasti vastannut, että ”onhan tämä huumetta”. Jos hän olisi vastannut, että ei tämä mitään huumetta ole, niin otsikko olisi ollut jotain muuta. En usko, että se olisi ollut ”SE –naiselle maraton ei ole huumetta”. Tai miksei, saahan noinkin otsikkoon ”huume” –sanan.
Melenderin lausumista päätellen hän ei ole vähääkään juoksu- eli huumeriippuvainen. Juoksu eli siis huume ei ole syrjäyttänyt hänen elämässään esimerkiksi lastenhoitoa. Otsikkona pitäisi siis olla ”SE –naiselle maraton on huumetta, jota hän ei käytä haitallisesti ja josta hän ei ole riippuvainen”.
Muita otsikkoehdotuksia.”SE –naiselle lapset ovat tärkeitä.” ”SE –naiselle juoksu on työn vastapaino”. ”SE –nainen pitää HCM:n uskomattomasta tunnelmasta”. ”SE –nainen vaalii terveyttään juoksemalla”.
Ei käy. Juttuun halutaan kunnon otsikko. Ja silloin laitetaan perkele huumetta. Vaikkei se ”huume” jutun yhteydessä tarkoittaisi yhtään mitään. Sehän voisi tarkoittaa. Mutta ei tässä Lepistön jutussa.
Toimittaja Leena Lepistö, joka on siis nyt nähnyt ensimmäisen maratonjuoksunsa, kirjoittaa juttunsa sivuun vielä kommentin. Se on otsikoitu, kuinkas muutenkaan, ”Hullujen hommaa”. Jutun pituus on yhdellä palstalla 240 mm ja se on silkkaa kökköä alusta loppuun. Esimerkkinä tämä kappale: ”Osanottajat olivat kaiken ikäisiä, näköisiä ja kokoisia. Kai se on sitten jonkinlainen itsensä ylittämisjuttu. Aika moni lähtötunnelmissa ja katujen varsilla tuntui pohtivan, josko minäkin ensi vuonna”.
Mitäpä tuohon mitään lisäämään. Toimittajaksi ei pääse kuka tahansa. Siihen työhön tarvitaan näyttöä synnynnäisestä tai vähintäänkin vuosikausien abstinenssista kaikenlaisen ajattelun ja etenkin loogisen päättelyn suhteen.
Kaiken huipuksi hesari ylittää itsensä lehden uutisten etusivulla (A3). Kas näin: ”Helsinki City Marathonilla yli 6000 juoksijaa. Seurasaarenselän kiersivät sunnuntai-iltapäivän kuumuudessa nopeimmin kenialaiset. Yleisöä oli kymmeniätuhansia ja kilpailijoita 32 maasta.”
Huomaatteko? Päiväksi on laitettu sunnuntai.
Lepistön juttu kuvineen ja uutismoka osoittavat, että hesari jostain syystä halveksii Helsinki City Marathonia. Tämä halveksunta on omituista, turhaa ja typerää. Miksi valtalehti kertoo Suomen suurimmasta maratonista tyhjällä jutulla ja surkeilla kuvilla?
Toimittaja Leena Lepistö pähkäilee ”Hullujen hommaa” –kommenttijuttunsa lopussa sitä, miten hän on innostunut tänä kesänä lähestulkoon jokaisesta kirjoittamastaan urheilulajista ja päättänyt ruveta harrastamaan sitä. Toivon mukaan Leena on messissä vielä syksymmällä, kun mäkihyppykausi alkaa.
Monessa suurkaupungissa marathon on myös jonkinlainen kansanjuhla. Mutta mitä tuleekaan Helsinkiin? Lehtijutut ennen maratonia olivat kutakuinkin tätä tasoa "HCM tukkii liikenteen"
..itse Helsinkiläisistä, vaiko kenties toimittajista? Jotenkin on hassua, että toimittajat kirjoittavat sitä mitä itse haluavat, eikä sitä, mitä ihmiset haluavat lukea. Itseäni alkoi sapettamaan kun luin Lepistön artikkelin, jos ei itse ymmärrä maratonia, niin ei sitä tarvitse artikkelissa antaa ilmi. No, jokainen tavallaan.