Välillä asiaa keski-ikäisistä sinkuista, eronneista ja sittemmin sinkkuelämää jatkaneista :)
Onkos teillä muilla vanhempia, jotka ovat eläneet sinkkuina sen jälkeen kun ovat eronneet avioliitosta? Mites heillä menee tätä nykyään? Kävin tossa sinkku isääni moikkaamassa, ja näyttää olevan vähän kummalliseksi mennyt elämä. Se puhuu vaan rahasta ja siitä, mitä on ostanut ja pyytää sukulaisia täyttämään hänen toiveitaan. Jotenki tuntuu, etten oo ennen huomannu isässäni tollasta (tosin oon jo sen ikäinen että asun omillani). Jotenki tulee mieleen sellanen vanhemman (mies?)henkilön sinkku-itsekkyysajatettelu ja sellanen muitten kyttääminen ja arvostelu. Onko teillä tälläsiä tuttuja, vai onko mun isä joku poikkeava outolintu. Isä on jo hyvän matkaa keski-ikää tallustanut.
Onkos teillä muilla vanhempia, jotka ovat eläneet sinkkuina sen jälkeen kun ovat eronneet avioliitosta? Mites heillä menee tätä nykyään? Kävin tossa sinkku isääni moikkaamassa, ja näyttää olevan vähän kummalliseksi mennyt elämä. Se puhuu vaan rahasta ja siitä, mitä on ostanut ja pyytää sukulaisia täyttämään hänen toiveitaan. Jotenki tuntuu, etten oo ennen huomannu isässäni tollasta (tosin oon jo sen ikäinen että asun omillani). Jotenki tulee mieleen sellanen vanhemman (mies?)henkilön sinkku-itsekkyysajatettelu ja sellanen muitten kyttääminen ja arvostelu. Onko teillä tälläsiä tuttuja, vai onko mun isä joku poikkeava outolintu. Isä on jo hyvän matkaa keski-ikää tallustanut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja sellainen juttu vielä, että isäni on jostain syystä kehittänyt jonkin ihmeen naisvihan, jota hän purkaa varsin onnistuneesti minuun. Jos istumme veljeni ja isäni kanssa saman pöydän ääressä, niin isäni puhuu minulle aivan selkeästi alentavasti verrattuna veljeeni. Joku "me miehet" ja "nuo naiset" asetelma menossa?
Luulisi aikuisen ihmisen osaavan erottaa epäonnistuminen romanttisissa naissuhteissa ja isä-tytär -suhde toisistaan.
tulee mieleen mun faija, hän ei ole eronnu mutta mitä vanhemmaks tulee sitä vaikeammaksi tulee. Ja mä olen aina saanut näyttää hänelle pärjäämistäni elämässä varsinkin silloin kun olen sinkkuna ja nyt olen pitempään jo ollut.
Nykyään en enää siitä niin välitä sillä ainoa kenelle olen vastuussa elämästäni ja teoistani olen minä, ei minunkaan isäni tässä iässä välittänyt vähääkään vanhempiensa mielipiteestä joten miksi minun nyt pitäisi välittää hänen.
Hän on hyvä isä ja rakastan häntä enkä parempaa isää olisi voinut toivoa mutta vanheneminen tuo tiettyjä juttuja miehille sekä naisille mieleen ja näkökulma muuttuu joten en osaa sanoa muuta kuin että isäsi on katkera ja purkaa sen sinuun, kenelles muulle sitten kun vaimoa tai tyttöystävää ei ole jolle kiukutella ja pojalle ei kehtaa niin tyttäreen puretaan.