Mies jätti mut! siitä on kolme viikkoa nyt. Kauanko mun pitää kestää tätä ahdistusta. Miten vois lievittää sydänsurua. Mä oikeasti en kestä enää. Ahistaa, itkettää, tuntuu niin pahalta. Arg. Tekis mieli laittaa tälle miehelle viestiä niin kovasti. Soittaa, pyytää käymää. Mut ei, kun hän ei halua niin ei halua jakaa elämääni minun kanssa. Ei ole ikinä ollut näin ahistava olo. Miten lievittää sydänsurua.
Mä en kestä!
ahistuksen ahistus
192518
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
olen pahoillani sinun puolesta että sinut jätettiin..ja eikä se niin vaan helpota mullakin sellainen tilanne että mieskaveri asuu 300 kilometrin päässä minusta ja hän ollut pari kuukautta sairaslomalla ja joka päivä kyllä soitellaan mutta kuinka ollakaan koko päivä puhelin kiinni ollut hänellä en tiedä mitä on sattunut. mesessä on kumminki noin tunti sitten ja ei vastannu sinnekään kun huhuilin ahdistaa ihan pirusti kun en tiedä. liekkö sairaalassa tutkimuksissa ja läppäri mukana ja puh pois päältä..
Se varmaan iski silmänsä johonkin toiseen neitiin siellä ja sitä alkoi ärsyttämään jokapäiväiset yhteydenotot.
Kertoiko se syytä? Kyllästyikö sun nalkuttamiseen ja siihen etä takerruit liikaa, vai oletteko olleet jo niin kauan yhdessä, että mies yksinkertaisesti kyllästyi ja haluaa vaihtelua.
oliko kysymyksesi tarkoitettu alkuperäiselle kysyjälle vai minulle?
Hei sinulle. Uskotko että on vaan parempi jos eroaa nyt kun sitten kun on lapsia...on tietoa siitäkin kun toinen lapsi ei ehtinyt syntyä vielä niin mies löysi uuden ja ehomman naisen itselleen. Siinä sitten aikani itkin ja raskaus-aika kului ja synnytin pienen nyytin ja sen jälkeen tuska helpotti vaan ei vaikeudet. Ihmettelen suuresti, miten joku nainen voi sanoa rakastuvansa niin nopeasti toisen mieheen ettei ota tosi asioita huomioon. En puollusta entistä miestäni vaan ihmettelen. Asumme edelleenkin samassa kaupungissa ja tullaan aina väkisinkin vastakkain. En minä vaan kehtais olla mitenkään. Varmaan on nytkin sanojia että pitäis pitää mies hyvin vaan kun ei ollut siitä kyse, mutta mistä sitten, kysyn vaan. Minä pitkässä juoksussa kumminkin pärjään paremmin , onhan minulla ihanat lapset mutta miten on isällä. Uusi vaimo ei tykkää lapsista joten osaat kuvitella kun lapset osaavat laskea ja alkaa miettimään näitä aioita minkälainen on heidän isänsä!!!! Lapsia en kadu vaan väärää lasten isää...
Koeta sinäkin hakea juttuseuraa ja jaksaa jotenkin, vaikka aikaa suremiseen on oltava. Muuten ei selviä.Jaksellaan kaikesta huolimatta ja on kunnon miehiäkin varmaan jotka ajattelevat kokonaisuutta ei hetken seksiä..
kokonaisuutta, ei hetken seksiä? Itse ajattelen aina vain SEKSIÄ, t.kunnon mies.
Minut on mies pettänyt ja jättänyt. Ennen sen roikaleen menoa, minulle oli itsestään selvää, että ketään muuta miestä en katsele. Jäin yksin, ja päätin, että varattuihin miehiin en koske, sillä siitä saa vain sydänsuruja - enkä koskenut, ennen kuin minua taas petettiin - tai siis minulle valehdeltiin.
Törmäsin yhdellä tanssipaikalla aivan ihanaan mieheen, joka vannoi olevansa sinkku. Siinä meni muutama hetki, kun tajusin, että eipäs ollutkaan tämä mies yksineläjä, vaan olikin naimisissa ja kolmen pienen penskan isä. Vaan niin olin tähän valehtelijaan jo kiinnikasvanut, että vieläkään en ole häntä irti päästänyt. Annanpas siis näin vahingon kiertää, sillä minultahan vietiin mies myös silloin aikoinaan.
Vaimonsa ei tiedä asiasta tuon taivaallista, vaan ylpeänä esittelee rehellisen ja perheestään niin hyvää huolta pitävän perheenisän milloin missäkin tilanteessa. Voi, voi, vaimo-parka, kun tietäisit, millainen kilipukki ja urosleijona sinunkin miehesi osaa olla silloin, kun sinun silmäsi eivät häntä näe!
Joten se siitä - kunnon miehistä! Heitä ei ole olemassakaan koko tässä suuressa maailmassa.
niin Taivahan Tosi asia, ettei siitä kannata edes keskustella...
Suosittelen ettet näe tai ole yhteydessä mieheen, niin vaikeata kuin se onkin. Parin vuoden päästä olet taas jaloillasi.
ei kannata elämäänsä pultata.
...on hyvää
Siis todellakin SINNITTELE ja vieläkin SINNITTELE! Tuska vie välillä mukanaan (aluksi koko ajan), mutta tulee vielä sekin päivä, kun huomaat, että olet ollut vaikkapa tunnin niin, ettet ole ajatellut koko miestä.
Mitään oikotietä ei valitettavasti paranemiseen ole keksitty. Toiset syö rauhottavia tms, mutta loppujen lopuksi aika on ainoa lääke - niin lohduttomalta kuin se aluksi tuntuukin.
Ota sekunti, minuutti ja tunti kerrallaan. Pura tunteitasi vaikka täällä tai kavereille. Ja itke, kun itkuttaa, kyllä se päivä vielä alkaa paistaa sinullekin.
Itsellä jo useampi kuukausi erosta. Sattuu, mutta ei tapa!
ja sinnittelen, mutta kun tuntuu niiiiiin pahalta, itkettää ja tuntuu kuin sydän räjähtäis kaipauksesta minä hetkenä hyvänsä.APUA!!!!!!!
Tiedän, se on maailman kamalin tunne!!! Eikä siltä tahdo saada rauhaa edes unissaan (jos sattuu saamaan nukuttua)...
Olisko sulla joku kaveri, jonka luo mennä käymään? Ei varmasti kyllä huvita mikään ja tuntuu, ettei jaksa muuta kuin itkeä, mutta jos vaan saisit itsesi PAKOTETTUA lähtemään johonkin, niin saisit ehkä tuon "räjähtämisolon" katoamaan edes hetkeksi.
Mä pakotin itseni alussa lenkille johonkin. Usein en jaksanut nähdä edes ystäviäni, kun oli niin itkuinen olo. Mutta lenkin jälkeen tuntui aina edes vähän paremmalta, edes hetken aikaa. Saisit jotenkin tapettua aikaa..
tosi kurja juttu, tiedän ton vaiheen. :( kamalaa tulee luultavasti olemaan viel parin kuukaudenki päästä, sillon viimestään tuntuu siltä että olisi pitänyt unohtaa mutta ei pysty. mut sit jossain vaiheessa sitä vaan alkaa pikkuhiljaa unohtaa. itse pääsin kunnolla yli exästä vasta kun seuraava ihastuksen kohde tuli mun elämään ja sai pasmat sekaisin =))) nyt en ikipäivänä haluaisi miun exää takaisin. trust me, tuut viel löytämään jonkun paremman joka rakastaa sua totaalisen paljon juuri semmosena kun olet
Kysymykseni oli teille kummallekin. Alkuperäiselle ja Johannalle.
Ehdittekö keskustelemaan tän miehen kanssa kaikki asiat lävitse. Kertoiko hän tarkkaan syyt ja mitä kaikkea vialla?!
Jos sua edelleen ahdistaa, niin kirjoita hänelle kirje sähköpostiin ajatuuksella ja ystävällisesti. Kerro hänelle miltä sinusta tämä tuntuu, jos haluat niin kerro myös, että haluaisit erosta huolimatta omaa pahaa oloasi helpottaaksesi setviä hänen kanssaa yhdessä suhdettanne koskeneet asiat huonot ja hyvät puolet.
Kerro tarkkaan myös ajatuksistasi häntä kohtaan. Takaan, että tämä helpottaa! Pyydä vielä ystävällisesti vastausta, kun mihiethän ei tunnetusti tajua vastata heti, ellei siitä mahdollisimman ystävällisesti sano.
Tsemppiä sinulle ja toivottavasti tästä on sinulle apua!!!
Niin typerältä kuin se kuullostaakin, aika todellakin parantaa haavat. Poikaystäväni jätti 3,5 vuoden suhteen jälkeen minut, ja muutti yhteen yhteisen ystävämme kanssa, jota oli jo rakastanut kauan. Luulin että kuolen eromme aikana. Yhteiset vuodet oli yhtäkkiä pyyhitty pois, ja piti aloittaa elämä yksin, ilman tätä ihmistä. Meidän ero kävi nopeasti, emme keskustelleet asioista ollenkaan, kaikki jäi selvittämättä, mutta näin melkein vuosi jälkeenpäin ajatellen mitään selvitettävää ei ollut. 4 kk erostamme olin päässyt täysin yli. Sinun täytyy itkeä niin paljon kuin itkettää, ja kaikista tärkeintä on että puhut ystävillesi tai kenelle tahansa. Et saa patoa tunteita sisällesi vaan annat kaiken tuskan tulla ulos!! Äläkä jää kotiin istuskelemaan vaan mene ulos ystävien kanssa. Yksinäisiä ja epätoivoisia hetkiä tulee varmasti olemaan vielä monia, mutta voin melkeinpä' luvata sinulle että tulet pääsemään tuskasta yli, ja tunnet itsesi onnelliseksi jälleen!! PALJON VOIMIA SINULLE!!
Yritä jaksaa, kyllä aurinko vielä sinullekin paistaa, usko pois. Itselläni melkolailla sama tilanne, vielä kuitenkin ollaan miehen kanssa yhdessä. Tuntuu vaan siltä ettei hän osaa sanoa suoraan ettei halua olla kanssani. Asiasta on keskusteltu mutten saa hänestä mitään irti. Toisena päivänä rakastaa ja toisena taas haluaa erota. On muuttunut ihmeelliseksi menneen kuukauden aikana. On ahdistunut, väsynyt, välillä juttelee aivan omituisia. Ei halua koskea minua saati rakastella. Mitään en osaa enää tehdä oikein hänen mielestään. Hänestä on tullut myös mahdoton siivousintoilija, mikä ei pahasta, mutta liika on liikaa. Ehkä olen se isoin roska hänen elämässään... Välillä tuntuu että hän on jotenkin sairas mieleltään, niin outoja hänen tempauksensa ovat. Kaiken huippu oli kun pyykkiä koneeseen laittaessani löysin hänen takkinsa taskusta pari kondomia, mikä shokki. Väittää löytäneensä ne autostaan sitä siivotessa, ovat kuulemma vanhoja, jo ennen minua ostettuja, no joo... Kas kummaa kun ne olivat vielä hänen ns. paremman takkinsa taskussa. Olen aivan hajalla, en tiedä mitä ajatella. Hän vaan käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kaikenlaista nöyryytystä ja alistamista on jatkunut jo pitkään, minun itsetuntoni on lyöty tosi alas. Olen hölmö, sen tiedän... mutta minkä ihminen voi sille kun toista rakastaa. Tiedän, että oman itseni takia minun on lähdettävä, jospa jossakin olisi vielä olemassa kunnon miehiä. Toivon, että myös minun elämääni paistaisi aurinko...