Tuossa nyt on taas takana kiivasta keskustelua suominaisten laadusta ja yksinjäämisen katkeruudesta. Keskustelua siitä kuka on tunneköyhä ja kuka alfauros. Tämä on joteensakin hassu palsta. Kaikki ovat jotain menettäneet, kaikki vaikuttavat jollain asteella katkerilta vaikkeivät sitä suostu myöntämään.
Särjetyn sydämen kokoon kasaaminen kaikille vaikeaa ja tuntojensa purkaminen helpottaa.
Haluaisin kuitenkin kommentoida paria asiaa.. Minulla niinkuin kaikilla muillakin on jotain hampaankolossa..
Ensinnäkin minua häiritsee suunnaton yleistäminen ja ihmisten kategorisointi. Ja toisekseen minua häiritsee se että ihmiset ottavat täällä asiat turhankin henkilökohtaisesti.
Ei minua häiritse jos joku haluaa hakea vaimonsa thaimaasta. On totisinta totta että thaimaalainen nainen ja suomalainen on eri asia. Ja tiedän thaimaalaisia naisia jotka oikeasti elävät miehelleen ja perheelleen ja ovat todella onnellisia eivätkö muuta haluaisikaan tehdä.
Ehkäpä moni suominainen näkee asian huonona tai naisen alentamisena, mitä asia ei todellisiidessa ole. Pitää muistaa että kulttuurit ja ihmiset ovat erilaisia. Jos joku ei halua suomalaista naista näiden huonon laadun takia (mikä kenenkin mielestä on huonoa) niin mitä sitä tänne ruikuttamaan. Tehköön asialle jotain! Ei se ole minulta pois.
Minä tiedän haluavani suomalaisen miehen, heidän kaikista huonoista piirteistään huolimatta. Uskon ja luotan siihen että kaikki eivät ole jäyhiä juoppoja. Merkkejä muustakin kun on ollut näkyvissä. Haluni johtuu osittain kokemuksesta ihastua italialaiseen mieheen. Hänkin ihastui minuun. Ja hän tosiaan oli kaikin puolin sellainen mitä naisen sopisi toivoa. Minä vain en ollut se nainen joka niin toivoi. Ainainen ylistäminen ja jalustalle nostaminen oli rankkaa. Toisaalta taas liian selkeät jaot miehen ja naisen roolin välillä olivat myös hankalia. Ja tietynlainen yleinen huolettomuus oli rasittavaa.
Pidän suomalaisen miehen piirteestä olla vaatimaton. Suomalaisen mies kun sanoo että hän rakastaa ja haluaa ei välttämättä kuule joka hetki, mutta silloin kun sen kuulee, sitä arvostaa enemmän ja voi luottaa että asia myös on niin.
Tosin nykyinen pelimies-kulttuuri on hiukan vienyt pohjaa pois miesten tunteittein ilmaisuun luottamiselta. Jotkut ovat oppineet etelän miesten tavoille ja suoltavat ulos mitä sylki suuhun tuo ilman todellisuus pohjaa.
Ja mitäs me suominaiset sitten.. Toki ollaan katkeria. Monet ovat koneneet juopon isän ja petturimaiset katoamistemput. Tietyllä tapaa naiset ovat ehkä yrittäneet kostaa miehille kaiken kokemansa vääryyden. Mutta hakkuvat väärää puutaa tai monia vääriä puita, koska eivät ole tajunneet käsitellä asioita silloin kun sen aika on ollut. Mitä sitä menneitä enää tulevien kanssa jauhamaan..
Luulenpa, että suomaliset ovat ylipäänsä pitkävihaisia ja loukkaantuvat herkästi ja vieläpä sydän juuriaan myöten. Niin naiset kuin miehetkin. Ja itselle anteeksi antaminen on se vaikein asia. Suomalainen periksi antamaton sisu on jossain kohtaa taakka mutta jossain kohtaa siunaus. Jospas käytettäisi sitä meidän sisua vaan hyviin juttuihin ja jätettäisiin ne puheet "minä en ainakaan mene puolitiehen vastaan" tai "en varmana soita" joillekin muille..
Huh huijaa.. tulipa tekstiä.. Tämäkö nyt on sitä sydämen keventämistä? Heh.. Tällä vuodatuksella jaksaa taas lukea monen kymmentä muuta vuodatusta.. Sinkkujahan tässä ollaan kaikki! Samassa veneessä.. Eikö?
Särjetyn sydämen kokoon kasaaminen kaikille vaikeaa ja tuntojensa purkaminen helpottaa.
Haluaisin kuitenkin kommentoida paria asiaa.. Minulla niinkuin kaikilla muillakin on jotain hampaankolossa..
Ensinnäkin minua häiritsee suunnaton yleistäminen ja ihmisten kategorisointi. Ja toisekseen minua häiritsee se että ihmiset ottavat täällä asiat turhankin henkilökohtaisesti.
Ei minua häiritse jos joku haluaa hakea vaimonsa thaimaasta. On totisinta totta että thaimaalainen nainen ja suomalainen on eri asia. Ja tiedän thaimaalaisia naisia jotka oikeasti elävät miehelleen ja perheelleen ja ovat todella onnellisia eivätkö muuta haluaisikaan tehdä.
Ehkäpä moni suominainen näkee asian huonona tai naisen alentamisena, mitä asia ei todellisiidessa ole. Pitää muistaa että kulttuurit ja ihmiset ovat erilaisia. Jos joku ei halua suomalaista naista näiden huonon laadun takia (mikä kenenkin mielestä on huonoa) niin mitä sitä tänne ruikuttamaan. Tehköön asialle jotain! Ei se ole minulta pois.
Minä tiedän haluavani suomalaisen miehen, heidän kaikista huonoista piirteistään huolimatta. Uskon ja luotan siihen että kaikki eivät ole jäyhiä juoppoja. Merkkejä muustakin kun on ollut näkyvissä. Haluni johtuu osittain kokemuksesta ihastua italialaiseen mieheen. Hänkin ihastui minuun. Ja hän tosiaan oli kaikin puolin sellainen mitä naisen sopisi toivoa. Minä vain en ollut se nainen joka niin toivoi. Ainainen ylistäminen ja jalustalle nostaminen oli rankkaa. Toisaalta taas liian selkeät jaot miehen ja naisen roolin välillä olivat myös hankalia. Ja tietynlainen yleinen huolettomuus oli rasittavaa.
Pidän suomalaisen miehen piirteestä olla vaatimaton. Suomalaisen mies kun sanoo että hän rakastaa ja haluaa ei välttämättä kuule joka hetki, mutta silloin kun sen kuulee, sitä arvostaa enemmän ja voi luottaa että asia myös on niin.
Tosin nykyinen pelimies-kulttuuri on hiukan vienyt pohjaa pois miesten tunteittein ilmaisuun luottamiselta. Jotkut ovat oppineet etelän miesten tavoille ja suoltavat ulos mitä sylki suuhun tuo ilman todellisuus pohjaa.
Ja mitäs me suominaiset sitten.. Toki ollaan katkeria. Monet ovat koneneet juopon isän ja petturimaiset katoamistemput. Tietyllä tapaa naiset ovat ehkä yrittäneet kostaa miehille kaiken kokemansa vääryyden. Mutta hakkuvat väärää puutaa tai monia vääriä puita, koska eivät ole tajunneet käsitellä asioita silloin kun sen aika on ollut. Mitä sitä menneitä enää tulevien kanssa jauhamaan..
Luulenpa, että suomaliset ovat ylipäänsä pitkävihaisia ja loukkaantuvat herkästi ja vieläpä sydän juuriaan myöten. Niin naiset kuin miehetkin. Ja itselle anteeksi antaminen on se vaikein asia. Suomalainen periksi antamaton sisu on jossain kohtaa taakka mutta jossain kohtaa siunaus. Jospas käytettäisi sitä meidän sisua vaan hyviin juttuihin ja jätettäisiin ne puheet "minä en ainakaan mene puolitiehen vastaan" tai "en varmana soita" joillekin muille..
Huh huijaa.. tulipa tekstiä.. Tämäkö nyt on sitä sydämen keventämistä? Heh.. Tällä vuodatuksella jaksaa taas lukea monen kymmentä muuta vuodatusta.. Sinkkujahan tässä ollaan kaikki! Samassa veneessä.. Eikö?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei ole saanut yhtään kommenttia, mutta ainakin itseltäni se on jäänyt kommentoimatta ihan vain siksi, ettei minulla oikeastaan ole ollut hyvään tekstiisi mitään lisättävää eikä poistettavaa. Mutta jotta se ei tyystin hukkuisi hiljaisuuteen niin lisään nyt sitten kuitenkin joitakin ajatuksiani:
Katkeruus ja nais-/miesviha (joka kohdistetaan aina erityisesti *suomalaiseen* naiseen/mieheen ja ilmenee lauseina "suomalaiset naiset/miehet ovat (kaikki) tällaisia") on kaikkein raskainta luettavaa. Samat ihmiset hakevat koko ajan rakkautta elämäänsä eivätkä huomaa, että katkeruus karkoittaa muut heidän läheltään.
Toinen, mikä taas loistaa poissaolollaan ainakin tällä palstalla, on huumori. Jos kumppanin haussa ollaan yhtä ryppyotsaisesti liikkeellä, niin en ihmettele, että ei löydy edes uusia ystäviä. (Yleistys! Täälläkin on myös kirjoittajia, joilla on loistava huumorintaju, jonka soisi kukkivan useamminkin.)
Minulla(kaan) ei ole mitään "suomalaista miestä" vastaan (lainausmerkit siksi, että tuokin on nyt yleistys, suomalaiset miehet ovat yksilöitä eikä yhtenäinen massa). Yhteinen kieli ja kulttuuritausta on itselleni niin tärkeää, että pitäisin aika vaikeana suhdetta toisesta kulttuurista tulevan ihmisen kanssa. Olen sen verran paljon tekemisissä englanninkielisten ihmisten kanssa töiden ja vapaa-ajan puitteissa, että tiedän miten rasittavaksi välillä käy, kun joutuu ajattelemaan ja puhumaan kielellä, joka ei ole äidinkieli. Toisinaan, kun tärkeistä asioista, ei ole kysymys, on jopa helpompi jättää jokin asia kokonaan sanomatta kuin alkaa selittää sitä ihmiselle, joka ei tunne esimerkiksi koulutusjärjestelmäämme, työvoimapolitiikkaamme tai muita yhteiskunnallisia asioita. Ilman yhteistä kieltä ei voi jakaa asioita eikä silloin voi oikein olla yhteistä huumoriakaan (vitsejä voi tietysti kertoa vieraallakin kielellä, mutta arjessa arvostan kyllä enemmän tilannekomiikan tajua).
Eivätkä suomalaiset miehet ole muutenkaan yhtään hassumpia. Kuten kirjoitit, he eivät turhia lepertele, mutta jos heiltä joku rakkauden tunnustus tulee niin se on sitten sitäkin merkityksellisempi. Ja oikeassa elämässä tuntemani ihmiset ovat paljon leppoisampia ja hauskempia kuin minkä kuvan tämän palstan kautta miehistä saisi. Niihin paljon puhuttuihin pelimiehiinkään en ole juurikaan törmännyt, ja alfaurokset tai mitä ne nyt olivatkaan, YTM:t ja ATM:t ovat elävässä elämässä ihan tuntematon käsite.
Minä uskon edelleenkin, että seuranhaku netin kautta on vääristänyt ja vääristää edelleen ihmisten ajattelua. Kumppania haetaan kuin täydellistä koiranpentua; pitää olla todistukset siitä, ettei ole lonkkavikaa tai silmänpohjan rappeumaa, ja napatyrästä pitää saada vähintäänkin alennusta. Liian nuoret, liian vanhat, liian pienet ja liian isot hylätään heti kättelyssä, koska ne eivät pärjäisi näyttelyssä. Ja vaikka sopivan tuntuinen pentu löytyisikin, niin seuraavalla kasvattajalla saattaisikin olla vielä parempi, todellinen valioyksilö, joten hakua ei kannata sittenkään lopettaa.
Viimeinen kappale on osuva. Hassuinta on se, että tuota harrastaa täysi-ikäiset, usein kai jo aikuiset ihmiset.
Ihmiset ovat mestareita kaventamaan omaa elämänpiiriään!
sekä aloittajan että kiribatin kanssa. Hyviä pointteja!