Millainen nainen on ns. hyvä jätkä -nainen?
Sellasen tiedän ainakin, et jotkut naiset tavallaan kadottaa naisellisuutensa joittenkin miesten seurassa. Jotenki et lähtee mukaan äijä-meininkiin. Toisaalta se on aika haasteellista, et jos on tottunut miesten seurassa olemiseen (esim. kaveriporukoissa, veljien kanssa, isän kanssa hyvät välit jne) niin on voi tavallaan olla vaikea säilyttää se naiseutensa, jos silleen tietää miten miesten seurassa ollaan, mistä miehet tykkää jutella jne ja sit kun miehet aika usein alkaa mahtailla (äijäillä) vielä kovemmin jos joku nainen sattuu olemaan mukana, niin sitä on tosi vaikee olla suhtautumatta silleen tyttömäisesti tollasiin ronskeihin juttuihin..ja varsinki jos osaa laittaa kampoihin tai olla miesten seurassa esim. veljiin tottuneena. Eli silleen, et joillakin kauheen äijämäisillä miehillä voi olla vähän tuo ns. naisen kastroiva (eli naiseuden menetys) vaikutus, jos jutut alkaa mennä kovin roisiksi. Yritä siinä sievästi olla naisellinen ku jutut alkaa olla kovasti karkeita navanalusherjaa..ja ensimmäinen ajatus päässä on saada "öykkäriltä" luu kurkkuun :)
Sellasen tiedän ainakin, et jotkut naiset tavallaan kadottaa naisellisuutensa joittenkin miesten seurassa. Jotenki et lähtee mukaan äijä-meininkiin. Toisaalta se on aika haasteellista, et jos on tottunut miesten seurassa olemiseen (esim. kaveriporukoissa, veljien kanssa, isän kanssa hyvät välit jne) niin on voi tavallaan olla vaikea säilyttää se naiseutensa, jos silleen tietää miten miesten seurassa ollaan, mistä miehet tykkää jutella jne ja sit kun miehet aika usein alkaa mahtailla (äijäillä) vielä kovemmin jos joku nainen sattuu olemaan mukana, niin sitä on tosi vaikee olla suhtautumatta silleen tyttömäisesti tollasiin ronskeihin juttuihin..ja varsinki jos osaa laittaa kampoihin tai olla miesten seurassa esim. veljiin tottuneena. Eli silleen, et joillakin kauheen äijämäisillä miehillä voi olla vähän tuo ns. naisen kastroiva (eli naiseuden menetys) vaikutus, jos jutut alkaa mennä kovin roisiksi. Yritä siinä sievästi olla naisellinen ku jutut alkaa olla kovasti karkeita navanalusherjaa..ja ensimmäinen ajatus päässä on saada "öykkäriltä" luu kurkkuun :)
Vastaukset 31
Vanhimmat
että mies, joka on vankina naisen kropassa
puhutaan...tän tyylisiä on meikäläisen hyvät jätkät. persoonallinen, luja luonne, käytännöllinen, hyvä huumorintaju, ei analysoi joka asiaa, positiivinen,
ymmärtää miesten näkökulmia, selkeä, se vain tapahtu- ihminen, jonkin sortin hörhö, tapahtumarikas ja luotettava.
ehkä noinki voi olla.
Tai sit on olemassa miehekkäämpiä naisia kuin feminiinisin mies.
Et mä lähtisin selittämään tätä hyvä jätkä -nainen teoriaa ihan kahden henkilön henkilökohtaisista nais- ja mies-vahvuuksista ja niiden yhteensopivuudesta tai yhteensopimattomuudesta.
onneks on erilaisia naisia ja erilaisia miehiä. Jokaisen pitää vaan löytää se itselleen sopivin heinasuovasta.
Seura tekee kaltaisekseen... Joukossa tyhmyys tiivistyy..
Miten olla tyttö ja jutella tyttöjen juttuja jätkien kanssa jotka kertoo ronskeja juttuja ja on niin äijiä ja kauhee näyttämisen tarve päällä, puhuvat autoista, jääkiekosta, viinasta.. etc.
Voisko siihen väliin heittää, "hei mä löysin aivan mahtavan punaisen topin hennesiltä ja se sopii hyvin ens viikon pippaloihin!"
Ja jos laittaa paremmaks ronskeissa puheissa saa jyrän maineen ja jos ei jaksa kuunnella tai ei pidä ronskeista jutuista niin sitten on jokin niuho. Miehet osaa olla aika putkiaivoja.
En anna kenenkään kävellä ylitseni mutta en silti ole mikään machonainen vaan vahva tyttömäinen persoona...
olemassa naisille se oma "kyllääntymiskerroin" joka nousee maksimiinsa siinä jossain vaiheessa kun se tarpeeksi kukkomainen tai äijämäinen juttu pääsee vaiks Peralta tai Kalelta. Kiitti mulle riitti...lähdetään kahvinkeittoon pakoon keittiön puolelle..noinhan se menee. Onkohan miehet muuten koskaan panneet merkille, että missä vaiheessa ne niitten naiset päättää lähteä sohvalta kahvinkeittoon tai boolin lisäämishommiin. Kantsis joskus ehkä pistää mielenkiinnosta merkille.
jotakin pahasti vialla, koska tuossa vaiheessa kun naiset lähtevät tietävästi toisiinsa katsellen kahvia keittelemään, niin minä jään makoisesti nauramaan miesten hauskoille alapäätason jutuille. Niitä näet ei kuule naisjoukoissa kuin harvoin ja siksi ovat harvinaista "herkkua" meikäläiselle.
Naisten pitäis relata, oikeesti.
äijähuumori on kivaa, jossa tavallaan leikkisästi kiusataan silleen, että kaikki tietää että kyllä se oikeesti siitä puheenaolevasta tyypistä tykkää. Sellanen on musta aivan ultimate hyvää miesten läppää. Ja toi tollanen samanlainen äijä-asenne miehellä..esim. joku mies urputtaa eukostaan jotain muille miehille..mutta rivien välistä ja naamasta näkee kuinja kovaa se siit naisestaan tykkää. Ihan täyden kympin hommaa.
Naiset yrittää tota samaa lähinnä siinä vaiheessa, jos pitää vähän antaa valkoista valhetta siitä, onko jostain tyypistä kiinnostunut esim. "noo, en mä nyt osaa sanoa sitä matista vielä oikeen mitään...". Mut muuten naiset kyl ehkä harrastaa enemmän tolleen piikitettelyksi tarkoitettua "huumoria" et jos jotain mollataan niin se tarkottaa oikeesti sitä.
huomattavasti rankemmin kuin naisia. Naiset vetää helpommin herneen nenään, kun taas miehet suorastaan tykkäävät siitä, kun nainen vähän nälvii, siis positiivisessa mielessä, mutta silti melko tiukalla otteella.
totta. pieni vinoilu ja jäynäily tekee ihmeitä.
ottaa juttuni hieman tosissaan..lue se alempi
ja ytimekkäästi, sellainen jota et haluais edes villeimissä fantasioissas panna etkä oo moista koskaan edes ajatellut. Ilman seksuaalisia jännitteitä / edes pikkufiboja ihmiset on toisilleen ihmisiä, ei miehiä ja naisia. Miks sun sit pitäis säilyttää naiseutes tiettyjen miesten keskuudessa / silmissä, siks et sulla on seksuaalisia takaa-ajatuksia heitä kohtaan (ko) :-)
"Kun on kerran nähnyt mustiin nahkoihin pukeutuvan harrika-leidin avaavan sepaluksensa(?) ja roiskaisevan parimetrisen kusikaaren tien vierellä, menee halut panna yhtään mitään."
Minusta tuo kuulemani heitto on toistaiseksi paras niistä hyväjätkä-naisista.
on vaan kiva että voin olla sitä mitä olen (nainen) eikä tule sellaista aseksuaalista oloa ittellekkin, että tulee itselleen sellainen olo että pitäis tavallaan olla sanomassa "Juu poijjaat, ruvetaanko puhumaan kardaaniakseleista" että pysyy jutuissa mukana. Ettei ole sit se hiljainen tyyppi joka jäi/jättäytyi pois jutustelusta. Ja sit jos tosiaan alkaat puhua niistä kardaaniakseleista niin johan vaihtuu pojilla puheenaihe nopeasti...
Kyl mä osaan silleen olla ihan hyvä jätkä -nainen tarvittaessa ja joskus se on ihan kivaakin jutella esim. tekniikasta (autoista, moottoripyöristä) miesten kanssa (joilla ehkä voi olla enemmän kaikkee tietoa niistä kuin itsellä, vaikka noita asioita itse seuraankin). Ja silleen kokee olevansa periaattees vähän samalla viivalla miesten kans silloin ja miesten kanssa on monesti paljon mutkattomampaa keskustella kuin naisten. Miehet ei analysoi puhki asioita ja miehet on aika silleen rehtejä kaikessa mitä he sanovat. Mut sitten tulee jossain vaiheessa se raja vastaan...eli ei sais olla vissiin mikään hirvee prinsessa mut sit taas tietty liian hyvin miesten kanssa toimeen tuleva nainen herättää vain kaverillisia fiiliksiä miehessä. Näin olen ymmärtänyt.
vaiks esimerkiksi pari julkkista, ketkä on sun mielestä ns. tyyliltään sellainen hyvä jätkä-tyyppinen joka ei menis villeissä unelmissakaan?
Tarkotiks jotain Arja Saionmaa- tai Karita Mattila-tyyppistä? Tai Ritva Santavuoren tyyppistä. Tota ns. matamilookia? :)
"---kardaaniakseleista ---
jutella esim. tekniikasta (autoista, moottoripyöristä)--"
Olipas sulla yksipuolinen kuva miehistä. Sori, ehdin jo vastata alkuperäiseen kysymykseesi tajuamatta, että kyse olikin teknisistä amis-naisista- ei ns. "hyvä jätkä"-naisista.
"...sit kun miehet aika usein alkaa mahtailla (äijäillä) vielä kovemmin jos joku nainen sattuu olemaan mukana, niin sitä on tosi vaikee olla suhtautumatta silleen tyttömäisesti..."
Sellaiset miehet vaietaan hiljaisiksi. Se tarkoittaa sitä, että haasteseen ei vastata mikäli just naiselle ei ole esitetty suoraa rivoa kysymystä tai mielipidetiedustelua. Sellaisiin heittoihin voi aina välinpitämättömästi kuitata, että "tuskin sä mun mielipiteestä oikeasti olet kiinnostunut koska lauot omasi noin varmana." Sitten vain hymähtäen ivallinen hymy naamalla käännetään katse pois ja mahdollisesti selkäkin rivouksia heittäneelle tyypille.
Tuo ohje on sikäli yleispätevä, että se on tehokas. Äijää ottaa pattiin kun nainen ei kuittaa samalla mitalla mutta mikäli äijältä löytyy aivosoluja, se arvostaa ja vähentää kiusantekoa.
Jos nainen lähtee tuollaiseen mukaan, on rooli sitten vedettävä aina.
Toinen vaihtoehto on heittäytyä tosi kanaksi, mutta sekään ei sovi tosinaiselle vaan bimboille.
Itselläni ei ole koskaan ollut ongelmia miesten ammatissani. Haasteita on tullut mutta myös arvostusta. Ehkä kypsyys ja asiallinen elämänkatsomus rehteine mielipiteineen ilman navanalusjuttuja on se hyvän jätkä-naisen tuntomerkki.
muuten..Mun piti kirjottaa, että:
"...sit kun miehet aika usein alkaa mahtailla (äijäillä) vielä kovemmin jos joku nainen sattuu olemaan mukana, niin sitä on tosi vaikee SUHTAUTUA silleen tyttömäisesti..."
eli säilyttää se oma juttunsa. Nii, ja varmaan on siitä sosiaalisesta tilanteestaki kiinni, missä viittii alkaa paljoki neiteilemään takaisin vaiks tuhahtelemalla paheksuvasti puhujan suuntaan :D ja missä seurassa/tilanteessa taas on ihan ok vähän huudattaa kukkoilijaa enemmän...tai heittää vaan kahta kauheempaa juttua puhujalle takaisin.
tohon sun tekstin tähän kohtaan:
"Ehkä kypsyys ja asiallinen elämänkatsomus rehteine mielipiteineen ilman navanalusjuttuja on se hyvän jätkä-naisen tuntomerkki."
Mun mielestä ns. hyvä jätkä -nainen just on se joka lähtee mukaan navanaluspuheisiin ja tekeytyy mieheksi miesten joukkoon.
Minulle on muutaman kerran sanottu, joko suoraan, tai olen kuullut ystäviltäni jonkun sanoneen, että olen sellainen "hyvä jätkä". Olen ottanut sen aina kohteliaisuutena, en mitenkään feminiinisyyttäni kyseenalaistavana asiana. :D
Minusta naisellinenkin nainen omaa monia puolia ja fiksu nainen pystyy keskustelemaan luontevasti miestenkin kanssa. Myös naisilla on aivot ja toivottavasti sentään keskenäänkin muitakin puheenaiheita kuin vaatteet, meikit ja ihqut miehet! ;D Miehet ovat ihmisiä ja ihmisten kesken on paljon puheenaiheita sukupuoleen katsomatta. Harvoin miesseurassakaan kuulen kovin rasvaisia juttuja, mutta huomautan kyllä, jos alatyyli ärsyttää. Tai alan kertoa miehistä vastaavia juttuja, jos sille päälle satun; loppuu yleensä moinen lyhyeen. ;D
Minä olen "isän tyttö" ja kolmen veljen sisar; ehkä siksi suhtautumiseni miesväkeen on luontevaa. Tulen usein paremmin juttuun miesten kuin naisten kanssa, vaikka pidän itseäni aika naisellisena naisena. :)
Millon viimeeksi mua on sanottu hyväksi jätkäksi. Olen sen kyllä kuullut, mutta tollasista ilmaisuista en tiedä että kuuluuko ne johonkin teinimeininkiin. Mä olen kanssa isin tyttö, mutta yhtälailla äidin. Näen sekä miesten, että naisten näkemykset. Miehiä on enemmän ollut elämäni aikana kavereina kun naisia. Näin vaan on. En tiedä miksi. Yksi spekulaatio voisi olla, että miehet on reilumpia ja niiden jutut on jotenkin rennompia ja kanssakäyminen niiden kanssa luontevampaa. Olen silti varsinainen prinsessa kun sille päälle satun. Silti olen prinsessana pilke silmäkulmassa.
Olen miesten alalla ja harrastan miesmäisiä juttuja. Silti tykkään töissä käyttää hametta ja joskus vapaallakin. Treenissäkin tykkään edes yrittää olla sievänä ja hakata miehiä palmikot päässä ;p Ne naiskaverit mitä mulla on, ei puhu hennesin punaisista topeista kun joskus. Aihe ei ole mulle ongelma. On kivaa kun voi puhua välillä naisten kanssa järkyn ihanista korseteista ja sitten toisena hetkenä turpaanvetotreeneistä ja moottoreista.
Liiallinen alapääjuttujen viljely on mielestäni sukupuolesta riippumatta junttimaista. Pieru voi olla iloinen asia.
Mun mielestä sekä mies, että nainen on sukupuolena arvokkaita. En pitäisi sitä minään järkkynä kunnianosoituksena jos joku sanoo mua hyväksi jätkäksi. Se on luultavasti tarkoitettu lämmöllä ihmiseltä joka tykkä susta eikä ole hirveästi nähnyt semmoisia naisia mitä mun kaveripiiriin kuuluu. "meillä" vallitsee tasa-arvo ja kaikista tykätään omana itsenään. Toisista vaan vähän enemmänkin ;)
superlyhyt vastaus: pelkästään hyvä kaveri.
sit pidempi versio:
mitä kauniimpi, niin tietysti sen vaikeempi äijille olla ajattelematta naispuolisesta kaverista sen enempää, mutta kyllä se ajan kans onnistuu sekin ;)
et ei sen naisen tarvii tai pidä olla ruma. tai että kaikki hyvä jätkä- naiset olis jotenki päästään omituisesti miehii tai ne olis väärässä ruumiissa tai jotenki muuten omituii. ei tod. jotenki sairasta ees ajatella, et miehet hyväksyis kavereikseen vaan sellaisia naisia. huh.
on rennosti se ketä on, se riittää. äijäporukoissa ei tarvi pahemmi alkaa miettiin ketä kukakin on. jos se homma menee siihe, nii se porukka hajoo aika nopeesti.
jutut voi mennä vähä navan alle joskus, varsinki perjantaisin :) mut se nyt on yleensä semmosta harmitonta läpän heittoo vaan. et ketään ala tosissaan sellasta toisille haastaan. siinä vaan jotenki jengi sit seurailee reaktioita ja sit niille nauretaan porukassa :D :D
nii joo, jos ei osaa nauraa itelleen, nii sit vois kans unohtaa sen äijäporukassa hyvänä jätkänä olemisen.
ehkä jotai tollasta. taitaa olla muiden toistoo mut samapa tuo.
olen itse tosi hyvää kaveria esim. mieheni kavereiden kanssa, olen todella siis ystävystynyt heidän kanssaan (eivät kyllä olekaan ääliöitä ja naisia halveksivia juntteja). yleisestikin olen aina tullut miesten kanssa mainiosti toimeen enkä tosiaan ole epänaisellinen, päinvastoin! olen sitä naistyyppiä joka pukeutuu hameeseen, meikkaa ja laittaa hiuksensa joka päivä, pitää miehestään huolta kaikin tavoin... ;) ja ennen avioliittoanikin miesseurasta ei ole pulaa ollut. puheiltani saatan sitten miesporukkaan sopiakin... johtuneeko viihtymiseni miesten kanssa siitä että itsellänikin on todella ronski huumori(lue: alapää -ja eritehuumori) ja suhteellisen rankat mielipiteet... naisten parisuhde -ja horoskooppianalyysit kun eivät kiinnosta vitun vertaa. lisäksi mielestäni miehet ovat luotettavampia ja lojaalimpia ystäviä kuin naiset. ja ehdottomasti hauskempia! no, kukin tavallaan mutta minun naiseuteni ei ainakaan miesseurassa kärsi, päinvastoin! suurin osa miehistä kun on aina kohdellut minua herrasmiehen tavoin, räkäisimmässäkin kuppilassa.
Voisi ajatella vaikka niin, että eräänlainen hyvä jätkä-nainen on esim. sellainen, jonka on tuntenut pienestä pitäen, vaikka se naapurin Tiina tai kaverin sisko tai sellaista. Eli ehkä semmoinen eräänlainen seksuaalinen vivahde / mielenkiinto puuttuu kyseistä naista kohtaa. Suotavaa olisi tietenkin että myöskin nainen ajattelisi samoin.
Itse en pidä hyvänä jätkänä sellaista naista, joka on ronski jutuissaan. Silloin nainen on miesmäinen. Jos nainen on oikein bimbo tai muuten eräänlainen teiniprinsessa, niin silloinkaan hän ei ole hyvä jätkä.
Vastaavasti ulkomuodoiltaan ei-viehättävä, mutta jutuiltaan / ajatuksiltaan kuitenkin naismainen voi olla kaveriporukassa hyvä jätkä.
Ehkä hyvä jätkä-nainen on sellainen, johon ei vain tunne sen kummempaa vetovoimaa...
"hyvä jätkä"-naisen seurassa voi olla ihan oma rento itsensä."hyvä jätkä"-nainen ymmärtää mitä miehen päässä liikkuu tai siis mitä siellä EI liiku."hyvä jätkä"-naiset on luotettavia kavereina,rehellisiä,mutkattomia ja sanoo suoraan mitä ajattelee,ei kierrä ja kaarra ja tee asioista turhaan monimutkaisia.Eikä mun mielestä noi em. asiat tee naisesta yhtään sen huonompaa tai epänaisellisempaa.No,makuasioista ei voi kiistellä.
"Hyvä jätkä"- tyyppinen nainen on yksinkertaisesti nainen, jolle perinteiset sukupuolisidonnaiset käyttäytymismallit eivät merkkaa paskaakaan: on, mikä on. Jos naisessa on ronskimpi puoli (kuten on), niin näyttää sen ja jos naisessa on herkempi puoli (kuten on), niin näyttää sen. Sama pätee miehiinkin: mies voi olla Mies ja silti osoittaa "naisellisen" puolensa; olla herkkä ja tunteellinen ilman, että se "miehisyys" siitä katoaa. Pelkkää inhimillisyyttä siis.
Mutta milloin miehet eivät kelpuuta naista "yhdeksi jätkistä"?
Itse viihdyn useimmiten paremmin poikien kuin tyttöjen seurassa, ja niin on ollut jo lapsesta lähtien. Hauskimmat naispuoliset kaverinikin ovat jollain tavalla "äijämäisiä", jos ny noin voi sanoa. En vaan jaksa innostua ns. tytöjen jutuista (mitä ne nyt tarkalleen sitten onkaan). Mutta toisaalta naispuolisilta ystäviltä saan taas vaikeissa tilanteissa henkistä tukea enemmän kuin mieskavereiltani.
Mikä sitten on naisellista, mikä äijämäistä, siihen en oikein osaa vastata. Voidaanko tällä vuosituhannella enää puhua tarkoista miehen ja naisen rooleista/malleista? Itse en osaa keimailla tai sievistellä kellekään, mutta olen kuulemma luonnostaan naisellisen oloinen. Jos oltaisiin vaan omia itsejämme (kliseeseen sisältyy suuri viisaus).
Ystävien sukupuolella, miehekkyydellä tai naisellisuudella ei juurikaan ole mitään merkitystä. (Vaikka jotkun palstan karjut panevat vaikka tikapuita eivätkä näin ollen usko platoniseen ystävyyteen.)
Noin muuten minusta sukupuolten erojen kaventuminen on kauhistuttavaa. No mikäs siinä, ollaan vaan kaikki androgyynejä omia itsejämme. Ihminen ei kuitenkaan ole vielä niin pitkälle puusta ehtinyt, etteikö suuret sukupuolten väliset erot loisi eroottista latausta.
En minä ainakaan ole "poikatyttöön" koskaan ihastunut. Hyvä, jos kaikki eivät ole yhtä kaavoihin kangistuneita.
Mutta en minäkään olisi varmaan innostunut miehestä, joka kaipaa hempeää kodin hengetärtä. En voi itselleni mitään, nuorempana koetin mukautua miesten vaatimuksiin ja olin masentunut, tuntui kuin koko persoonallisuus olisi ollut hukassa. Näin olen tyytyväisempi. Enkä ole androgyyni...
Mutta Ratikkakuski, jokainen tablaa tyylillään. Etkä sä ny niin kaavoihin kangistuneelta vaikuta!
on kai kaikkein tärkeintä ihmisissä, eikö? Siihen aitouteen, persoonaan, juuri ihastutaan, on se sitten mitä tahansa.
Sellaiset ihmiset eivät ole aitoja omia itsejään, jotka ovat rakennelleet itsestään sellaisen ihanneihmisen kuvan, vain siksi, että miellyttäisi mahdollisimman monia, ihmisenä.
Sellaisen roolin vetäminen voi olla raskasta, pidemmän päälle, jos se ihanneihmisen rooli ei oikein "istukkaan" siihen persoonaan. Eihän elämän tarkoitus ole miellyttää kaikkia, riittää kun löytyy ne muutamat ihmiset, joille kelpaa ihan sellaisena, kuin on.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia, nokkostenkin. ;)
Onhan ihmisiä, jotka ovat taitavia vetämään jotain roolia, että "tulet hyväksytyksi ihmisenä mahdollisimman monien ihmisten silmissä" mutta kysymys kuuluukin, että ovatko ne ihmiset tyytyväisiä osaansa ja elämäänsä, siinä näytelmässään. Epäilen, että monikaan ei ole.