Myös nainen voi avioliiton aikana tehdä miehen arvottomaksi jatkuvalla vähättelyllä, mollaamisella (julkisestikin, ja jopa lasten kuullen) , päättämällä itse asioista, näennäisdemokratialla
ei ole isälläkään helppoa
mi38
302516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Juu, se onkin sinun tehtäväsi pitää itsetuntosi koossa tavalla tai toisella. Sinun kohdallasi se saattaa merkitä eroa. Hyvä niin.
Mutta kuka sanoo, että sinun tulisi lapsistasi luopua? Ehei... Hoidat isän tehtävät siinä kuin nytkin (vai hoidatko nyt)? Etäisyys onnituu kyllä. Minulla on siitä kokemuksia. Olen ex-rouva.
Hoidan lapsiani sillä taidolla kun minulle on luotu ja mielestäni se onnistuu hyvin.
Pointti on se, että kun eroan, niin lapsethan "automaattisesti" määrätään äidille (lähes poikkeuksetta) ja näen heitä parin viikon välein. Eli 1/7 osa n. 15 % heidän elämästään ja se on vähän... He ovat minulle kaikki kaikessa ja yhdessä touhuilemme paljon kaikenlaista.
Otapa selvää asioista, viime vuonna käräjäoikeuden huoltajuuskiistoissa kolmasosassa lapsen lähivanhemmaksi oikeus vahvisti isän. Että näin...
kymmenen. Yritä saada lapset itsellesi. Hanki tietoa ja perustele ja "taistele". Voit onnistuakin, mutta jos et niin olet ainakin yrittänyt ja sekin on tärkeä asia.
että löytyy vielä miehiä mitkä ajattelevat noin ihanasti lapsistaan mitkä menevät kaiken edelle jopa riutuminen huonossa liitossa.
Olen taas tämän viikon ja varsinkin tänään kironut miehet alimpaan hel... meillä on menossa harkinta-aika mieheni kanssa ja ollaan sovittu kaikki kuviot miten hoidetaan tyttäremme vaatetus, eläminen yms. vaikka asumme vielä saman katon alla. Ja taas se sama laulu alkoi kun eilen innóissani säästäväisenä ihmisenä olen pantannut uusien ulkovaatteiden hankkimista alennusmyynteihin, kun löysin sopivat ja ilmoitin miehelleni että kaivas kukkaroa ja näytin kuitit jotta en vain viilaa linssiin niinkuin hän aina väittää. Asia sovittiin ja antoin rahat, mutta tänä aamuna kaikki olikin aivan toisin, jouduin antamaan rahat takaisin koska saahan se lapsi lapsilisää, osta niillä sille vaatteet..haloo lapsinlisät onhan ne kiva pikku lisä mutta ei se kata lapsen elämistä. Ai että kyllä taas alkoi niin kovin risomaan että sanoin ukolle että kuule, osta sinä niillä omilla roposilla kissalle ja kultakaloille jotain kivaa kun aina menevät muutenkin tyttären edelle, kyllä minä lapseni vaatteissa ja ruoissa saan pysymään.
Kyllä tämän harkinta-ajan jälkeen olen sen verran harkinnut että meille ainakin tulee ero, en vois sietää miestä mikä itse tekee mitä huvittaa, päästää suustaan mitä sattuu, työ, lemmikkíeläimet, työ, kaverit, lapsi ja minä sitten jossain hännänhuipulla olen sen elämässä. Mun puolesta saa mennä, en jaksa. Kaikkea hyvää sulle ja lapsillesi ja ennenkaikkea hyvää uutta vuotta 2007!
kaikkea lapsen kuluja kata,mutta eikö sinunkin kuuluisi oma osuutesi hoitaa???
Mielestäni oikein olisi,jos lapsen kuluista vähennettäisiin lapsilisät ja loppukulut puoliksi.
Kiitos vihjeestä mutta meillä ei tule toimimaan koskaan koska minä hoidan kyllä kaiken ja enemmänkin, omaa tyhmyyttä mutta toiselle menee kissa ja kalat ennen tytärtä. No turhaa tuota valittamaan, otti vain niin kupoliin. Hyvää uutta vuotta!
kirjoitit todella tyhjentävästi, sieluni verta valuu. vaimoni on ominut lapsemme, napanuoran katkettua. nyt puolenvuoden asumiseron jälkeen, vasta oikein tajuan, kuika poikia ongelle, kosiskelessa kuulen lauseen "ne hukkuu" vaimo luulee että NAPS. kimmo kotiin elät niin kuin sanon. Kimmo voi viedä pojat "kalaan" paperit taskussa, mulla on paljon annettavaa akalle, mä oon murrosikäinen kolli
kyllä muna kelpaa, silloin paljonkin kun söin ssri:lääkkeitä(depis) tappoi ejakulaation. vaimos on kyllä sori vit.. tietää mikä koskee ja kuinka toista haavoittaa. mies aina unohdetaan!
että jonkun on ne lapset hoidettava. Monet miehet eivät osaa mitään oma-aloitteisesti tehdä. Vaimon pitää aina sanoa, "nyt tuo lapsi pitää syöttää, nyt se haisee, pitäisi kai vaippa vaihtaa", sitten vasta mies tajuaa nostaa perseensä sohvalta.
Miten sellaisen kasvatustaitoihin voi luottaa, joka ei ymmärrä edes lapsensa perustarpeista huolehtia?
en voinut, tietää että tällä palstalla, ei sovi herkistyä, ja tunteista kirjoittaa. mutta tuskin me kukaan olemme lasten, perustarpeita laiminlyöneet.anteeksi oletko aviokriisissä, kirjoita vaan rohkeasti. Avaudu
On totta, että löytyy miehiä, jotka ei oma-aloitteisesti hoida lapsiaan, mutta tiedän myös sellaisia naisiakin! Ei pidä yleistää. Mikäli pitää lasten asiat tärkeänä, niin eiköhän nuo perustarpeet tule hoidettua siinä samalla eli hoitamalla lasta "kokonaisvaltaisesti"...
joo on turha kenenkään tuomita, ulkopuolisen!
Teillä on varmaan sovittu tapaamisoikeuksista. Silloin voitte tehdä lasten kanssa mitä haluette ja mikä parasta, ilman määräilevän e-vaimon mutinoita.
Voitte vielä etsiä hemaisevan naisen iltojenne iloksi. Näin minäkin olen toiminut ja elämä hymyilee taas.
pojat ja olin kaunis kuin kukkanen kun mieheni tuli töistä kotiin valmiiseen kahdipöytään ja illallinen oli valmis ja lapset oli puhtaissa vaatteissa ja iloisia ja tulivat isän kanssa leikkimään.
Mikä sellainen nainen on, joka ei edes lastaan pysty hoitamaan. Ei miehet mitään vaivanvaihtokoneita ole. Mies on jukolauta mies, eikä mikään naukumaijan poika.
Jos nainen ei sitä ymmättä, niin yrittää hillitä sitä libidoa tai ottaa jälkiehkäisypillereitä,jos ei viitsi lastaan hoitaa.
On siinä nainen, taitaa olla yleisempääkin.
Olen menestynyt nainen monella alalla, että turha tulla minulle kehuskelemaan yhtään millään.
Ei mies ole paskavaippojen tyhjentämistä varten, hän on perheenpää ja nainen on alamainen.
Jos ei ole, on yh piste.
Tuleva sukupolvi`
Jaa niin, ne sodat Saddamin teloituksen jälkeen ja ekokatastrofi???
"Hoidin lapset ja olin kaunis kuin kukkanen...". Etkö enää sitten ole?
Kyllä mieskin voi vaippoja vaihtaa ja lapsia pukea vai oliko mies sinulle pelkkä rahakukkaro ja työjuhta?
Taisit kuitenkin itsekin haluta olla perheenpäänä, kun et antanut miehen osallistua kodin arkisiiin askareihin. Jospa hänkin olisi joskus halunnut vaipan tyhjentää ja kahvit keittää mutta ei saanut?
59 v kuin olin 20v naimisiin mennessäni. Ei ole ulkonäössä vieläkään mitään vikaa.
Kun mies tulee henkisesti kovin raskaasta työstä ja vaimo on kotona lasten kanssa, niin mielestäni on kylmä vastaanotto, jos koti on täysin sekaisin ja kahvit ja ruuat tekemättä ja lapset paskavaipoissa ja voin sanoa, vaikka mieheni on todella kovasti pojistaan pitänyt ja pitää, niin ei hänellä ollut mitään kovin suurta maniaa paskavaippoihin koskea, ja minä en olisi voinut kuvitellakaan, että olisin häneltä sellaista vaatinut.
On tullut ajan kuluessa eteenpäin sellaiset ajat, että minä olen opiskellut ja tehnyt työtä ja raha on näköjään "kasvanut puissa" erittäin kovan työn tuloksena. Perhe on aina ollut numero I.
Ehkä se syy avioliiton elinikäisyyteen on juuri siinä, että on arvostanut miestään ja tehnyt nuo likaiset työt ja antanut hänen ottaa päivän lehden ja hieman levähtää raskaiden työpäivien jälkeen, kun kaikilla ne ei joka päivä ole 8h vaan vaikkapa 12 h ja välillä matkat ulkomaille ja minä se juuri ostelin keskitalven pakkasilla hänelle kesävaatteita ja siinä sitä työtä oli, koska ei tahtonut löytyä. Toista tulee auttaa, ei vaan jatkuasti rutista.
minulla on useampi milli sijoituksissa kuin miehelläni, mutta se ei tee toista rahantuojaksi tai miksikään muuksikaan.
Sen minkä teimme, teimme yhteisymmärryksessä ja
yhteisestä päätöksestä.
äinä myös 0. Ei tasa-arvo tarkoita tällaisia asioita, ei kukaan mies seuraile tuollaisia paskavaippa-asioita. vaan laaja-alaisia koko maailmaa käsittäviä asioita.
Jos ei halua lastaan hoitaa, niin ehkäisyä on tarjolla.
Ei kai miehen tehtävä ole lasta syöttää, kyllä minä ainakin lapseni syötin, kas kun et pakottanut miestäsi imettämäänkin.
Sinust ei ole mitään positiivista miehellesi eikä
lapsellesi.
Ennen naisilla oli kymmenenkin lasta ja kylmät vedet avannosta haettavana ja pieni vetoinen
asunto ja silti ei tullut mieleenkään erota.
Nykynaiset eivät tosiaan ole mistään kotoisin, laiskoja vätyksiä ja miehen pitäisi niitten pillin mukaan tanssia.
etten ole muka mitään opiskellut ja ainakin rahanteon taidon osaan poikieni avustuksella, ja nykyisin voinkin ne asiat jättää poikieni vastuulle, koska he ovat sitä mieltä, että ne asiat menevät tavallaan samalla, kuin heidän ja miehenikin.
Eipä tartte ajatella, että tulevat polvet joutuvat meikäläiset elättämään, koska itse elätämme tosi paljon yh-porukkaa ja kustannamme
vaikka mitä tälle yhteiskunnalle.
Meillä kumpikin arvostaa siisteyttä ja minulla ehkä vielä enemmän se, että tavarat o vat paikoillaan...en kestä sekamelskaa ja kiitettävästi itsekin osallistun tuohon kodinhoitopuoleen.
Työ vaatii tosiaan veronsa ja on hienoa, että olet tukenut miestäsi esim. ulkomaan keikoilla. Se on kuitenkin osa työtä. Meillä se on mennyt niin, että ok...käy vaan ulkomailla, mutta sitten ollaan marttyyreita, koska joutuu yksin kotona hoitamaan kaiken eli ensin ollaan hyvinkin myötämielisiä reissuille, mutta jälkeen päin kaadetaan sitten oikein kassikaupalla sontaa niskaan. Ei se työssä käyminenkään ihan helppoa ole, jos ei kyllä kotonakaan olo pienten lasten kanssa. Kumpikin tarvi tukea tahoillaan ja ei maton vetämistä jalkojen alta..
Mun on ihan pakko tähän väliin kysästä miehiltä ja naisilta mitä mieltä olette jos lapset olisivat molempien vanhempien luona yhtä paljon?Olen itse eroamassa ja en missään nimessä halua "viedä" lapsia mieheltäni.Mutta en myöskään kestäisi tilannetta jossa lapset olisivat pääsääntöisesti mieheni kanssa vaikka onkin hyvä isä
Joskus me vanhemmat lähdemme purkamaan koko vyyhtiä nurinkurisisesti ... minä-minä-minä asenteella... tahdotaan pitää kiinni lapsista ja erossa toisesta vanhemmasta, koska heitä olisi ikävä (ja varmasti olisikin).
Jos vuoroviikottelu on parasta lapsillesi, niin sen "lapsettoman" viikon ikävästä selvittävä, niin tekevät monet etävanhemmatkin pidemmistäkin ajoista. Toisaalta, ei vuoroviikotteluun pidä ryhtyä myöskään sen vuoksi että "lapsi viedään isältä"-syyllistymisen perusteella.
Meillä vuoroviikottelu toiminut jos usean vuoden ajan, ja me vanhemmat ymmärrämme, että jos jonain päivänä lapsi tahtoo toisin (ala-asteikäinen poika) ... niin sitten muutetaan hänen tahtonsa mukaan tapaamisia suuntaan tai toiseen. On ollut tyytyväinen tähän systeemiin, ja niin mekin.
Ja ohessa pari päivää sitten toisaalle kirjoittamani visti:
********************************
Ihan ekaksi, vuoroasuminen ei sovi kaikille ... monessa suhteessa vaativaa. Tärkeätä on kuulla lasta, miten hän tahtoo asian hoidettavaksi, ja jos kyse alle kouluikäisestä niin vaatii erityistä "herkkyyttä" vanhemmilta. Sitten mietitään onko muita edellytyksiä tälle.
Vuoroasuminen ei ole edullista, on oltava kaksi kotia, kummassakin oma huone (no, jos on ollut aikaisemminkin), tupla vaatteet ja lelut. Tarjoitus ei todellakaan ole, että lapsi elää "matkalaukusta", vaan voi milloin vain mennä kumpaan tahansa kotiinsa. Ellei näin ole, lapsesta varmasti tulee henkisesti "koditon", ja perinteinen etävanhemman tapaaminen parempi (esim. joka toinen vkl.)
Ilmiselvää kai on, että kotien oltava niin lähellä toisian että koulu tai päivähoitopaikka sama. Vanhempien välit kunnossa, ja avioero käsitelty aikanaan. Oman sävyn voivat tuoda uudet puolisot, meillä onneksi tämäkin sujui.
Siis, patenttiratkaisu vuoroviikottelu ei ole kaikille ... mutta jos edellytyksiä on, aivan varmasti paras ratkaisu kaikille, jos eroon aikanaan päädytty. Niin, ja katkeruuteen taipuvaiset älköön vaivautuko....
Miksi aiot eristäytyä lastesi arjesta. Mikä estää sinua tapaamasta lapsia vaikka joka päivä?
Kyllä naisissa julmuutta riittää..
Ero on ero kaikessa mielessä. Ainakin omalta kohdalta voisi ennustaa, että jatkuva kanssakäyminen lasten kanssa voisi olla aika vaikeaa. Tuskin se mahdollisen tulevan ex-vaimon kanssa olisi kovinkaan helppoa järjestellä noita useamman kerran viikossa tapahtuvia tapaamisia. Sitten kun mukaan tulee vielä mahdolliset uudet miesystävät, miesystävän lapset jne., niin luulisin, että omien lasten kanssa todellinen "arjen eläminen" on aika vaikeaa, kun eroaa...vai onko? Sanokaa te, jotka olette kokeneet asian. Mutta joka tapauksessa ei se samanlaista ole kuin saman katon alla ollessa.
asian, että nykynaisten kanssa ei enää uskalla
lapsia hankkia. Kohta ne on huutolaisia ja oma henkinen kantti miehellä on pyöreä 0.
Oma eroni oli raaka ja vihamielinen. Lasteni äiti halusi eron, vei lapset piiloon ja kierrätti näitä paikasta toiseen minulta salaa neuvotellessaan osituksesta ja elatustuesta.
Suostuin kiristyksen alla suuressa ahdistuksessa aika koviin ehtoihin sekä tapaamisoikeuksissa, että rahassa. Älä tee samoin! Vaadi se, mikä sinulle kuuluu!! Vaadi lähivanhemmuutta ja suostu lopulta maksimissaan vuoroviikkoihin. Muista, että jokainen nainen on ahne. Olet ollut vaimollesi elättäjä ja esine heti siinä Iittalan maljakoiden välissä. Hän myy oikeutensa rahasta. Jokainen nainen myy.
Itse olin todella surullinen ja peloissani, kuinka suhteeni lapsiin kehittyy. Pelkoni oli täysin turhan. Yhteyteni lapsiin on rakentunut hienosti, vaikka heidän äitinsä kanssa en ole vaihtanut sanaakaan eron jälkeen. Lapset ovat lojaaleja molemmille vanhemmilleen.
Jos ex-vaimosi haluaa käännyttää lapsia sinua vastaan, se kostautuu hänelle kyllä. Lapset eivät ole tyhmiä. Kannattaa itse vaan pitää pää kylmänä ja jättää kaikki negatiivinen kommentointi exästä lasten kuulen sikseen. Lapset kyllä fikuina merkkaavat pienetkin negatiiviset kommentit ja vaivaantuvat niistä.
Positiivisin asia erossani itseasiassa on ollut yhteys lapsiini. Sen ajan, minkä jaamme, teemme kaikki yhdessä: käymme kaupassa, valmistamme ruoat, siivoamme, urheilemme, käymme taiden näyttelyissä, leffassa jne. Lasten kanssa touhaaminen on itse asiassa paljon helpompaa, kun se yksi kitisijä ja maailman murhe ei ole omine itsekkäine vaatimuksineen matkasta. Saadaan tehdä mitä yhdessä halutaan.
Potkaise akka pihalle. Aloita elämä! Nosta lapset uudessa elämässä ykköseksi ja 1980 luvulla syntyneet naiset selkeäksi kakkoseksi. Sitten jätä jo pitkä väli listalla.
Kyllä kannattaa!!
Ei kaikki naiset ole tommosia miksi ne kuvailit..onneks.. kuulosti kamalalta
Tämähän kuulostaa hyvältä ehdotukselta! Kun siihen kuuluu se että entinen eukko pysyy poissa kuvioista!!
...koska se lausunnossasi haiskahtaa...
Vai etkö osaa käteesi vetää?
Jos et osaa naistasi rakastella, niin että hän sinua himoitsee, ruikutus on turhaa. Mielestäni huonot rakastajat ruikuttaa, heiltä itseltään on mopo karannut aikaa sitten, ei mitään käsitystä mitä rakastelussa (naisen kannalta) tulisi tapahtua, niin ei ihme ettei nainen heitä halua.
Itselläni ainakin on nyt tämän liiton myötä sellainen tähti-rakastaja jota haluan paljon ja usein. ja olemme jo olleet 14 v naimisissa.
ed. liitto kesti 10 v. ja seksi oli surkeaa. Mielestäni miehessä vika.
Niin mielestäni tuossa asiassa voisi katsoa itseään peiliin, ja kysellä oliskos parantamisen varaa??? Tai opeteltavaa???