kysyn vain että mennäänkö nykyään parisuhteeseen liian hepposin mielin,eli sillä ajatuksella että ei tämä nyt oikein toimi mutta katsotaan nytJa jonkun ajan kuluttua huomataan että ei ja lähdetään.Ja taas sama rumba jonkun toisen kanssa.Mistähän moinen?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oon huomannut vähän saman. Pitkään seurustelua haluavat oavt aika harvassa. Moni sellainen ketä on sellaista halunnutkin, niin kummasti 2-3 kk kuluessa mielipiteet muuttuu...siis mene ja tiedä näistä sitten... :/
"parisuhteeseen menemisellä"? Eikös se tapailun/seurustelun tarkoitus ole nimenomaan selvittää sovitaanko yhteen vai ei. Joskus sen huomaa jo viikossa, että tästä ei tule mitään, joskus parissa kuukaudessa, joskus siihen tarvitaan pari vuotta.
Ei kai parisuhteeseen voi mennä (jos siis tarkoitat seurustelua/tapailemista) sillä mielellä, että kun nyt tätä ihmistä alan tapailla niin tämän on nyt sitten kestettävä elämäni loppuun saakka?
Jos näin todellakin on, että ihmiset alkavat seurustelemaan "huvikseen" niin mitä pahaakaan siinä on? Oppiipahan itsestään ja toisista ihmisistä jotain. Ei eroihin kuole (siis jos nyt puhutaan normaaleista ihmisistä..)
Eikös se ole ihan hyvä asia että ei seurustele sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa juttu ei niin sanotusti toimi? Ei kai ole järkeä jatkaa suhdetta, jos sen kokee itselleen vääräksi?
Minusta ainakin hyvä että suomenmaassa kukin saa itse valita puolisonsa, eikä tarvitse ottaa ensimmäistä vastaantulijaa..
Mutta sitten kun avioliitto solmitaan niin siinä olen kanssasi samaa mieltä, että ensimäiseen vastoinäymiseen se ei saisi kaatua. Siinä vaiheessa kun ollaan jo toisiin sitouduttu, pitäisi ymmärtää että parisuhde vaatii töitä toimiakseen ja jokainen tekee virheitä..