Eli seurusteletteko/oletteko seurustelleet maanis-depressiivisyyttä sairastavan ihmisen kanssa? Tai ihan vaan masennnusta?
Itselläni on epäilty 2 suuntaista, joten olisin halunnut tietää muiden kokemuksia parisuhteista, koska tämähän vaikeuttaa asiaa aika paljonkin. Toiset ovat sanoneet että ei ainakaan ole tylsää.
Puolisoni väittää ymmärtävänsä, mutta tosi asiassa hänellä ei ole hajuakaan aina välillä mistä on kyse. Eihän masennustakaan voi ymmärtää ennen kuin sen itse kokee. Saati kunnon Ahdistusta tai maniaa...
Rohkeasti hyvät ihmiset vastauksia ja mielipiteitä!
Itselläni on epäilty 2 suuntaista, joten olisin halunnut tietää muiden kokemuksia parisuhteista, koska tämähän vaikeuttaa asiaa aika paljonkin. Toiset ovat sanoneet että ei ainakaan ole tylsää.
Puolisoni väittää ymmärtävänsä, mutta tosi asiassa hänellä ei ole hajuakaan aina välillä mistä on kyse. Eihän masennustakaan voi ymmärtää ennen kuin sen itse kokee. Saati kunnon Ahdistusta tai maniaa...
Rohkeasti hyvät ihmiset vastauksia ja mielipiteitä!
Vastaukset 10
Vanhimmat
mihin haluaisit vastauksen ja mielipiteen. että onko seurustelu sairaan ihmisen kanssa kivaa? eiköhän kaikki ole aina erilaista jokaisessa suhteessa oli sitten sairaus tai ei. ehkä sinun foorumisi olisi mielenterveystoimisto tai parisuhde terapia jos suhteessa joku mättää.
sua riepoo? Eikö mielenterveysongelmaisilla saisi olla parisuhteita?
Niistähän täällä puhutaan. Kuten alkuperäisessä tekstissä. Mikään ei ensinnäkään suhteessani mätä. Haluaisin vaan muidén mielipiteitä, enkä ainakaan sellaisten niin kuin sinä.
"Haluaisin vaan muidén mielipiteitä, enkä ainakaan sellaisten niin kuin sinä. "
miksi helevetissä kysyt mielipiteitä jos et pysty niitä käsittelemään?
Pitäisikö muiden "mielipiteet" olla vain sinusta kivoja?
Täällä ei välttämättä ole aina ymmärrystä kuin ammatti-ihmisen vastaanotolla.
Jatka terapiaa..
huonoilla kokemuksilla. Ensimmäisen maanisen jakson alkua en tunnistanut, kun en ollut joutunut sairauden kanssa aikaisemmin tekemisiin, joten minulle tuli täytenä yllätyksenä se, että kyseinen mies yhtäkkiä ilmoitti suhteemme loppuneen.
En kuitenkaan viisastunut tarpeeksi vaan muutamaa vuotta myöhemmin yritimme yhdessä uudestaan. Sillä kertaa onnellista aikaa kesti noin puoli vuotta, ja se oli tosi onnellista aikaa. Hän on hurmaava ihminen ollessaan tasapainossa. Sitten alkoi tulla merkkejä, joiden olisi pitänyt saada hälytyskellot soimaan päässäni lujaa: holtitonta rahankäyttöä ja äkkinäisiä päätöksiä; kaikki uusiksi hetken mielijohteesta. Hän sanoutui irti vanhoista töistään, hakeutui uuteen paikkaan, sanoutui irti ja otti taas uuden työn (hänen alallaan se on mahdollista). Auto meni uusiksi ihan vain mielijohteesta, sitten asunto, ja uuteen asuntoon surutta kaikki uudet huonekalut. Sikarit vaihtuivat kalliimmiksi, samoin alkoholi, jota kului yhä enemmän. Energiaa oli vaikka muille jakaa. Ja tietysti mitä paremmaksi hän olonsa tunsi niin sitä ronskimmin hän heitti lääkkeitään menemään.
Ja sitten yhtenä päivänä hän taas laittoi minutkin kiertoon, eli lopetti jälleen suhteemmekin kuin seinään.
En tiedä mitä hänelle nykyisin kuuluu, en ole edes yrittänyt selvittää. Sen tiedän, että noiden kahden seurustelujaksomme välissä hänellä oli paha masennusjakso, joka vaati pitkän sairaalahoidon, mutta sitä puolta hänestä en itse koskaan siis nähnyt. Näin vain ne jaksot, kun hän oli parhaimmillaan ja ne, kun hän oli maaninen.
Kolmatta tilaisuutta en hänelle antaisi, mutta en osaa häntä vihatakaan, koska olen sittemmin oppinut paljon lisää kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja luulenpa, että siinä on hänelle "rangaistusta" ihan tarpeeksi.
Vaikka et neuvoja pyytänytkään niin suosittelen teitä molempia hankkimaan mahdollisimman paljon *tietoa* aiheesta.
En tiedä miten paljon lääkkeet ovat nykyisin kehittyneet, ja cocktailkin on jokaiselle yksilöllinen, mutta ainakin tuolloin 90-luvun puolella ja tässä minun kertomassani tapauksessa lääkitys oli sen verran rankka, että se vähensi merkittävästi toisen osapuolen seksihaluja ja -kykyjä.
Jos et tunne entuudestaan Tukiaseman keskusteluja (osoite taitaa olla ihan www.tukiasema.net) niin suosittelen kyselemään sieltä lisää. Voit saada asiallisempia vastauksia kuin täältä.
Juu, kuulemma ei ole ainakaan tylsää minun kanssani. :)
Nykyisin olen lähinnä lievästi maaninen aina silloin tällöin - viimeisimmästä pahasta depressiojaksosta on jo kuutisen vuotta.
Maanisuus on aika hyvin kontrollissani, mutta kyllä kumppanin hermot ovat usein koetuksella, kun en malttaisi oikein keskittyä ja kuunnella ja huomioida toista riittävästi. Painaa vaan menemään ja paneutuu täysillä ja pakkomielteisesti johonkin yhdentekevään juttuun, sydän lyö viittäsataa, tuskastuu helposti, ei malta nukkua jne.
On käynyt sikäli hyvä säkä, että kumppanini on varsin tasapainoinen. Mitä nyt perfektionistina kärsii pakkoneurooseista... Itsekin neuroottisena tosin ymmärrän kumppaniani hyvin.
joo, seurustelin pari vuotta 2-suuntaista sairastavan miehen kannsa. meno oli välillä melkoista. sai sitten osastolla lääkitykset kuntoon ja hyvää aikaa oli about puoli vuotta. sitten jätti lääkeet pois ja se oli menoa se sitten... Se siitä! Enkä tiedä mitä miehelle nykyään kuuluu.. muuta kuin sen, että pari kuukautta bongasin miehen deittipalstalta ja oli näköjään yhden lapsen taas lisää aikaiseksi saanut...
asiallisista vastauksista. Olen lukenut sairaudesta ja olen todennut että olen, jos olen, niin lievimmästä päästä.
Unihäiriöitä, maksuvaikeuksia, pikaisia päätöksiä, Maalaamisen huumaa... kovin tutun kuuloista.
Vaikeampana tautina, siis vaikeampana kuin itselläni, jos on, niin varmasti niin sanotusti real pain in the ass, Mutta olen monesti miettinyt onko tämä mulle enemmänkin siunaus kuin haitta.
Maalarina saan niin uskomattomia mielenvirtauksia ja ideoita, että...
En vois koskaan maalata ilman mun kiemurtelevaa mielikuvitustani, koska se mitä pystymme luomaan
puhtaasti mielikuvituksestamme, se on taidetta.
Itse olen20v kundi. Olen reilun vuoden seurustellut
saman ikäisen naisen kanssa, joka sairastaa juuri maanis-depressiivistä masennusta.Omien kokemusten perusteelta voin sanoa että välillä ei tosiaan tiedä että mitä toinen ajattelee.Ja usein tuntuu että on ite mokannut jotain tosi pahasti.Eli siis mieli alan vaihtelut on jatkuvia ja äkkipikaisuus päälle. Muuten menee tosi hyvin....
Maanis-depressiivisyys on mielisairaus kuten skitsofreniakin. Entinen mieheni sairasti ko. sairautta, ja kokemukset olivat kauheita. En tiedä kuka voi pitää suhdetta ns. hauskana, kun toisen mielialat vaihtuvat jatkuvasti. Mitään suunnitelmia ei voi tehdä eikä normaalien ystävyyssuhteiden ylläpitämisestä tule mitään, koska toisen sairaus rajoittaa niin paljon. Itse neuvoisin kaikkia kiertämään kaukaa maanis-depressiivisen ihmisen.
Usein tämän tyyppiseen mielen sairauteen liittyy tietynlaista narsismia ja itsekkyyttä, juuri tyyliin minäminäminä. Ei hakeuduta hoitoon, kun ei MINUA mikään vaivaa, muut on vaan hulluja kun ei tajua. Läheisiä ei paljon kuunnella ja kaikki lähtee itsestä ja omista tarpeista - mitä sillä hetkellä huvittaa eniten tehdä. Aika rankkaa varmasti tulee olemaan sellainen suhde ja pyrin välttämään, sori vaan kaikki sairaat, liikaa pyydetty. Ja sitten just vielä vitsaillaan, että ei ainakaan tylsää.. Hienoa sinällään, kun voi näin rankoilla asioilla vitsailla, mutta ajatelkaa vaikka millaista olisi elää tyypin kanssa joka olisi koko ajan vahvassa kännissä, ja yrittäkää siten samaistua myös terveen puoliskon asemaan.