Olipa hyvännäköinen mies tänään ratikassa isukkinsa? kanssa, kun tuli töistä himaan. Miten tuommosessa paikassa pystyy miehen iskemään? Ainakin pappa tuijotti mua, nätti kun oon, hehheh, mutta mies oli harmiksi selkä muhun päin. Ystäväni on tutustunut nykyiseen poikaystäväänsä junassa. Kulkivat kuukauden päivät samalla junalla samassa vaunussa Stadiin ja tuijottelivat ikkunan kautta toisiaan. Lopulta kerran asemalle saavuttua, mies pyysi ystävääni treffeille ja siitä lähti suhde rullaamaan:) Onko vastaavia tapauksia?
Hjuvannäköisiä miehiä
kulkuvälineissä..
3758
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
minäkin näen päivät pitkät niitä söpöjä poikia tuolla kuljeksimassa, varsinkin töissä, mutta milläs isket miehen kaupan kassalla kun on sen kassan takana ja ruma säkki päällä ja yrittää siinä sitten hymyillä nätisti. Joskus joku niistä sanoo jotain kohteliasta ja ehkä jopa kesällä humalasta ja lämmöstä huumaantuneena ovat treffeillekin pyytäneet. Mutta noin yleensä, ei ne edes tajua, että siinä niitten edessä seisoo tyttö, joka voi hymyillä muutenkin kuin kohteliaisuudesta.
Jotenkin hassua miten helppoa oikeastaan on jutustella ihmisten kanssa, jos tutustumisen seurauksena ei missään nimessä voi olla seurustelusuhde. Tämä tuntuu pätevän koiraa ulkoiluttaessa, kaupan kassalla, ruokalan tiskillä/kassalla ja monessa muussa jokapäiväisessä tilanteessa.
Yhteensopivampien tapausten kohdalla tulee kynnystä paljon enemmän ja muurien murtaminen on vaikeaa.
Koiria ulkoiluttavat sopivan ikäiset naiset ovat joko tukevasti parisuhteessa tai sitten kulkevat omia polkujaan tutustumatta muihin ulkoiluttajiin. Onneksi minulla ei ole koiraa seuranhakutarkoituksissa - muuten olisin pahasti pettynyt. Juttuseuraa ja tuttuja kyllä on saanut ihan kivasti.
Kassaneiteihin tutustumisesta tuntuu riittävän juttua täällä Suomi24:ssä. Kiinnostuneita on ja ilmeisesti vastakaikuakin löytyy, mutta jos kassaneitiä kiinnostaa yksi sadasta asiakkaasta ja yksi sadasta asiakkaasta on vastaavasti neidistä kiinnostuneita, 10 000 asiakkaan joukosta löytyy yksi "se oikea" ja 99 "epäkiinnostavaa lähentelijää".
Se ruma säkki päällä ei välttämättä ole niinkään haitallinen. Myönnän ihastuneeni erääseen ruokalan työntekijään ja ainakin oma ihastumiseni syntyi siitä miten hän liikkuu ja käyttäytyy ja näin ulkoisesti ilmentää luonnettaan. Minulle nuo asiat ovat tärkeämpiä kuin pukeutumistyyli.
Mainittakoon, että pyysin häntä kerran juhliin ja sain ilahtuneen/kiinnostuneen vastauksen, joka sitten seuraavan kerran keskustellessamme muuttui epämääräiseksi torjunnaksi. Ensireaktio oli ilmeisesti joku väärinymmärrys... Olen edelleen sitä mieltä, että hän on hyvin suloinen ja ihastuttava (niin työasussaan kuin omissa vaatteissaan), mutta ilmeisesti tuo lähestymiseni ei ollut toivottava, joten iloista rupattelua ja hymyjä nykyään on paljon useammin tarjolla muilta paikan työntekijöiltä kuin häneltä. Aina ei voi onnistua.
Suomalainen asenne julkisissa liikennevälineissä estää aika tehokkaasti jopa "harmittomat" tutustumiset. Paras mahdollisuus tutustua on ehkä, jos kiinnostava henkilö ei olekaan yksin ja keskustelee ystävänsä kanssa jostain asiasta, johon voi itse ottaa kantaa... Yleisasenne vieraisiin ihmisiin julkisissa liikennevälineissä on kuitenkin pelokas ja epäilevä, joten helppoa se ei ole.
Tulipa vielä mieleeni:
USA:ssa oli joku vuosi sitten iPodien ensimmäisen läpimurron aikoihin orastava trendi, että tuntemattomankien kanssa saatettiin hetkeksi vaihtaa kuulokejohtojen paikkaa. Ideana on siis, että kuuntelet omilla kuulokkeillasi vierustoverin soittimen musiikkia, kun hän kuuntelee musiikkia omasta soittimestasi.
Niin monilla on nykyään MP3-soittimet kulkuväleissä, että joku tuollainen juttu voisi toimia jopa Suomessakin. Siinähän voi hyvällä tuurilla syntyä keskustelua musiikista...