Mitä mieltä olette tästä..?
Olen ollut kihloissa mieheni kans pian 3 vuotta. Meillä on yksi lapsi.
Ostimme oman asunnon vuosi sitten, jolloin itsellä oli jo ensimmäiset masennuksen oireet, en vain niitä osannut silloin tunnistaa..
Meillä on ollut tosi vaikeaa viime aikoina. Minua ahdistaa moni asia, rakastan miestäni mutta en halua häntä lähelle jne. Masennus on kai se, mikä saa mut voimaan huonosti. Myös muuten olen välillä itkuinen jne.
Nyt uskallin miehelle ääneen sanoa, kuinka mulla ahdistaa asua tässä yhteisessä asunnossa. Jotenkin vaan tuntuu että olisi viisasta ottaa yksi askel taaksepäin. Myydä tämä ja mennä vuokralle. Jotenkin minusta oma asunto on todella iso asia.
Olenko mä ihan hakoteillä tässä? Onko kellään muulla kokemusta tällaisesta?
Kun ajattelenkin tämän myymistä, niin tuntuu kuin kivi tippuisi sydämmeltä..
Olen ollut kihloissa mieheni kans pian 3 vuotta. Meillä on yksi lapsi.
Ostimme oman asunnon vuosi sitten, jolloin itsellä oli jo ensimmäiset masennuksen oireet, en vain niitä osannut silloin tunnistaa..
Meillä on ollut tosi vaikeaa viime aikoina. Minua ahdistaa moni asia, rakastan miestäni mutta en halua häntä lähelle jne. Masennus on kai se, mikä saa mut voimaan huonosti. Myös muuten olen välillä itkuinen jne.
Nyt uskallin miehelle ääneen sanoa, kuinka mulla ahdistaa asua tässä yhteisessä asunnossa. Jotenkin vaan tuntuu että olisi viisasta ottaa yksi askel taaksepäin. Myydä tämä ja mennä vuokralle. Jotenkin minusta oma asunto on todella iso asia.
Olenko mä ihan hakoteillä tässä? Onko kellään muulla kokemusta tällaisesta?
Kun ajattelenkin tämän myymistä, niin tuntuu kuin kivi tippuisi sydämmeltä..
Vastaukset 4
Vanhimmat
itse kohdannut masennusta ympärillä ja suosittelen et meet asiasta asian osaavien kanssa puhumaan.. sei sun tartte yksin olla asiasi kanssa mutta tavallinen pulliainen ei sitä ymmärrä eikä osaa auttaa. Kumppanisi ei tiannetta varmaan näe kun ei oo ammattitaoitoo mutta minusta olet hyvillä jäillä kun itse tiedostat asia.. ;-))
Minusta tollaset myymiset ei auta vaan se että saat asiantuntevaa apua jos kerran miestäsi rakastat.
Olenkin lähtenyt hakemaan apua. Mutta prosessi on kuitenkin aika hidas ja olen jotenkin niin väsynyt.
Ongelmaa en haluakaan siis ratkaista muuttamisella, mutta helpottaa tilannetta vaan..
Mut asennoidu niin et mikä on hitaasti tullutkin ei nappii painamalla parane eli nopeesti. Kyllä uskon et tilantees paranee mutta pitää olla pitkämielinen. En ole mikään asiantuntia mutta itse oon elännyt loppuun palaneen kanssa tietämättä että hän oli sairas. Eli teillä on hyvä tilanne kun kaikki tietää missä mennään. Lykkyä ens vuoteen ja rakkautta sekä voimii.;-))
Oliskohan nyt niin, että sinä olet ahdistunut siitä, että aikuisuus ja vastuunotto painavat päälle? Et voi enää olla pikkutyttö, jolle kaikki eteen kannetaan ja jonka ei itse tarvitse mistään vastata.
Tuollainen aikuiseksi kasvamisen ahdistus on ihan normaalia. Kun siihen sitten kehittää masennuksen päälle voi varmistua, ettei tarvitse mistään itse vastuuta taaskaan ottaa. Masennus on mielen suoja.
Kyllä se siitä pikkuhiljaa menee. Hae itsellesi apua ja tukea.
Puhun kokemuksesta, koska jouduin itse käymään saman tyyppisen prosessin läpi ahdistuksineen ja masennuksineen elämäntilanteessa, jossa jouduin yksin ottamaan vastuun paitsi itsestäni, taloudellisesta tilanteesta että myös lapsesta.... Mutta siitä selvittiin reipaasti jaloilleen ja vahvaksi naiseksi :)
Lykkyä tykö!