Ero tuli jo pari kuukautta sitten. Silti tää sinkkuus tuntuu tosi vaikeelta. On mukavia ihmisiä tullu vastaan paljonkin ja menoa ois joka paikassa ja melkein koko ajan mutta paluu perheen perustamisen suunnittelusta ja jostain vitun kaakeleiden värien miettimisestä tämmöseen biletykseen ja uusien ihmisten tapaamiseen tuntuu tosi paskalta...
Kauan tää oikeen kestää, millon tää rupee antaa jotain ja miten voi pelkäämättä (ettei taas saa "turpaansa") lähtee enää mihinkäään juttuun mukaan...Onko kokemuksia?
Kauan tää oikeen kestää, millon tää rupee antaa jotain ja miten voi pelkäämättä (ettei taas saa "turpaansa") lähtee enää mihinkäään juttuun mukaan...Onko kokemuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
..mutta kaikkeen tottuu. eka vuosi on pahin, sitten alkaa helpottamaan ja näkemään kenties mahdollisuuksia ympärillä.
pari kuukautta sitten avokistani. Tuntuu todella oudolta sillä asumme yhä yhdessä, tosin mä lennän kohta ulos, huomenna olen virallisesti koditon. Tässä tapailinkin jo uutta miestä, mutta hän rakastuikin toiseen... en tiedä miten jaksan sinkkuutta ja uuden kumppanin etsimistä. Turpaan tulee varmasti vielä paljon lisää.
jurnuttaa koko aikaa saman naaman kanssa. Sinkkuna voi sitäpaitsi olla useampikin suhde yhtäaikaa =)
No eiks oo hauskaa, että se "väärä eukko" ei oo jatkuvasti vierellä nalkuttamassa?
Uskon, että tuntuu paskalta. Niin tuntuu minustakin. Sinkkuna nimittäin rupesin suhteeseen muutamaa kuukautta aiemmin eronneen kanssa. Eipä siitä mitään pitemmän päälle tullut. Toinen ei ollut valmis sittenkään. Tuleeko taas turpaan -ajatus saa kaikenlaisia epäilyn muotoja uudessa suhteessa, jos äskettäin eronneella on vielä epävarma olo.
Ole siis sen verran mies, ettet rupea mihinkään suhteeseen, ennen kuin oikeasti tiedät olevasi valmis. Säilytät oman mielenrauhasi etkä sotke kenenkään toisenkaan elämää. Ihan varmasti tapaat mukavan ihmisen sitten myöhemminkin, kun itseluottamuksesi on taas kunnossa ja elämäsi raiteillaan. Hyvää uutta vuotta!
Jonka kanssa seurustelin 3 kk, ensimmäinen viikko meni hyvin eron jälkeen, ei suurempaa kaipausta,
tapasin heti uuden naisen, näiltä sivuilta, siis viikon päästä erosta, tulimme hyvin juttuun keskenämme, seurustelemaan emme alkaneet, kirjoittelin myös useamman naisen kanssa. Sitten alkoi valtava kaipaus tähän naiseen jonka kanssa meni sukset ristiin, tajusin , että etsin vain lohtua ikävääni muista naisista, poistin profiilini, en halunnut etsiä uutta seurustelukumppania väärin perustein, se ei ainakaan tulisi onnistumaan, naisia en halua käyttää hyväksi sillä tavalla, kyllä te niin ihania olette...ei tietenkään aina, kukapa olisikaan ;)
Vuosi sitten oli itse juuri muuttanut yksin. Ero oli tullut syksyllä, mutta uusi asuntoni vapautui myöhemmin ja jouduin asumaan entisessä yhteisessä kodissamme muutaman kuukauden. Otti se koville, muutto kauniista yhdessä suunnitellusta kodista johonkin kuppaseen kerrostalokaksioon. Ja kiukutti palata lähtöruutuun perheen perustamishaaveissa. Ja ajatus itsestä sinkkuna oli ihan kummallinen. Sain kuitenkin uutta potkua, kun tietoisesti päätin, että menneet ovat menneitä eikä petollisen miehen perään kannata haikailla. Ja niin sitten löysin uuden miehen ja olemme muuttamassa yhteen. Rohkeasti vain menet eteenpäin!
hmmm.... mä erosin n.2 viikkoa sitten, heitin miehen ulos 10 minuutissa, ja vei mennessään puolet huonekaluista ja auton.
Mulle jäi 4v tyttö, jonka yh olin jo kun tapasin tuon miehen.
Mulla on erot mennyt jotenkin hirveissä riidoissa, nyt ollaan erittäin hyviä ystäviä tämän miehen kanssa.
Olen onnellinen yksin ja tuntuu etten edes halua enää kokeilla asua kenenkään kanssa yhdessä....
Oli pakko kirjoittaa, vaikka aiheen aloituksesta onkin jo hieman aikaa. Itse erosin myös parisen kuukautta sitten, ja tuo tekstisi oli kuin juuri minun suustani. Turhauttavaahan tämä on aloittaa taas kerran kaikki alusta. Menoa ja meininkiä todellakin olisi koko ajan tarjolla ja ystävien seura on ainakin itselleni parasta terapiaa, mutta kaipa se oman aikansa ottaa ennenkuin pystyy taas nieleksimättä kutsumaan itseään Sinkuksi. :-)
Mä erosin avomiehestäni viikko sit.Kyllästyin sen ainaiseen juomiseen viikonloppuisin,se joi aina pe ja la.Pyysin häntä pitämään tipattoman tammikuun,mutta eihän alkoholisti pysty siihen.Kävin tällä viikolla pari kertaa baarissa ja huomasin,että kyllä ne miehet kiinnostuu taas mustakin ja se tuntu mukavalta.Itkenyy olen kyllä vaikka itse olin se joka halus pois.Hän ei osaa puhua tunteistaan kuin kännissä joten sekin syy suhteessamme oli sekä ainainen luottamuspula.Jaksamisia sulle!