kaikille palstalaisille!
Avioliitossa eläminen ei aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Mutta kun asian oikein oivallamme, voimme itse kukin vaikuttaa siihen, että alkava vuosi 2007 tulee olemaan edellistä parempi, myös avioliitossamme. Olkaamme vähemmän itsekkäitä ja huomioikaamme enemmän myös puolisoamme. Hyväksykäämme puolisomme ja rakastakaamme häntä sellaisena kuin hän on, emme itsekkään ole täydellisiä.
Parempaa vuotta 2007 kaikille!
Avioliitossa eläminen ei aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Mutta kun asian oikein oivallamme, voimme itse kukin vaikuttaa siihen, että alkava vuosi 2007 tulee olemaan edellistä parempi, myös avioliitossamme. Olkaamme vähemmän itsekkäitä ja huomioikaamme enemmän myös puolisoamme. Hyväksykäämme puolisomme ja rakastakaamme häntä sellaisena kuin hän on, emme itsekkään ole täydellisiä.
Parempaa vuotta 2007 kaikille!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olipa hyvä aloitus ainaisten valittelijoiden sijaan. Älkää tänä vuonna heti ryhtykö marisemaan kuin pikkulapset joka asiasta. Niitä valituksia ja surkutteluja oli vuonna 2006 riittävästi.
Kannattaa huomioita ongelmansa ajoissa, eikä sitten kun toinen osapuoli on saanut tarpeekseen. Sitten itketään ja uhkaillaan. Kuka sellaista jaksaa lukea? Ajatelkaa myös muita lukijoita.
Entä ne ongelmat, jotka syntyy itsekkyyden puutteesta, liikaa puolison mukaan elämisestä?
Lopputuloksena kiittämätön, rumasti käyttäytyvä aviomies uhkailuineen ja halveksuvine puheineen. Huomiomisestakin saa haukut palkaksi.
Ei itsekkyys ole lainkaan huono asia välttämättä. Suurin virhe elämässäni on se, että olen luottanut liikaa ja ollut liian epäitsekäs.
keskitie lienee tässäkin suhteessa paras, ei se liiallinen epäitsekkyyskään tietysti vain hyvä asia ole.
Toisaalta taas, oletko miettinyt, kumpi enemmän vaikuttaa ongelmien syntyyn, oma epäitsekkyys vai puolison itsekkyys?
Tärkeää olisikin, että kumpikaan ei olisi liian itsekäs.
Mielestäni olisi hyvä jos molemmat toimisivat sopivan epäitsekkäästi, toinen toisiaan kuunnellen ja huomioiden.
Ei elämästä tule mitään jos "taistellaan" jääräpäisesti siitä kumman tahdon mukaan toimitaan. Molempien pitäisi osata joustaa, ei vain toisen.
Puhuminen, neuvottelu, sopiminen, vuorottelu, kuunteleminen, ymmärtävä asenne ja joustaminen on tasapainoisen parisuhteen perustana välttämättömiä.
Olo on aika orpo ja yksinäinen jos avioliitto on toisen osapuolen mukaan pelkkää valtataistelua, jota hän yksipuoleisesti vuodesta toiseen itsekkäästi toteuttaa.
juuri tuo se ajatukseni ydin oli, sinä osasit sen vain paremmin esittää. Olennaista on, että nimenomaan molempien pitäisi tuo kaikki sisäistää.
Oletko miettinyt miksi olet niin epäitsekäs, joustava, kiltti ja alati toista huomioiva, vaikka toinen jatkuvasti viittaa kintaalla koko touhuilullesi. Mitä sellaisella käytöksellä tavoittelet? Ja miksi se saa sinut syytämään toista osapuolta itsekkääksi öykkäriksi.
Kiltin ihmisen pitää saada olla kiltti, mutta hänen on myös arvostettava itseään. Ei kaikkeen pidä suostua. Rajat täytyy osata piirtää, ja niiden ylityksiä ei pidä sallia. Kiltille ja empaattiselle naiselle löytyy aina kiltti ja mukava mies. Me olemme toisemme ansainneet!
Olen miettinyt miksi olen joustava ja huomioin puolisoani.
En tee sitä mielestäni liikaa, senverran vain kuin aviopuolisojen käsittääkseni pitääkin. (Oletan, että käsityskykyni on normaali aikuisen käsityskyky.) Etkö sinä nimimerkki "kiltti nainen" huomioi ja ota puolisoasi huomioon?
Jos toisella osapuolella on kovin vahva tahto hänen kanssaan väittelyä ei paljon tule uskallettua, varsinkin jos se helposti johtaa riitaan, uhkailuun jne.
Sanon aina oman mielipiteeni, väittelenkin joskus, mutta annan tietyssä vaiheessa periksi. Jos toinen osapuoli ei välitä toisen kuulemisesta, ei anna arvoa toisen mielipiteelle on vain muutama vaihtoehto jäljellä.
Arvostan itseäni, mutten miestäni johtuen hänen käytöksestään. Itsetuntoni välillä on alamaissa ja mieliala myös. Arka olen aina ollut ja liian toiveikaskin. Nämä kaksi asiaa yhdessä on mielestäni huono asia.
Kiltti nainen. Kirjoitat: "Mitä sellaisella käytöksellä tavoittelet? Ja miksi se saa sinut syytämään toista osapuolta itsekkääksi öykkäriksi."
Tavoittelen normaalia, inhimillistä, tasa-painoista perhe-elämää.
En ole ketään nimitellyt öykkäriksi. Sen teit sinä itse, itse en harrasta nimittelyä. Puhuin itsekkyydestä, rumasta käytöksestä, uhkailusta jne. Ne on tosiasioita, ei nimittelyä.
Koska olen todennäköisesti taitamaton joissakin asioissa, kerro miten teen sen "ei pidä suostua" ja "rajat täytyy osata piirtää" ja "niiden ylityksiä ei pidä sietää".
Olen sanonut mm.: "Et uhkaile minua, se on laitonta".
Anna "Kiltti nainen" hyviä neuvoja, mitä muuta voin tehdä (avioeron lisäksi, parisuhdeneuvontaan hän ei suostu, itse olen kuitenkin menossa)
tekstini väärin. Olinhan kirjoittanut sen tiivistettyyn muotoon lyhyeksi kommentiksi keskustelupalstaa varten. Vika oli siis minun ja puutteelisen ilmaisuni. Anteeksi.
Sinulla ei ole mitään syytä asettua puolustuskannalle, koska en todellakaan halunnut arvostella valintojasi.
Kiitos uuden vuoden toivotuksestasi, mutta eipä tuo viime vuosikaan ole valittamisen arvoinen avioliitossa kuin muutenkaan.
Vuosi kuitenkin alkaa tulevana viikonloppuna hääpäivän juhlistamis-matkalla ja keväällä on tiedossa parin viikkon reissu, joten on mitä odottaa...
Arki se kuitenkin avioliitossa on tärkeintä eli miten se sujuu ja nämä muut muvat asiat ihana lisä arjen keskellä!