Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen että mies asuu jo muualla.
Meillä pieni tyttö 8 kuukautta. Minä rakastan miestäni aivan kamalasti enkä osaa kuvitellakaan elämää ilman häntä. Hän on sanonut tuntevansa samoin ja uskonkin häntä. Mutta meillä ei vain arki toiminut. Jatkuvaa riitelyä ja nahistelua milloin mistäkin. Ja yleensä miehen lyhyen pinnan vuoksi pieni asia muuttui todella suureksi päiviä kestäväksi tappeluksi.
Kuinka minä jaksan olla yksin pienen lapsen kanssa ja omien tunteideni kanssa? Aamulla ensimmäiseksi, yöllä herätessäni, illalla viimeiseksi ja vähän väliä päivällä mietin miestäni ja ikävä sen kun kasvaa. Yritän toki että en moista tekisi mutta kun..
Jostain pitäisi saada voimaa että jaksaa mutta kun en tiedä sellaista voiman lähdettä.
Olen niin vihainenkin että mies voi tehdä jotain tuollaista että hylkää perheensä vaikka kertoo haluavansa elää koko loppu elämän yhdessä ja rakastaa. Sanoja ne toki ovat mutta tärkeitä sellaisia ja uskon niihin..
No mutta hyvää uutta vuotta kaikille ja onnellista sellaista!!!
Meillä pieni tyttö 8 kuukautta. Minä rakastan miestäni aivan kamalasti enkä osaa kuvitellakaan elämää ilman häntä. Hän on sanonut tuntevansa samoin ja uskonkin häntä. Mutta meillä ei vain arki toiminut. Jatkuvaa riitelyä ja nahistelua milloin mistäkin. Ja yleensä miehen lyhyen pinnan vuoksi pieni asia muuttui todella suureksi päiviä kestäväksi tappeluksi.
Kuinka minä jaksan olla yksin pienen lapsen kanssa ja omien tunteideni kanssa? Aamulla ensimmäiseksi, yöllä herätessäni, illalla viimeiseksi ja vähän väliä päivällä mietin miestäni ja ikävä sen kun kasvaa. Yritän toki että en moista tekisi mutta kun..
Jostain pitäisi saada voimaa että jaksaa mutta kun en tiedä sellaista voiman lähdettä.
Olen niin vihainenkin että mies voi tehdä jotain tuollaista että hylkää perheensä vaikka kertoo haluavansa elää koko loppu elämän yhdessä ja rakastaa. Sanoja ne toki ovat mutta tärkeitä sellaisia ja uskon niihin..
No mutta hyvää uutta vuotta kaikille ja onnellista sellaista!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi kuinka samankaltainen on oma tilanteeni tällä hetkellä. Ainoa että lapseni on jo huomattavasti isompi. Mutta tuo lauseesi "meillä ei vain arki toiminut" osui niin yhteen oman tilanteeni kanssa, ettei paremmin voi osua. Myös meillä rakkautta riitti molemmin puolin, vaan yhteiselo ei sujunut silti, lapsi kärsi ja myös me aikuiset. Yritimme jopa hetken jatkaa erillään asuen vaan eipä tullut mitään, oli liian vaikeaa tavata vain silloin tällöin kun olisi halunnut jakaa koko elämänsä toisen kanssa. Meillä erosta kulunut vasta vajaa 2 kuukautta.
Hetkittäin tunnen itseni niin surulliseksi etten voinut kuvitella tällaista tunnetta olevankaan. Välillä suru nielaisee minut kokonaan enkä millään tahdo päästä jaloilleni, kirjaimellisesti. Silloin tuntuu että elämä on valtavan epäoikeudenmukainen ja etten ikinä selviä tästä. Miten ikinä voin elää ilman tuota ihmistä jolle annoin itsestäni niin suuren palan? En koskaan tule olemaan kokonainen ilman häntä. Menetin sieluntoverin, parhaan ystäväni. JA lyhytkin aika kultaa muistot, niitä riitoja ja kinoja ei pidä enää minään, vaikka tietää että juuri ne tekivät elämämme yhdessä liian vaikeaksi elää.
Kuitenkin pieniä valonpilkahduksia löytyy, lyhyitä hetkiä joilloin kipu on poissa. Niitä tulee kun vietän aikaa lapseni tai ystävieni seurassa, rakkaiden ystävien joita minulla onneksi on muuutama. Kaipa ajan myötä nämä hetken kasvavat ja olo helpottuu. Siihen minä haluan uskoa ja se pitää minut edes jotenkin liikkeellä. Usko sinäkin siihen, että jonain päivänä....
Toivon voimia ja jaksamista sinulle ja PAREMPAA UUTTA VUOTTA!!!
Et ainakaan ole ihan yksin tässä maailmassa. Sinulla on lapsi, joka tarvitsee sinua. Oma elämäni tuntuu täysin merkityksettömältä ja turhalta, olen niin yksin kuin olla voi. Pitää vaan sinnitellä ja yrittää jaksaa eteenpäin. Voimia sinulle!
Mitenkähän se arki toimi ennen vanhaan. Miehet
lähtivät aamuhämärissä savottaan. Naisilla kädet täynnä töitä päivisin.
Ei siinä joudettu päiväkausia vatkaamaan
"arjen toimivuudesta".
Ei millään pahalla, mutta jonkinlaista vastuuntuntoa peräänkuulutan, kun on noin pieni lapsi vielä kelkassa.
Ryhdistäytykää.