Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 20 vuotta, joista 10 vuotta avioliitossa, ja meillä on kaksi ala-asteikäistä lasta.
Ongelma suhteessamme on henkinen ja taloudellinen väkivalta, jota oli paljon varsinkin suhteen alkuaikoina. Henkinen väkivalta vei täysin itsetuntoni, sillä miehen mielestä vika oli aina minussa, tapahtui mitä tapahtui. Mies vähätteli ja sai minut kokemaan itseni arvottomaksi. Oli myös taloudellista väkivaltaa, mies uhkasi suhteen lopettamisella, koska oli mustasukkainen, jos hakisin tiettyihin työpaikkohin.
Jo suhteen alussa tuntui siltä, että pitäisi erota miehestä, mutta olin niin arka, etten uskaltanut. Pelkäsin myös kovasti muiden mielipiteitä, jos eroaisin.
Havahduin pari vuotta sitten miehen harjoittamaan henkiseen ja taloudelliseen väkivaltaan ja sain myös hänet itsensä tajuamaan edes hiukan, miten hän oli toiminut. Henkinen ja taloudellinen väkivalta on vähentynyt (sitä siis ilmenee vielä), mutta ongelmani on, että väkivallan tiedostettuani en pysty unohtamaan ja antamaan miehelleni anteeksi, koska olen tajunnut, miten väärin hän kohteli minua monta vuotta.
Yli puolet suhteestamme olen lohduttautunut ajattelemalla muita miehiä. Olen siis henkisesti uskoton, sillä muuten en olisi jaksanut enkä jaksaisi nytkään. Minulla on ollut ihastumisia ja pari lyhyttä tuttavuutta, jotka ovat pysyneet keskustelujen ja halausten tasolla. Myös tällä hetkellä jaksan eteenpäin ihastuksen voimalla.
Mietin jatkuvasti eroa, sillä en pysty antamaan miehelleni anteeksi sitä vakavaa henkistä ja taloudellista väkivaltaa, joka jatkui niin pitkään. Olen alkanut myös kokea syyllisyyttä henkisestä uskottomuudestani. Koen tekeväni suurta vääryyttä miestäni kohtaan, kun ajattelen jatkuvasti muita miehiä. Mitä pitäisi tehdä?
Ongelma suhteessamme on henkinen ja taloudellinen väkivalta, jota oli paljon varsinkin suhteen alkuaikoina. Henkinen väkivalta vei täysin itsetuntoni, sillä miehen mielestä vika oli aina minussa, tapahtui mitä tapahtui. Mies vähätteli ja sai minut kokemaan itseni arvottomaksi. Oli myös taloudellista väkivaltaa, mies uhkasi suhteen lopettamisella, koska oli mustasukkainen, jos hakisin tiettyihin työpaikkohin.
Jo suhteen alussa tuntui siltä, että pitäisi erota miehestä, mutta olin niin arka, etten uskaltanut. Pelkäsin myös kovasti muiden mielipiteitä, jos eroaisin.
Havahduin pari vuotta sitten miehen harjoittamaan henkiseen ja taloudelliseen väkivaltaan ja sain myös hänet itsensä tajuamaan edes hiukan, miten hän oli toiminut. Henkinen ja taloudellinen väkivalta on vähentynyt (sitä siis ilmenee vielä), mutta ongelmani on, että väkivallan tiedostettuani en pysty unohtamaan ja antamaan miehelleni anteeksi, koska olen tajunnut, miten väärin hän kohteli minua monta vuotta.
Yli puolet suhteestamme olen lohduttautunut ajattelemalla muita miehiä. Olen siis henkisesti uskoton, sillä muuten en olisi jaksanut enkä jaksaisi nytkään. Minulla on ollut ihastumisia ja pari lyhyttä tuttavuutta, jotka ovat pysyneet keskustelujen ja halausten tasolla. Myös tällä hetkellä jaksan eteenpäin ihastuksen voimalla.
Mietin jatkuvasti eroa, sillä en pysty antamaan miehelleni anteeksi sitä vakavaa henkistä ja taloudellista väkivaltaa, joka jatkui niin pitkään. Olen alkanut myös kokea syyllisyyttä henkisestä uskottomuudestani. Koen tekeväni suurta vääryyttä miestäni kohtaan, kun ajattelen jatkuvasti muita miehiä. Mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset 24
Vanhimmat
... parisuhdeneuvontaan pikaisesti. Kaikki ongelmat, joiden olemassaolo yhteisesti hyväksytään, ovat ratkaistavissa. Koska teillä on vielä ala-asteikäiset lapset kuvioissa niin kiireessä ei kannata nyt hölmöillä ja tehdä itsekkäistä syistä mitään peruuttamatonta.
En halua loukata, mutta oletko koskaan miettinyt mikä omassa käyttäytymisessäsi on provosoinut miestäsi toimimaan kuten hän on toiminut?
Hyvää uutta vuotta ja tsemppiä.
Mielestäni ei tarvitsisi alkaa puhumaan provosoinnista tälläisessä tilanteessa. Se loukkaa jopa minua, joka vain luki aloituskirjoituksen. Naiset muutenkin syyllistää miestensä väkivallanteoista itseään ja ihan turhaan. Sellaiseen syyllistämiseen ei kenenkään ulkopuolisen pidä alkaa ketään provosoimaan.
Huonoa omaatuntoa ei kannata eikä tarvitse "henkisestä" uskottomuudesta potea, jos sellaista tarmiä halutaan edes käyttää. Jos muut ihmiset on auttaneet kaveruudellaan, vaikkakin halauksien kera kestämään aviomiehen henkisen ja taloudellisen väkivallan siitä ei kannata tehdä mitään numeroa mihinkään suuntaan. Voi vaan todeta että ystävät ja tuttavat on kullan arvoisia.
Mielestäni tämän äiti-ihmisen kannattaisi hakeutua parisuhdeneuvontaan, vaikkapa ensin ihan yksin. Tai terapiaan tutkailemaan ajatuksiaan ja tunteitaan. Edes lasten takia ei kovin vinoon kasvaneen aviomiehen kanssa tarvitse alkaa elämäänsä elään.
väkivalta on?
Taloudellinen väkivalta on miehen sikamaista vallankäyttöä, jossa mies kahlitsee kyvykkäänä kuluttajana kunnostautuneen vaimonsa rahankäyttöä.
Sikamies saattaa vittuilessaan sanoa esim:" Rakkaani olet ostanut keskiluokkalaisia Iittalan lasipaloja, Marimekon naurettavan räikeitä rättejä ja Skannon ylihinnoiteltuja kolhoja porvaristuoleja viime kuukausina 3000 eurolla, joten me emme nyt voi lähteä lomalle."
Tällainen väkivalta tulisi säätää rikolliseksi toiminnaksi! Kyllähän nyt joka naisella on oikeus kuluttaa! Jokainen kykyjensä mukaan: mies tienatkoon sen mukaan, mitä nainen kuluttaa!
Kyllä miehet on sikoja! Voiko tällaista raportoida johonkin naistutkimuskeskukseen, että saadaan taas maailmalle tilastoja?
estämistä, jotta voi pitää naista hallinnassaan taloudellisella ylivallalla. Näinpä on eräs mies tuttavapiirissäkin tehnyt ja naureskeli sadistisesti vieraidenkin kuullen vaimolleen, joka ei kuulemma päivääkään pärjäisi taloudellisesti ilman häntä ja että jäisipähän eukko kokonaan ilman omaisuutta, jos joku päivä päättäisi liitosta lähteä.
muotoja on mainittu sivulla
http://www.lahdenensijaturvakoti.fi/infolinja/kriisi/nainen.htm
"TALOUDELLINEN VÄKIVALTA
* estää naista saamasta työtä tai pitämästä työpaikkaa
* nainen joutuu pyytämään talousrahaa/mies antaa viikkorahaa
* pitää naisen rahattomana"
On aivan helvettiä joutua taloudellisen pahoinpitelijän uhriksi.
Ex vaimoni kulutti kaikki tuloni vuosikaudet. Rahoitin hänen käsittämättömän kulutusvimmansa koko avioliitonm ajan. Hänellä oli sama koulutus kuin minullakin, mutta hän ei ainoatakaan päivää omilla tuloillaan pystynyt kulutustasoaan rahoittamaan. Aina hän vei rahat minulta.
Ex vaimoni kulutti avioliiton ajan koko oman palkkansa vaatteisiinsa, kosmetiikkaansa sekä käsittämättömään ja mauttomaan naistenlehtien mainostamaan rihkamaan. Lisäksi minä vielä ostoin hänelle kalliita koruja. Minä maksoin asumisen, ruoan, matkat ja lasten koulut. Puhumattakaan vakuutuksista, puhelimista tv-luvista ja irtaimistosta.
Erossa tämä paska vei vielä 50% jäljelle jääneestä omaisuudesta. Latin latia se tyhjänpäiväinen siipeilijä ei ollut siitä omaisuudesta säästänyt. Varallisuutta se oli kyllä pystynyt tuhoamaan uskomattomat määrät.
Tarinani on miehelle tavallinen. Tiedän sen. Olen taloudellisen väkivallan ja kidutuksen uhri. Kuka minua auttaisi?
... on käyty. Muutaman kerran käytiin yhdessä, mutta mies onnistui saamaan terapeutin (huono terapeutti) puolelleen ja minusta tehtiin syyllinen suhteen ongelmiin. Olen käynyt myös yksin keskustelemassa asiasta terapeutilla. Jos ajattelen kokonaistilannetta ja lapsia, myös lasten kannalta voisi olla hyvä erota, etteivät opi sairaita malleja.
Minun tapauksessani on kyse miehen perusluonteesta, ei provosoimalla aikaansaaduista reaktioista.
Tuloihini nähden olen osallistunut vuosikaudet aivan liikaa sellaisten asioiden rahoittamiseen, joista suurin hyöty on mennyt miehelle. Mies huomauttelee, miten hän kustantaa, mutta ei huomaa, että minä kustannan suhteellisesti vielä enemmän. Alkaa olla mitta täysi.
vähän epäilinkin. Taidat olla itse negatiivisten tunteiden kierteessä ja vaarana on vajota "virtuaalitodellisuuteen". Mikäli olette yhdessä käyneet terapiassa, eihän miehesi mikään psykopaatti voi silloin olla kun hän on sinne suostunut tulemaan. Toisaalta, kerroit että on ollut "huono terapeutti". Onko kuitenkaan, tai jospa hän katsookin ongelmianne oikealta etäisyydeltä ja pyrkii objektiivisuuteen.
En toden totta tarkoita sitä, että sinä olisit syyllinen, mutta parisuhdeongelmat ovat kovin monimutkaisia ja kyllä niihin aina tarvitaan kaksi.
Miksi aina huudetaan apuun ns. "ammattiauttajia". Ammattiauttaja voi olla itse hyvin traumatisoitunut, eikä mikään lääke ongelmiin.
Jos ns. ammattiauttaja on kovin traumatisoitunut hänen olisi syytä hoitaa itseään, jotta pystyisi hoitamaan työtehtävänsä kuten pitäisi.
Sairaslomalle, vuorotteluvapaat käyttöön tms. jos ammattiauttajan työstä ei ilman vakeuksia selviä.
No jo on taas ruikutus! Että oikein "taloudellista väkivaltaa" on mies harrastanut! Eli siis mies on halunnut nauttia omilla kyvyillään tienaamistaan rahoista, säästänyt yhteistä asuntoa, mökkiä ja autoa varten ja rajoittanut vaimonsa rahankäyttöä, jotta säästötavoitteisiin päästäisiin.
Ja henkistä väkivaltaahan on se, että töissä käyvä mies on pari kertaa huomauttanut siitä, että hän tuo rahat taloon. Mies on huomauttanaut siitä siksi, että HÄN TUO OIKEASTI NE RAHAT TALOON!!
Kannattaisiko ap:n ihan hieman vilaista peiliin. Monestiko olet miestäsi kiittänyt siitä, että olet kouluttamattomanaj asaamattomana ihmisenä saanut nauttia hänen tarjoamastaan elintasosta? Ilman miestäsi olisit luultavasti kuollut hankeen. Eiko totta? Vai kuvitteletko kiittämättömästi, että sinulla olisi kaikissa tilanteissa elättäjä, vaikka nykyistä miestäsi ei olisikaan?
Näitä ämmiä on paljon. Ensin eletään omien vanhempien siivellä. Sitten oletetaan, että sama elintaso jatkuu miehen siivellä. Omaa tikkua ei ristiin panna koskaan.
Kyllä se avioliitto on kahdenkauppa ja molempien osapuolten on kunnioitettava toista!
Jos tätä et ymmärrä hakeudu hoitoon.
Hyvä neuvo ap:lle Kalle!!
Nyt ap. kedet pois peiton alta ja ajatukset pois muista miehistä. Kunnioita omaa puolisoasi.
Jos on rahapula, mene töihin. Jos on iso rahapula, ota kaksi työtä.
Olen aivan varma, että nimimerkillä "väkivalta?" kirjoittanut henkilö ei ole onnellinen parisuhteessaan jos hänellä sellainen vielä on.
Jos asenne on tuo hänellä ei ole mitään mahdollisuutta olla koskaan onnellisessa suhteessa suomalaisen asiallisen ja fiksun naisen kanssa. Sellaiset eivät häntä huoli.
fiksuudesta ja asiallisuudesta ?
Ole ystävällinen ja lue paremmin alkuperäinen viesti. Tuskin siinä kukaan halusta toisen rahoilla elelee. Olen jo pitkän elämän elänyt ja paljon nähnyt. Voin vain todeta, että on paljon tavallisempaa, että miehet elelevät osittain naisen siivellä vaikka heillä olisi isotkin tulot.Ellei muuta, niin saavat täysihoidon. Minulla on todella huono käsitys miesten osuudesta talouden hoitoon ja siitä syystä ymmäärrän hyvin tuon taloudellisen väkivallan.
Hyvä "Herra Väkivalta?", Minä en ole koskaan ollut "rahallisesti rikas", mutta, olen ostanut itselleni talon, auton, maksan laskuni ja elätän lapseni. Palkkani lisäksi saan lapsilisän ja elatusmaksun. Taloudellista väkivaltaa olen joutunut kokemaan entisen aviomieheni (ei lapseni isä) kautta. MINÄ maksoin talon, kaikki asumiskustannukset ja osallistuin ruokakustannuksiin jne. Rahasta oli kokoajan pulaa vaikka mies tienasi suurinpiirtein samanverran. Jos ostin itselleni vaikka 10€:n paidan, tuli siitä rutinaa. Jos mainitsin vkonlopun viihdepullosta, olin nalkuttava akka, olihan HÄNELLÄ oikeus käyttää omia rahojaan. Nyt kun olen taas yksin ja tuloni ovat samat edelleen, rahani eivät ole loppuneet kertaakaan ennen seuraavaa tiliä, jopa kuukausittain jää jo jotakin säästöönkin. Kyllä miehetkin voivat ja osaavat siipeillä!!! Ja tiedätkö mitä? MINÄ TIEDÄN voivani olla ylpeä itsestäni sinä päivänä kun tämä talo tulee maksetuksi, olen maksannut sen itse, omalla työlläni, ilman miestä... kyllä miehiä tarvitaan johonkin ihan muuhun kuin maksajaksi!!!
Huomasikos kukaan, mitä tämä kirjoittaja oikein kirjoitti: "mies uhkasi suhteen lopettamisella, koska oli mustasukkainen, jos hakisin tiettyihin työpaikkohin." MIES ei HALUNNUT hänen menevän töihin. Ei ollut puhetta mistään matkoista ja kesämökeistä - ne taisivat tulla vastaajien omista kokemuksista.
Kyllä tuommoinen väkivaltaa on, taloudellista tai henkistä tai mitä tahansa mutta väkivaltaa kumminkin, kun rajoitetaan, saako mennä töihin.
Haha, piirakkaa jakaessa, omatunto kolkuttaa, niin se pistää syyttämään toista. Täydellinen pelontaakse piiloutuva luuseri ämmä. Seuraavaksi alat käyttää lapsia kilpenäsi !! niin se menee...
Nimimerkki "kääntötemppu" puhuu myös epäasiallisesti nimitellen alkuperäisen viestin kirjoittajaa.
Hänenkään asiat eivät taida olla kovin hyvällä tolalla, kirjoituksesta päätellen.
Hei,
Mielestäni teidän pitäisi hakea yhdessä apua, en usko että asiat paranevat teidän keskusteluista. Toinen vaihtoehto on se, että eroat hänestä ja rakennat elämäsi uudelleen - pystyt kyllä siihen! Muuten elämä valuu hukkaan.
Yksin tai vain miehesi kanssa keskustelemalla et pääse tästä yli. Tarvitset purkautua ja saada selvitettyä mielesi, terapeutin tms. kanssa keskustellen. Jos saat miehesi myös pariterapeutille, ok, mutta sinä ainakin tarvitset sitä, jotta pääset sinuiksi taas itsesikin kanssa!