Uutena vuotena sain sen tietää: mieheni on pettänyt.
En voi uskoa tätä. Olin niin onnellinen ja luulin, että meillä on kaikki hyvin. Rakastan häntä todella.
On pakko purkaa tänne tunteita.
Olemme seurustelleen kohta 1½ vuotta. Tapasimme laivalla, hän asui Etelä-Suomessa ja minä pohjoisessa. Omasta ensirakkauden erostani tuolloin oli kulunut lyhyt aika, mutta silti hän iski minun sydämeeni -ei kerta heitolla, mutta salakavalasti pienin erin. Parin kuukauden kuluttua muutin miehen kapunkiin, jossa myös asuu sukulaisiani ja ystäviäni. Päätös oli helppo, sillä en päässyt haluamaani opiskelupaikkaan ja oli helppoa lähteä työn perässä.
Rakastuimme. Olimme yhdessä melekin koko ajan. Tuntuu etten vieläkään saa hänestä aina tarpeekseen, toki nyt elämämme on sellaista mukavaa arkea (ainakin luulin niin).
Suhteemme alkuaikoina, emme varsinaisesti seurustelleet silloin, olin yhteydessä exääni, joka oli satuttanut minua pahoin. Ja siitä jutusta oli jäänyt keskeneräinen maku. No, eräänä viikonloppuna, kun oli kotikaupungissani, tapasin exäni ja juttelimme asiat. Itkimme ja puhuimme. Erehdyin menemään yöksi hänen luokseen, suutelimme ja nukuimme vierekkäin mutta muuta ei tapahtunut. Aamulla oli kamala olo, ajattelin vain, että mitä jos nykyinen mieheni saa tietää eikä haluakkaan minua! Tuolloin tajusin, että olin päässyt exästäni ja rakastin miestäni. Kerroin kaiken tämän miehelleni.
Meillä oli vaikeaa. Itkimme, surimme yhdessä. Riitelimme mutta ennen kaikkea puhuimme. Päätimme yrittää vielä ja olen todella yrittänyt saada luottamusta takasin. Ja olen ollut tuon tapahtuman jälkeen luotamuksen arvoinen.
Joskus tuo asia tulee pinnalle, mutta tuntuu, että suurimmaksi osaksi olemme päässeet sen yli.
Mieheni tarina on se, että hän on jo nuoresta seurustellut ja ollut naimisissakin. Tämän naisen kanssa hän ehti olla yhdessä noin seitsemän vuotta. Hän kertoo, että ei todella rakastanut sitä naista, olivat vain hyviä ystäviä. Mieheni petti silloistaan todella pahasti, monta kertaa. Jokin suhde taisi kestää yli vuoden... Lopulta he päättivät erota.
Kun mieheni erosi exästään ja tapasi minut, oli aikaa kulunut vuoden verran. Tosin "sinkkuelämää" hän eli avioliitossaankin, sillä kaikkensa yrittäneet kokeilivat myös vapaata suhdetta.
Uskoin, kun mies minut tavattuaan kertoi ettei koskaan ollut rakastanut ketään kuten minua: nyt hän oli mustasukkainen, halusi olla kanssani päivin ja öin... Kyllähän te tiedätte. Uskon tuon, sillä sen tunteen vain tietää.
Nyt joulukuussa kaikki muuttui. Mieheni tapasi baarin jälkeen pitseriassa naisen, johon oli tutustunut ennen minua. Numerot vaihdettiin. Ilmeisesti (nyt on vain mieheni sanaan uskominen) he tapasivat kerran kahvilla. Mieheni piti tuolloin olla salilla. Toisen kerran he tapasivat nyt joulupyhinä, kun olin kotikaupungissani ja mieheni oli välipäivät töissä. Kävivät elokuvissa ja mieheni oli suudellut häntä.
Tapasimme Uutena Vuotena mieheni kanssa hotellissa, jossa oli tarkoitus olla pari päivää. Illalla tuttava yritti iskeä mieheni nenäni alla. Mies kertoi tämän minulle ja sanoi, että oli sanonut iskevälle naiselle ettei tarvi muuta kuin minut: hän rakastaa minua. Jotenkin "vinksahdin" vaikka eihän tuo mieheni vika ollutkaan. Yöllä hänen sammuttuaan tutkin hänen puhelimensa, jota en koskaan aiemmin ole tehnyt. Siinä oli soitetuissa puheluissa soitto naiselle klo 21.09 ja 23.46. Nämä myöhäiset ajankohdat ihmetyttivät minua. Tutkin viestit ja luonnoksiin olikin jäänyt yksi viesti tuolle naiselle. Viesti oli kirjoitettu flirttailevaan sävyyn.
Päätin soittaa tuohon tuntemattoman naisen numeroon. Nainen vastasi ja selitin asiani. Hän kertoi, että olivat tavanneet aikoja sitten ja että käyneet kerran pari kahvilla, mutta minulla ei olisi mitään pelättävää: mieheni ei kiinnostanut häntä sinänsä ja hänellä oli oma elämänsäkin. Käski olla huolehtimatta. Toivotin kohteliaasti hyvät uudet vuodet.
Tuolloin (klo noin 4.30) oli pakko herättää mieheni. Kysyin "kuka on xxx?" Totta kai mieheni leikki tietämätöntä, mutta kerroin soittaneeni naiselle. Hän päätti tunnustaa.
Kertoi, että rakastaa minua eikä tuo nainen merkinnyt mitään hänelle. Hän sanoi, että häntä kiinnostaa muut naiset. Ei välttämättä edes seksitarkoituksessa, mutta siten että hän haluaa testata itseään "pystyykö hän saamaan naisen". Sanoi, että ei edes kiinnosta aina tavata naista kun on hänet iskenyt. Häntä kiinnostaa se vapaus.
Sanoin, että jos tämä jää tähän, niin voin antaa anteeksi, mutta hän sanoi suoraan, että pelkää omaa mieltään. Hän ei halua loukata minua ja rakastaa minua, mutta ei voi luvata etteikö samaa koskaan enää tapahtuisi. Ilmeisesti hän oli edellisen aviovaimonsa kanssa tehnyt juuri samaa: iskenyt naisia baarista, kadulta tai vaikkapa kassalta vain siksi että "saalistaminen" on hauskaa!
Minä en tiedä mitä tekisin. Mies sanoi että haluaa miettiä pari päivää pystyykö olemaan lupauksensa arvoinen. Sanoin että jatkan, jos ei samaa koskaan enää tapahdu. Hän kuulemma pelkää itseään. Sanoi että ansaitsen parempaa: ansaitsen olla onnllinen eikä halua että minun on paha olla. Haluaisi kovasti olla kanssani, mutta ei voi itselleen välttämättä mitään.
Miten tämä pitäisi ottaa? Miten voin koskaan antaa mennä hänen salille tai baariin kavereiden kanssa?
En halua jättää häntä tai olla erossa hänestä, koska rakastan häntä niin paljon.
Minua inhottaa ajatella, että hän on vaihtanut kivoja tekstiviestejä sen naisen kanssa. Oli kuulemma sanonut seurustelevasna, mutta antanut ymmärtää että luultavasti eroaa pian.... Miten hän on voinut olla kuin ei mitään tultuaa "salilta" luokseni. Se nainen on ollut autossamme...
Minulle ei pitänyt käydä näin.... Oikeasti luotoin häneen.
En voi uskoa tätä. Olin niin onnellinen ja luulin, että meillä on kaikki hyvin. Rakastan häntä todella.
On pakko purkaa tänne tunteita.
Olemme seurustelleen kohta 1½ vuotta. Tapasimme laivalla, hän asui Etelä-Suomessa ja minä pohjoisessa. Omasta ensirakkauden erostani tuolloin oli kulunut lyhyt aika, mutta silti hän iski minun sydämeeni -ei kerta heitolla, mutta salakavalasti pienin erin. Parin kuukauden kuluttua muutin miehen kapunkiin, jossa myös asuu sukulaisiani ja ystäviäni. Päätös oli helppo, sillä en päässyt haluamaani opiskelupaikkaan ja oli helppoa lähteä työn perässä.
Rakastuimme. Olimme yhdessä melekin koko ajan. Tuntuu etten vieläkään saa hänestä aina tarpeekseen, toki nyt elämämme on sellaista mukavaa arkea (ainakin luulin niin).
Suhteemme alkuaikoina, emme varsinaisesti seurustelleet silloin, olin yhteydessä exääni, joka oli satuttanut minua pahoin. Ja siitä jutusta oli jäänyt keskeneräinen maku. No, eräänä viikonloppuna, kun oli kotikaupungissani, tapasin exäni ja juttelimme asiat. Itkimme ja puhuimme. Erehdyin menemään yöksi hänen luokseen, suutelimme ja nukuimme vierekkäin mutta muuta ei tapahtunut. Aamulla oli kamala olo, ajattelin vain, että mitä jos nykyinen mieheni saa tietää eikä haluakkaan minua! Tuolloin tajusin, että olin päässyt exästäni ja rakastin miestäni. Kerroin kaiken tämän miehelleni.
Meillä oli vaikeaa. Itkimme, surimme yhdessä. Riitelimme mutta ennen kaikkea puhuimme. Päätimme yrittää vielä ja olen todella yrittänyt saada luottamusta takasin. Ja olen ollut tuon tapahtuman jälkeen luotamuksen arvoinen.
Joskus tuo asia tulee pinnalle, mutta tuntuu, että suurimmaksi osaksi olemme päässeet sen yli.
Mieheni tarina on se, että hän on jo nuoresta seurustellut ja ollut naimisissakin. Tämän naisen kanssa hän ehti olla yhdessä noin seitsemän vuotta. Hän kertoo, että ei todella rakastanut sitä naista, olivat vain hyviä ystäviä. Mieheni petti silloistaan todella pahasti, monta kertaa. Jokin suhde taisi kestää yli vuoden... Lopulta he päättivät erota.
Kun mieheni erosi exästään ja tapasi minut, oli aikaa kulunut vuoden verran. Tosin "sinkkuelämää" hän eli avioliitossaankin, sillä kaikkensa yrittäneet kokeilivat myös vapaata suhdetta.
Uskoin, kun mies minut tavattuaan kertoi ettei koskaan ollut rakastanut ketään kuten minua: nyt hän oli mustasukkainen, halusi olla kanssani päivin ja öin... Kyllähän te tiedätte. Uskon tuon, sillä sen tunteen vain tietää.
Nyt joulukuussa kaikki muuttui. Mieheni tapasi baarin jälkeen pitseriassa naisen, johon oli tutustunut ennen minua. Numerot vaihdettiin. Ilmeisesti (nyt on vain mieheni sanaan uskominen) he tapasivat kerran kahvilla. Mieheni piti tuolloin olla salilla. Toisen kerran he tapasivat nyt joulupyhinä, kun olin kotikaupungissani ja mieheni oli välipäivät töissä. Kävivät elokuvissa ja mieheni oli suudellut häntä.
Tapasimme Uutena Vuotena mieheni kanssa hotellissa, jossa oli tarkoitus olla pari päivää. Illalla tuttava yritti iskeä mieheni nenäni alla. Mies kertoi tämän minulle ja sanoi, että oli sanonut iskevälle naiselle ettei tarvi muuta kuin minut: hän rakastaa minua. Jotenkin "vinksahdin" vaikka eihän tuo mieheni vika ollutkaan. Yöllä hänen sammuttuaan tutkin hänen puhelimensa, jota en koskaan aiemmin ole tehnyt. Siinä oli soitetuissa puheluissa soitto naiselle klo 21.09 ja 23.46. Nämä myöhäiset ajankohdat ihmetyttivät minua. Tutkin viestit ja luonnoksiin olikin jäänyt yksi viesti tuolle naiselle. Viesti oli kirjoitettu flirttailevaan sävyyn.
Päätin soittaa tuohon tuntemattoman naisen numeroon. Nainen vastasi ja selitin asiani. Hän kertoi, että olivat tavanneet aikoja sitten ja että käyneet kerran pari kahvilla, mutta minulla ei olisi mitään pelättävää: mieheni ei kiinnostanut häntä sinänsä ja hänellä oli oma elämänsäkin. Käski olla huolehtimatta. Toivotin kohteliaasti hyvät uudet vuodet.
Tuolloin (klo noin 4.30) oli pakko herättää mieheni. Kysyin "kuka on xxx?" Totta kai mieheni leikki tietämätöntä, mutta kerroin soittaneeni naiselle. Hän päätti tunnustaa.
Kertoi, että rakastaa minua eikä tuo nainen merkinnyt mitään hänelle. Hän sanoi, että häntä kiinnostaa muut naiset. Ei välttämättä edes seksitarkoituksessa, mutta siten että hän haluaa testata itseään "pystyykö hän saamaan naisen". Sanoi, että ei edes kiinnosta aina tavata naista kun on hänet iskenyt. Häntä kiinnostaa se vapaus.
Sanoin, että jos tämä jää tähän, niin voin antaa anteeksi, mutta hän sanoi suoraan, että pelkää omaa mieltään. Hän ei halua loukata minua ja rakastaa minua, mutta ei voi luvata etteikö samaa koskaan enää tapahtuisi. Ilmeisesti hän oli edellisen aviovaimonsa kanssa tehnyt juuri samaa: iskenyt naisia baarista, kadulta tai vaikkapa kassalta vain siksi että "saalistaminen" on hauskaa!
Minä en tiedä mitä tekisin. Mies sanoi että haluaa miettiä pari päivää pystyykö olemaan lupauksensa arvoinen. Sanoin että jatkan, jos ei samaa koskaan enää tapahdu. Hän kuulemma pelkää itseään. Sanoi että ansaitsen parempaa: ansaitsen olla onnllinen eikä halua että minun on paha olla. Haluaisi kovasti olla kanssani, mutta ei voi itselleen välttämättä mitään.
Miten tämä pitäisi ottaa? Miten voin koskaan antaa mennä hänen salille tai baariin kavereiden kanssa?
En halua jättää häntä tai olla erossa hänestä, koska rakastan häntä niin paljon.
Minua inhottaa ajatella, että hän on vaihtanut kivoja tekstiviestejä sen naisen kanssa. Oli kuulemma sanonut seurustelevasna, mutta antanut ymmärtää että luultavasti eroaa pian.... Miten hän on voinut olla kuin ei mitään tultuaa "salilta" luokseni. Se nainen on ollut autossamme...
Minulle ei pitänyt käydä näin.... Oikeasti luotoin häneen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
halua erota siitä paskasta, niin jatka paskaelämääsi pettäjäsi kanssa. Hyvää uuttavuotta.
älä roiku tuollaisessa ihmisessä, jos hän rakastaisi sinua, niin tuollaisia ongelmia ei olisi. Jos hän kuitenkin rakastaa, niin haluaa kyllä sinut takaisin. Vaikuttaa kyllä sellaiselle tapaukselle, ettei edes osaa rakastaa, vaan haluaa kohottaa itsetuntoaan naisten avulla. Jätä tuollainen hylkiö, et saa siitä kuin pahan mielen.
Mitä tekeekään neljänkymmenen vuoden kuluttua...
Onnea sinulle, teet sitten mitä tahansa
Moi!
Olen itsekin ollut miehesi tilanteessa, jossa tavallaan testaa saisiko vielä jonkun muun vaikkei haluakaan olla välttämättä kenenkään muun kanssa. Olen monta kertaa miettinyt että mistä se johtuu että pitää testata itseään tai muita, mutta sitä on hyvin vaikea selittää edes itselleen. Toisaalta mielestäni siinä on kuitenkin pohjalla se, että löytäisi jonkun muun... teidän pitää vain keskustella. Toisaalta teot kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, eli varmimmin varmistuisit miehesi luotettavuudesta antamalla hänelle uuden mahdollisuuden, jos vain itse haluat, mutta sen jälkeen jos jotain tapahtuisi se olisi kerrasta poikki. Toisaalta jos miehesi ei itse luota itseensä niin kuin asian laita tuntuu olevan, kannattaa sinun miettiä voitko luottaa ihmiseen joka ei luota itseensä, et.
Nyt on kulunut "suuresta paljastumisesta" pari päivää... Ensi shokki on ohi ja pystyy jo järjellä ajattelemaan asioita.
Mieheni sanoi, että rakastaa minua. Ei halua elää ilman minua ja lupaa tehdä mitä vain etten lähtisi ja jättäisi.
Yritin ymmärtää pettämisen syytä.
Ehkä tällainen kuvio tuli miehelle tavaksi edellisessä suhteessa ja kyllähän häneen aluksi tutustuessani huomasin, että hän on "saalistaja". Nauttii naisten iskemisestä ja pitää siitä tutustmisen tunteesta. Jollain tavalla hän ehkä on pelimies, kuitenkin myös tavallinen suomalainen jurmukka.
Voin itsekin myöntää, että on mukavaa tavata joku uusi henkilö, joka on samalla aaltopituudella. Flirttailu ja suullinen "mittely" on mukavaa. Voi kertoa toiselle omista mietteistään ja elämän filosofiastaan (joita ei loputtomasti voi "vanhalle" poikaystävälle/ystäville ym. toistaa). Väkisinkin tallaiset maailmanparannus -keskustelut vähenevät mitä kauemmin on tunnettu -toinenhan tietää jo mitä ajattelet.
Tämä oli kuitenkin hänen ensimmäinen minua kohtaan tapahtunut pettäminen ja olenhan minäkin pettänyt kerran häntä. Eikö anteeksiantaminen ja uuden mahdollisuuden antaminen ole kuitenkin paras tapa...?
Ehtona on se, ettei hän koskaan tee samaa uudestaan. Haluan myös kuulla, että hän sanoo sille naiselle, ettei halua tavata, soitella tai viestitellä enää.
Totta kai luottamuksen kasvattaminen uudestaan vaatii aikaa ja kovaa työtä. Haluan antaa hänen käydä salilla ja baarissa ym. kuten edelleenkin. En halua kytätä häntä mustasukkaisesti. Sanoin miehelleni, että se on vain hänestä kiinni tapahtuuko tätä uudestaan. Minä en pysty enkä halua häntä vartioida. Jos joskus jää uudelleen kiinni, se on hänen häpeänsä, ei minun!
Tavallansa oli hyvä, että jäi "jo tässä vaiheessa" kiinni. Tuollainen huono tapa pitää lopettaa alkuunsa, hyvä että tajusi miten se satuttaa. Tajusi myös etten ole itsestään selvyys.
No, päivä kerrallaan. Onhan tässä jo itketty ja itketään varmasti vastakin. Toivottavasti naurua joutu myös sekaan.
Minulle kävi uutenavuotena lähes sama kuin sinulla. Takana pitkä liitto. Ei petämistä puolin eikä toisin, ei ainakaan tiedossani. kaksikuukautta sitten puolisoni tapasi juhlissa toisen ja päätyivät treffeille. Treffeistä alkoi tiivis yhteyden pito. Sain varhaisessa vaiheessa tietää treffeistä sekä yhteyden pidosta. Puolisoni vakuutti ette heidän välilään ole mitään muuta kuin kaveruus. En uskonut tuohon. Ja pyysin lopettamaan yhteydenpidon. Hän lupasi tämän. Joulunalla koin järkytyksen. Yhteyden pito oli jakunut yhtä tiiviinä kuin aiemminkin. Puolisoni halusi selvittää asian niin että kaiki osapuolet ovat paikalla. Tuo toinen ei siihen suostunut. Puolisoni sanoi että luota minuun, tuo mitä oli on nyt loppu.
Uudenvuoden yönä kuulin puolisoni puhelun. Hän soitti tuolle toiselle ja sanoi halunnensa keskustella hänen kanssaan ja kuulla hänen äänensä. Jälleen ollaan alkupisteessä. Puolisoni vakuutti että kaiki on heidän väliltään lopullisesti ohi. Mitään "vakavaa" ei koskaan heidän välillän ole tapahtunut eikä tule tapahtumaan.
Sanoin luottavani hänen sanaansa nyt. Mutta hänen on luvattava se ettei koskaan enää ole yhteydessä tuohon toiseen, jos on niin se on sitten meidän liittomme loppu.