Jotain tarttis tehdä. Baarissa olo oli jälleen täyttä tuskaa. Muutun keskiyön kellonlyömällä normaalisti mukavasta naisesta oikeaksi bitchiksi. Noin viisi, kuusi älytöntä kommenttia tai iskuyrityksen tynkää kuultuani sekä hiplaavia käsiä väisteltyäni, ärsytyskynnys varsinkin sellaisia n. nelikymmpisiä kännisiä miehiä kohtaan on maanrajan tasolla. Naama alkaa olla nutturalla ja saatan jopa tylyttää niitä jotka lähelle uskaltautuvat.
Saan jatkuvasti kuulla tuttavilta, että syy miksi en miestä löydä on se, että olen suorastaan pelottava. Siis minä, siro, naisellinen nainen? Siinä missä kanssasisaret pukevat päälleen farkut ja topin, itse puen ravintolaan lähtiessäni lähes aina hameen, korkkarit tai saapikkaat, koruja jne.
Siviilissä tulen toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, mutta baariolosuhteissa tapahtuu jotain mystistä. Ja korostan, että olen lähes aina täysin raittiina liikkeellä, joten alkoholilla ei ole osuutta asiaan - asian tila ei myöskään muutu vaikka olisin jonkun juotavan ottanutkin.
Kun vielä asuin yhdessä silloisen avopuolisoni kanssa, viihdyin aivan mainiosti ravintolassa, mutta nyt kun luulisi, että sinkkuna viihtyisin ko paikoissa entistä paremmin, on tilanne täysin päinvastainen.
Miksi sitten lähteä edes baariin? Ehkä siksi, etten viihdy joka ilta itsekseni kotona nyhjöttämässä, en ainakaan montaa viikkoa perättäin ja eihän minua kukaan tule kotoa hakemaan - no, tällä asenteella ei myöskään baarista :) Onko vinkkejä, muitakin kuin että hymyile, ei jaksa enää naurattaa...
Saan jatkuvasti kuulla tuttavilta, että syy miksi en miestä löydä on se, että olen suorastaan pelottava. Siis minä, siro, naisellinen nainen? Siinä missä kanssasisaret pukevat päälleen farkut ja topin, itse puen ravintolaan lähtiessäni lähes aina hameen, korkkarit tai saapikkaat, koruja jne.
Siviilissä tulen toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, mutta baariolosuhteissa tapahtuu jotain mystistä. Ja korostan, että olen lähes aina täysin raittiina liikkeellä, joten alkoholilla ei ole osuutta asiaan - asian tila ei myöskään muutu vaikka olisin jonkun juotavan ottanutkin.
Kun vielä asuin yhdessä silloisen avopuolisoni kanssa, viihdyin aivan mainiosti ravintolassa, mutta nyt kun luulisi, että sinkkuna viihtyisin ko paikoissa entistä paremmin, on tilanne täysin päinvastainen.
Miksi sitten lähteä edes baariin? Ehkä siksi, etten viihdy joka ilta itsekseni kotona nyhjöttämässä, en ainakaan montaa viikkoa perättäin ja eihän minua kukaan tule kotoa hakemaan - no, tällä asenteella ei myöskään baarista :) Onko vinkkejä, muitakin kuin että hymyile, ei jaksa enää naurattaa...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itsellä menee baarissa hermot todella usein ja samasta syystä. Siksi käyn nykyään aika harvoin baarissa. Siitä on etua: hermot kestävät paremmin kun rajoittaa altistumista. Niillä harvoilla kerroilla onkin kivaa, kun ei ole ihan jokapäiväistä.
Tai sitten sinun vaan täytyy parantaa pinnaasi jos baareilun vähentäminen ei kuulosta hyvältä. En ainakaan keksi mitään muuta. Joidenkin känniääliöiden käytös tuskin on tällä kirjoituksella muutettavissa =)
"Noin viisi, kuusi älytöntä kommenttia tai iskuyrityksen tynkää kuultuani sekä hiplaavia käsiä väisteltyäni, ärsytyskynnys varsinkin sellaisia n. nelikymmpisiä kännisiä miehiä kohtaan on maanrajan tasolla."
Eikö muka baarista löydy yhtään ainutta miestä, jonka kanssa voisi jutuntynkää vääntää tai joka kiinnostaisi? Mies on aina myrkkyä muiden miesten lähestymisyrityksille.
saakin muuttua bitchiksi, varsinkin jos nainen on oma ja ollaan jo makuukammarissa :)
Ilmeisesti saat aloitteita vääriltä miehiltä, joten vanha neuvo, sun täytyy iskeä itse sopivantuntuinen mies.
Minulla on huonoja kokemuksia niistä "itse" isketyistä miehistä. Jäävät, ainakin nämä viimeiset deitit jotka olen pokannut, jotenkin passiivisiksi suhteessa. Tyypiltään ovat olleen sellaisia tavallisia ja alkuun mukavan oloisia.
Yhteyden pito jää kuitenkin lähes täysin omalle kontolle, mutta toisaalta ovat kuitenkin mustasukkaisia ja utelevat menoja vihjailevaan tyyliin. Kun sitten sanon suhteen poikki, ollaan todella hämmentyneitä tyyliin: "Etkö sä ollutkaan kiinnostunut."
Onko sattuman kauppaa, vai olenko taas iskenyt väärän tyyppisiä miehiä. Miten nämä tunnistan, kun ulkokuoren perustellaa ei ainakaan olisi voinut sanoa juuta eikä jaata.
"Noin viisi, kuusi älytöntä kommenttia tai iskuyrityksen tynkää kuultuani"
Mitenkäs se kirjoittamaton sääntö oli, miehen kuuluu iskeä jne?
Tämä onkin sellainen poikkeus siihen sääntöön, miesten tulisi automaattisesti tietää kaikki tällaiset poikkeukset jotta ikäviltä kömmähdyksiltä vältyttäisiin.
Ei vaan, oikeesti, baari on jumaliste baari eikä mikään vitun marttakerho, pysy kotona jos siellä ei ole kivaa.
olenkin vaihtanyt baarit ja vastaavat paikat lavatansseihin ja niihin liittyviin kursseihin. Siellä hameeseen pukeutuvaa naista kohdellaan toisin! (-; Ja selvin päin miehiin tutustuminen on haaste, mutta hiljaa hyvää tulee...
Kovin on ristiriitaista tekstiä. Et pidä baareista etkä iskuyrityksistä,
mutta käyt niissä siksi että tapaisit jonkun miehen, koska
kukaan ei tule kotoakaan hakemaan?
Mitenhän helvetissä se mies sinuun edes tutustuisi, jos
haistatat paskat jo keskustelun aluksi? Jos tiedät että
sinusta tulee baarissa ilkeä miesvihaaja, niin eikö kannattaisi
etsiä joku muu paikka viikonloppujen viettoon?
Mikä estää iskemästä miehiä?
sä jotenki pelkäät vielä vieraita miehiä?
Tällä tarkoitan sitä pitkän seurustelun jälkeistä sinkuksijäämisentilaa, jossa joutuu taas opettelemaan suhtautua luonnollisesti vieraisiin miehiin.
"Saan jatkuvasti kuulla tuttavilta, että syy miksi en miestä löydä on se, että olen suorastaan pelottava. Siis minä, siro, naisellinen nainen? Siinä missä kanssasisaret pukevat päälleen farkut ja topin, itse puen ravintolaan lähtiessäni lähes aina hameen, korkkarit tai saapikkaat, koruja jne."
kääk , pelottava voi olla siitä huolimatta vaikka pukeutuu kuinka tyttömäisesti tai on kuinka siro tahansa ;))