ennenvanhaan kun lapsia oli pilvin pimein ja huone osalla keittiötä ja vesi kannettava kaivosta tai järvestä ja lämmitettävä ja mitään ei saanut valmiina kaupasta, lasten vaatteet tehtiin aikuisten vanhoista vaatteista ja ruoka oli tietenkin valmistettava alusta lähtien, niin ei niitä avioeroja ainakaan meidän suvussa eikä tuttavapiirissä ollut yhtäkään.
Nykyisin niitä riittää, vaikka on kaikki pelit ja vehkeet. Asuntovelka otetaan ja kohta erotaan ja lapset jäävät vaille isän huomiota ja ex-vaimo on usein siinäkin vaiheessa oikea bilehile.
Miksi nykyisin varsinkaan naiset eivät kehity yhtään. Ovat kuin murrosikäisiä. Ja monet miehet ottavat toisen ja lähtevät lätkimään ja jättävät omat lapsensa, ei ennen sellainen olisi tullut kenenkään mieleenkään????????
Nykyisin niitä riittää, vaikka on kaikki pelit ja vehkeet. Asuntovelka otetaan ja kohta erotaan ja lapset jäävät vaille isän huomiota ja ex-vaimo on usein siinäkin vaiheessa oikea bilehile.
Miksi nykyisin varsinkaan naiset eivät kehity yhtään. Ovat kuin murrosikäisiä. Ja monet miehet ottavat toisen ja lähtevät lätkimään ja jättävät omat lapsensa, ei ennen sellainen olisi tullut kenenkään mieleenkään????????
Vastaukset 20
Vanhimmat
naiset hoitivat kodin ja miehet kävivät vieraissa, tähän oli naisen alistuttava...
Tällaistako elämää haluat?
Tällä kommentilla en yleistä vaan olihan toki niitäkin jotka omistautuivat kodille ja puolisolleen.
Nyky maailman meno on mennyt niin kovaksi ja kiireelliseksi ettei kerkeä parisuhdetta hoitamaan. Asioiden tärkeysjärjestys on mennyt sekaisin, ja ketä saamme "syyttää" tästä. Itse jokainen oman elämänsä luo ja elää siinä.
vaarini ole vieraissa juosseet,vaan elämä niukkuudestaan huolimatta oli todella antoisaa.
Omilla vanhemmillani oli kyllä rahaa ja hyvä toimeentulo ja molemmilla vanhemmillani hyvät ammatit, että jos olisivat olleet pässinlihaa niin silloin kai oisi erottu, mutta ainakin minun mielestäni suhde oli tosi hyvä ja se heijastui myös perheeseen.
ennen oli ennen... ja nyt on nyt...
On osattava valita sellainen puoliso, kuka osaa ja tahtoo elää vanhojen arvojen mukaan.
Jos sellaista etsii, ja silti väärin valitsee ... niin katsokoon peiliin ... väärin valittu, TYPERYS.
sellaisia ei enää nykyisin ole.
Teit itsekin väärän valinnan, ettei ole tosiaankaan otsaa meikäläistä typerykseksi haukkua.
Et taida taitaa kuin avioeroon ja joihinkin lakiasioihin liittyviä asioita.
Ihmisenä ?
..kuten muuttui meikäläisenkin ex-vaimo. Niin oli yhteiset unelmat isosta perheestä, sekä talosta maalla ja kovasti asian eteen töitä tehtiinkin. Sitten alkoi vuosituhannen identiteettikriisi ja nimenvaihdot, luonnonvaalea tukka piti värjätä violetiksi ja muutenkin totaalinen tyylinmuutos. Sai ukko ja lapsi pitää toisistaan kiinni kun äitillä heitti volttia. Surullista seurata miten joku ihminen on niin hukassa, etkä voi auttaa asiaa ollenkaan koska olet itse "syyllinen" tähän kaikkeen. Arvaahan tuon miten juttu päättyi. Seuraavana ollaankin sitten oikeudessa ratkomassa huoltajuuskiistaa kun tämä yhteishuoltajuus ei vain ota toimiakseen.
Ehkä valitsin naisen väärin, ehkä en. Se on kuitenkin varma, että nainen josta erosin ei ollut se sama nainen jonka kanssa menin naimisiin.
naisia, joita katsottiin jotenkin "kieroon" melko vähän, melkein kaikki olivat kunnon kansalaisia, kuten jo Suomen selviämisestä sodassa voidaan todeta.
Todellisia sotilaita, todellisia naisia.
Aina on ollut jonkinverran poikkeuksia.
Mutta nykyisin tämä on jo sääntö. Minulle itselleni oli lasten paras ja miehen paras ainoa tärkeä asia ja vasta lasten kasvettua isoiksi, aloin opiskelun ja monien muidenkin asioiden suhteen tehdä kunnon työtä myös itseni eteen, joka tietyllä tavalla myös kohdistui koko perheen eduksi.
täällä netissä tätä pohdiskellut, en.
Elämä ennen oli mitä oli. Moni asia on nykyään toisin.
Ongelmat ennen oli osittain erilaisia, mutta nykyihmiset ei välttämättä pääse tietokoneista ja muista teknisistä laitteista huolimatta helpommalla. Vaikeudet ja ongelmat on erilaisia.
Vertailu on vähän sama kuin vertaisi kissaa ja koiraa keskenään. Se ei toimi.
Ei pahaa tee tutustua historiaan, miten sitä ennen
elettiin ja pärjättiin.
Ja kyllä pitää näille bilettäjille vanhempien neuvoa, että ehkäisy on keksitty, ettei yksikään
lapsi synny ei-toivottuna tähän yhteiskuntaan, jossa arvon saa trendipellet, sun muut "suunnannäyttäjät".
oli riippuvainen miehestä. Eikä ollut aikaa katsella muiden perään, naisilla siis. Mutta miehet taisivat käydä vieraissa aika lailla silloinkin ja naiset eivät olleet tietävinään. Kun mitenkäpä sitä kotona sitä "parasta" kuin joskus harvoin pimeässä sen verran että lisääntymään pääsi, jos samassa huoneessa nukkui 11 lasta.
Nykyään ihmisellä on kovat vaatimukset, toisen pitää olla täydellinen, mutta hyväksyä minut sellaisena kuin olen. Eihän sellainen toimi. Itse en usko eroavani, kun hyväksyn nekin asiat mitkä puolisossani ärsyttää osana hänen luonnettaan ja päinvastoin.
olivat molemmat hyväpalkkaisessa työssä ja itse olen keski-ikäinen.
Isäni ei pettänyt äitiäini kertaakaan eikä toisin päin.
Mummuni hoiti minua ja koko perhe- ja sukuyhteisö oli sitä ihanuutta, jota olen jäänyt kaipaamaan.
Ei silloin fiksut ihmiset ainakaan katselleet
aidan toiselle puolen.
Silloin tehtiin erittäin paljon töitä ja silti
pystyttiin luomaan todellinen koti lapsille.
Ennen vanhaan saattoi perherakenne olla ihan erilainen, mies ja nainen eivät olleet ne kaksi ainoaa perheen aikuista. Voi olla että 'ennen vanhaan' itse aviopari oli hyvin vähän edes tekemisssä toistensa kanssa, kun talon miesväki ja naisväki hoiti hommiaan eri tiloissa. Naiset (anoppi, miniä, pikkusiskot, naimattomat siskot, piiat) eivät olleet yksin, että olisi uutta ihmissuhdetta pitänyt hakea. Miehet hoitivat sitten kenties naishommansa toisin, vai mitä piiat olivatkaan aina mieltä isännistä... Tämä nyt oli todella tätä maalaisromantiikkaa, mutta ei Suomessa kovin kauaa olla kaupungeissa asuttu tähän tyylin kuin nyt. Esim. nyt vasta alkaa kunnolla tulla perintönä myös kaupunkiosakkeita, ei niitä ennen sotia ollut kuin rikkaimmilla, joilla oli myös ne maatilansa.
ennenvanhaan, ns. hyvinä aikoina, naiset oli kesät ilman kenkiä ja talvet raskaana!
Mieti nyt hieman naisten asemaa ennen ja nyt, mihin se on päässyt unohtumaan?
Miehet omistivat naisensa ja nainen noteerattiin vain miehensä kautta. Punainen tupa ja perunamaa oli ukon nimissä ja hyvinhän se toimi, kun suurperheiden tyttöjä ei koulutettu, koska ei heiltä kannattanut kouluttaa synnytyskoneiksi! Pojat koulutettiin oli heillä älyä tai ei ja tyttöjen saavutus oli päästä avioon, ettei jää suvulle häpeäksi! Niin ei ollut avioeroja, ei vaikka ukkojen perheväkivallan ja vieraissakäynnin tiesi koko suku ja puolet kylää, mutta tärkeintä oli se, että erottu ei : D
s.1883 ja eli yli yhdeksänkymmenen. Hän halusi vain kaksi lasta ja jotkut tietysti ovat viisaampia kuin toiset ja hänellä myös oli kaksi lasta.
Hän teki totona töitä tehtaalle ja koulutti tyttärensä, vaikka olivat köyhiä ihmisiä, ylioppilaaksi ja sitten yliopistossa. Pojan kohdalla tilanne oli se, että ensin teknikoksi, siitä insinööriksi parhain arvosanoin, mitä siinä koulussa oli saatu ja suositus teknilliseen korkeakouluun, johon ei enää mennyt, mutta teki paljon teknillisen alan keksintöjä.
Kyllä ei pidä meidän suvussa paikkaansa ollenkaan.
Kaikki oli niin hyvin kuin olla voi.
Isovanhempieni kohdalla oli ihan tavallinen puutaloasunto, mutta tärkeintä oli se sisäinen tunne, joka perheen sisällä vallitsi, eikä ollut puhettakaan mistään vieraissa käymisistä.
Ei ole taloudellinen hyvinvointi onnea tuonut, vaan vienyt kaiken.
Minun äitini tienasi hyvin ja jos olisi ollut sellainen kuin nykynaiset, olisi ollut helppoa erota, mutta miksi erota, kun suhteen eteen osaa työtäkin tehdä. Ja kaikki oli hyvin ja lapsilla
onnellinen oma koti.
Mitä luulet tietäväsi historiasta, kun kuvittelet, että ennen ei ollut edes kenkiä?
Jos joku kävikin vieraissa, se oli valtava häpeä. Siitä puhuttiin.
Sitä riskiä ei moni ottanut, toisin kuin nykyään.
Ennen uskottiin jopa Jumalaan ja kymmeneen käskyyn.
Nykyään monikaan ei kehtaa moista häpeää(?) tunnustaa.
Ennemmin tunnustaa tekevänsä huorin.
se oli naisen häpeä ei miehen.
Työn määrällä ja nykyajan "helpolla" elämällä ei välttämättä ole mitään yhteyttä toisiinsa. Ennen eroaminen oli häpeä, ja oli vaan tyydyttävä osaansa. Osaatko yhtään arvella minkälaisia liittoja silloinkin oli, ja niissä oli vaan kestettävä. Nykyään varmasti erotaan turhaankin, mutta monesti ero voi antaa ihmiselle uuden tilaisuuden saada onnellinen elämä. Eihän sitä kukaan muu tiedä kuin ihminen itse milloin ero on tarpeen. Ehkä vielä jossain Amerikassa erot ovat toinen juttu, kun naimisiinkin mennään hetken tuntemisen jälkeen.
meidän suku, joka oli todella onnellinen ja se
avioliiton karikkojen selvittely on meidänkin elämässämme ollut aina itsestään selvä asia.
Lisäksi se, että aikuisillakin lapsilla on yhteinen koti. Niin oli minulla itselläni ja miehelläni. Niin on ollut edellisissä sukupolvissa. En kuitenkaan usko, että pelkkä onni on ollut mukana, vaan ihmisten halu rakastaa toisiaan ja olla yhdessä ja pitää koti pystyssä ehdottomsti myös lasten takia.
Ei ole ollut Alkoa kylläkään ongelmana, mutta
ei jokainen asia ole loksahtanut paikalleen non vain, vaan niistä on keskusteltava vaikka päivittäin, jos on pakko.
Yleensä kuitenkin menee pitkiä aikoja, ettei
mitään erityistä ole,jos ei joitain vanhoja asioita lähde kaivelemaan, toisen vihastuksissa sanomaa lausetta tms. Jos sille linjalle menee, kaatuu 99 % avioliitoista.
Joitakin asioita on pakko katsoa sormien lävitse.
vaatemuoti on aivan hirveää! AIKUISET naiset ahtavat itsensä pikkulasten kireisiin paitoihin ja kireisiin farkkuihin. Ei mitään järkeä. Väritkin niin rumia että oksettaa. Ja lapset puetaan aikuisten malliin, 8-vuotiaallekin "rintaliivit". Huhuu maailma. Kyllä ennen oli hyvin!
Ennen vanhaan oli tosiaan pilvin pimein lapsia ja ukko hakkasi akkaansa. Akka parka ei voinut lähteä koska rahat ja omaisuus oli miehen nimissä.Vaatteet jouduttiin tekemään vanhoista vaatteista koska usein ukko ryyppäsi perheen rahat. Maataloissa etenkin tämä eriarvoisuus oli yleistä emäntä teki työt ja rahat piti isäntä. Jos nyky ihmiset eroavat helposti niin siihen on syy se, että naiset ansaitsevat rahaa. ilmaisin asiani huonosti siis naiset eivät ole enään miehen armoilla vaan saavat päättää omista asioista.