eli mitä olette tehneet ja mikä on saanut teidät jaksamaan, kun sydämenne on särjetty?
Kuinka olette toipuneet
lempi
41245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kukaan muu ei särje vaan itse rakastuu ja itse kantaa vastuun siitä eli koskaan mikää ei ole varmaa.
Minut jätettiin 10 vuoden yhteiselon jälkeen pian vuosi sitten ja vieläkin sydän itkee...helpointa on silloin, kun en törmää exääni, mutta sitten kun näemme (harrastuskuviot), niin voi sitä tuskaa....Hieman on alkanut helpottamaan sikäli, etten enää joka ilta itke itseäni uneen ja olen alkanut tapailemaan muitakin miehiä, mutta kyllä se koville on ottanut ja toivon, että uusi vuosi tuo nyt minulle uusia tuulia :)
kavereita, matkustelua, juhlimista, opiskelua, urheilemista..niillä minä selvisin. Vuosi siinä meni mutta nyt voin sanoa että elämä hymyilee ja olen taas rakastunut:)
Minulla ei auttanut muu kuin aika.
Tosin meidän suhteessa minä olin se joka jätin, mutta mielestäni hyvästä syystä. Seurustelimme vuoden verran kunnes silloinen miesystäväni kertoi mitä kaikkea oli valehdellut suhteemme ajan. Sen jälkeen kun hän oli kertonut, oli tietysti järkyttynyt, mutta yritin kuitenkin jatkaa suhdettamme, koska tunsin rakastavani häntä vielä. Muutaman viikon päästä tajusin että se ihminen jota olin luullut rakastavani, sitä ei ollut olemassa. Silloin minun oli pakko laittaa loppu suhteellemme. Se teki kipeää, mutta niin teki totuuden kuuleminenkin.
Minusta tuli täysin eri ihminen sen jälkeen. En pystynyt luottamaan, enkä näin ollen aloittamaan uutta seurustelusuhdetta. Tunsin hyvin pitkään pelkkää vihaa entistäni kohtaan ja pidin hänen syynään luottamuksenpuutettani.
Nyt erostamme on kulunut noin kolme vuotta ja olen seurustellut 1,5 vuotta nykyisen mieheni kanssa. Luottamus on edelleen välillä heikkoa, sillä hänkin on valehdellut, mutta eteenpäin mennään.
Mielestäni aika on ehkä parhain keino selvitä erosta. On myös todella tärkeää että on ystäviä joihin voi luottaa ja joiden kanssa voi puhua niistä asioista jotka vaivaavat. Ei myöskään saa jäädä kotiin sängynpohjalle makaamaan vaan pitää lähteä ihmisten ilmoille vaikka se tuntuisikin hankalalta. Kun onnistut päivisin tekemään asioita jotka auttavat sinua unohtamaan entisesi, et enää iltaisinkaan ajattele häntä. Ja niin pääset pikkuhiljaa yli.