Kertokaahan mitä liikkuu vaimon mielessä, joka haluaa petturimiehen takaisin vuoden erossa asumisen jälkeen? Mies petti, tunnusti, yrittivät pariterapiaa, mies lähti koska ei voinut olla ilman toista naista ja on asunut tämän toisen naisen kanssa vuoden.
Nyt mies ei saa lopullista eroa ja ositusta tehtyä kun vaimo painostaa ja kiristää lasten avulla takaisin. Mies kaipaa perhe-elämää, mutta sanoo olevansa onnellisin toisen naisen kanssa. Toisena naisena tässä ihmettelen, mitä heidän suhteesta enää voisi tulla jos mies pystyisikin jotenkin siirtämään tunteensa taka-alalle ja muuttamaan takaisin?
Taustatietona takana pitkä liitto, kaksi lasta ja sitten keski-ikäisen miehen rakastuminen toiseen naiseen tulee ihan yllättäen.
Nyt mies ei saa lopullista eroa ja ositusta tehtyä kun vaimo painostaa ja kiristää lasten avulla takaisin. Mies kaipaa perhe-elämää, mutta sanoo olevansa onnellisin toisen naisen kanssa. Toisena naisena tässä ihmettelen, mitä heidän suhteesta enää voisi tulla jos mies pystyisikin jotenkin siirtämään tunteensa taka-alalle ja muuttamaan takaisin?
Taustatietona takana pitkä liitto, kaksi lasta ja sitten keski-ikäisen miehen rakastuminen toiseen naiseen tulee ihan yllättäen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
II naista vain sen aikaa, kun uutuuden viehätystä oli ja hupaa piisasi. Kun siihen uuteenkin suhteeseen tulee arki, niin lähtee hän takaisin vanhaan kotiinsa, koska ei hän tätä rakasta uutta ole koskaan rakastanut, koska kotiinsa haluaa.
turhaan yrität olla vaimoa parempi.yrittäessäsi toisen avio puolisoa omaksesi .lapset ja tunne side ei noin vain unohdu vaikka kuinka luulet.hellitä vain sovinnolla. miestähän on helppo pyöritellä siitä arki päivän rasitteista kun sitkeys miheltä puuttuu.vaimot useimmiten ovat sitkeämpiä useimmiten.eivätkä niin usein lähde hakemaan "helpotusta"arkeen.
Mies kaipaa perhettä, lapsia. Mies tuntee niin voimakasta syyllisyyttä perheen jättämisestä, että miettii voiko sen takia palata entiseen. Samaa syyllisyyttä hän on potenut koko ajan, mutta pystyi siitä huolimatta aikanaan lähtemään. Suhteemme arki on ja on koko ajan ollut juhlaa. Menneisyyden painolle en minä voi valitettavasti mitään, mutta nykyisyydelle voin.
koska lähtee takaisin kotiin
Asiat kyllä voi muutenkin järjestää, mutta myönnä vain, että et ole tarpeeksi hyvä
siis he hakevat ja hakevat itselleen sitä htvää ja tämä hakeminen ei koskaan lopu, paitsi sitten, kun he itse tajuavat mitä oikeastaan elämältään haluavat. Säälittäviä he ovat, mutta tuottavat valtavasti tuskaa syyttömille.
Onhan se nautinnollista olla tällaisen tuulisiirin kuvitellut hyvän ja autuuden kohde, mutta se loppuu kuitenkin aikanaan..
ennen kaikkea, mitä sen MIEHEN päässä liikkuu, joka on uudessa suhteessa, mutta ei ole valmis edes edellisestä luopumaan.
Jos se tyyppi olisi Mies, niin se tekisi lopun entisestä liitosta, eikä ex-naikkosen kitinät ja rutinat vaikuttaisi päätökseen.
Mieti samalla sitä, mitä teidän suhteesta voi tulla, ellei miehellä ole pätkääkään selkärankaa tai omaa tahtoa toteuttaa päätöksiään?
hänellä ole todella syviä tunteita vaimoaan kohtaan. Kukaan mies ei lähde sille tielle huvin tai olemattomien tunteiden vuoksi.
Miehellä on syviä tunteita perhettä kohtaan. Pariterapia vaimon kanssa loppui siihen, että mies muutti pois. Vaimo on vahva, sen kyllä tiedän ja hän sai miehen raahattua nimenomaan kaupungin perheneuvolaan, missä ollaan aina naisen puolella (esim huoltajuuskiistat).
Erokriisiään hän on sen jälkeen hoitanut muualla terapiassa ihan yksin, pohtimassa syyllisyydentunteen vaikutusta siihen, että vanhasta elämästä on vaikea luopua. Pidän tätä ihan järkevän ihmisen toimintana, että osaa mennä terapiaan tarvittaessa yksinkin.
...vaimon mielessä liikkuu yhtä paljon, kuin naisen, joka alkoi kakkoseksi. Mikä kukaan on vähättelemään tuon naisen halua saada pitkäaikainen kumppani takaisin kotiin? Mikä kukaan on vähättelemään sitä, että mies haluaa perhe-elämän? Mitä tuosta miehen suhteesta toiseen naiseen enää voisi tulla, jos ei mies sitten saisi elää perhe-elämää? Mitä toinen nainen on valmis tekemään, jotta saisi miehen pidettyä luonaan? Onko se mitenkään ylevämpää tai pyhittääkö tahto keinot jollain tasolla paremmin, kuin vaimon kohdalla?
ilmeisesti vaimo on terapiassa saanut pettymyksensä käsiteltyä ja on valmis jatkamaan liittoa, koska näkee sen lapsille parhaaksi.
No tämä juttu menee näin:
Mies on huumaantunut hullunlailla toisesta naisesta. Ihastus alkaa vuoden jälkeen sammua ja järki häämöttää miehellä(kin). Vaimo on jutun alusta asti tiennyt, ettei kakkossuhde tule kestämään. On vain ajan kysymys, milloin mies "kehtaa" muuttaa takaisin vaimon luokse.
Se, mitä ex-vaimon mielessä liikkuu, on varmasti vierasta sinulle, olethan kakkosnainen. Ja jos mies edes pohtii takaisin paluuta ja on jo myöntänyt kaipaavansa perhettään, peli sinun kohdaltasi on ohi. Enemmänkin ihmettelen mitä sinun päässäsi liikkuu? Harmi, että yhä jotkut aikuiset naiset elävät ja oikeuttavat tekojaan "omilla tuntemuksillaan ja tunteillaan" vaikka kysymyksessä on paljon suurempia ja merkityksellisimpiä asioita kuten avioliitto, perhe ja lapset!
Ottaisitko huomioon, että tässä tilanteessa on ollut liki kaksi vuotta myös joku "aikuinen ja vieläpä perheellinen mies", joka elää tunteidensa vietävänä vaikka kysymyksessä on ihan hänen oma perheensä?
Harmi, että jotkut miehet elävät näin ja vetävät mukaan myös jotkut tunteella elävät ulkopuoliset naiset.
Etkö sinä ole koskaan rakastanut tai saanut rakkautta?
olevia on paljon liikkeellä nykyisin.
Te kakkoset uskotte kaikki mitä he suoltavat kunnes he tympääntyvät leikkiin ja jättävät teidät palatessaan kotiinsa.
Ei he ole jättämässä kotiaan edes suhteenne alussa. He ainoastaan uskottelevat ehkä teille siten tai esittävät asiat niin, että luulette tätä, koska muutenhan te ette olisi niin kauaa heidän kanssaan.
Tällaiset ihmiset eivät pysty rakastamaan muuta kuin itseään ja palaavat aina perheensä luo, kun uuden luona suhteesta menee hohto pois.
Paras tapa miehelle siinä vaiheessa on "käräyttää" itsensä, että on hyvä syy jättää tämä kakkonen ja samalla kun vaimo kuvittelee miehen parantaneen tapansa, etsiä uusi höynäytettävä
"Harmi, että jotkut miehet elävät näin ja vetävät mukaan myös jotkut tunteella elävät ulkopuoliset naiset."
Niin, tai tunteillaan elävät naiset vetävät mukaansa tunteillaan elävät (varatut) miehet ;). Ihan turha sinun on harmitella asiaa. Jokainenhan on vastuussa vain omista tunteistaan.
Miehet jotka ovat rakkaudesta menneet naimisiin vaimonsa kanssa seksin himon huumassa lankeavat kakkosen syliin, joka luulee olevansa jotenkin erikoinen ja sen tunteen vallassa luulee olevansa rakastettu ja rakastuu. Ykkönen kärsii ja on yksin vastuussa tunteistaan?????????????????
Entäs miehet jotka ovat menneet naimisiin kun se nyt vaan on ollut tapana joskus 80-luvulla ja tapaavat vasta myöhemmin sen oikean ja rakkauden huumassa lankeavat sen syliin? Valinnanvaikeus on sitten aikaisemmat sitoumukset vai oma onnellisuus?
Rakastumisen huuma kestää kaksi vuotta tai sata yhdyntää. Kun se on ohi, tulee puntariin, muuttuuko rakastuminen rakkaudeksi. Tässä lienee käynyt niin, että se oikea rakkaus onkin siellä entisessä kodissa. Tuollaiset osituksen vaikeudet ovat tekosyytä. Jos mies on asunut jo vuoden toisen naisen kanssa, jatkaisi hän sitä, jos rakkaudesta olisi kysymys, koska vaikein alkuaika eli perheestä eroaminen on tavallaan jo läpikäyty.
Älä höpötä! Mies vain vaihtelunhalustaan seikkailee, tunteet ja muu parisuhteeseen liittyvä on kohdistettu perheeseen, muuten olisitte jo yhdessä. Olen ollut rakastunut ja rakastan tälläkin hetkellä sekä saan paljon vastarakkautta. Parisuhteemme on kestänyt lähes 30 vuotta ja siihen kuuluvat myös muut tunteet kuin rakastaminen mm. vastuunkanto omista tekemisistä, toisen kunnioittaminen, toisen huomioon ottaminen, perhesysteemin rakentaminen ja se, että lasten hyvinvointi menee monen hairahduksen ja "hetken hurmion ohi" . Kirkkaasti. Eli rakkaus ja rakastaminen tekee hyvää kaikille, ei aiheuta pahaa eikä pahoinvointia kellekään. Mieti!
Jokainen on vastuussa omista tunteistaan. Sitähän juuri tässä halusinkin sanoa. Esim. sinun kumppanisi ei välttämättä tunne mitään tismalleen samoin kuin sinä. Miten hän siis voisi ottaa vastuuta asiasta, jota ei tunne? Tässä sanoit "luulee olevansa rakastettu ja rakastuu". Kyllä tuo lausekin kuullostaa aivan siltä, että väheksyt toisten tunteita. Niinhän se menee; omat tunteet ovat oikeita, muiden vääriä, ellei ne istu tismalleen omaan ajatusmaailmaan.
PS. Tunteet ovat lahja ihmiselle. Ihan kaikenlaiset. Välillä voi olla ihan hyvä kärsiäkin.
Tuntuu ihmeelliseltä, että joku pettänyt edes kuvittelee, että voisi palata samaan pisteeseen kuin ennen pettämistä. Siitä sitä saakin kärsiä ja kuulla jos vielä palaa takaisin - luulen niin.
Tosin kertomasi perusteella luulen, että teidänkin on aika kaivaa kuoppaa suhteellenne.
Toivottavasti enää nykyään ei kukaan ajattele niin, että lasten takia pitää elää yhdessä. Lapset siirtävät vain vanhempien onnettoman avioelämän omaansa aikanaan, jos avioelämä ei ole onnellista. Kukaan lapsiaan rakastava vanhempi ei elä lasten takia lapsen vanhemman kanssa yhdessä.
Sanopa tuo nykyiselle rakastetulleni, joka sanoo, ettei voi lähteä liitostaan, koska ei voi jättää liitossa syntynyttä, rakastamaansa lasta!
Sinulle alkuperäinen: Älä luovuta, vaikka mies rypee pahan omantuntonsa takia tuskissaan - ja luultavasti vielä entisen vaimonsa painostuksen alaisena. Olen nimittäin satavarma, että vaikka mies palaisikin hetkeksi entisen perheensä luo, se liitto ei kauaa kestäisi. Siinä paluuhuumassa menisi korkeintaan puoli vuotta, ja sitten mies olisikin jo tulossa takaisin luoksesi vahingosta viisastuneena. Älä anna periksi!
Olen täysin eri mieltä kanssasi siitä, etteikö yhteiset lapset olisi hyvä syy jatkaa avioliittoa. Millainen on onneton avioliitto? Pitkässä parisuhteessa on aina alamäki ja vastoinkäymisiä. Se, että tuntee itsensä onnettomaksi on tunne,joka on useimmiten omien korvien ja ajatustyön tulos. Asennettaan ja ajatuksiaan voi muuttaa. Onnellisuus on pitkälti asenne- ja ajattelutavan lopputulos. Myös hyvä parisuhde on pitkälti tahdon asia. Ei ole ihme nykyinen erobuumi, jos ajatellaan, että pelkkä onnellisuuden puute (usein hetkittäinen)on syy särkeä perhe ja horjuttaa lasten perusturvallisuutta. Lapset rakastavat vanhempiaan ja heille yksi tärkein onnellisuuden syy on yhdessä elävät vanhemmat,ehjä perhe. Lapsille ei myöskään kuulu parisuhde ongelmat, eikä niitä edes tulisi käsitellä tai näyttää lapsille (= lapsellista edesvastuutonta käyttäytymistä). Ne, jotka elävät pitkässä parisuhteessa, tietävät usein tasapinoisen ja onnelisen elämänsä avaimet, kun taas ne jotka kokevat itsensä onnettomiksi, usein syyttävät ympäristöä tai toisia ihmisiä onnellisuuden tunteen puuttumisesta ja se on juuri se ydinkysymys kun mitataan onnellisuutta ja tyytyväisyyttä elämäänsä.
No herrajestas, millaista teatterielämää pariskunta elää, jos omat ongelmat eivät näy mitenkään lapsille.
Väitän että juuri onnellisessa parisuhteessa näkyvät niin huonot kuin hyvätkin päivät lapsille ja siten he oppivat, että huonojenkin päivien yli mennään taas uusiin hyviin päiviin.
Enkä tarkoita, että lasten kuullen aletaan puimaan erimielisyyksiä tai riitoja, mutta kun eläviä olentoja olemme, niin kyllä riidat näkyy meistä päälle. Lapset ovat todella tarkkasilmäisiä.
Ehkä juuri kaikkein satuttavinta onkin lapsille, etteivät vanhemmat näytä mitään tunteita tai korkeintaan hyviä tunteita toisiaan kohtaan. Silloin lapset oppivat sen mallin, eivätkä siis itsekään aikanaan omassa parisuhteessaan osaa puhua ja jutella osoittaa tunteitaan suuttumusta ja rakkautta kumppaniaan kohtaan.
Minusta neljännesvuosisadan mittainen avioliitto on jo kohtuullisen pitkä ja lapsia meillä on useita, joten tiedän, mitä voi olla elämä pitkässä parisuhteessa. Eivät ne aina ole tasapainoisia ja onnellisia, vaan voivat olla hyvinkin huonoja esimerkkejä lapsille omaan elämään. Voi, kuinka usein muistankaan sanoneeni lapselle, että ei kerrota isälle...Ei sellainen kasvata rehellisyyteen vaan salailuun, mitä pettäminenkin on...
Lasten takia ei todellakaan kannata olla liitossa, jos ei ole onnellinen ja rakasta kumppaniaan, olen ehdottomasti sitä mieltä.
Itse mietin vieläkin voisinko jatkaa pettäjämieheni kanssa.
Mies petti minua viisi vuotta, hänellä on jopa lapsi tämän toisen naisen kanssa. Suhteen hän tunnusti puoli toista vuotta sitten ilmoittamalla että rakastaa toista ja haluaa eron. Muutimmekin sitten aika pian erilleen. Olin tosi huonossa kunnossa vielä vuosi sitten.
Se oli siinä, kaikki kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Meillä on kolme ala-aste ikäistä lasta. Joten tämä nykyinen elämä lasten kuskauksineen asunnosta toiseen tuntuu joskus tosi typerältä ja raskaalta.
Miehen ja kakkosen suhde loppui kun kaikki olikin sallittua niin sepä ei enää tuntunutkaan miltään ja suuri rakkaus loppui. mies halusi palata takaisin senjälkeen yhteen mutta minä en ole vielä siihen pystynyt.
Mietin kovasti että voisinko vielä palata yhteen, joten alkuperäiselle ne vaan on ne tunteet ja eletty yhteinen elämä joka kuitenkin ratkaisee tosi paljon.
Itse en ehkä nyt kuitenkaan voi enää palata yhteen mutta tämä vastaus siksi että vielä niin monen vuoden pettämisenkin jälkeenkin joku ykkönen voi miettiä vielä yhteen palaamista.
Mutta on hyvin tyypillistä vedota lasten "tarkkanäköisyytee" kun haluaa vetää lapsetkin parisuhde kiemuroihin. Totta kai , lapsetkin näkevät huonoja päiviä yms. mutta heillä ei todellakaan ole välineitä tai kiinnostusta käsitellä asioita, jotka ovat kahden aikuisen välisiä. Lapset tarvitsevat aikuisilta vanhemmiltaan rakkautta ja huolenpitoa sekä perustarpeiden tyydyttämistä kaikki muu "lasten tarvvitseminen" tulee meiltä aikuisilta eli siis oletamme lasten tarvvitsevan tai ymmärtävän paljon enemmän kuin todellisuudessa. Jos aikuisen onnellisuuden kokeminen menee yli ehjän perheen tai lasten hyvinvoinnin, silloinhan erotaan, muulloin ei ja kulissi avioliitosta ei todellakaan ole kyse vaikka sitäkin termiä mielellään käyttetään ja näin tavallaan oikeutetaan "oma onnen ertsiminen" muualta kuin perheesta ja omasta parisuhteesta.