Tekstarilla jättäminen on aika kovaa ja kylmää puuhaa. Jättäminen jo muutenkin on kovaa ja kylmää kun toinen tekee sen yllättäen ja puheet on olleet kuitenkin toista maata.
Se on surullista. Raakaa. Rikkovaa. Repivää. Tuntuu että elämältä putoaa pohja. Kun kumppanisi heittää sut yks kaks pellolle, vaikka on nimenomaan puhunut toisin: "ikuisesta yhdessäolosta" ym. niin se raastaa todella. Se järkyttää sut henkihieveriin. Sä et voi käsittää miten toinen voi niin pettää sut. Ja sä rakastit häntä hullun lailla. Ja luulit että hänkin rakastaa sua, niinkuin hän oli sanonutkin. Ja sitten kun se yhtäkkiä lähtee toisen miehen matkaan ja heittää eron syyksi vielä tekosyyn, niin sä ole täysin äimän käkenä. Se ei mahdu sun tajuntaan. Sä mietit miten toinen voi olla noin tunteeton, raaka. Hän ei jäänyt edes käsittelemään asiaa. Lähti vain ja sen jälkeen hiljaisuus. Sä et meinaa kestää sitä. Ja vielä vähän ennen lähtöään puhui että "me ollaan aina yhdessä" yms. Sulla paloi oma sydän karrelle tässä hommassa. Sä kuolit henkisesti. Sä oot kuin pystyynnostettu ruumis. Sä jäit yksin siihen kun äsken olitte vielä yhdessä. Vannottiin yhteistä elämää jne. Sitten yhtäkkiä toinen on poissa. Eikä kertonut edes syytä. Lähti vain. Puheet oli toista maata. Teot paljatui yhtäkkiä ihan toiseksi. Miten joku voi tehdä toiselle niin raakalaismaisen tempun. Sä olit aina tahtonut sille vaan hyvää. Et olisi voinu vahingoittaa. Sitten hän tappaa sut tällä teollaan. Lyö puukon sydämeen pystyyn. (kuvainnollisesti). Sitten sun pitää vaan jatkaa elämääsi yksin, kun hän joka sai sut syttymään elämään lähti yks kaks. Se on rankkaa aikaa. Linnulta leikataan siivet kesken lennon. Siellä olet rähmälläsi. Tuntuu että kuolet. Elämä on mustaa. Mieli on musta. Olet kuin pystyynkuollut kummajainen. Voit jopa sairastua koska isku on ollut niin totaalinen. Sitten taistelet sen sairauden kanssakin. Haudot välillä kostoa. Ajattelet että vaikka se olisi sun viimeinen teko niin sä tapat ne kaikki, uuden kumppanin jonka kanssa hän petti sua ja sun naisen joka petti sua. Viha voi kasvaa niin suureksi että sä melkein jo teet sen. Tapat ne. Ymmärrän tunteen. Onneksi en tehnyt sitä itse. Nyt istuisin vankilassa. Mutta nyt olen kuitenkin vapaa. Asiasta on vuosi ja on ollut erittäin musta vuosi. Kevät ja kesä oli niin mustaa että tuntui että elämä loppuu, jouduin sairaalaankin kun voimat loppui kertakaikkiaan. Tuntui että kuolen. Erittäin koleikkoinen tie on ollut tämä vuosi. Rakastin todella tätä naista. Hänkin sanoi samaa mulle. Sitten kuitenkin petti toisen kanssa samaan aikaan kun oli mun kanssa, sanoi vaan että ne on miespuolisia ystäviä. Mutta olihan siinä muutakin. Niiden takia sitten otti ja lähtikin. Hyppäs suoraan varatun miehen syliin. Oikein kiirehti sinne, ei kerinnyt yhtään jäädä selvittämään mitään. Pyyhki suunsa ja hyppäsi toiseen syliin. Ehkä se häntä kiihotti kun miehet joita tapaili olivat varattuja. Mua se loukkas. Ja se tapa jolla hän lähti, loukkas mua todella. Hän ei joko sitä tiennyt kuinka paljon se loukkas tai ei piitannut! Luulen että jos hän olis tajunnut kuinka hän mua loukkas tempullaan, hän ei olis tehnyt sitä noin. Se oli mulle kuin kuolema.
Mutta mä sanon. Älkää antako periksi surulle. Siis siten että se teidät nujertaa. Sen jälkeen helpottaa. Kestäkää se kiirastuli, vaikka sitten menis se yksi tai kaksi vuotta elämästäsi. Kestä se. Pure hammasta vaikka kuinka tekee kipeää. Itke kun itkettää. Kestä se tyhjyys ja ne syvät haavat jotka vuotaa verta koko ajan. Ja usko mua:
Ne haavat alkavat jossain vaiheessa tyrehtyä ja sun olo parantua. Usko mua vaikka nyt tuntuisi tosi ikävältä. Älä kosta, älä tapa häntä. Sä näet vielä päivän jolloin sä te mahdollisesti törmäätte jossain niin sä oot se joka olet selvinnyt ja voit katsoa häntä silmiin. Sussa on silloin voima. Se näkyy sun katseesta. Vaikka sä nyt olet sirpaleina niin se on matka eheyteen. Sua korjataan samalla. Sut on lyöty sirpaleiksi ja susta tehdään uutta. Suostu siihen. Suostu muovattavaksi, vaikka tekee kipeetä. Ahdistus on kova. Tuntuu että sä et voi minnekään mennä kun se on koko ajan läsnä. Jumala siunatkoon sinua ystäväiseni. Rukoile häntä, Hän on myös lohdutuksen Jumala. Luota häneen. Olet matkalla parempaan. Nyt on koleikkoista mutta usko että jossain vaiheessa helpottaa. Mulla on mennyt vuosi. Se on ollut tukala vuosi, mutta nyt tuntuu että olen pääsemässä niskan päälle ainakin jonkin verran. Hän vaihtoi lennossa miestä, mulla ei ole ollut ketään hänen jälkeensä. Olen istunut yksin kuin jossakin tunkiolla koko vuoden. Pimeässä. Mutta nyt tuntuu että olen pääsemässä siitä pois jollakin lailla. Se ahdistus helpottaa, suru ja kaikki tunteet tasoittuu. Ei isoa laivaakaan käännetä kovin äkkiä 180 astetta aavalla merellä jos myrskyää ja pauhaa. Pikku hiljaa se kääntyy. Hiljalleen...Ja sitten se on yhtäkkiä kääntynyt toiseen suuntaan ja se alkaa suuntaamaan kohti uutta maisemaa ja aurinkokin pilkahtaa pilven takaa:)
Se on surullista. Raakaa. Rikkovaa. Repivää. Tuntuu että elämältä putoaa pohja. Kun kumppanisi heittää sut yks kaks pellolle, vaikka on nimenomaan puhunut toisin: "ikuisesta yhdessäolosta" ym. niin se raastaa todella. Se järkyttää sut henkihieveriin. Sä et voi käsittää miten toinen voi niin pettää sut. Ja sä rakastit häntä hullun lailla. Ja luulit että hänkin rakastaa sua, niinkuin hän oli sanonutkin. Ja sitten kun se yhtäkkiä lähtee toisen miehen matkaan ja heittää eron syyksi vielä tekosyyn, niin sä ole täysin äimän käkenä. Se ei mahdu sun tajuntaan. Sä mietit miten toinen voi olla noin tunteeton, raaka. Hän ei jäänyt edes käsittelemään asiaa. Lähti vain ja sen jälkeen hiljaisuus. Sä et meinaa kestää sitä. Ja vielä vähän ennen lähtöään puhui että "me ollaan aina yhdessä" yms. Sulla paloi oma sydän karrelle tässä hommassa. Sä kuolit henkisesti. Sä oot kuin pystyynnostettu ruumis. Sä jäit yksin siihen kun äsken olitte vielä yhdessä. Vannottiin yhteistä elämää jne. Sitten yhtäkkiä toinen on poissa. Eikä kertonut edes syytä. Lähti vain. Puheet oli toista maata. Teot paljatui yhtäkkiä ihan toiseksi. Miten joku voi tehdä toiselle niin raakalaismaisen tempun. Sä olit aina tahtonut sille vaan hyvää. Et olisi voinu vahingoittaa. Sitten hän tappaa sut tällä teollaan. Lyö puukon sydämeen pystyyn. (kuvainnollisesti). Sitten sun pitää vaan jatkaa elämääsi yksin, kun hän joka sai sut syttymään elämään lähti yks kaks. Se on rankkaa aikaa. Linnulta leikataan siivet kesken lennon. Siellä olet rähmälläsi. Tuntuu että kuolet. Elämä on mustaa. Mieli on musta. Olet kuin pystyynkuollut kummajainen. Voit jopa sairastua koska isku on ollut niin totaalinen. Sitten taistelet sen sairauden kanssakin. Haudot välillä kostoa. Ajattelet että vaikka se olisi sun viimeinen teko niin sä tapat ne kaikki, uuden kumppanin jonka kanssa hän petti sua ja sun naisen joka petti sua. Viha voi kasvaa niin suureksi että sä melkein jo teet sen. Tapat ne. Ymmärrän tunteen. Onneksi en tehnyt sitä itse. Nyt istuisin vankilassa. Mutta nyt olen kuitenkin vapaa. Asiasta on vuosi ja on ollut erittäin musta vuosi. Kevät ja kesä oli niin mustaa että tuntui että elämä loppuu, jouduin sairaalaankin kun voimat loppui kertakaikkiaan. Tuntui että kuolen. Erittäin koleikkoinen tie on ollut tämä vuosi. Rakastin todella tätä naista. Hänkin sanoi samaa mulle. Sitten kuitenkin petti toisen kanssa samaan aikaan kun oli mun kanssa, sanoi vaan että ne on miespuolisia ystäviä. Mutta olihan siinä muutakin. Niiden takia sitten otti ja lähtikin. Hyppäs suoraan varatun miehen syliin. Oikein kiirehti sinne, ei kerinnyt yhtään jäädä selvittämään mitään. Pyyhki suunsa ja hyppäsi toiseen syliin. Ehkä se häntä kiihotti kun miehet joita tapaili olivat varattuja. Mua se loukkas. Ja se tapa jolla hän lähti, loukkas mua todella. Hän ei joko sitä tiennyt kuinka paljon se loukkas tai ei piitannut! Luulen että jos hän olis tajunnut kuinka hän mua loukkas tempullaan, hän ei olis tehnyt sitä noin. Se oli mulle kuin kuolema.
Mutta mä sanon. Älkää antako periksi surulle. Siis siten että se teidät nujertaa. Sen jälkeen helpottaa. Kestäkää se kiirastuli, vaikka sitten menis se yksi tai kaksi vuotta elämästäsi. Kestä se. Pure hammasta vaikka kuinka tekee kipeää. Itke kun itkettää. Kestä se tyhjyys ja ne syvät haavat jotka vuotaa verta koko ajan. Ja usko mua:
Ne haavat alkavat jossain vaiheessa tyrehtyä ja sun olo parantua. Usko mua vaikka nyt tuntuisi tosi ikävältä. Älä kosta, älä tapa häntä. Sä näet vielä päivän jolloin sä te mahdollisesti törmäätte jossain niin sä oot se joka olet selvinnyt ja voit katsoa häntä silmiin. Sussa on silloin voima. Se näkyy sun katseesta. Vaikka sä nyt olet sirpaleina niin se on matka eheyteen. Sua korjataan samalla. Sut on lyöty sirpaleiksi ja susta tehdään uutta. Suostu siihen. Suostu muovattavaksi, vaikka tekee kipeetä. Ahdistus on kova. Tuntuu että sä et voi minnekään mennä kun se on koko ajan läsnä. Jumala siunatkoon sinua ystäväiseni. Rukoile häntä, Hän on myös lohdutuksen Jumala. Luota häneen. Olet matkalla parempaan. Nyt on koleikkoista mutta usko että jossain vaiheessa helpottaa. Mulla on mennyt vuosi. Se on ollut tukala vuosi, mutta nyt tuntuu että olen pääsemässä niskan päälle ainakin jonkin verran. Hän vaihtoi lennossa miestä, mulla ei ole ollut ketään hänen jälkeensä. Olen istunut yksin kuin jossakin tunkiolla koko vuoden. Pimeässä. Mutta nyt tuntuu että olen pääsemässä siitä pois jollakin lailla. Se ahdistus helpottaa, suru ja kaikki tunteet tasoittuu. Ei isoa laivaakaan käännetä kovin äkkiä 180 astetta aavalla merellä jos myrskyää ja pauhaa. Pikku hiljaa se kääntyy. Hiljalleen...Ja sitten se on yhtäkkiä kääntynyt toiseen suuntaan ja se alkaa suuntaamaan kohti uutta maisemaa ja aurinkokin pilkahtaa pilven takaa:)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä jättäjillä pitäisi kantaa vastuu edes siitä, että toinen saa rehellisiä vastauksia ja aikaa selvitellä tunteitaan, ilman että toinen vain häviää.. Hienoa, että sulla alkaa olla jo valonpilkahduksia elämässä!
mitä luolamiehillä on sulle asiaa:
*DUMP THAT BiTCH!*
on aina paska! (oli nainen tai mies), ihan miten tahansa sen jättäjän oma terapeutti sen sille selittääkään.
Onneksi se on ohi ja löydät vielä jonkun oikean ihmisen, jonka kanssa voit kiikkustuolissa ehkä vielä muistella menneitä.
Ja en sinun kipua voi poistaa, vaikka haluaisinkin, koska sitä ei halua kenellekkään. (kun sen on vuosien suhteen lopuksi kokenut)
Tsemppiä
parempi olo, jos jättäminen olisi tapahtunut muulla tavalla?
Tosiasia on että jättäminen on aina järkytys, mutta jos se on tapahtunut jollakin muulla tavalla kuin naamalle sanomalla, siinä saa ikäänkuin lisäpontta omalle suuttumukselleen.
Sinut on jätetty. Niele se. Mitä hiton väliä millä tavalla?
tässä sivusta kommentoin että kyllä jättääkin voi paremmin.. Ainahan se on järkytys mutta jos se tehdään yllättäen-niinkuin minullekin kävi-niin se herättää vielä lisätuntemuksia. Eli eikö kumppani arvostanut minua jne. Kun luulee että kaikki on kunnossa ja toinen onkin miettinyt pitkään itsekseen asioita niin kyllä siinä tuntee olonsa petetyksi,ei siitä kuule pääse mihinkään.
sillä minä tein kaikkeni , kerroin kasvotusten selitin tuntikausia, itkin ja selitin ja kerroin. Yritin erota , ei onnistunut. Yritin olla näkemättä ja vastaamatta puheluihin. Ei auttanut . Sitten taas keskusteltiin ja todella monta kertaa, mutta kun ei toinen ymmärrä eikä hyväksy vaikka tietää itsensä toimineen väärin. Olin tajunnut etten koskaan enää pysty siihen, seurusteluun ja sitten viimein lähetin kirjeen, sitten täydellinen hiljaisuus, olen ainakin odotuskannalla. Jospa sen uskoo vasta kun näkee kaiken paperilla.
tottahan se on. mutta mulle ainakin oli suuri järkytys se, ettei toisella ollut sen vertaa kunnioitusta mua kohtaan, että olis tehnyt sen kasvotusten. mikään ei tunnu niin kylmältä kuin saada tekstari (tai mun tapauksessa meili), jossa hajotetaan kaikki unelmat ja odotukset. itse olisin ainakin halunnut kuulla sen häneltä henkilökohtaisesti, en sen takia, että olisin yrittänyt käännyttää. vaan sen takia, että olisin ansainnut sen verran.
Minutkin jätettiin vuoden kestäneen suhteen jälkeen tekstarilla vaikka oltiin puhuttu yhteenmuutosta edellisellä kerralla kun nähtiin. Kyllä sen jättämisen ymmärsin mutten vieläkään sitä, että se pitää tehdä niin raukkamaisesti laittamalla tekstari kesken työpäivän.
Onneksi sain puhuttua että nähtiin ja selvitettiin asiat, niin se helpotti sitä epätietoisuuden tuskaa. Tosin jäkeenpäin selvisi ettei hän ollut ollut ihan rehellinen ja jätti hiukan varaa yhteenpaluun mahdollisuudelle, jota oikeasti ei edes ollut. Siinä meni kuitenkin sen rehellisyyden puutteen vuoksi itseltä useampi kuukausi hukkaan "haikaillessa" ; ).
No, elämä järjestyi enemmänkin kuin hyvin : )ja uusi kulta on kainalossa, joten en kanna kaunaa. Mutta käsi sydämellä sanoisin, että jos rupeaa toisen kanssa suhteeseen niin kyllä selkärankaa pitää olla niin paljon että jättää kasvokkain, ei tekstarilla eikä kirjeellä.
en ole lukenut noi `hauskasti`kirjoitettua tarinaa tuskasta,tarkoitan esim.kuin linnulta olisi siivet leikattu kesken lennon:)se kuvastaa oikein tarkasti tätä tuntua.olen myös petetty ja seinä laitettu eteen aivan yht`äkkiä ja tuosta tuli oikeastaan hyvä mieli:)kiitos