Palkka mittarina työn mielekkyydelle !

ja monesti kuule niissä paskaduuneissa missä
on vittumainen työ maksetaan sitä surkeinta
mahdollista palkkaaki...

logiikkasi pettää melkein alkumetreillä.

kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti niiden paremmin palkattujen mutta paskojen työpaikkojen hakijamäärät myös lisääntyisivät, koska niistä saa enemmän rahaa (ja aina on ihmisiä, jotka ovat valmiina tekemään mitä tahansa rahasta), jolloin kasvanut kysyntä taas alentaisi palkkoja, koska työntekijöitä voisi valita suuremmasta hakijamäärästä halvemmallakin.

itselläsi oletuksena on myös se, että työvoima liikkuu vapaasti työstä toiseen ja kaikki kykenevät tekemään mitä tahansa työtä. myös ihmisten preferenssit vaihtelevat: sama työ ei ole kaikille yhtä mielekästä tai epämielekästä.

nämä kaikki tekijät johtavat siihen, että teoriasi yksinkertaistaa liikaa - jopa yksinkertaistukseksi.

Hyvinkin usein on todellisuudessa niin, että siinä mielenkiintoisessa ja innostavassa työssä on myös paras palkka, ja tylsät, raskaat ja vaaralliset työt ovat kaikkein surkeimmin palkattuja. Eihän se oikein liene, mutta näin tuntuu olevan. Itsekin teen pelkän rahan takia kuluttavaa ja tylsää hanttihommaa, koska koulutustani vastaavaa työtä, joka antaisi elämääni muutakin sisältöä kuin palkan ja jota viitsisin tehdä vaikka pienemmälläkin rahalla, ei tällä haavaa ole tarjolla. Ammatinvalinta on itsessään vitsi. Ei ammattia noin vain valita. Sen voi toki valita, mihin kouluttautuu, mutta työksi täytyy ottaa se homma mitä sattuu tarjolla olemaan. Hyvin harva pääsee kutsumusammattiinsa.

Palkka on oikein hyvä mittari työntekijän arvostamiselle. Jos työstä saatava palkka (vakipalkka ilman ylitöitä ) on mitätön, niin ei työnantaja silloin paljoa työntekijäänsä arvosta ihmisenä eikä työntekijänäkään. Korotuksia ei tule. Jos palkka puolestansa on hyvä, niin se on osoitus, että työnantaja arvostaa työntekijäänsä. Mitä isompi palkka sitä isompi on arvostus. Arvostukselle on olemassa useita syitä. Jos naama ei miellytä, niin paraskaan työsuoritus ja uskollisuus ei palkaa nosta minnekään.

Valitettavasti työn mielekkyydellä ja työn ilolla ei laskuja maksella. Ei varsinkaan jos on ulosotossa, on auto/talo/opintolainaa, kulutusluottoja, pikavippejä, vakuutuksia jne.

Up!

Lisäisin keskusteluun vielä että vuokratyö ja ulkomaalainen työvoima ovat romuttaneet kaikkien alojen palkkoja joten työnteosta on tullut kannattamatonta varsinkin raskaissa töissä, ei vaan kannata rehkiä kun ei enää haluta siitä maksaakkaan mitään.

Sitten ne vielä vinkuu työvoimapulasta absurdia paskaa kun sellaista ei edes ole olemassakaan sillä jos palkkaus olisi kohdillaan niin tulijoita olisi pilvin pimein.

Nykyään harva edes uskaltaa työpaikkaa vaihtaa kun voi päätyä vieläkin paskempaan rotankoloon kusetettavaksi ,eli se siitä Suomen työelämästä mikä on jo itsessään suuri vitsi.

Minullakin syntyi metallialalle työpaikka harrastusten takia ja työt oli ok, mutta palkka oli mitätön ja siitä ei jäänyt säästöön mitään ja korotusta ei näyttänyt tulevan koskaan. Lisäksi muut työntekijät vihasivat töitään ja pomoa ja antoivat sen kuulua päivittäin, kuinka vähän arvostivat ammattiaan. Koska mitään ei ollut siis jälkellä, ilmoitin lähteväni, mikä teki minusta vihollisen joidenkin työntekijöiden silmissä. Sen kyllä tiesinkin, kun lähtöäni suunnittelin. Kyllä siinä työpaikassa oppi työelämästä ja ihmisistä aika pahoja asioita. Mikähän niitä siihen firmaan veti, olisiko ollut raha. Luottamus meni kyllä joihinkin asioihin täysin, siinä firmassa. Opin myös ettei menneitä pahoja tekoja korjata hyvillä teoilla. Luottamuskortteja on vain pari-kolme käytettävissä. Ne kun poltetaan niin ei ole uusia ja se on lopullista.

Huono palkka on ennenkaikkea osoitus että työnantaja ei itse arvosta kyseistä työtehtävää joten miksi sinunkaan pitäisi välittää huonopalkkaisen työtehtävän laadusta, tehokkuudesta tai mistään muustakaan? Tee työsi niin että pääset mahdollisimman helpolla laadusta viis veisaten, eihän se palkkaan katsottuna ole niin tärkeää näköjään työnantajallekaan...